Brisbane

I'm in love. Vietin neljä päivää Brisbanessa ja tässä vaiheessa kaduttaa aika paljon etten hakenut ykkösvaihtoehtona Griffithin yliopistoon, niiden kampuksia kun on ympäri Brisbanea. Minilomani oli siis kerrassaan onnistunut, muuttaisin asumaan tuonne vaikka heti jos voisin. :)

Matka alkoi keskiviikkona 24.8. klo 04.30. Tuolloin Jonathan oli hakemassa minua lentokentälle, jonne ei tuohon aikaan pääse millään muulla kuin taksilla tai omalla autolla. Onneksi suomalaisuus yhdistää ja Jonathan lupautui kuskaamaan minut sekä kentälle, että sieltä pois, koska kämppikseni Warren ei minua voinut kyyditä. Kiitokseksi toin hänelle ruotsalaista suklaata Ikeasta ja Brisbane-magneetin. :) Saavuin siis Brisbaneen klo 7.30 keskiviikkoaamuna ja Irene haki minut lentokentältä tyttäriensä kanssa. Seuraava pysäkki oli Novotel-hotellin aamiaisbuffet (nam!), josta suuntasimme heidän talolleen viemään tavarani. Tytöt eivät olleet keskiviikkona koulussa, joten ajoimme koko porukalla Cold Coastille ottamaan kuvia ja nauttimaan maisemista. Alla kuva Yetti-laiturilta, jossa todellakin tuuli ja meri pauhasi. Aurinkokin näyttäytyi satunnaisesti. :)

Yetti, taustalla Cold Coastin pilvenpiirtäjiä

Cold Coastilta ajelimme Surfers Paradiselle jossa kävelimme rantaboulevardilla ja kävimme ostoskeskuksessa. Paikka on oikeastaan aika pieni maineeseensa nähden, mutta toisaalta näin paikan keskellä talvea rannan ollessa suljettu, joten sain ehkä hieman väärän kuvan koko alueesta. Hienolta näytti kuitenkin. :)

Rantataidetta

Surfers Paradisen jälkeen vuorossa oli reissun odotettu kohokohta, tuttu ja turvallinen IKEA! :) Pitihän sitä käydä lihapullia maistamassa ja samalta ne maistuvat täälläkin (syy lienee pakastepullissa joita käytetään joka puolella maailmaa). Ostin Ikeasta vaniljan-, omenan- ja marjantuoksuisia kynttilöitä, nyt voin poltella iltaisin omassa huoneessani taas kynttilöitä kun edelliset loppuivat jo pari viikkoa sitten. Ikean jälkeen kävimme vielä South Bankilla kävelemässä ennen jättimäistä pihvi-illallista yhdessäValleyn ravintolassa. Pihvi lisukkeineen maksoi 5 dollaria ja rahoilleen sai todellakin vastinetta. Muutenkin Brisbanessa tuli syötyä varmaan viikon edestä, joten salilla saa taas huomenna huhkia tosissaan... :)

Torstaiaamuna heräsimme Irenen kanssa kuuden jälkeen ja ajoimme Mount Ko'othan näköalapaikalle aamulenkille. Maisemat olivat mahtavat auringon paistaessa ja sain vähän urheiltuakin juostessani vuorta ylöspäin. Kotimatkalla näin myös Botanical Gardensin, mikä on kesällä varmasti upea paikka. Näin talvisaikaan kukat ja puut olivat vähän kuolleen näköisiä, mutta hienolta ne näyttivät silti.

Brisbane vuorelta katsoen

Torstaina Irenen piti mennä olla töissä 12-21, joten minä vietin päivän heillä hieman nuhaisen 10-vuotiaan kanssa. Tein päivälliseksi lihapullia ja perunamuusia, jotka tuntuivat maistuvan ainakin yhtä hyvälle kuin Ikean vastaavat. Illalla kävimme tyttöjen kanssa shoppaamassa Chermsiden ostoskeskuksessa, ja minun oli pakko ostaa vihko ihan vain ystäväni Mimmun vuoksi. Typo-nimisestä kaupasta saa paljon tavaraa "Keep calm and ..."-tekstillä ja Mimmulla on t-paita jossa lukee "Keep calm and freak out", jota olen ihastellut alusta asti, joten nyt minullakin on jotain samantyylistä. :) En tosin aivan hirveästi piittaa vihkoni lähettämästä viestistä, mutta se oli ainut vaihtoehto tällä kertaa. Ja kyllähän minä juon paljon, tosin vettä.. :)

Mimmulle

Perjantaina oli aika valloittaa Brisbanen kaupunki turistina, joten lähdin aamulla aikaisin kohti keskustaa muiden suunnatessa töihin ja kouluun. Kävelin päivän aikana koko Brisbanen keskustan läpi ottaen kuvia, mikä kyllä tuntui jaloissa muutaman tunnin jälkeen. Aamulla aurinko vielä paistoi kauniisti, mutta tullessani ulos museovierailultani oli taivas mennyt pilveen ja kaikki näytti vähän masentavalta. Onneksi sain pari aurinkoista kuvaa heti saapuessani kulttuurikeskuksen bussipysäkille.

Perjantai-iltana kävimme Irenen ystävän pojan 21-vuotissynttäreillä, joita varten teimme joulutorttuja (jälleen kerran torttuja aivan väärään aikaan) ja kevätkääryleitä. Minä osaan siis nykyään tehdä kevätkääryleitä, jotka maistuvat oikeasti aika mahtavilta! :)

Lauantaina kiersin nopeasti South Bankin markkinat läpi, jotka olivat aika iso pettymys. Toki sateinen sää vaikutti varmasti kävijämäärään, mutta olin kuvitellut markkinat paljon isommaksi tapahtumaksi. Jopa Kärsämäen perinteiset kesämarkkinat tuntuvat isommalta tapahtumalta! Markkinoiden jälkeen vuorossa oli jälleen yksi uusi asia minun kohdallani, sillä lounaspaikkana toimi Brisbanen kasino. Olen nykyään muuten tämän kasinon jäsen, tosin en tiedä tulenko jäsenkorttiani koskaan enää tarvitsemaan. :) Mutta sillä sai kuitenkin edullisen lounaan, joten samahan tuo oli hommata kun ei se mitään edes maksanut. (Minulla on nykyään myös Ikea Family -kortti, mutta sillä on varmaan käyttöä myöhemminkin, sikäli mikäli se toimii myös Haaparannassa.) Kasinolta ajoimme Direct Factory Outlet -keskukseen lentokentän viereen, josta ostin yhden paidan. Sen jälkeen pitikin jo lähteä kentälle odottamaan lennon lähtöä.

Brisbane ei varmasti olisi ollut yhtä mahtava kokemus ilman ihanaa Ireneä, joka huolehti minusta kuin omasta lapsestaan. Vieraanvaraisuus oli uskomatonta ja palasinkin kotiin laukkua, bag organizeria, yöpukua, korvakoruja ja sormusta rikkaampana, puhumattakaan kaikista uusista kokemuksista ja muistoista. En köyhtynyt reissussa lähes ollenkaan, koska en voinut ostella kassikaupalla tavaraa (minulla oli vain käsimatkatavarat koneessa), joten siinäkin mielessä matka oli onnistunut. Säästetään rahat syyslomareissulle. :) Jos aika antaa periksi palaan varmasti Brisbaneen vielä ennen paluutani Suomeen, mutta mikäli se ei onnistu, tulen takaisin joskus toiste. Viimeistään sitten kun toteutamme avomieheni (ja minun) unelman ja reissaamme ainakin kuukauden Ausseissa ja Uudessa-Seelannissa moottoripyörillä. :)

Sydney

Otsikko kertoo kaiken olennaisen, eli olen siis viimein, yli kuukauden Australiassa oleskeltuani, käynyt tuossa mahtavassa kaupungissa. Tai no eipäs valehdella, kyllähän minä näin sekä lentoaseman, että rautatieaseman tullessani heinäkuun 13. päivä maahan, mutta muuten en ollut ennen eilistä päässyt kaupunkia lähemmin ihailemaan.

Lähdimme matkaan saksalaisten Lean ja Katharinan kanssa ennen kahdeksaa aamulla jotta ehtisimme nähdä mahdollisimman paljon päivän aikana. Olimme Sydneyssä n. klo 11, jonka jälkeen lähdimme kävelemään kohti satamaa. Ensimmäinen pysäkki oli Market City, jossa kiertelimme jokusen hetken katsellen matkamuistoja ja lopulta myös ihan "oikeita" kauppoja (ostin elämäni ensimmäisen Espritin topin alle 9 dollarilla Outlet-myymälästä). Market Cityssä hienoa oli mm. ruokatori, josta sai ostaa hedelmiä, vihanneksia yms. suhteellisen paljon edullisemmin kuin normaaleista supermarketeista. Harmittavasti ei voitu ostaa mitään, koska ostosten raahaaminen takaisin Newcastleen ei hirveästi houkutellut. Mutta tunnelma oli mainio. :)

Market Cityn jälkeen suuntasimme George Streetiä pitkin kohti satamaa ja sitä ah niin kuuluisaa siltaa, eli Sydney Harbour Bridgeä. Pakko myöntää, että kun ensimmäisen kerran näin sillan rakenteet pilvenpiirtäjien lomassa tuli pienoinen "onko tämä oikeasti totta?"-olo. Kun on pienen ikänsä tuijotellut sitä siltaa vain valokuvista ja telkkarista, oli livekohtaaminen aika vaikuttava. Totta kai kuvaa ottaessani edessä oli sekä nostokurki, että tusina muuta turistia, mutta sain kuitenkin jonkinlaisen otoksen kyseisestä monumentista.

The silta

Toisella puolella satamaa sijaitseekin toinen Sydneyn kuuluisista nähtävyyksistä, eli Opera House. Pakko oli ottaa tyypillinen "minä ja oopperatalo"-potretti, joka löytyy varmaan jokaisen Sydneyssä vierailleen valokuva-albumista, mutta entäs sitten! :) Harmittavasti sateinen päivä ja pilvinen taivas saivat talon sulautumaan taustaansa vähän turhankin tehokkaasti, mutta onhan kuvassa myös allekirjoittanut, joten ihailkaa sitten vaikka minua ja valkoisia lenkkareitani vaikka ei talosta mitään selvää saisikaan. (Ja kyllä, olen tosituristi ja kiertänyt päivän Sydneytä lenkkareissa. Ei millään kengillä ole niin hyvä kävellä kuin rakkailla Asicseillani! :) Kyseiset kengät kuluu varmaan puhki tämän syksyn aikana joko jumppatunneilla tai kaupunkikierroksilla...)

Minä ja Talo

Sain myös hieman paremman kuvan oopperatalosta vähän kauempaa, kun pilvet olivat alkaneet jo tummua. Noin 15 min kuvan ottamisen jälkeen päälle iski rankkasade, joten suunnitelmat kävellä oopperatalon pihalle ottamaan parempia kuvia sillasta vaihtuivat nopeasti suunnitelmaan tutustua Sydneyn ostoskeskuksiin. :) Mutta pakko on oopperatalosta sanoa, että kyllä se Tiian entisen makuuhuoneen lamppu oikeasti on aika samannäköinen!

Kuten kuvistakin voi siis päätellä, ei sää suosinut meitä eilisellä reissullamme, joten vietimme loppupäivän aika pitkälti sisätiloissa kierrellen kauppoja. Onneksi Sydneystä löytää myös useita ostoskeskuksia ihan keskustasta, joten ajan sai kulumaan vähintään tehokkaasti. Itse en sortunut tuon edellämainitun topin lisäksi ostamaan kuin yhden toisen paidan sekä sormettomat hanskat, ajattelin fiksusti säästää rahani Brisbaneen. :) Sydneyssähän kun voi käydä vaikka joka viikko, mutta Brisbaneen ei niin vain lähdetäkään.

Kaiken kaikkiaan siis ensimmäinen tutustuminen Australian suurimpaan kaupunkiin sujui aivan mallikkaasti, ainoastaan sää olisi voinut olla hieman parempi. Suunnittelimme Lean ja Katharinan kanssa menevämme myöhemmin keväällä Sydneyyn koko viikonlopuksi, ja silloin toivon mukaan aurinko paistaa ja on lämmin ja voimme nähdä kaiken sen, mikä tällä reissulla jäi näkemättä. :)

Seuraava reissuni suuntautuu siis Brisbaneen, lähtö on ke 24.8. klo 06.20 aamulla. Takaisin palaan lauantai-iltana yhdeksän jälkeen, eli melkein kokonaiset neljä päivää on aikaa kierrellä Brisbanessa. Jännityksellä odotan, mitä uusi tuttavani Irene minulle haluaa näyttää. Mahdollisesti listalla on myös Ikea ja lihapullat, eihän sitä koskaan tiedä. :)

Itärannikolta ei mitään uutta

En ole viikkoon kirjoitellut siitä syystä, ettei ole tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista. Tai noh, viime lauantaina kävin ensimmäistä kertaa Newcastlen keskustan rannalla ja sunnuntaina kävimme kolmen saksalaisen kanssa tutustumassa Blackbutt Reserve -puistoon, mutta sen lisäksi ei ole oikein uutisoitavaa. Tuo puisto (tai miksi ikinä sitä haluaakaan kutsua) oli oikein positiivinen yllätys, ilmaiseksi pääsi katselemaan australialaisia eläimiä ja luontoa. Mäkikävelyä sai harrastaa taas kerran, mutta siitähän minä tykkään. :) Alla pari kuvaa.

Lifeguard on duty

Nobby's beach (ehkä?) :)

Keskustassa puistossa

Koala, joka on tajunnut elämän tarkoituksen

Iso puu ja yksi puunhalaaja

Tämän viikon perjantaina (eli ylihuomenna) lähden kahden saksalaistytön kanssa viimeinkin tutustumaan Sydneyyn. :) Tarkoitus on lähteä aikaisin aamulla ja palata takaisin illalla, eli ohjelmassa on lähinnä kiertelyä ja katselua. Pidemmän reissun Sydneyyn teen varmasti jossain vaiheessa, mutta tällä hetkellä pikavisiitti riittää. Ensi viikolla jatkan reissaamista, koska olen Brisbanessa keskiviikosta lauantaihin. Sain jopa kyydin lentoasemalle järjestettyä aamuviideksi keskiviikkona, lauantain paluukyyti on vielä vähän auki. Mutta eiköhän sekin järjesty.

Olemme näiden edellä mainittujen saksalaistyttöjen kanssa suunnitelleet junamatkailua kahden viikon "syyslomalle". Yliopistossa on siis luentotaukoa viikot 39 ja 40, joten ajattelimme tutustua New South Walesiin junalla. Vielä on vähän auki mihin mennään ja milloin, mutta kaikki haluavat nähdä ainakin Melbournen. Eli rinkka selkään ja menoksi! :) Toinen (tai molemmat) näistä tytöistä on myös mahdollisesti tulossa kanssani Uuteen-Seelantiin kun jätän Australian taakseni marraskuussa, joten te, joita minun yksin reissaamiseni on jännittänyt voitte ainakin hieman rentoutua. :) Varmaahan ei ole mikään ennenkuin myöhemmin syksyllä (tai keväällä australialaisittain), mutta hyvältä näyttää!

Kirjoittelen taas kuulumisia kun on oikeasti jotain kerrottavaa, tavalliset "kävin salilla, kävin luennolla, kirjoitin esseen ja palautin sen"-postaukset ei varmaan kiinnosta ketään enää tässä vaiheessa. :)

Kiitos muistamisesta!

Vietin eilen 24-vuotispäivääni. Kauhia ku mää oon vanaha! Tai siltä se ainakin välillä tuntuu.. :) Aloitin aamun vesijumpalla, jossa miesohjaaja (jota en siis ollut ikinä ennen tavannut) päätti onnitella minua ihan poskisuudelmalla. Hieman meinasi kummastuttaa tällainen yhtäkkinen läheisyydenosoitus, mutta vissiin se on ihan yleistä täälläkin puolella maailmaa. Salzburgissa tähän tapaan melkein ehti tottua, nyt pitää aloittaa vissiin uudestaan totuttelu. Lisäksi minua kutsuttiin eilen sanoilla "dear", "gorgeous" ja "love", joten kai mä oikeasti olen aivan ihana ja mahtava. :) Heh heh.

Kuvittelin, ettei kenenkään lähettämä paketti ehdi perille oikeasti syntymäpäiväkseni, mutta kas kummaa, aamulla olikin ulko-ovella Muumi-paketti! :) Kiitos Sisko! Vaikkei paketti ollutkaan oikeasti synttäreiksi tarkoitettu (koska lähettäjä ei tiennyt milloin mun synttärit on) piristi se kummasti aamua. Varsinkin kun luulin, etten tänä vuonna saa yhtään lahjaa. Tämäkin olettamus osoittautui vääräksi, kun kämppikset muistivat minua noin 7dl kokoisella mukilla. Ilmeisesti teenkulutukseni ei ollut jäänyt huomaamatta heiltäkään. Eilen joinkin illan mittaan pari kertaa mukin tyhjäksi, mikä ei sinänsä ollut kovin fiksua, koska yöllä piti nousta vessaan ja hoiperrella kylmän ja pimeän talon halki. Mutta en törmännyt mihinkään, mikä mulle on jo saavutus! :) Kämppikset veivät minut myös Wests-klubille, mutta lounas jäi minun osaltani syömättä koska olin juuri ennen lähtöä ehtinyt tuhota kauheassa nälässäni tiistaisen ruoan jämät. Mutta minulle tarjottiin kuitenkin hedelmäsalaatti (nam!) ja pullollinen Strongbow-omenasiideriä.

Kävin eilen myös vähän ostoksilla synttäreiden kunniaksi. Ostin viimeinkin uusia urheiluvaatteita, koska Suomesta tuodut on olleet niin kovalla käytöllä ettei niitä kohta enää viitsi julkisesti pitää. Tai onhan se tuuletuksen kannalta kätevää, että paidasta näkee läpi, kuivuu ainakin nopeasti! :) (Tosin täällä ei salilla tarvi tuuletuksesta huolehtia, koska tunneilla pidetään ikkunoita auki ja tuulettimia päällä, joten ennemminkin on kylmä kuin kuuma jumpatessa). Ostin myös muutaman uuden paidan, koska tähän mennessä ainakin kahdessa hyvässä paidassani on reikä kiitos keittiössä törröttävän naulan. Eilen hakkasin sen samperin naulan takaisin lautaan puisella paistinlastalla. :) Älkää kertoko kellekään.

Illalla juhlin vanhenemista villisti kirjoittamalla lukupäiväkirjaa yhdelle kurssille. Kauhean radikaalia. :) Kokkasin myös ensimmäistä kertaa tofua, tein oikein mainion porkkana-parsakaali-herkkusieni-tofusosekeiton, jota jopa Lily kehui! :) Ehdin jo Facebookiinkin mainostaa, että mahtavaa kun voi kokkailla kasvisruokia ja vieläpä keittoja, koska meidän taloudessa niitä ei hirveästi ole aiemmin tehty (johtuen osittain raksun mielipiteestä kyseisiä ruokia kohtaan, ja osittain laiskuudesta).

Tänään heräsin siihen, että Warren koputtaa oveen ja huutaa "MAIL!". :) Postimies oli muistanut minua myös toisella paketilla, tällä kertaa kotiväeltä. Täällä on tapana toimittaa paketit ovelle asti mikäli vain mahdollista, joten herra Postimies oli herättänyt Warrenin tuodessaan minulle unikonmuotoisia terveisiä Oulusta. Warren ei hirveästi nauttinut herätyksestä, mutta minä kyllä senkin edestä! :) Nyt on siis varastot täynnä Läkerol-pastilleja, salmiakkia ynnä muita karkkeja ja sainpa vielä pari pakettia näkkäriäkin! Purkkaakin tuli 3 pussia, ja onneksi tulikin, koska Tax Freestä ostamani laatikko alkaa olla tyhjä. Jos joku kokee polttavaa halua lähettää minulle vielä jotain, niin purkka on kaikista paras vaihtoehto, koska täältähän ei saa kuin sokeripurkkia ja niitä on parempi vältellä viimeiseen asti mikäli haluaa välttää haukut kotiin palatessa. On se ihanaa asua yhdessä hammaslääkärin kanssa. :) Mutta älkää huoliko kaikki suuhygieniastani huolehtivat, käytän hammaslankaa ja harjaan hampaani aamuin illoin, joten lähettämänne karkit eivät tuhoa koko purukalustoani.Alla vielä todiste siitä, että kaikki lähetetyt asiat selvisivät minulle asti. Huomatkaa kuvan oikeassa alareunassa uusi jättimukini, teen sekoittamiseen vaaditaan oikeasti iso ruokailulusikka eikä senkään varsi meinaa välillä riittää.  :)

Kiitos kaikille! :)

Juhlia

Edellinen postaukseni oli ehkä hieman negatiivissävyinen, siitä pahoitteluni. Aina vaan ei meinaa oikein onnistua mikään. Onneksi tuota pahamaineista torstaita seuraavat päivät olivat paljon mukavampia. :)

Perjantaina kävin ensin yliopistolla kaverin kanssa katsomassa Autonomy Dayn meininkiä. Päivää vietetään siis sen kunniaksi, että tuona päivänä (5.8.) Newcastlen yliopisto irtautui Sydneyn (?) yliopistosta ja aloitti toimintansa itsenäisenä yliopistona. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että opiskelijat aloittavat tolkuttoman ryyppäämisen ja juhlimisen joko edellisiltana, tai sitten klo 6 aamulla, kun kampuksen baari avautuu. Eli vähän niinkuin vappuaatto meillä Suomessa. Totesimme kaverini kanssa kuitenkin ettei juhlinta ole ollenkaan niin kivaa jos ei ole aloittanut alkoholin nauttimista useaa tuntia aiemmin, ja päädyimme lopulta ilmaiselle teelle opiskelijajärjestön tiloihin. Kauheita raggareita.. :)

Yliopistolta lähdin suoraan suomalaislääkärin luokse avuksi valmistelemaan heidän läksiäisiään. Mun pilkkomis- ja kuorimistaidot pääsi taas oikeuksiinsa, kun valmistettiin rosollia. Ruokalistalta löytyi myös lihapullia, kevätkääryleitä, piiraita ja kaikenlaista suolaista naposteltavaa, sekä lisäksi makeita kakkuja, joulutorttuja ja kaikkea muuta hirveän hyvää. Söin yhden illan aikana niin paljon, että vielä sunnuntainakaan ei ollut oikein nälkä. :) Alla kuva osasta tarjoiluista, kaikkia ei saanut samalle pöydälle eikä kuvaa ottaessani kaikkia ruokalajeja ollut vielä edes tuotu. Mutta saatte käsityksen kuitenkin. :)

Namiruokaa

Päädyin lopulta jäämään perjantaina yöksi Eeva-Liisalle ja Johnille koska selvisimme saunaan vasta puolenyön jälkeen eikä kukaan jaksanut siinä vaiheessa enää ajella toiselle puolelle kaupunkia. Nukuin siis mahtavat yöunet lämpimän takan edessä, ihan tuli Suomi mieleen. Ja pääsin siis myös saunaan, vaikka lämpötila olikin hieman korkeampi kuin mihin olen tottunut (sauna oli ollut päällä n. 6h ennen kuin menimme sinne, joten kuivat ja kuumat löylyt saatiin!). Perheen pojat lupasivat kuitenkin kutsua minut syksyn aikana vielä käymään, heillä on ilmeisesti tapana lämmittää sauna aina bileissä. :) Kotona olin lauantaiaamuna joskus kymmenen maissa ja se päivä menikin lähinnä ollessa.

Koska perjantain juhlissa ei käytettykään kaikkea luumuhilloa, mikä oli keitetty torttuja varten, sain viedä lopun mukanani kotiin. Eli vaihdoin synttärijuhliin suunnittelemani omenapiirakan kuitenkin suomalaisiin perinteisiin joulutorttuihin. :) Hyvin näyttivät tortut tekevän kauppansa, jopa niin hyvin, että koin fiksuksi pakastaa osan niistä että voin tarjota niitä muillekin myöhemmin syksyllä. Nyt on siis pakastimessa kolme pussillista torttuja. :)

Suomalaiset joulutortut Australiassa elokuussa

Sunnuntaina vietimme siis koko taloutemme voimin (+ Warrenin kolme lasta) yhteisiä synttäreitä BBQ:n merkeissä. Minä tein grillisieniä ja vaikka pekoni olikin paksumpaa eikä juusto sulanut kunnolla tuntuivat myös ne maistuvan muillekin. Lisäksi grillattiin makkaraa, kanansiipiä ja sipulia ja syötiin salaattia ja leipää. Tykkään muuten nykyään sipulista, kunhan se on jollain tavalla kypsennetty. :) Juhlat oli oikein mukavat, vaikka joidenkin pöytätavoissa onkin hieman vielä totuttelemista... Mutta eikös se ole niin, että kunhan ruoka on hyvää ja sitä on tarpeeksi, niin kaikki on hyvin. :)

Bon Appetit!

Kaiken tämän syömisen jälkeen olo on ollut kyllä sen mukainen, joten sunnuntaina aloitin aamuni BodyPumpilla varmaan 3kk tauon jälkeen ja arvatenkin lihakset tykkäsi tästä tosi hyvää. Fiksusti ajattelin tänään maanantaina käydä vähän "vetreyttämässä" jalkojani spinningissä, minkä seurauksena en varmaan huomenna pääse sängystä ylös. Mutta sillä se lähtee millä se on tullutkin, eli samalla linjalla kun jatketaan niin eiköhän tämä tästä. :)

p.s. Ostin muuten lentoliput Brisbaneen parin viikon päästä, ajattelin käyttää hyväkseni 5 pvän viikonlopun minkä sain yhden luennon peruuntumisen myötä. :) Ja vielä kun satuin tutustumaan erääseen Eeva-Liisan ystävään, joka asuu Brisbanessa ja kutsui minut kylään, niin arvelin että mikäs siinä. Nyt vain odotellaan vahvistusta lentolipuista, sen pitäisi toivon mukaan saapua parin päivän sisään. :)

Joku kaunis päivä unohdan vielä pääni jonnekin...

Tänään ei ole ollut hyvä päivä. Eilen keskiviikkona pääsin puhumaan suomea ja viettämään aikaa aiemmin mainitun suomalaislääkärin kanssa ja koko päivä oli todella mukava ja antoisa. Illalla yllätyin vielä iloisesti, kun opintolaina oli viimein kilahtanut tilille ja näin ollen vuokranmaksu on turvattu ainakin hetkisen. Menin nukkumaan oikein onnellisena, eikä edes naapurin kukon aamukolmen herätys pilannut uniani. Mutta sitten koitti tämä päivä.

Aamulla päätin pestä pyykkiä ja sitten suunnata lähimpään kauppakeskukseen postittamaan pari postikorttia ja ostamaan niitä asioita, joita olen tarvinnut jo pitkään mutten ole raaskinut aiemmin ostaa (esim. yliviivaustussi, uudet ballerinat ja kynttilöitä). Kävin vielä ruokakaupassakin ja ostin kilon pakastemarjoja, koska eilisellä kauppareissulla kävimme sellaisessa kaupassa, josta sai vehnäleseitä ja näin ollen pystyn viimein tekemään jokapäiväistä herkkuani eli vehnälese-kaakaojauhe-munanvalkuainen-marja-sekoitusta. (Tuosta samaisesta "erikois"kaupasta saa muuten myös näkkileipää ja ainakin Marianne-karkkeja ja Turkinpippureita, joten koti-ikävä ei toivottavasti iske kovin pahasti.) Astuessani kaupan ovesta kassit täynnä tavaraa aurinkoiseen päivään (lämpötila n. 23 astetta) tajusin jättäneeni avaimet kotiin. Arvelin kuitenkin, että kämppikseni olisivat kotona, joten en vielä kovasti jaksanut panikoida. Päästessäni kotiin huomasin kuitenkin, ettei auto ole pihassa, ja kierrettyäni kaikki talon ovet totesin jääneeni lukkojen taakse. Tässä vaiheessa kaivoin esiin kännykän soittaakseni Warrenille ja tiedustellakseni heidän olinpaikkaansa. Kännykkäni ei kuitenkaan päättänyt saada yhteyttä. Tajusin, ettei koko kapistus ole inahtanutkaan viimeiseen kolmeen päivään, eikä sillä siis tehnyt tässä tilanteessa mitään. Paniikissa juoksin tien toiselle puolelle, jossa naapurin vanha herra siivosi kukkapenkkejä, ja pyysin saada soittaa kämppikselleni. Lupa myönnettiin ja parin yrityksen jälkeen sain kämppikseni langan päähän. He olivat ostoksilla Charlestownissa, joka on kauppakeskus n. 30min ajomatkan päässä. Kuulostin ilmeisesti tarpeeksi hätääntyneeltä, joten kämppikset lähtivät heti ajamaan takaisin avatakseen minulle oven.

Ehdin istuskella puolisen tuntia oven edessä syöden puoliksi sulaneita pakastemarjoja riisikakun päällä ja hakaten kuvainnollisesti päätäni seinään, kunnes ihanat kämppikset päästivät minut pinteestäni. Sitten olikin kiire saada ruuat jääkaappiin, tavarat kasaan ja jotain kunnon ruokaa suuhun, ennen kuin piti lähteä juoksemaan luennolle, joka tänään totta kai oli siellä toisessa päässä kampusta. Olin jo etukäteen suunnitellut meneväni suoraan luennolta spinning-tunnille, minkä teinkin, tosin onnistuin eksymään matkalla luentorakennuksesta salille. Tunti oli oikein mukava ja tehokas ja sen jälkeen soitin taas Security Shuttle -kyydin itselleni ettei tarvitse kävellä kotiin pimeällä. Odottelin kyytiä rauhassa puolisen tuntia syöden samalla tonnikalaleipiäni ja kuunnellen radiota, ja nähdessäni pikkubussin ikkunan toisella puolella juoksin pihalle. Hyppäsin kyytiin ja ajelimme hetken ympäri kampusta hakien muita opiskelijoita kyytiin. Noin 10min jälkeen tajusin, etten tiedä missä puhelimeni on. Yritin soittaa siihen Suomen numerostani, mutta mistään ei kuulunut pirinää. Paniikin hiipiessä taas päälleni tajusin, että olin ilmeisesti jättänyt kännykän kuntosalin kahvion pöydälle noustessani pöydästä. Onneksi ihana kuljettaja lupautui ajamaan takaisin salille ja sieltähän se puhelin löytyi, sen pöydän päältä jossa olin istunut ja kännykkääni räplännyt. Kotiovella lupasin kuskille, että menen nukkumaan ennen kuin unohdan vielä jotain jonnekin tämän päivän aikana, saaden vastauksesi naurua. 

En edelleenkään ymmärrä mikä puhelintani on vaivannut, koska siitä on ensinnäkin akku koko ajan loppu, ja toiseksi sillä ei ole pariin päivään voinut soittaa mihinkään. Yhteydet palasivat kun käytin virrat pois päältä, ja sen jälkeen sainkin kolmen päivän ajalta kaikki tekstiviestit ja vastaajaviestit kerralla. Olin kuvitellut, että ongelma on operaattorissa enkä sen vuoksi saa yhteyttä mihinkään, mutta ilmeisesti vika olikin puhelimessa. Ihanaa kun juuri ennen tänne lähtöä hankittu puhelin ei meinaa toimia, mutta pitää nyt toivoa, että kyse on vaan väliaikaisesta ongelmasta eikä ole pysyvää.

Huomenna on yliopistolla Autonomy Day, mikä vastaa käytännössä suomalaista vapunaattoa opiskelijoille. Kampuksella sijaitseva Bar on the Hill avautuu huomenaamuna klo 06.00, ja jo tänä iltana on suuri osa opiskelijoista aloittanut juhlinnan ja aikoo jatkaa huomisiltaan asti. Minä aion käydä kampuksella huomenna katsomassa vähän meininkiä ja fiilistelemässä muiden kanssa, ja illalla olen menossa tämän suomalaisen kotiin heidän läksiäisiinsä. Sekä suomalaislääkäri, että hänen miehensä palaavat lauantaina Abu Dhabiin, eivätkä tule takaisin ennen ensi vuotta, joten he ovat kutsuneet paljon ystäviään illanistujaisiin. Tarjolla on myös suomalaista ruokaa, ainakin rosollia, lihapullia ja joulutorttuja oli kuulemma tarkoitus tehdä. :) Hassua ajatella syövänsä jouluruokaa elokuussa, mutta eihän se ole jouluruokaa kuin meille, muille se on vain suomalaista ruokaa. Lupasin mennä auttamaan valmisteluissa kunhan yliopistolta selviän, luulisi että multakin parin joulutortun teko onnistuu. Ja mikä parasta, illalla oli ilmeisesti tarkoitus lämmittää myös sauna (perheellä on siis talossaan sekä sauna, että Tulikivitakka/-leivinuuni), joten ei ehkä tarvikaan odottaa jouluun asti että pääsen taas saunan lauteille. :)

Huominen on pakko olla parempi kuin tämä päivä, ja lauantaina pääsenkin jo valmistelemaan yhteisiä syntymäpäiväjuhliamme. Juhlat siirrettiin lauantai-illalta sunnuntaipäivään, koska Lily joutuu olemaan lauantai-illan töissä. Olen nyt päättänyt tehdä omenapiirakan ja löytänyt jopa hyvän reseptin sitä varten, joten toivotaan etten polta sitä tai tuhoa muuten koko juhlia. Tämän päivän perusteella multa varmaan onnistuisi sekin.