Kuvapäivityksiä

Nyt parin Usa-päivän jälkeen katsoin tarpeelliseksi lisätä vähän kuvia fb-albumeihin, osa on tosin samoja mitä laitoin tänne blogiinkin muutama kirjoitus sitten. Mutta tässäpä linkit albumeihin:
https://www.facebook.com/media/set/?set=a.10150396524308331.377269.672308330&type=1&l=d8e17135af 
ja
https://www.facebook.com/media/set/?set=a.10150425121023331.380864.672308330&type=1&l=fd857b9aab

Jälkimmäiseen tulen lisäämään kuvia myöhemmin kunhan matka taas etenee ja uusia kuvia tulee, edelleen multa puuttuu esimerkiksi hyvä kuva San Franin valomerestä pimeällä, mutta sen saan toivon mukaan napattua ennen lähtöä.

Eilen tutustuin San Franciscon keskustaan muutaman tunnin ajan ja jo lyhyen vierailun jälkeen voin sanoa, että tykkään kaupungista kovasti. Tänään vuorossa oli pitkästä aikaa kunnon urheilua kun hölkkäsin täältä vuorilta alas Berkeleyn yliopistokampukselle ja kiertelin vähän paikkoja Berkeleyssä. Alaspäin juokseminen tuntuu pohkeissa ihan mukavasti, saa nähä miten kipeää tekee huomenna kävely... :) Eikä se 4 kilometrin mittainen tasainen nousukaan aivan iisiä ollut, kovasti meinas jyrkimmissä paikoissa puhalluttaa. Mutta yhteensä reilut 11km tuli parissa tunnissa taivallettua, ihan hyvin ottaen huomioon että kävelin suurimman osan matkasta.

Huomenna menemme käymään Alcatrazissa ja minä käyn myös Pier 39:llä, molemmat paikat on kaikkien mukaan aivan must-juttuja kun San Franciscossa käy. Odotan innolla varsinkin tuon kuuluisan vankilasaaren näkemistä, onhan niitä saarella kuvattuja elokuvia tullut joskus katsottua. :) Ehkä Sean Connery tulee jonkun kulman takaa vastaan... ;)

Kaliforniassa ollaan

Saavuin tänään perjantaiaamuna (eli Uuden-Seelannin aikaa lauantaiaamuna) San Franciscoon 12 tunnin lennon jälkeen. Väsytystaktiikkani toimi ihan kelvollisesti, koska sain nukuttua varmaan lähemmäs kuusi tuntia koneessa. Katsoin lisäksi kolme elokuvaa, aikaa kun kerta piisasi. :) Lentokentällä selvisin tullista ja rajatarkastuksesta yllättävän nopeasti ja olin paikallista aikaa jo puoli yhden maissa North Berkeleyn juna-asemalla odottamassa kyytiä ylhäällä vuorilla sijaitsevaan majapaikkaani. Muuten päivä meni lähinnä nuokkuessa, tosin illalla kävimme koko porukka kuuntelemassa paria suomalaisbändiä eräällä pienellä studiolla/klubilla. Paikalla oli paljon suomalaisia ja varsinkin Oulu ja muu Pohjois-Suomi oli hyvin edustettuna, joten Oulun murretta sai vääntää taas ihan tosissaan. Mukavaa vaihtelua pitkästä aikaa. :)

Tässä vaiheessa ei olekaan paljon muuta kerrottavaa, huomenna lähden tutustumaan San Franciscoon ja katsomaan mitä siellä näkyy. Kello on nyt 1 yöllä, eli sisäisen kelloni mukaan aamuneljä, joten varmaan korkea aika painaa pää tyynyyn ja yrittää nukkua matkaväsymystä pois. Tieto siitä, ettei jäljellä ole kuin yksi pitkä matkustusrupeama ennen paluuta Ouluun on aika lohduttavaa tällä hetkellä. :) Öitä.

p.s. Ikkunastani näkyy tällä hetkellä öinen San Francisco kaikessa valokomeudessaan, mukaanlukien Golden Gate -silta ja Alcatrazin vankilasaari. Mitä teidän ikkunoista näkyy? :)

Auckland

Vietin viimeiset tuntini Rotorualla englantilaisen Julien kanssa kävellen, teimme varmaan noin 10km lenkin järvenrantaa pitkin ja pusikkojen seassa mutkitellen. Viiden maissa hyppäsin bussiin suuntana Auckland, kun Julie taas matkasi omalla bussillaan toiseen kaupunkiin. Toivottavasti tapaamme vielä, ainakin nyt on tiedossa matkaopas Englannista kunhan sinne joskus matkustan. :) Yksi yksinmatkustamisen parhaita puolia on juuri uudet tuttavat joita matkan varrelta löytää, porukassa reissatessa tulisi vietettyä liian paljon aikaa vain omien kavereiden kanssa. 

Saavuin Uuden-Seelannin suurimpaan kaupunkiin tiistai-iltana yhdeksän aikaan. Bussipysäkiltä raahasin tavarani 4 korttelia ylämäkeen hostelliini, joka sijaitsee aivan Skytowerin vieressä, hyvin lähellä pääkatua Queen Streetia. Ensikosketus hostelliini ei ollut aivan mahtava, aluksi en meinannut saada huoneen ovea auki ja sitten en saanut sitä lukkoon. Huoneessa oli saapumishetkellä vain yksi tyhjä peti (neljästä), muttei yhtään ihmistä. Menin nukkumaan puolenyön maissa enkä siinäkään vaiheessa ollut nähnyt huoneen muita asukkaita, joten hetken luulin saavani nukkua yksin. Toisin kuitenkin kävi, kun kaksi huonetoveriani päättivät laittaa kattovalon päälle aamuviideltä ja aloittaa pakkaamisen. Ilmeisesti he olivat poistumasta kaupungista/maasta. Ei mitenkään hirveän kohteliasta minun mielestä herättää toinen tuohon aikaan, mutta en viitsinyt ruveta kuitenkaan asiasta valittamaan. Näiden kahden poistuttua nukahdin uudestaan, kunnes kolmas huonetoverini päätti tulla nukkumaan aamukuuden maissa ja herätti minut uudelleen. Näillä kyseisillä aasialaisilla on kovin kummat nukkumistavat ja –ajat… 

Keskiviikkoaamuna päätin tutustua Aucklandiin, joten vietin suuren osan päivästä kävellen ympäriinsä ja lopulta hyppäsin bussiin ja kiersin käytännössä kaikki lähimmät kaupunginosat maisemia katsellen. Kahdeksan maissa menin Skytoweriin, Uuden-Seelannin korkeimpaan rakennukseen, ja maksoin 18 dollaria lipusta kolmelle eri tasolle; kahvila/ravintola 182m, Main Observation Level  186m ja Sky Deck 220m. Saapuessani keskimmäiselle tasolle aurinko alkoi vähitellen laskea ja sain ihan ok kuvia Aucklandista lintuperspektiivistä. Auringon laskettua kaikki kaupungin valot syttyivät ja näköala oli huikea, varsinkin kun ilta oli suhteellisen selkeä eikä pilvet haitanneet näkyvyyttä. 

Auckland illalla

Keskiviikkoiltana kävin Rotorualla tapaamani espanjalaisen Garbinen kanssa kiinalaisessa syömässä, hän tuli Aucklandiin vain yhdeksi yöksi ja lensi heti torstaiaamuna Christchurchiin jatkamaan seikkailujaan Etelä-saarella. Satuimme taas samaan huoneeseen, oli mukavaa nukkua toinen yö kun tiesi, ettei kukaan ole herättämässä ennen auringonnousua. :)

Torstaiaamuna satoi vettä, joten päätin viettää ainakin aamupäivän kierrellen Aucklandin museota. Löysin hostellin vessasta itselleni vielä jopa seuralaisen, australialainen Alex lähti kanssani tutustumaan Tyynenmeren saarten historiaan ja muihin näyttelyihin. :) Aina kannattaa siis jutella ventovieraille omituiseltakin tuntuvissa paikoissa, saattaa vaikka saada uusia kavereita! Museo oli oikein mielenkiintoinen, esillä oli maorien historiaa sekä muita mielenkiintoisia asioita, pääsin mm. kokemaan miltä tuntuisi istua talossa kun lähistöllä purkautuu tulivuori joka saa aikaan maanjäristyksen. :) 

Minä ja Spitfire :)

Museon jälkeen hyppäsin taas bussiin ja ajelin hostellille syömään, minkä jälkeen jatkoin bussimatkailua ilmaisella City Linkillä. Lähinnä tarkoitus oli selvittää, mitä perjantaiaamuna tekisin ennen kuin pitää lähteä lentokentälle. :) Päätin käydä parissa paikassa ja muuten vain kävellä ympäriinsä, yritän väsyttää itseni mahdollisimman hyvin ennen 12 tunnin lentoa, jotta saan edes vähän nukuttua koneessa ja sillä tavalla kääntää sisäisen kelloni mahdollisimman nopeasti Kalifornian aikaan. Voi olla turha toivo, mutta aina voi yrittää. :)

Huomenna suuntaan siis San Franciscoon, jossa oululainen tuttavaperhe minut on luvannut ottaa luokseen viideksi yöksi. Tuliaisena vien rinkallisen likapyykkiä, koska en ole raaskinut maksaa maltaita pyykin pesemisestä hostelleissa. :) Kuulemma pyykkiä saan pestä heti perjantaina Berkeleyyn päästyäni. Hassua, että saan/joudun elämään huomisen periaatteessa kahteen kertaan, koska lähden puoli kahdeksalta illalla Aucklandista mutta saavun jo puoli 11 aamulla San Franciscoon. Toivotaan, että lentokoneessa on hyviä elokuvia ja tv-sarjoja tarjolla, jotta saan ajan kulumaan 12 tunnin ajan. Tällä kertaa olen päättänyt olla tekemättä sitä virhettä, että käyn syömässä ennen koneeseen astumista, koska minun kokemukseni mukaan varsinkin pitkillä lennoilla ruokaa tuputetaan koko ajan, mikä aiheuttaa loppujen lopuksi jopa pahoinvointia. Joten jospa kurnivalla vatsalla koneeseen astuminen auttaa tässäkin ongelmassa. :) Seuraavan kerran palaan asiaan Kaliforniasta, jossa ei ilmeisesti kuitenkaan ole kauhean lämmin. Mutta ehkä näitä yli 20 asteen lämpötiloja onkin kokenut jo tarpeeksi, ensi kesänä sitten Oulussa taas hikoillaan. :)

Uusi-Seelanti; Wellington, Taupo, Rotorua

Nyt ois varmaan viimeinkin aika päivittää vähän matkan tähänastisia tapahtumia myös tänne. Wellingtonin jälkeen netistä on joutunut maksamaan aika paljon, joten sen takia en ole aiemmin kirjoittanut. Nyt täällä Rotorualla hostellihuoneessa istuessa on viimeinkin aikaa kirjoittaa rauhassa ja voin myöhemmin siirtää vaan tarinan teille kaikille luettavaksi. :)

Torstaina 17.11 kävin siis Wellingtonissa Ultimate Movie Tourilla. Olihan se aika siistiä käydä niissä samoissa paikoissa, joissa Taru Sormusten Herrasta –näyttelijät olivat kohtauksiaan filmanneet. Kierroksen aikana näin paikat, joissa kuvattiin mm. Minas Tirith, Helmin Syvänne, Isengard (onko se Rautapiha suomeksi?), Rivendell, Hobittilan metsät jne. Paikkoja oli paljon, eikä missään ollut enää mitään fyysisiä todisteita elokuvien kuvaamisesta, mutta onneksi mielikuvitusta käyttämällä sai hyvän kuvan kaikista kohtauksista. Kierroksen hyvä puoli oli myös se, että meille näytettiin jokaisella paikalla ne kohtaukset elokuvista, jotka on kuvattu siellä. Joten aivan pelkän mielikuvituksen varassa ei tarvinnut mennä. Lisäksi saimme ottaa kuvia jousien, viittojen, haltijakorvien jne. kanssa, joten minustakin on nyt kuva Legolas-peruukissa jousipyssy kädessä saman puun juurella, jossa Orlando Bloom muunnoin seisoi kuuluisaa julistetta varten. :) Alla pari kuvaa todisteeksi. 

Minä Legolaksena, huomaa järkyttävä peruukki :)

Melkein Uruk-hai

Wellingtonista lähdin perjantaina 18.11 aamulla bussilla kohti Taupoa, jossa vietin kaksi yötä. Sattui tosi hyvä tuuri, että hostellihuoneessani oli 3 tyttöä (saksalainen, hollantilainen ja uusi-seelantilainen), jotka kaikki halusivat lauantaina nähdä Huka Falls –vesiputouksen. Muodostimme siis ryhmän, vuokrasimme lauantaiaamuna hostellilta maastopyörät ja vietimme suurimman osan päivästä ajellen pieniä, kapeita ja mutkaisia polkuja pitkin upeissa maisemissa. Polku ei ollut helpoimmasta päästä, ylämäkiä oli enemmän kuin tarpeeksi ja alamäet osittain niin jyrkkiä ettei niitä uskaltanut ajaa alas. Tehokasta liikuntaa ainakin jos ei muuta! :) Vesiputous oli hieno ja kävimme sen jälkeen tutustumassa myös Honey Hive –hunajamyymälään, jossa sai maistella erilaisia hunajoita. Illalla palkitsimme itsemme hollantilaisen Annan kanssa Taupon kuuluisassa mineraali- ja kuuma-allaskylpylässä, jossa lilluimme 40-asteisessa vedessä. Teki aika hyvää koko päivän pyörän selässä istumisen jälkeen. Tosin kylpylästä piti ajaa vielä takaisin hostellille, mutta onneksi tällä kertaa matkalla oli lähinnä vain alamäkiä. 

Sunnuntaina 20.11 hyvästelin tytöt ja matkustin bussilla Taupolta Rotorualle, jossa minua tervehti hento kananmunantuoksu (johtui rikistä). Taupon bussipysäkillä tapasin englantilaisen Julien, joka reissaa ympäri pohjoissaarta 5 viikkoa 50-vuotispäivänsä kunniaksi. Olimme molemmat suunnitelleet kokeilevamme perinteistä maorien hangi-illallista ja muutamien suositusten jälkeen varasimme sunnuntai-illalle paikat Tamaki-maorikylän hangi-illalliseen ja –konserttiin. Lystistä sai maksaa 88 dollaria (n.50e), mutta tätä ei kuulemma voi tehdä missään muualla kuin Rotorualla ”kunnolla”, koska paikalla on vahvat maori-juuret. Iltapäivällä kävimme Julien kanssa kävelyllä Kuirau-puistossa, jossa on kuumia lähteitä ja muta-altaita, joita minä en ollut ennen nähnyt. 

Kuumia lähteitä, tai oikeastaan kuuma allas

Illalla meidät vietiin bussilla Tamaki-maorikylään ja saimme nähdä ja kokea mahtavan esityksen. Kylä on rakennettu näyttämään perinteiseltä maori-kylältä ja meille näytettiin erilaisia ajanviettotapoja, haka-tanssia, vaatteiden punomista sekä saimme kuulla perinteistä maorilaulua ja -soittoa. Hangi valmistetaan maan alla ja sitä kypsytetään monta tuntia, joten ruokaan saadaan mahtava maku ja aromi. Illallispöytään päästyämme olimme lähestulkoon nälkäkuoleman partaalla (saimme vinkin jättää lounas väliin ja muutenkin syödä kevyesti ennen kylään menoa, koska ruokaa on riittävästi ja se on mahtavaa), minkä näki totta kai lautasella. Mutta voi että oli hyvää ruokaa! En ole ollut yhtä täynnä kuin eilen moneen vuoteen, ruokapöydästä noustessani minulla oli oikeasti vaikeuksia kävellä. Mutta olen aika varma, etten pääse koskaan kokemaan samanlaista illallista uudestaan, ellen sitten joskus käy Vanuatulla kokeilemassa heidän vastaavaa.  Suosittelen lämpimästi kaikille Uuteen-Seelantiin matkustaville hangin kokemista, erityisesti mikäli tulette Rotorualle.

Kummalla on parempi ilme? :)

Tänään 21.11 oli vuorossa toinen niistä reissuni kohokohdista, jotka varasin jo ennen maahan saapumista. 8.35 aamulla minut haettiin bussilla kohti Hobittilaa, joka on rakennettu vajaan tunnin ajomatkan päähän Rotorualta, Matamataan (vai –lle? :D). Koska kyseessä on aktiivinen kuvauspaikka (Hobitti-elokuvan kuvaukset lopetettiin siellä n. kaksi viikkoa sitten), minun piti allekirjoittaa salassapitovelvollisuuslomake ja vannoa, etten julkaise ottamiani kuvia missään internetissä tai kerro kokemastani eteenpäin, ennen kuin molemmat Hobitti-elokuvat on julkaistu. Eli näette kuvia todennäköisesti joulukuussa 2013. :D Minulla on kuitenkin oikeus kuvien henkilökohtaiseen käyttöön, joten kuukauden päästä kun palaan kotiin voin näyttää halukkaille otoksiani Konnusta. Sen verran voin sanoa, että paikka näyttää tismalleen samalta miltä elokuvissakin, eli suhteellisen idylliseltä maalaiskylältä. Suosittelen myös tätä kokemusta lämpimästi kaikille, varsinkin muille TSH-faneille. 

Huomenna minulla on vielä aamupäivä ja päivä aikaa kierrellä Rotorualla, ennen kuin nousen viiden maissa bussiin kohti Aucklandia. Aucklandissa vietän kolme yötä, jonka jälkeen vaihdan maata, maisemaa, mannerta ja valuuttaa ja lennän San Franciscoon. Tänä iltana käyn Julien kanssa ilmaisilla drinkeillä läheisessä kapakassa ja päätämme teemmekö huomenna jotain yhdessä vai erikseen. Joka tapauksessa suunnitelmissa on runsaasti kävelyä, mikä tekee vain hyvää eilisen ähkyillallisen jälkeen.

Kerrottakoon myös vähän ikävämpi asia, aurinkolasini menivät nimittäin tänään rikki. Kävin Specsaversilla kysymässä voiko irronnutta sankaa liimata tai korjata mitenkään, mutta koska kyseessä ei ole rikkinäinen ruuvi vaan murtunut muoviosa, ei laseille ole tehtävissä oikein mitään. Eli vakuutusyhtiöön vaan lappua menemään tästäkin asiasta kotiin päästyäni, lasit ovat nimittäin vahvuuksillani eivätkä näin ollen aivan ilmaiset. Ostin tänään kahdella dollarilla muoviset arskat joilla yritän pärjätä loppureissun, eihän tässä ole enää kuin kuukausi jäljellä ja siirryn seuraavaksi jo vähän viileämpiin ilmastoihin joissa ei ehkä paista aurinko niin paljon. :) Ostin myös nopeasti kuivuvan matkapyyhkeen, olen totaalisen kyllästynyt raahaamaan mukanani paksua puuvillapyyhettä, joka ei meinaa kuivua edes päivässä. 20 dollaria on pieni hinta kevyemmästä rinkasta. :) 

Anteeksi tästä massiivisesta päivityksestä, yritän parantaa tapani jatkossa ja kirjoittaa useammin. :)

Matka on alkanut

Reissuun on päästy ja tässä vaiheessa kaikki on vielä oikein mallikkaasti. Pienet siitä itselle! Sydneyn hostelli osoittautui täysin kunnolliseksi paikaksi viettää pari yötä ja sijaitsi sopivan kävelymatkan päässä kaikesta. Ensimmäisenä päivänä (sunnuntai) saapumisen jälkeen tutustuin Darling Harbouriin ja mietin miten maanantain ja tiistain viettäisin. Erään kaverini oli tarkoitus tulla maanantaiksi hengaamaan kanssani kaupunkiin, muttei hän loppupeleissä päässytkään, joten vietin päiväni yksin chillaillen. Mikä sopi oikein mainiosti. Suunnitelmat rannikkokävelystä karisivat lämpömittarin elohopean noustessa, joten päädyin kävelemään ympäri Sydneytä ensin ilmaisen kävelykierroksen matkassa ja sen jälkeen vielä pari tuntia omin päin. Voitte uskoa kuinka kipeät jalat oli maanantai-iltana vähintään 10km kävelyn jälkeen, eikä olo ollut muutenkaan kovin hehkeä kun lämpötila oli parhaillaan sellaiset +36 celsiusta. Suomi-tyttöä hieman hikoilutti... :) Ja pohkeet paloivat taas hieman, tosin tällä kertaa eivät niin pahasti kuin muutama päivä aiemmin rantareissun jäljiltä. Onneksi on kosteusvoidetta. :)

Tiistaina käveleskelin vielä muutaman tunnin ympäri Sydneyn keskustaa ja hyppäsin sitten junaan kohti lentokenttää. Check-in-tiskillä syke oli varmaan 200 kun oli viimein aika punnita rinkka virallisella vaa'alla, mutta yllätys oli melkoinen kun "viisari" pysähtyi lukuun 20,1kg. Siis melkeen 3kg enemmän oisin voinut ottaa kamaa! Tosin rinkkaa hetken kannettuani totesin, että on sitä tavaraa ihan riittävästi nytkin... Voi tulla Rotorualla kuumat lähteet ja niissä lilluminen tarpeeseen jos hartiat pahasti jumittelee matkan aikana. Ehkä innostun ja menen ihan mutahierontaan, eihän sitä koskaan tiedä. :) Olin myös saada sydänkohtauksen kun lentoyhtiön setä alkoi kysellä mun viisumista Uuteen-Seelantiin. Siis mikä viisumi?? Tarviiko sinne sellasen? Väri valahti hetkeksi kasvoilta, mutta onneksi tilanne korjaantui kun näytin mun matkasuunnitelman. Ilmeisesti lentolippu San Franciscoon riittää todistamaan, etten aio jäädä Seelantiin pysyvästi. Huh. Lentokoneessa sain positiivisen yllätyksen, koska vaikka lipussani luki ettei hintaan kuulu ruokatarjoilua sain kuitenkin sekä kahvit, illallisen että jälkiruoan. Lammas oli ihan syömäkelpoista. :) Lisäksi matkan alkua piristi ehkä maailman mahtavin turvainfovideo, jossa esiintyi ties mitä julkimoita fitness-tähdistä rugby-pelaajiin. Naureskelin Richard Simmonsin jumppaliikkeille vielä pitkään videon loppumisen jälkeen. Air Newzealand osaa ilmeisesti ottaa asiat huumorilla. :)

Wellingtoniin saavuin tiistai-iltana paikallista aikaa puolenyön aikoihin (aikaero Ausseihin onkin muuten 2h eikä 1h niinkuin aluksi luulin, joten olen nyt 11h edellä Suomen aikaa). Vettä satoi ja oli kylmää ja pimeää, mikä oli vähintäänkin tervetullut muutos Sydneyn helteisiin. Amanda ja Peter hakivat minut lentokentältä ja toivat heidän kotiinsa ja pikasuihkun jälkeen painoin pään tyynyyn toisella puolella merta kuin mistä heräsin. Jotenkin en edes hoksannut lähteväni Ausseista "pysyvästi", mutta enköhän mä vielä joku päivä sinne palaa.

Tänään keskiviikkona minua on ajelutettu ympäri Wellingtonia katsellen nähtävyyksiä. Aamulla tutustuin Te Papa -kansallismuseoon, joka oli museoksi aivan äärettömän mielenkiintoinen. Maorien historiaa ja Uuden-Seelannin yleistä historiaa oli tarjolla yllin kyllin, muttemme kuitenkaan viettäneet museossa ylettömän paljon aikaa, mikä oli oikeastaan vain hyvä. Liika on aina liikaa, varsinkin museoissa. :) Museon jälkeen suuntasimme maukkaalle lounaalle pieneen kahvilaan, minkä jälkeen vuorossa oli Mt Victoria ja mahtavat näköalat Wellingtonin yli. Ajelimme myös rannikkoa pitkin ties kuinka kauas ja minulle viimeinkin valkeni, että Wellington on oikeasti rantakaupunki! Jotenkin tällainen pikkuinen detalji oli jäänyt kunnolla huomioimatta.

Kävimme pikavisiitillä myös Botanical Gardensissa, jotka Wellingtonissa sijaitsevat käytännössä keskellä kaupunkia ja mäen rinteellä. Oikeastaan kaikki Wellingtonissa on keskellä kaupunkia, koska kyseessä ei ole mikään miljoonacity niinkuin Sydney tai Auckland (kuulemma). Kiva paikka kierrellä, koska aikaa ei mene tolkuttomasti paikasta toiseen pääsemiseen. Käytännössä kaikki Wellingtonissa sijaitsee myös joko vuoren laella tai rinteessä, ja tiet ovat älyttömän kapeat, joten sain pari kertaa pienen paniikkikohtauksen auton tullessa vastaan tiukassa mutkassa. Jälleen kerran motoristin unelmapaikka, vaikka vähän viileää ja tuulista onkin.

Iltapäivällä tein Peterin oikein iloiseksi suostumalla lähtemään pienelle pyörälenkille. Hän harrastaa aktiivisesti pyöräilyä ja Amanda varoitteli minua etukäteen etten saa antaa Peterin ylipuhua minua mihinkään, mitä en oikeasti halua tehdä. Mutta pari päivää lähinnä kävelleenä pyöräily kuulosti oikein mukavalta, varsinkin kun ilma oli seljennyt aamun sateesta kauniiksi auringonpaisteeksi. Kävimme sitten "pienen" lenkin, 23km, mutta oikeastaan minä olin se, joka halusi mennä kauemmaksi kuin suunniteltiin. Mahtavia kuvia sai matkan varrelta ja ilma oli kerrassaan mainio ulkoiluun, ei liian kuuma eikä liian kylmä. Me likes. :)

Huomenna on edessä Wellington visiitin kohokohta, Ultimate Movie Tour. Eli 8,5h kierrellen kaikkia elokuvien kuvauspaikkoja, jotka sijaitsevat Wellingtonissa tai sen lähialueilla. Toivottavasti ilma on hyvä eikä sada heti aamusta asti, mutten aio antaa edes myrskyn häiritä! Kamera on latauksessa ja muistikortilla on tilaa ainakin parille tuhannelle kuvalle, joten eiköhän päivästä muodostu oikein mukava. :)

Latasin tähänastisesta reissusta kuvia taas Facebookiin, en lataa samoja kuvia uudestaan tänne. Joten allaolevasta linkistä pitäisi kaikkien päästä katsomaan mitä tähän mennessä on nähty. :)
https://www.facebook.com/media/set/?set=a.10150396524308331.377269.672308330&type=1&l=d8e17135af
Toivottavasti linkki toimii, joku ystävällinen voisi kommentteihin ilmoittaa mikäli on ongelmia niin yritän korjata asian.

Pakkausta, panikointia ja haikeutta

Se oli nyt tässä.

17 ja puoli viikkoa Newcastlessa on takana, on aika taas pakata elämä rinkkaan ja jatkaa matkaa. Olen viime viikot saanut vastailla lähes päivittäin kysymyksiin "miltä lähtö tuntuu?", "onko surullinen olo?" jne. Olen vastannut aika lailla kaikille, etten oikein tiedä. Toisaalta aika Australiassa on ollut mahtavaa ja erilaista, olen kokenut paljon uusia ja ihmeellisiä asioita. On haikeaa jättää kaikki uudet ystävät taakseen, ja tähän lämpimään säähänkin on vähitellen tottunut ja siitä on oppinut nauttimaan. Mutta toisaalta nythän se reissu vasta alkaa, ainakin mun pään sisällä. Olen koko syksyn suunnitellut ja säästänyt kaikessa mahdollisessa, jotta voin ottaa seuraavista viidestä ja puolesta viikosta kaiken irti. Luulen onnistuneeni vähintään kiitettävästi ja selviäväni reissusta kotiin hengissä ja montaa kokemusta rikkaampana.

Torstaina vietimme (valitettavasti) pienellä porukalla läksiäisiäni. Olosuhteiden pakosta paikalle pääsi vain kymmenkunta ihmistä, mutta siitä huolimatta saimme oikein mukavat pikkujuhlat aikaiseksi. Ruokaa olin varannut tuplasti useammalle, joten pari päivää olen jaellut milloin mitäkin ruuantähteitä kaikille kavereille, jotka niitä suostuivat ottamaan. Kuten odotinkin, ei Salmari tehnyt kovin hyvin kauppaansa muille kuin suomalaisille tai puolisuomalaisille, joten loppupullon luovutin tänään Kevinille, koska tiesin, että siellä se ainakin tulee juotua. Sääli heittää hyvää juomaa hukkaan. :) Perjantaina kävin viimeistä kertaa rannalla ja onnistuin viimein polttamaan ihoani siihen malliin, että oikeasti tuntui seuraavanakin päivänä. Pitihän se kerran kokeilla. :) Nyt on oikein "mukavaa" kun polvitaipeet on hellänä eikä oikein voi istua kunnolla, mutta eiköhän huomenna tilanne ole jo parempi.

Tällä hetkellä huoneeni muistuttaa lähinnä kaatopaikkaa, joka paikassa on tavara- ja vaatekasoja. Rinkassa on tällä hetkellä kaikki vaatteet, jotka lähtevät mukaan ja loput vaatteet luovutan joko eteenpäin tai laitan suosiolla roskiin. Päätin heittää myös uskolliset varvassandaalini roskiin ennen lähtöä ja ostaa Sydneystä sellaiset, joilla oikeasti voi kävellä. Olen kyllästynyt saamaan hankaumia joka kerta kun sandaalit jalkaani laitan. Hostellin suihkuja varten tarvitsen jonkinlaiset sandaalit joka tapauksessa.

Sydneyssä suunnitelmissa on kävellä ympäriinsä ja tutustua kaupunkiin vähän paremmin. Mua houkuttelisi kovasti kävellä sellainen 6km rantareitti Bondi Beachilta Coogee Beachille, mutta maanantaiksi on luvattu 31 astetta lämmintä joten ylenpalttinen liikkuminen auringossa ei ole kovin fiksua. Eräs norjalainen tyttö tulee ehkä maanantaiksi hengaamaan mun kanssa kaupunkiin, joten saa nähdä mitä keksitään. Tekemistä luulisi löytyvän joka tapauksessa, kyseessä on kuitenkin sen verran iso kaupunki.

Huomenaamulla hyppään bussiin Broadmeadown juna-asemalta (ratatöiden takia kaikki junat Sydneyyn on korvattu linja-autoilla) ja jätän Newcastlen taakseni. Tasan 4 kk sitten saapuessani en oikein osannut odottaa paikalta mitään, mutta kokemus on ollut kaikinpuolin positiivinen. Olen varma, että tästä syksystä on ollut hyötyä monessa suhteessa, olen oppinut paljon uusia asioita ja kasvanut ihmisenä. Tässä vaiheessa voisinkin äärettömän kornisti siteerata Sunrise Avenuen kappaletta, jossa lauletaan: "I take a part of you with me now and you won't get it back, And a part of me will stay here, you can keep it forever dear". Eli otan palasen tästä paikasta mukaani ja osa minusta jää tänne, mutta nyt on aika jatkaa matkaa ja suunnata uusiin seikkailuihin! Seuraavan kerran kuulette minusta todennäköisesti Uudesta-Seelannista. Siihen asti: kiitos Australia, ja näkemiin! 

Lähiseutumatkailua

Nyt kun lähtö tästä kaupungista ja maasta uhkaavasti lähenee, päätin viimein käydä tutustumassa pariin paikalliseenkin nähtävyyteen. Tänään suuntasimme siis ystäväni Katien kanssa Fort Scratchley-linnoitukselle Newcastlen lähestulkoon keskustaan (ja keskustahan sijaitsee käytännössä rannalla). En nyt voi sanoa hirveästi oppineeni uutta tai nähneeni mitään kovin erikoista, mutta maisemat kukkulan laella sijaitsevalta linnoitukselta olivat kyllä suht mainiot. Alla pari esimerkkiä.

Newcastle

Newcastle tykinreiästä katsoen

Iso pyssy :)

Allekirjoittanut ja Nobby's Lighthouse sekä Nobby's Beach

Newcastle Beach

Huomenna vietän läksiäisiäni kavereideni kanssa. Olen kutsunut n. 30 hlö meille juhlimaan suomalaiseen tapaan, varmaa ei ole kuinka moni oikeasti pääsee tulemaan. Mutta ainakin parikymmentä henkeä on ilmoittanut aika varmasti tulevansa ainakin pistäytymään, joten toivottavasti saadaan hyvät bileet pystyyn. :) Suomalaisuutta kunnioittaen ostin muutama viikko sitten pullon Finlandia-vodkaa ja maanantaina lisäsin sen sekaan Turkinpippureita puoli pussia, valmistaen näin Salmaria. Päivä päivältä pullo on muuttunut tummemmaksi ja tämänpäiväisen koemaiston mukaan salmiakki on imeytynyt vodkaan oikein mainiosti. Warren toimi koekaniinina ja hänen ilmeensä hörpyn ottamisen jälkeen oli kerrassaan mahtava. :) Ei vissiin salmiakki maistu edes alkoholin seassa...

Raaka-aineet ja valmistusvälineet

Valmis tuote, vaikkakin väri on tuosta vielä tummennut

Ruokapuolelta Suomea edustavat lihapullat ja joulutortut, edelliset tein jo tänään ja jälkimmäiset teen huomenna ennen vieraiden tuloa. Kaikkihan tietää, että joulutortut maistuu parhaimmalta tuoreena. :) Lihapullia varten ostin alunperin kilon jauhelihaa, mutta hieman laskeskeltuani päätin ostaa kuitenkin vielä vajaat 900g lisää. Pyörittelin sitten reilut parisataa pientä lihapullaa ja koemaistajien (minä ja Warren) mielestä niistä tuli oikein maistuvia. Lisäsin vähän australialaisuutta pulliin käyttämällä naudan lisäksi myös kengurunjauhelihaa, joka on oikeasti hyvin samanlaista kuin tuttu ja turvallinen hirvenjauheliha. :) Juhlien on tarkoitus olla nyyttärihenkiset, joten saa nähdä mitä kaikkea kaverini tuovat syötäväksi. Jännityksellä odotan varsinkin aasialaisten ystävieni kokkauksia, heidän ruuassaanhan kun usein on REILUSTI chiliä ja muita mausteita. Mutta olen varma, että ruokaa on riittävästi ja se on herkullista.

Olen vähitellen aloittanut pakkailun ja tehnyt muita lähtövalmisteluita. Tänään suljin pankkitilini täällä ja huomenna palautan viimeiset kirjat ja leffat kirjastoon. Pyykkiä pitää vielä pestä, (varsinkin näissä helteissä kun samaa vaatetta ei voi kahta päivää pitää), ja muutama asia pitää hommata (kuten rahavyö). Muuten homman pitäisi alkaa olla hanskassa, kunhan hanskat vain pysyvät tallessa. :) Hampaan kanssa elämiseen on alkanut tottua, tai sitten tulehdus alkaa vain helpottaa. Suolavesihuuhtelut ja -harjaukset ei sinänsä ole mun lempiasioita, mutta kaikki keinot otetaan käyttöön mikäli niistä on apua. :)

Yritän kirjoitella vielä ennen lähtöä Sydneyyn ja kertoa ainakin miten läksiäiset sujui. Tietokoneelle on luotu soittolista täynnä Eppu Normaalia, Leevi and the Leavingsiä, Apocalypticaa ynnä muita suomalaisia klassikoita, joten saa nähdä miten Suomi-musa uppoaa ulkomaaneläviin. :) Puhumattakaan siitä Salmarista...

Viisaus maksaa

Tiesin, että oleskeluni Ausseissa on mennyt liian hyvin terveyden suhteen. Enhän ole sairastanut edes yhtään kunnon flunssaa koko aikana, vaikka Itävallan syksyn aikana olin yhteensä kuukauden lähes vuoteenomana. No, karma piti huolen, että tämäkin asia korjataan. Huomasin nimittäin viime viikon lopulla, että toinen jäljelläolevista viisaudenhampaistani aloitti taas kasvamisen, mistä seurasi totta kai tulehdus ikeneen ja arkuus koko poskeen. Kotijoukoilta saatujen ensiapuohjeiden mukaan kävin ostamassa desinfoivaa suuhuuhdetta ja purskuttelin suutani sillä kahdesti päivässä, toivoen, että tulehdus rauhoittuisi ja hammas antaisi mulle matkustusrauhan. Varmuuden vuoksi soittelin myös vakuutusyhtiöön ja kyselin kuinka paljon mun matkavakuutus kattaa hammaskuluja ja mistä löydän lähimmän lääkärin. Kävi ilmi, että ilmeisesti mun vakuutuksella voi kattaa vain 70e hammashoitokuluja, joten päätin purra hammasta (heh) ja kestää.

Viime yönä kuitenkin mieli hieman muuttui, koska en saanut poskeltani nukuttua kuin ehkä neljä tuntia. Soitin sitten kampuksen hammaslääkärille, jonka kuvittelin kuuluvan pakollisen vaihto-opiskelijan vakuutuksen piiriin. Sain ajan vielä samalle päivälle ja puhelimessa lupailivat, ettei viisuria tarvitse poistaa vaan kunnollinen puhdistus riittänee. Istuin siis hoidettavaksi ja lääkärisetä puudutti puoli naamaa, minkä jälkeen puhdisti tulehtuneen ikenen perusteellisesti. Maksuvaiheessa kävikin ilmi, että kyseinen lääkäri ei kuulu suoralaskutuksen piiriin, joten jouduin maksamaan tästä 15 minuutin käsittelystä huimaavat 100 dollaria. Sain kuitenkin kuitit yms. mukaan, joten kotiin päästyäni yritän saada edes jotain takaisin vakuutusyhtiöltä. Mahdollisesti saan hyvitystä myös Australian vakuutusyhtiöltäni, mutta pitää odottaa Suomeen paluuta, ennenkuin alan lähettelemään mitään lappuja mihinkään.

"Hieman" ehkä ärsyttää, että muutenkin rajallisesta matkakassasta piti lohkaista tuollainen summa johonkin näin turhaan, mutta toisaalta jos tuo 100 dollaria auttaa minua reissaamaan seuraavat viikot ilman jatkuvaa kipua niin menköön. Ja halvemmaksi tuo hoito varmasti täällä tuli, kuin jos olisin Jenkeissä lähtenyt hammastani hoitamaan. En kyllä koe saaneeni mitenkään hirveästi apua tai uutta tietoa, mutta pelkästään hampaan näyttäminen ammattilaiselle rauhoitti mieltä kummasti.

Nyt odottelen, että puudutus lakkaa ja alan taas tuntea jotain vasemmallakin puolella, otan ehkä tässä välissä päiväunet mikäli saan tässä kuumuudessa unta. Täällä on viime päivinä tosissaan lämmennyt, joten tänäänkin lämpötila on lähempänä kolmeakymmentä astetta. Olen käynyt jo kahdesti rannalla, eilen jopa ihan vedessä asti kastautumassa, joten rusketustakin on ehkä hieman alkanut tarttua. Mutta minähän en tunnetusti helposti rusketu, joten kovin tummaa ilmestystä on turha odottaa joulukuussa lentokentällä. :)

I'm done

Olen virallisesti nyt palauttanut kaikki tämän lukukauden esseet. En oikein vielä käsitä tätä, pakkohan mulla on vielä jotain tekemistä olla jäljellä? Mutta eipä vain ole, tämä tyttö on lomalla. Seuraavat kaksi kuukautta. Reissaamassa ympäri maailmaa. Saa kadehtia, vihreys kuulemma kaunistaa. :)

Huomenna juhlistan lomaani menemällä ystäväni kanssa rannalle. Katie ei ole vielä valmis kaikkien koulutöidensä kanssa, joten lomafiiliksessä lupasin jopa auttaa häntä hänen valokuvaportfolionsa kanssa toimimalla tarvittaessa mallina otoksissa. En kyllä tiedä kuinka edustavia kuvia minusta saa, mutta jos apua tarvitaan niin sitä myös annetaan. :)

Tänään oli viimeinen luentoni Newcastlen yliopistossa, vietimme kasvatustieteen kurssilla nyyttäreitä. Käytännössä söimme siis pari tuntia herkkuja ja juttelimme kaikkien lomasuunnitelmista, kovin tieteellistä keskustelua ei saatu aikaiseksi. Suklaapiirakka kävi kaupaksi, vaikka muutama palanen jäi kotiinviemiseksikin. Tarjolla oli niin useaa sorttia ettei kaikkea jaksanut syödä millään...  Näin jälkikäteen voin sanoa oppineeni kursseillani paljon sellaisia asioita, mitä ei Oulussa opeteta. Aboriginaalien oikeudet ja hirvittävä kohtelu historiassa on tullut tutuksi, kuten myös lukemattomia teorioita kasvatustieteen, kirjallisuuden ja lingvistiikan osa-alueilta. Kaiken kaikkiaan opinnot ovat siis antaneet uutta ajateltavaa ja varmasti auttavat tulevaisuudessani kieltenopena, mikä olikin varmaan koko vaihto-opiskelun idea. Kaiken matkustamisen lisäksi siis. :)

Kuten sanoin, en ole vielä tottunut ajatukseen lomasta. En edes muista, milloin olisin viimeksi ollut "oikealla" lomalla, jolloin ei tarvitse olla töissä tai miettiä koko ajan kouluhommia. On siitä varmaan pari vuotta, ehkä Mallorcan matka syksyllä 2009 oli viimeisin lomani. En kyllä ole varma, koska en muista. :) Ehkä olen siis lomani nyt ansainnut, vaikka kyllähän nytkin takaraivossa painaa tieto parin gradun loppuunsaattamisesta heti tammikuusta eteenpäin... Mutta yritän unohtaa kaikki kouluhommat ja keskittyä kokemaan kaikkea uutta ja ihmeellistä, onhan mulla joulun jälkeenkin vielä aikaa ressata ensi vuoden opinnosta. :)

Visa vinkuu ja matkakuume nousee

Olen viimeisen viikon aikana näpytellyt Visa-korttini numeron niin moneen paikkaan, että osaan sen kohta paremmin kuin syntymäaikani. Tästä voi siis päätellä, että matkasuunnitelmat Australian jälkeen ovat alkaneet selkiytyä. Tässä ne lyhyesti:

Lähden Newcastlesta Sydneyyn sunnuntaina 13.11 tarkoituksena tutustua kaupunkiin vähän paremmin. Poistumalla kämpästäni sunnuntaina (samana päivänä kuin siihen muutinkin) minun ei tarvitse maksaa erikseen vuokraa parista ekstrapäivästä, vaan voin käyttää rahat hostelliin Sydneyssä. Valitsin Sydneystä vähän kalliimman, mutta sijainniltaan erinomaisen hostellin, paikka nimittäin sijaitsee keskusrautatieasemalla. Otin vielä sängyn sellaisesta huoneesta, joka on rakennettu junavaunuun ja on oikeasti raiteiden päällä, joten nukun pari yötä laiturilla 0. Ei ihan 9 ja 3/4, mutta erikoinen kuitenkin. :)

15.11 lennän Wellingtoniin tuttavani Amandan luokse, joka on miehineen ystävällisesti luvannut majoittaa minut kolmeksi yöksi. Lento on perillä vasta puolenyön aikaan, joten aikaa Wellingtonille ei ole oikeastaan kuin yksi päivä, koska torstain 17.11 vietän suurimmaksi osaksi kiertäen Wellingtonia ja ympäristöä movie-tourilla. :) Luvassa on n.25 Taru Sormusten Herrasta -kuvauspaikkaa, lounas Rivendellissä, tutustuminen Weta Workshopiin jne, joten 8,5h luulisi hurahtavan vauhdilla.

Wellingtonista lähden bussilla Taupolle (Taupoon?) perjantaiaamuna ja siellä on tarkoitus viettää sunnuntaihin asti ihastellen maisemia ja patikoiden. Taupon jälkeen vuorossa on Rotorua, joka kuulemma haisee aivan mädäntyneeltä kananmunalta rikin takia, mutta en aio välittää pienestä hajuhaitasta. Rotorualla aion katsella geysireitä, käydä ehkä mutalammikossa tai kuumassa lähteessä lillumassa ja ihastella jälleen kerran maisemia. Varmaan tutustun jollain tapaa myös maori-kulttuuriin, koska Rotorualla on vahva maoriperinne. Maanantaille 21.11 olen varannut toisen TSH-kierroksen, tällä kertaa pääsen tutustumaan Matamataan, missä sijaitsee Hobittila. :) Tällä hetkellä kaikki kierrokset paikkaan on peruttu, koska siellä kuvataan parhaillaan Hobitti-elokuvaa, mutta kuvausten pitäisi loppua 8.11 ja kierrokset pyörivät sen jälkeen taas normaalisti. Eli hobittikolot, täältä tullaan! :) Rotorualta siirryn Aucklandiin tiistaina 22.11 ja se onkin viimeinen pysäkki ennen seuraavan maan ja mantereen valloitusta. Aucklandia varten en ole vielä tehnyt mitään suunnitelmia, mutta isossa kaupungissa luulisi olevan näkemistä ja tekemistä ihan yllin kyllin.

25.11 illalla lennän San Franciscoon johon saavun 25.11 aamulla (aikaeron ihanuuksia). San Franissa minut majoittaa oululainen tuttavaperhe, joten luvassa on pitkästä aikaa suomea ja Oulun murretta. :) Losiin siirryn 30.11 sukkulabussilla, joka jättää minut suoraan Hollywoodin hostellini etuovelle. Losissa minulla on 5 päivää aikaa tutustua paikkoihin, mikä ei varmasti ole tarpeeksi, mutta parhaani yritän. Hostelli järjestää onneksi erilaisia patikointireissuja ja kierroksia, joten todennäköisesti pääsen ainakin patikoimaan Hollywood-kyltille ja mikäli uskaltaudun mukaan, niin tarjolla on myös limusiinikierros Beverly Hillsissä (hintaan sisältyy shampanjatarjoilu). 5.12 minua odottaa lento New Yorkiin, mikä on viimeinen pysäkki ennen paluuta Suomeen. Tätini on minut luvannut ottaa huomaansa ja mahdollisesti pääsen auttamaan joululeipomisissa. Saa vähän tuntumaa jouluun jo ennen paluuta Ouluun. :)

Päädyin lopulta matkustamaan yksin, koska kevätloman autoreissu osoitti ettei pitkälle reissulle kannata lähteä puolituttujen kanssa (tosin myönnän nyt, että osa ongelmista johtui täysin minusta eikä muista). Koska reissaan yksin valitsin majapaikkani ensisijaisesti turvallisuuden ja siisteyden perusteella, enkä aina varannut petiä siitä halvimmasta hostellista. Kaikki hostellit sijaitsevat hyvällä paikalla, joten todennäköisesti pystyn kävelemään suurimpaan osaan nähtävyyksistä, mikä taas kasvattaa kuntoa (tai ylläpitää sitä) sekä säästää luontoa ja erityisesti matkabudjettia. Mottona tällä tulevalla seikkailulla voisi varmaan olla "enemmän vähemmällä". :)

Tänään minulle selvisi, että saan ottaa New Yorkista mukaani yhden sijasta kaksi matkalaukkua (paino max. 23kg/kpl), joten mikäli Nykkiin päästessäni matkakassassani on vielä jotain jäljellä saatan kuluttaa jokusen dollarin joululahjoihin muille ja ehkä myös itselle. Joulupukille ajattelin kirjoittaa lahjalistaan vain valuuttamerkkejä, ja jos joku tontuista erehtyy joulun ajankohdasta ja jakaa lahjansa vähän etuajassa se tuskin ketään haittaa, helpottaa vain tämän tontun joululahjaostoksia Isossa Omenassa. (vink vink) :)

Olen virallisesti neljän esseenpalautuksen päässä lukukauden lopusta, ensi viikolla on enää yksi luento joka sekin hyvin epävirallinen enemmänkin nyyttärihenkinen tilaisuus. Aion leipoa sinne suklaapiirakan, kunhan rakas avomieheni lähettää minulle reseptin.. Nonparellit kävin jo ostamassa, Aldissa oli tarjouksessa. :) Lähettäkää tänne päin tsemppiä että jaksan rutistaa viimeiset kouluhommat ja sitten voinkin keskittyä pakkaamiseen ja lähtökuumeen laskemiseen!

Blue Mountains

Viimeinkin tein sen, mitä olen koko syksyn ajan suunnitellut. Kävin siis noilla maailman kuuluisimmilla Sinivuorilla. Ja ei, ei näkynyt tonttuja. :) Mutta yllättäen vuoret näyttivät tietyssä valossa oikeasti sinisiltä, joten nimi on hyvin kuvaava. Tein päiväretken amerikkalaisen ystäväni Katien kanssa ja vaikka monelta taholta kuulimme ettei Blue Mountainsilla voi käydä päivässä, päätimme ottaa haasteen vastaan. Lopputulos on, että kyllä siellä päivässäkin pyrähtää, kaikki on vaan asenteesta (ja istumalihaksista) kiinni. :)

Lähdimme siis matkaan Warabrookin (eli yliopiston) asemalta klo 6.15 lauantaiaamuna. Kävely asemalle kesti noin puoli tuntia, mutta mieluummin kävelin kuin jätin pyöräni sinne koko päiväksi jonkun varastettavaksi tai rikottavaksi. Matkalipun saimme ostettua vasta Hamiltonin asemalta, koska automaateista ei saanut tarvitsemaamme yhdistelmälippua. Tämä yhdistelmälippu sisälsi matkat Katoombaan ja takaisin sekä lisäksi koko päivän Explorer Bus -lipun. Explorer Bus on kaksikerroksinen bussi, jolla pääsee koko päivän ympäri Blue Mountainsin tärkeimpiä nähtävyyksiä, joten se sopi meille pikavisiitin tekeville loistavasti. Hintakaan ei ollut järin korkea, opiskelijalippu maksoi 25,80 AUD. Parin junanvaihdon jälkeen olimme perillä Katoombassa 11.20 ja hyppäsimme suoraan bussiin suuntana Katoomba Cascades. Nämä olivat ensimmäiset "oikeat" vesiputoukset jotka näin (ikinä), mutteivat päivän hienoimmat kuitenkaan. Ihan kivalta ne näyttivät siitä huolimatta. :)

Katoomba Cascades

Tämän jälkeen vietimme seuraavat neljä tuntia kävellen ympäri Blue Mountainsia ottaen valokuvia lähes jokaiselta näköalapaikalta. Matkalla oli varmaan vähintään 2000 rappusta, emmekä edes käyneet Giant Stairwayllä joka on yli 1000 askelmaa suoraan alas laaksoon. Maisemat olivat uskomattomia ja sää oli mitä mainioin "pieneen" patikointiin, puolipilvistä ja parikymmentä astetta lämmintä. Kävelimme Prince Henry Cliff Walk -nimistä reittiä pitkin yhteensä varmaan noin 4 km, matkan varrella näimme kuuluisat The Three Sisters, Echo Pointin ja viimeisenä vuorossa oli ehkä reissun paras osa, Leura Cascades. Turhaan eivät kaikki ole Blue Mountainsin kauneutta mainostaneet, oli se nimittäin niin upea paikka. Kiipeilimme Katien kanssa jättimäisten kivenlohkareiden päälle ottamaan kuvia ja ihastelimme yhteen ääneen miten uskomatonta siellä oleminen oli. Alla muutama kuva, kovin montaa en valitettavasti voi netin hitauden takia ladata. Mutta näistä saa kuitenkin jonkinlaisen käsityksen paikasta. :)

The Three Sisters

Maisema

Leura Cascades

Leura Cascades ja minä (älkää antako hikisen ja kiiltävän naaman hämätä, oli oikeasti mahtavaa!)

Leura Cascades ylhäältä

Paluumatkalle lähdimme 17.25 mutta junan myöhästelyn takia olimme Warabrookissa vasta puoli 12 jälkeen illalla. Onneksi saimme kyydin kampuksen "turvamiehiltä", aina kannattaa soittaa
ja kuulostaa väsyneeltä ja surkealta niin ehkä vartijoilta saa myötätuntoa ja kyydin. :) Loppujen lopuksi olimme siis yhteensä 18 tuntia reissussa josta 6 tuntia vietettiin itse vuorilla, mutta voin sanoa että oli sen arvoista! :)

Paluu arkeen

Reilun viikon olen nyt viettänyt kotona roadtripin jälkeen ja aika kiirettä on pitänyt, lähinnä esseiden kirjottamisen kanssa. Lukukausi on niin lähellä loppua, että kaikilta kursseilta alkaa olla toiseksi viimeiset esseet palautettu ja viimeisiin deadlineihin on enää pari-kolme viikkoa aikaa. Kuukauden päästä olen jo Uudessa-Seelannissa, joten onhan se jo aikakin kääriä kouluhommat pakettiin ja keskittyä olennaiseen, eli matkustamiseen ja lomailuun. :) Hyvä uutinen on myös se, että kaikki ötökät jotka sänkyäni ilmeisesti riivasivat on nyt hävinneet eikä enää joka aamu tarvi laskea uusia puremia/pistoksia. Koputan puuta, että tilanne pysyy samana loppuun asti.

Tällä viikolla olen kouluhommien lisäksi päässyt kokemaan kuitenkin uusiakin asioita ja toisaalta myös äärettömän tuttuja juttuja. Uutena voitaneen mainita Nerf-sota, jonka parissa vietin eilen muutaman tunnin kaverin syntymäpäivän kunniaksi. Jos joku ei tiedä mitä tarkoittaa Nerf, niin käväiskääpä seuraavalla sivustolla: http://www.hasbro.com/nerf/en_AU/shop/browse/Nerf/N-1rZh2Z71/_/N-1rZh2Z71/Ne-2l katsomassa miltä aseet näyttävät. Kyseessä on siis käytännössä "leluase", mutta se ei tarkoita etteikö joukko aikuisia voisi kuluttaa näillä aseilla taistellen useampaa tuntia. Valtasimme Newcastlen ainoan (?) pyöräilystadionin ja pystytimme pahvilaatikoista ja lakanoista kyhätyt barrikadit ja linnakkeet keskelle stadionia, jonka jälkeen aloitimme 4 joukkueen sodan. Ilma oli jopa läkähdyttävän kuuma mutta hauskaa oli! :) Alla kuva tästä "sotilaasta" minulle lainattujen aseiden kanssa.

Let the war begin! (Crocsit ei muuten olleet paras mahdollinen kenkävalinta...)

Sodan jälkeen siirryttiin takaisin kaverin talolle ja koitti hetki jota olen viimeiset kaksi kuukautta odottanut, laitettiin nimittäin sauna päälle. :) Tämä on se äärettömän tuttu juttu. Olihan tuo mukava istua pitkästä aikaa löylyissä ja vielä ihan pitkän kaavan mukaan (varmaan n. 3h meni yhteensä saunan ja uima-altaan väliä rampaten). Eiköhän nyt jaksa sinne jouluun asti. Kyseessä oli siis aiemmissa postauksissa mainitun suomalaislääkärin pojan juhlat, jos joku ihmettelee miksi aussitalosta löytyy sauna. :)

Edellämainittujen tapahtumien lisäksi viime viikko oli aika tylsä ja perinteinen, jumppaa ja luentoja sopivassa suhteessa ja illat vietin kirjoitellen esseitä. Onneksi enää ei ole kuin yksi työ tehtävänä ensi viikolle ja sitten onkin hetken tauko ennen viimeistä rutistusta. Ensi viikonloppuna lähden ehkä viimeinkin Blue Mountainsille yhden kaverin kanssa, tarkoitus oli mennä perjantaina ja tulla joko lauantaina tai sunnuntaina takaisin. Toivotaan että reissu saadaan järjestettyä ja ilmat suosivat, alkaa aika Australiassa olla siinä määrin lopussa ettei kovin kauaa enää voi Blue Mountainsin reissua lykätä.

Uudessa-Seelannissa (jonne lennän siis 15.11) olen suunnitellut näkeväni ainakin Wellingtonin, Taupon, Rotoruan ja Aucklandin. Wellingtonissa ja Rotorualla olisi mahdollisuus päästä tutustumaan Taru Sormusten Herrasta studioihin ja/tai kuvauspaikkoihin, mikä tällaista pientä fania kovasti innostaisi... Harmi kun kierrokset maksavat maltaita, mutta avomieheni kannustamana olen ajatellut kuitenkin pulittaa niistä tarvittavat summat. En oleta pääseväni kovin montaa kertaa elämässä tutustamaan Weta-workshopiin tai Hobittilaan, joten eiköhän se ole sen arvoista. Varsinkin minulle, joka omistan kaikki Taru Sormusten Herrasta -elokuvat erikoispitkinä versioina ja olen katsonut myös kaikki levyillä olevat ekstrat useampaan kertaan läpi. Kirjatkin löytyvät kahdella kielellä, joten ehkä olen tarpeeksi fani käydäkseni ihan paikan päällä katsomassa miten kaikki on luotu. :)

Kuten aiemmin lupasin, otin nyt meidän talouden nuorimmastakin asukkaasta pari kuvaa ja laitan ne teille tänne nyt näytille. Ei mitään studiokelpoisia kuvia, mutta aika hankalaa saada koko ajan liikkeessä olevasta koiranpennusta hyvää valokuvaa... Varsinkin kun välillä yritetään syödä kädessä oleva kamera. :) Kuvissa siis Belle, Australiankelpie (ikä n. 3,5kk?).

Matkakertomus osa 3

Trilogian huikea päätösosa seuraa tässä. :)

Tiistaina 4.10 herättiin Bombalassa ja maksettiin taas caravanalueella suihkusta, tällä kertaa 3 dollaria per henkilö. Suihkun ja aamupalan jälkeen ajettiin taas infoon ja kysyttiin mitä nähtävää matkalla pohjoiseen oli. Ilmeni, että oikeastaan mitään todella hienoa ei olisi matkan varrella, mikä tietenkin sai tytöt todella "iloisiksi". Päätettiin kuitenkin ajaa Bombalasta Jindabyneen vähän pienempää tietä pitkin, jonka varrella oli ainakin mun mielestä tosi kivoja maisemia. Jindabynessä oli todella kaunis järvi, jonka rannalla syötiin lounasta ennenkuin ajettiin Thredboon, joka sijaitsee Alpine Wayn varrella Snowy Mountainsilla. Kuulemma siellä piti olla paljon nähtävää ja paikalle päästäksemme jouduimme maksamaan myös kansallispuiston "sisäänpääsymaksun" (16 dollaria), mutta ilmeni, ettei paikassa oikeastaan tapahdu mitään hiihtosesongin ulkopuolella. Maisemat oli kuitenkin vertaansa vailla ja otinkin aika reippaasti kuvia vuorista, puroista ja kaikesta mahdollisesta. (Näitäkin kuvia löytyy fb-albumista, jonka linkki löytyy matkakertomuksen ensimmäisen osan lopusta.) Thredbosta ajettiin Jindabynen kautta Coomaan, jossa katsottiin auringonlaskua Mt. Gladstonen näköalapaikalla. Aika hienolta näytti sielläkin. Coomasta ajeltiinkin sitten Canberraan asti ja kahden täyden caravanalueen jälkeen saatiin paikka Carotel Motel & Caravan Parkista. Koska alueenhoitaja ei ollut varma riittääkö meidän n. 2m jatkojohto sähkötolppaan asti saatiin paikka sähköttömän hinnalla, vaikka loppujen lopuksi johtokin riitti. Säästettiin tässä 4 dollaria, mikä on aina positiivista.

Keskiviikkona 5.10. päätettiin tutustua Australian pääkaupunkiin Canberraan vähän paremmin ja ajeltiin taas infoon selvittämään mitä nähtävää kaupungissa oli. Kävi ilmi, että Canberrassa näkemisen arvoista on oikeastaan vain museot joihin sisäänpääsy maksoi meille liikaa, joten lopulta ajettiin Red Hill näköalapaikalle ja sieltä shoppailemaan Direct Factory Outletiin. DFO:n jälkeen todettiin, että Canberra on nähty ja lähdettiin ajamaan kohti Sydneytä. Tässä vaiheessa tytöt vielä puhui haluavansa ehtiä Blue Mountainsille ennen vanin palautusta, mutta onneksi tästä suunnitelmasta luovuttiin kun katsottiin sääennustetta (sadetta lupasi). Olin oikeastaan iloinen, ettei ehditty Blue Mountainsille, koska haluan nähdä ne kunnolla ajan kanssa, ja lisäksi olin jo aiemmin luvannut mennä sinne ystäväni Katien kanssa. (Tämä reissu tehdään lähiviikkojen aikana varmasti.) Illalla ajettiin sitten Camdeniin caravanalueella, jossa onneksi oli vapaita paikkoja vielä jäljellä. Torakoita oli autossa tässä vaiheessa enemmän kuin aiemmin, yhden löysin kiipeämästä olkapäälläni elokuvaa katsoessamme, mikä ei ainakaan parantanut kenenkään mielialaa.

Torstai 6.10. oli viimeinen päivä roadtripillämme ja ajettiin Botanyyn palauttamaan vani heti aamupalan ja pakollisen pakkaamisen ja siivoamisen jälkeen. Kerrottiin kaikista ongelmista, mitä auton kanssa oli ollut ja saatiin lopulta 120 dollaria hyvitystä, eli jokainen sai 40 dollaria takaisin omalle tililleen. Tämä vähän piristi mielialaa. :) Jucyn "autovarikolta" hypättiin bussiin kohti Sydneyn päärautatieasemaa, jossa vaihdoimme suoraan junaan kohti Newcastlea. Olin lopulta noin viiden aikaan illalla kotona ja aloitin heti hillittömän pyykkäyksen. Oli mahtavaa päästä takaisin paikkaan, jossa jokaista sanaa ei tarvitse varoa ettei vain muut loukkaannu tai suutu, ja jossa tilaa liikkumiseen ja olemiseen on enemmän kuin perinteisessä pakettiautossa. Warren ja Lily tarjosivat minulle myös kunnon paistipäivällisen ja voin sanoa, että liha maistui kahden viikon tauon jälkeen aika hyvältä (toinen saksalaisista oli kasvissyöjä, joten ainut proteiini matkan aikana tuli tonnikalasta ja raejuustosta). Illalla juttelin vielä äitin kanssa yli tunnin Skypessä ja purin tuskaani, mikä auttoi saamaan vähän etäisyyttä koko reissuun.

Nyt muutaman päivän jälkeen voisin listata muutamia asioita, jotka jokaisen roadtripiä suunnittelevan kannattaa ottaa huomioon matkaa suunnitellessa:

1. Rahaa kuluu AINA enemmän kuin olit arvioinut. Vaikka kuinka elät kaurapuurolla ja leivällä tulee eteen aina yllättäviä menoeriä (meidän tapauksessa nämä olivat usein kalliita yöpymisiä caravanalueilla). Matkan jälkeen on valitettavasti jatkettava kaurapuurolla elämistä mikäli meinaa reissata vielä myöhemminkin...
2. Matkaseura kannattaa valita tarkkaan ja tehdä jo alusta pitäen selväksi mitä kukin matkalta haluaa. Näin vältytään monilta riidoilta.
3. Bensa maksaa aina liikaa, vaikka se täällä onkin huomattavasti halvempaa kuin Suomessa. (Kallein bensalitramme oli 1,55 dollaria ja halvin 1.38 dollaria, eli tämän hetken kursseilla 1,13-1,01 euroa.)
4. Parkkipaikalla nukkumiseen voi tottua, mutta siitä ei silti välttämättä tarvitse pitää.
5. Sää on mitä on, siihen ei voi vaikuttaa eikä siitä kannata valittaa.
6. Vaikka joskus saattaa tuntua, ettei reissussa ole mitään hyvää ja olisit paljon mieluummin matkalla takaisin koti-Suomeen kuin istuisit autossa keskellä vuoristoa tai kansallispuistoa, kannattaa kuitenkin miettiä kuinka monta kertaa saat mahdollisuuden tehdä samanlaisen matkan myöhemmin. Aika kultaa muistot, etkä kuvia katsellessasi enää muista kaikkia niitä ilkeitä sanoja ja katseita vaan ne kauniit maisemat, joista sait nauttia. :)

Kotonakin on matkani aikana tapahtunut, sillä kämppikseni ovat hommanneet koiranpennun. Ilmeisesti Warren lähti hakemaan kissaa ja tuli koiran kanssa takaisin, mutta mikäs siinä. :) Belle on oikein herttainen Australiankelpie, joka on vielä todella pieni ja viaton. Tai viaton aina silloin, kun ei ole käynyt pissaamassa tai kakkaamassa johonkin nurkkaan... Minun huoneeni on kuitenkin kiellettyä aluetta, minkä Belle on jo onneksi oppinut. Muutenkin mun käskyt tuntuu tehoavan paremmin kuin Lilyn (joka on aivan liian kiltti) ja Warrenin (jota Belle näyttää hieman pelkäävän). Tulemme siis ainakin vielä toimeen oikein hyvin, tosin aamuisin pitää katsoa tarkasti mihin astuu matkalla vessaan ettei liukastu johonkin ikävään yllätykseen. Otan pennusta kuvia pian ja laitan niitäkin tänne. :)

Vähän epämiellyttävämpi yllätys löytyi sängystä matkan jälkeen. Olin odottanut omaan sänkyyn pääsemistä kuin hullu puuroa, joten kun parin hyvin nukutun yön jälkeen ihooni alkoi ilmestyä punaisia kutisevia patteja pistin ne hyttysten piikkiin. Täällä on kuitenkin hyttyskausi nyt alkamassa ja ainahan ne kesän ensimmäiset ötökät saa pahimmat jäljet aikaan. Valitettavasti kyseessä ei tainnutkaan olla hyttyset, vaan lutikat, jotka olivat valloittaneet sänkyni kahden viikon matkani aikana... Tänä aamuna Warrenin kanssa vaihdettiin mun patja ja peitto, pesin lakanani uudelleen ja heitin tyynytkin pesukoneeseen. Lisäksi koko talo on nyt suihkutettu hyönteismyrkyllä, mutta toivottavasti haju haihtuu pian. Toivottavasti kaikki tämä auttaa eikä aamulla ihossani ole enää enempää paukamia, ei olisi nimittäin kiva kulkea loppuaikaa Australiassa näyttäen rokkopotilaalta.

Tänään palaan taas koulunpenkille kun viimeiset kolme viikkoa luentoja alkaa. Nyt on jäljellä tasan 5 viikkoa ja 1 päivä ennen lentoa Uuteen-Seelantiin, joten aika todella lentää. Eikä jouluunkaan ole enää kovin kauaa, mistä muistuttaa kauppoihin ilmestyneet joulukoristeet. Huvittavaa katsella joulupalloja yms. ja aurinkorasvoja vierekkäin kaupoissa, mutta molempien sesonki on nyt kuumimmillaan. :) Lumen näkemistä saan odottaa vielä hetken, mutta saunaan saatan päästä jo ensi viikonloppuna! :)

Matkakertomus osa 2

Ja tarina jatkuu...

Perjantai 30.9. vietettiin suurimmaksi osaksi Geelongissa ja sen ympäristössä. Aamulla selviteltiin tyttöjen kanssa hieman välejä ja sovittiin, että jatkossa kaikki sanoo heti jos jokin asia mättää, eikä murjota montaa päivää. Tilanne vähän parani ja aamupalan jälkeen käytiin eräällä caravanalueella salasuihkussa, eli käveltiin vaan alueelle sisään ja välteltiin työntekijöitä. Ei tämäkään täysin laillista ja luvallista, mutta hätä ei lue lakia ja suihkuun oli päästävä. (Tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun käytiin "luvattomasti" suihkussa, joten ei me niin pahoja rikollisia oltu.) Geelongista ajeltiin etelään Barwon Headsin pikkukaupunkiin, jossa tiesin sijaitsevan minulle sopivan kaupan. Puodin nimi on Kiitos (ihan suomeksi) ja siellä myydään Marimekkoa, Iittalaa ja muuta kivaa ja kallista designiä. Heti tunsin oloni kotoisaksi kun sain hypistellä sinisiä Unikko-pyyhkeitä ja ihastella lakanoita.:)  Hinnat oli toki aika tyyriitä verrattuna Suomen vastaaviin, mutta ymmärtäähän tuon kun kaikki pitää kuulemma tilata Helsingistä. Loppupäivä käveltiin ympäri Geelongia ja tutustuttiin kaupunkiin. Seuraavana päivänä pelattiin AFL-loppuottelu, Geelong Cats vastaan Collingwood Magpies, joten koko kaupunki oli täynnä "Go Cats"-lippuja yms. (Geelong muuten voitti ottelun.) Söin Geelongissa myös elämäni toista kertaa sushia, tosin annos oli aika samanlainen kuin perinteinen kiinalainen kanakastike. Soijakastiketta oli kyllä käytetty enemmän, mutta maku oli edelleen maittava. Illalla ajettiin takaisin Melbourneen ja pitkien etsintöjen jälkeen löydettiin viimein parkkipaikka, jossa uskalsi yöpyä. Illalla meistä kukaan ei tiennyt missä oltiin, mutta aamulla sekin onneksi selvisi.

Lauantaina 1.10. lähdin herättyäni etsimään vessaa ja selvittämään missä olimme. Tytöt jäivät perinteiseen tapaan nukkumaan eivätkä yhtään arvostaneet mun tarvetta päästä autosta ulos "niin aikaisin" (kello oli n. 8.45), mutta minkäs teet kun luonto kutsuu. Olinpaikaksemme selvisi Dingley Village Melbournen kaakkoispuolella ja tyttöjen viimein herättyä kymmenen jälkeen ajeltiin Springvalen Ikeaan syömään aamupalaa. Aamupalan tarjoilu tottakai loppui seistessämme jonossa, joten söin aamiaiseksi pastaa vihanneksilla n. klo 11.30. (Jotain tämän reissun ruokailuista kertoo se, että laitoimme itse lämmintä ruokaa 3 kertaa ja muuten söimme lähinnä leipää ja kaurahiutale-maito-mössöä. Ja ruokailukertoja oli maksimissaan 3 per päivä. Ei ihan sitä mihin olen tottunut, mutta tästäkin selvittiin.) Ikean jälkeen alettiin suunnitella jatkoa. Tutkiessamme rikkinäistä jääkaappiamme huomasimme pari torakkaa, mikä tietenkin vain lisäsi reissun "mahtavuutta". Soitimme Jucylle ja kerroimme jääkaapista, ja he neuvoivat pysymään Melbournen lähellä seuraavaan päivään, jotta voidaan selvittää mitä sille tehtäisiin. Päätettiin sitten mennä yöksi oikealle caravanalueelle Lilydaleen, noin tunnin ajomatkan päähän Melbournesta. Lilydalessa pääsin toista kertaa juoksemaan eikä edes pieni sadekuuro lannistanut juoksemisintoani. Iloisena kirmailin Yarra Valleyn mäkiä ylös ja alas ja otin matkalla kuvia. :) Illalla ostimme tuholaismyrkkyä ja suihkutimme penkkien aluset sillä, mikä tietenkin sai torakat tulemaan piiloistaan. Tytöt kammosivat ötököitä siihen malliin että päättivät nukkua yön katolla "penthousessa", mikä sopi mulla loistavasti koska sain aamullakin käydä juoksemassa ihan rauhassa ilman, että muut suuttuvat aikaisesta herätyksestä. Yöllä oli tosin vähän kylmä, mutta sekään ei haitannut kovin paljoa.

Sunnuntaina 2.10. aloitin siis aamuni juoksulenkillä, mikä oli koitua juoksuvaatteideni kohtaloksi. Unohdin vaatteeni nimittäin suihkukoppiin lenkin jälkeen, enkä huomannut asiaa kuin vasta parin päivän päästä. Jokusen hetken manasin huonoa muistiani ja hakkasin henkisesti päätä seinään, mut ajattelin sitten että vaatteita saa aina lisää kaupasta. (Kaikeksi onneksi vaatteet olivat löytyneet caravanalueelta ja eilen lauantaina laitoin heille prepaid-postikuoren, jossa kiva täti vastaanotosta lupasi lähettää ne minulle takaisin. Pienestä voi olla ihminen iloinen, mutta kunnollisten juoksuvaatteiden arvoa ei mitata rahassa. :D) Lilydalesta ajoimme takaisin Melbourneen ja jouduimme odottamaan yli tunnin, että David Jucyltä ehti tarkistaa jääkaappimme. Vika löytyi johdosta ja kaappi jatkoi taas toimimista. Torakat näyttivät tässä vaiheessa poistuneen, joten Davidkaan ei voinut sille asialle mitään tehdä. Hän antoi meille kuitenkin 60 dollaria käteistä, jotta pääsisimme katsomaan pikkupingviinejä Phillip Islandille. :) Ajoimme siis etelään ja maksoimme jokainen 21,45 dollaria pääsylipusta rannalle, jolle pingviinit palaavat joka ilta auringonlaskun aikaan ja taapertavat takaisin koloihinsa yöksi. Ilma oli jäätävä, eikä pingviineistä saanut ottaa ollenkaan kuvia, mutta eipä niitä kyllä olisi kuvissa nähnytkään koska vaikea oli nähdä itsekään pimeässä niin pieniä eläimiä. Ostin lopulta postikortteja, joista näkee miltä niiden olisi kuulunut näyttää. Yhdeksän jälkeen illalla päätettiin jatkaa ajamista vähän kauemmas ja lopulta päädyttiin ajamaan itään Saleen asti. Oltiin perillä joskus kahden jälkeen yöllä ja nukuttiin taas jollain parkkipaikalla.

Maanantaina 3.10. herättiin Salesta parkkipaikalta ja ajettiin infoon selvittämään missä voidaan käydä suihkussa. Päätettiin sitten maksaa suihkumahdollisuudesta ravirataa muistuttavan paikan vieressä olevalla caravanalueelta. Kiva mies antoi meille alennustakin, tarvitsi maksaa vain 2 dollaria/hlö normaalin 3 dollarin sijaan. Suihkun jälkeen käytiin vähän kiertämässä Salen kauppoja ja sitten suunnattiin Raymond Islandille Paynesvilleen katsomaan koaloita. Tällä pienellä saarella on oikea koalareitti, jonka varrella voi bongata koaloita niiden luonnollisessa ympäristössä. Nähtiin useampikin yksilö puissa, mutta ne olivat valitettavasti niin kaukana ettei kovin tarkkoja kuvia saanut. (Pari kuvaa löytyy kuitenkin fb-albumista jonka linkki on edellisessä postauksessa.) Paynesvillestä ajettiin Lakes Entranceen katsomaan hienoja maisemia. Tehtiin pitkästä aikaa lämmintä ruokaa, istuttiin retkituolilla näköalapaikalla ja nautittiin auringonpaisteesta. Ilma oli viileä, mutta kaunis. Seuraavaksi suunnattiin taas McDonaldsille netin ääreen ja suunnittelemaan loppumatkaa. Päätettiin ajaa vielä samana yönä Cann Riverin kautta Bombalaan, viettää siellä yö ja aamulla jatkaa matkaa kohti Snowy Mountainsia. Minun vuoroni oli ajaa enkä voi sanoa nauttivani pimeillä mutkaisilla teillä ajamisesta keskellä yötä. Vaikka kyseessä oli Princess Highway, joka on yhteensä yli 1900 km pituinen tie Sydneystä Port Augustaan, ei se ollut paljon normaalia maantietä suurempi, eikä matkalla ollut katuvaloja lähes ollenkaan. Sumukin nousi joskus kymmenen jälkeen, mikä teki ajamisesta vielä haastavampaa. Onneksi päästiin turvallisesti perille Bombalaan ja vietettiin taas yö jollain parkkialueen tapaisella. Tällä kertaa vieressä oli kuitenkin yleiset vessat, joten ei tarvinnut käydä puskassa. :)

Tässä vaiheessa pidän taas pienen tauon, jottei postauksista tule aivan liian pitkiä. Jäljellä on enää pari päivää, joten reissun loppu jo häämöttää! :)

Matkakertomus osa 1

Nyt pari päivää kotona olleena päätin vähitellen kertoa vähän meidän reissusta. Tämä on myös loistava tapa vältellä esseenkirjoitusta, joka ei kiinnosta tällä hetkellä pätkääkään. :) Eli tästä se lähtee:

Lauantaina 24.9. saavuimme Avalonin lentokentälle Melbourneen noin puolenyön aikoihin. Sieltä sitten bussilla kaupunkiin noin tunnin ajomatka, jonka jälkeen kävely bussiasemalta hostellille. Nukkumaan pääsimme noin kahden maissa yöllä. Sunnuntai vietettiin kävellen ja ajellen bussilla ympäri Melbournea. Kävimme Queen Victoria -markkinoilla, joilta löysin vihdoin ja viimein hieman tuliaisia kotiin lähetettäväksi, en kerro mitä ettei yllätys mene pilalle paketin vastaanottajalta. Melbournessa on ilmainen turistibussi, joka kiertää kaikki tärkeimmät nähtävyydet, joten istuimme sen kyydissä koko kierroksen ja tutustuimme kaupunkiin tällä tavoin. Lisäksi kävimme vähän shoppailemassa ja illalla teimme "maittavan" illallisen hostellilla; tonnikalakastiketta riisillä. Jos olisin tiennyt, että tuo olisi yksi harvoista kerroista seuraavan kahden viikon aikana kun saan lämmintä ruokaa olisin ehkä nauttinut ateriasta hieman enemmän.

Maanantaina 26.9. jätimme hostellin taaksemme ja hyppäsimme bussiin kohti St. Kildaa, jossa Jucy-vanimme vuokrauspaikka sijaitsi. Saimme auton ja päädyimme kuitenkin ottamaan reissun ajaksi täyden vakuutuksen, vaikka alunperin ajattelimme että on turhaa maksaa 25 dollaria lisää joka päivästä vain sen takia JOS sattuu tapahtumaan jotain. David vuokrauspaikasta kuitenkin sai meidät puhuttua ympäri, eikä meidän loppujen lopuksi tarvinnut maksaa kuin 91 dollaria enemmän per henkilö koko 11 päivän ajalta, joten päätettiin ottaa varman päälle. Jokainen meistä maksoi 275 dollaria auton vuokrasta, Lea oli maksanut varausvaiheessa reilut 100 dollaria jo valmiiksi. Päivätaksa oli 59 dollaria plus vakuutus 25 dollaria, eli 84 dollaria yhteensä (tämänhetkisillä valuuttakursseilla n. 61 euroa). Maanantai meni käytännössä autoon ja ajamiseen totuttelussa, minä sain kunnian olla ensimmäinen kuski ja koko ajan hoin itselleni "pysy vasemmalla, pysy vasemmalla". Yllättävän nopeasti siihen ajamiseen kuitenkin tottui, varsinkin kun ei tarvinnut huolehtia vaihteista. :) Ensimmäisen yömme autossa vietimme vuokrauspaikan parkkipaikalla, jota David antoi meidän käyttää ilmaiseksi. Hän tosin varoitteli alueen levottomuudesta, koska ilotytöt käyttävät parkkipaikkaa öisin "työskentelyyn"... Onneksi meitä oli kolme, eikä ollut mitään ongelmia. Illalla kävimme tutustumassa St. Kildan kuuluisaan Ackland Streetiin, jonka varrelta löytyy kakkupuoti jos toinenkin. Netissä kävimme ilmaiseksi McDonaldsilla (tapa josta pidimme kiinni koko reissun ajan) ja hampaat pesimme Coles-ruokakaupan vessassa.

Tiistaina 27.9 kävimme aamulla suihkussa tyttöjen kämppiksen kaverin luona, kyseinen kämppis oli tullut viettämään lomaansa ystävänsä luokse ja herrasmiehenä tarjosi meille suihkupaikan. Voin sanoa, etten ole elämässäni nähnyt yhtä likaista ja iljettävää suihkua, melkeen mieluummin olisin ollut käymättä... Mutta siitäkin selvittiin, vaikka välillä meinasi pahaa tehdä. Melbournesta suuntasimme länteen kohti Geelongia, jossa emme oikeastaan pysähtyneet kuin hetkeksi. Ajattelimme tulla takaisin nähtyämme Great Ocean Roadin, minkä teimmekin muutamaa päivää myöhemmin. Geelongista ajoimme Torquayn, Anglesean ja Aireys Inletin kautta Great Otwayn kansallispuistoon Hammonds Head leirintäalueelle yöksi. Ennen pimeän tuloa pysähdyimme muutaman kerran ottamaan kuvia ja katselemaan maisemia, mm. Bells Beachin maisemat oli aika hienoja. Matka leirintäalueelle oli aika pitkä ja kivinen, koska tässä vaiheessa oli jo täysin pimeää eikä tie ollut päällystetty vaan soratie. Pari kengurua hyppi jonkin matkaa automme valokeilassa, ihan kuin olisivat näyttäneet meille tietä. :) Olen aika varma, että kyseinen tie oli tarkoitettu nelivetoautoille, mitä meidän vani ei missään nimessä ollut, mutta perille päästiin! Onneksi ei satanut, silloin oltaisiin oltu ongelmissa. Leirintäalue oli keskellä puistoa, paikalla oli vessa mutta siinäpä se sitten olikin. Illalla eläimet äänteli metsässä ja tähtitaivasta oli mahtavaa katsella, ei ollut kaupungin valoista haittaa tuolla! Mun mielestä yöpyminen keskellä metsää oli mahtavaa, mutta tyttöjä vissiin pelotti ja siitä piti hieman kitistä. Tässä vaiheessa alkoi jo hieman tuntua, että reissussa voi tulla ongelmia, mutta vielä jaksoi olla positiivinen ja toivoa parasta.

Keskiviikkona 28.9. ajettiin kansallispuistosta Great Ocean Roadia pitkin Port Campbelliin asti. Ilma oli todella pilvinen ja tumma, joten ei tehnyt mieli kovin montaa kertaa pysähtyä ottamaan kuvia. Minun vuoro oli ajaa, joten kieli keskellä suuta huristelin mutkateitä ylös-alas. Ei ollut meidän vani suunniteltu niin mäkiseen maastoon koska meinasi tehot loppua kesken, mutta onneksi tiessä oli niin paljon mutkia ettei oltais kovin kovaa voitu ajaa muutenkaan. Ensimmäinen kunnon riita saatiin tyttöjen kanssa aikaiseksi matkalla koska heidän mielestään suunnittelin liikaa, vaikka omasta mielestäni se on vain järkevää tietää mihin suuntaan ollaan matkalla ennenkuin autoon istutaan. Mutta koska heidän mielestään tällainen toiminta pilaa kaiken spontaaniuden päätin pitää suuni kiinni ja ajaa sinne minne käsketään. Tästä päivästä eteenpäin meillä oli lähes päivittäin pientä (tai suurta) kärhämää matkaseurani kanssa, mikä omalta osaltaan vaikutti matkan tunnelmaan... Port Campbellissa leiriydyimme ihan kunnon caravanalueelle jossa pesimme pyykkiä ja teimme ruokaa kunnon keittiössä. Minä kävin pienellä juoksulenkillä purkamassa vähän paineita, maisemat oli kyllä mainiot lenkkeilyyn vaikka sateisen sään vuoksi ehdinkin juosta vain vajaat kolme kilometriä. Mutta parempi sekin kuin ei mitään. :)

Torstaina 29.9. herättiin aamuviideltä ja ajettiin 12 Apostolille katsomaan auringonnousua. Sää oli edelleen surkea, mutta aivan heti ei kuitenkaan satanut. Katselimme apostoleja ja otimme kuvia siihen asti että vesisade todella yltyi ja aloimme olla läpimärkiä, minkä jälkeen ajoimme takaisin caravanalueelle nukkumaan vielä hetkeksi. Tai tytöt nukkuivat, minä en enää saanut unta joten istuin etupenkillä ja luin kirjaa märissä vaatteissa. Kerrassaan mainiota. Kymmenen jälkeen lähdimme taas ajamaan ja kävimme katsomassa kuuluisat nähtävyydet Arch, London Bridge ja the Grotto. Kaikista piti ottaa hirveästi kuvia vaikka tässä vaiheessa vettä tuli vaakaan ja tuuli lähenteli myrskylukemia. London Bridgen näköalapaikalla pystyi seisomaan melkein 45-asteen etukenossa kaatumatta, koska tuuli niin paljon mereltä päin. Tytöt jaksoivat valittaa säästä jatkuvasti, mutta minkäs tuolle tekee. Itse olin vain onnellinen, että sain istua päivän kyydissä eikä tarvinnut ajaa ollenkaan. Ajoimme lopulta koko Great Ocean Roadin takaisin Geelongiin asti ja vietimme yön jonkun huonekaluliikkeen parkkipaikalla. Ei vissiin ole laillista, mutta eipä tullut kukaan valittamaan. Perinteiseen tapaan kävimme McDonaldsilla netissä ja pesemässä hampaat ennen nukkumaanmenoa. Illalla välit tyttöihin tuntuivat vähän paremmilta ja juttelimme oikein iloisesti pitkälle yöhön. Tänä iltana huomattiin, että meidän jääkaappi oli rikki, mutta koska ilmat olivat muutenkin kylmät arveltiin ettei se ole ongelma.


Nyt on ehkä hyvä aika jatkaa kertomusta seuraavassa postauksessa, ettei tule romaania luettavaksi. Latasin Facebookiin 80 kuvaa reissulta, mutta koska kaikki tätä blogia lukevat eivät kuulu kyseiseen yhteisöpalveluun tässä on julkinen linkki albumiin. https://www.facebook.com/media/set/?set=a.10150346750108331.367223.672308330&l=5c15aa3cdf&type=1 
Pitäisi toimia kaikilla. :)

Jatkan kertomusta pian, varmaan jo huomenna. :)