Uusi-Seelanti; Wellington, Taupo, Rotorua

Nyt ois varmaan viimeinkin aika päivittää vähän matkan tähänastisia tapahtumia myös tänne. Wellingtonin jälkeen netistä on joutunut maksamaan aika paljon, joten sen takia en ole aiemmin kirjoittanut. Nyt täällä Rotorualla hostellihuoneessa istuessa on viimeinkin aikaa kirjoittaa rauhassa ja voin myöhemmin siirtää vaan tarinan teille kaikille luettavaksi. :)

Torstaina 17.11 kävin siis Wellingtonissa Ultimate Movie Tourilla. Olihan se aika siistiä käydä niissä samoissa paikoissa, joissa Taru Sormusten Herrasta –näyttelijät olivat kohtauksiaan filmanneet. Kierroksen aikana näin paikat, joissa kuvattiin mm. Minas Tirith, Helmin Syvänne, Isengard (onko se Rautapiha suomeksi?), Rivendell, Hobittilan metsät jne. Paikkoja oli paljon, eikä missään ollut enää mitään fyysisiä todisteita elokuvien kuvaamisesta, mutta onneksi mielikuvitusta käyttämällä sai hyvän kuvan kaikista kohtauksista. Kierroksen hyvä puoli oli myös se, että meille näytettiin jokaisella paikalla ne kohtaukset elokuvista, jotka on kuvattu siellä. Joten aivan pelkän mielikuvituksen varassa ei tarvinnut mennä. Lisäksi saimme ottaa kuvia jousien, viittojen, haltijakorvien jne. kanssa, joten minustakin on nyt kuva Legolas-peruukissa jousipyssy kädessä saman puun juurella, jossa Orlando Bloom muunnoin seisoi kuuluisaa julistetta varten. :) Alla pari kuvaa todisteeksi. 

Minä Legolaksena, huomaa järkyttävä peruukki :)

Melkein Uruk-hai

Wellingtonista lähdin perjantaina 18.11 aamulla bussilla kohti Taupoa, jossa vietin kaksi yötä. Sattui tosi hyvä tuuri, että hostellihuoneessani oli 3 tyttöä (saksalainen, hollantilainen ja uusi-seelantilainen), jotka kaikki halusivat lauantaina nähdä Huka Falls –vesiputouksen. Muodostimme siis ryhmän, vuokrasimme lauantaiaamuna hostellilta maastopyörät ja vietimme suurimman osan päivästä ajellen pieniä, kapeita ja mutkaisia polkuja pitkin upeissa maisemissa. Polku ei ollut helpoimmasta päästä, ylämäkiä oli enemmän kuin tarpeeksi ja alamäet osittain niin jyrkkiä ettei niitä uskaltanut ajaa alas. Tehokasta liikuntaa ainakin jos ei muuta! :) Vesiputous oli hieno ja kävimme sen jälkeen tutustumassa myös Honey Hive –hunajamyymälään, jossa sai maistella erilaisia hunajoita. Illalla palkitsimme itsemme hollantilaisen Annan kanssa Taupon kuuluisassa mineraali- ja kuuma-allaskylpylässä, jossa lilluimme 40-asteisessa vedessä. Teki aika hyvää koko päivän pyörän selässä istumisen jälkeen. Tosin kylpylästä piti ajaa vielä takaisin hostellille, mutta onneksi tällä kertaa matkalla oli lähinnä vain alamäkiä. 

Sunnuntaina 20.11 hyvästelin tytöt ja matkustin bussilla Taupolta Rotorualle, jossa minua tervehti hento kananmunantuoksu (johtui rikistä). Taupon bussipysäkillä tapasin englantilaisen Julien, joka reissaa ympäri pohjoissaarta 5 viikkoa 50-vuotispäivänsä kunniaksi. Olimme molemmat suunnitelleet kokeilevamme perinteistä maorien hangi-illallista ja muutamien suositusten jälkeen varasimme sunnuntai-illalle paikat Tamaki-maorikylän hangi-illalliseen ja –konserttiin. Lystistä sai maksaa 88 dollaria (n.50e), mutta tätä ei kuulemma voi tehdä missään muualla kuin Rotorualla ”kunnolla”, koska paikalla on vahvat maori-juuret. Iltapäivällä kävimme Julien kanssa kävelyllä Kuirau-puistossa, jossa on kuumia lähteitä ja muta-altaita, joita minä en ollut ennen nähnyt. 

Kuumia lähteitä, tai oikeastaan kuuma allas

Illalla meidät vietiin bussilla Tamaki-maorikylään ja saimme nähdä ja kokea mahtavan esityksen. Kylä on rakennettu näyttämään perinteiseltä maori-kylältä ja meille näytettiin erilaisia ajanviettotapoja, haka-tanssia, vaatteiden punomista sekä saimme kuulla perinteistä maorilaulua ja -soittoa. Hangi valmistetaan maan alla ja sitä kypsytetään monta tuntia, joten ruokaan saadaan mahtava maku ja aromi. Illallispöytään päästyämme olimme lähestulkoon nälkäkuoleman partaalla (saimme vinkin jättää lounas väliin ja muutenkin syödä kevyesti ennen kylään menoa, koska ruokaa on riittävästi ja se on mahtavaa), minkä näki totta kai lautasella. Mutta voi että oli hyvää ruokaa! En ole ollut yhtä täynnä kuin eilen moneen vuoteen, ruokapöydästä noustessani minulla oli oikeasti vaikeuksia kävellä. Mutta olen aika varma, etten pääse koskaan kokemaan samanlaista illallista uudestaan, ellen sitten joskus käy Vanuatulla kokeilemassa heidän vastaavaa.  Suosittelen lämpimästi kaikille Uuteen-Seelantiin matkustaville hangin kokemista, erityisesti mikäli tulette Rotorualle.

Kummalla on parempi ilme? :)

Tänään 21.11 oli vuorossa toinen niistä reissuni kohokohdista, jotka varasin jo ennen maahan saapumista. 8.35 aamulla minut haettiin bussilla kohti Hobittilaa, joka on rakennettu vajaan tunnin ajomatkan päähän Rotorualta, Matamataan (vai –lle? :D). Koska kyseessä on aktiivinen kuvauspaikka (Hobitti-elokuvan kuvaukset lopetettiin siellä n. kaksi viikkoa sitten), minun piti allekirjoittaa salassapitovelvollisuuslomake ja vannoa, etten julkaise ottamiani kuvia missään internetissä tai kerro kokemastani eteenpäin, ennen kuin molemmat Hobitti-elokuvat on julkaistu. Eli näette kuvia todennäköisesti joulukuussa 2013. :D Minulla on kuitenkin oikeus kuvien henkilökohtaiseen käyttöön, joten kuukauden päästä kun palaan kotiin voin näyttää halukkaille otoksiani Konnusta. Sen verran voin sanoa, että paikka näyttää tismalleen samalta miltä elokuvissakin, eli suhteellisen idylliseltä maalaiskylältä. Suosittelen myös tätä kokemusta lämpimästi kaikille, varsinkin muille TSH-faneille. 

Huomenna minulla on vielä aamupäivä ja päivä aikaa kierrellä Rotorualla, ennen kuin nousen viiden maissa bussiin kohti Aucklandia. Aucklandissa vietän kolme yötä, jonka jälkeen vaihdan maata, maisemaa, mannerta ja valuuttaa ja lennän San Franciscoon. Tänä iltana käyn Julien kanssa ilmaisilla drinkeillä läheisessä kapakassa ja päätämme teemmekö huomenna jotain yhdessä vai erikseen. Joka tapauksessa suunnitelmissa on runsaasti kävelyä, mikä tekee vain hyvää eilisen ähkyillallisen jälkeen.

Kerrottakoon myös vähän ikävämpi asia, aurinkolasini menivät nimittäin tänään rikki. Kävin Specsaversilla kysymässä voiko irronnutta sankaa liimata tai korjata mitenkään, mutta koska kyseessä ei ole rikkinäinen ruuvi vaan murtunut muoviosa, ei laseille ole tehtävissä oikein mitään. Eli vakuutusyhtiöön vaan lappua menemään tästäkin asiasta kotiin päästyäni, lasit ovat nimittäin vahvuuksillani eivätkä näin ollen aivan ilmaiset. Ostin tänään kahdella dollarilla muoviset arskat joilla yritän pärjätä loppureissun, eihän tässä ole enää kuin kuukausi jäljellä ja siirryn seuraavaksi jo vähän viileämpiin ilmastoihin joissa ei ehkä paista aurinko niin paljon. :) Ostin myös nopeasti kuivuvan matkapyyhkeen, olen totaalisen kyllästynyt raahaamaan mukanani paksua puuvillapyyhettä, joka ei meinaa kuivua edes päivässä. 20 dollaria on pieni hinta kevyemmästä rinkasta. :) 

Anteeksi tästä massiivisesta päivityksestä, yritän parantaa tapani jatkossa ja kirjoittaa useammin. :)

Itärannikolta ei mitään uutta

En ole viikkoon kirjoitellut siitä syystä, ettei ole tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista. Tai noh, viime lauantaina kävin ensimmäistä kertaa Newcastlen keskustan rannalla ja sunnuntaina kävimme kolmen saksalaisen kanssa tutustumassa Blackbutt Reserve -puistoon, mutta sen lisäksi ei ole oikein uutisoitavaa. Tuo puisto (tai miksi ikinä sitä haluaakaan kutsua) oli oikein positiivinen yllätys, ilmaiseksi pääsi katselemaan australialaisia eläimiä ja luontoa. Mäkikävelyä sai harrastaa taas kerran, mutta siitähän minä tykkään. :) Alla pari kuvaa.

Lifeguard on duty

Nobby's beach (ehkä?) :)

Keskustassa puistossa

Koala, joka on tajunnut elämän tarkoituksen

Iso puu ja yksi puunhalaaja

Tämän viikon perjantaina (eli ylihuomenna) lähden kahden saksalaistytön kanssa viimeinkin tutustumaan Sydneyyn. :) Tarkoitus on lähteä aikaisin aamulla ja palata takaisin illalla, eli ohjelmassa on lähinnä kiertelyä ja katselua. Pidemmän reissun Sydneyyn teen varmasti jossain vaiheessa, mutta tällä hetkellä pikavisiitti riittää. Ensi viikolla jatkan reissaamista, koska olen Brisbanessa keskiviikosta lauantaihin. Sain jopa kyydin lentoasemalle järjestettyä aamuviideksi keskiviikkona, lauantain paluukyyti on vielä vähän auki. Mutta eiköhän sekin järjesty.

Olemme näiden edellä mainittujen saksalaistyttöjen kanssa suunnitelleet junamatkailua kahden viikon "syyslomalle". Yliopistossa on siis luentotaukoa viikot 39 ja 40, joten ajattelimme tutustua New South Walesiin junalla. Vielä on vähän auki mihin mennään ja milloin, mutta kaikki haluavat nähdä ainakin Melbournen. Eli rinkka selkään ja menoksi! :) Toinen (tai molemmat) näistä tytöistä on myös mahdollisesti tulossa kanssani Uuteen-Seelantiin kun jätän Australian taakseni marraskuussa, joten te, joita minun yksin reissaamiseni on jännittänyt voitte ainakin hieman rentoutua. :) Varmaahan ei ole mikään ennenkuin myöhemmin syksyllä (tai keväällä australialaisittain), mutta hyvältä näyttää!

Kirjoittelen taas kuulumisia kun on oikeasti jotain kerrottavaa, tavalliset "kävin salilla, kävin luennolla, kirjoitin esseen ja palautin sen"-postaukset ei varmaan kiinnosta ketään enää tässä vaiheessa. :)

Palmuja, papukaijoja ja kukko

Australian luonto on tosiaan hieman erilaista kuin kotoisassa Suomessa. Pari päivää sitten aamuteellä/-kahvilla/-puurolla istuessamme huomasimme kämppiksieni kanssa, että meidän etupihalla kasvaa palmu. He eivät olleet kiinnittäneet siihen aiemmin mitään huomiota, mutta tällaiselle havumetsän kasvatille tämä löytö oli vähintään mielenkiintoinen. Tosin en ole varma, onko kyseessä oikeasti palmu vai vain jokin samannäköinen puu, mutta minulle se on ja tulee aina olemaan palmu. :) Tottakai tästä ihmeestä piti ottaa kuva, joten olkaapa hyvä!

The palmu. Tai jokin vastaava.

Toinen ihmetyksen aihe on paikalliset linnut. Täällähän lentelee luonnonvaraisena sen näköisiä otuksia, joita Suomessa pidetään häkissä lemmikkeinä ja myydään eläinkaupoissa kovaan hintaan! Tietenkään yksikään tällainen papukaija ei lennellyt pihalla juuri silloin, kun olisin kameran kanssa ollut valmiina, mutta enköhän minä vielä sellaisenkin pääse muistikortille ikuistamaan. Ainakin mahdollisuudet paranee huomattavasti kunhan kämppikseni laittaa lintulaudan takapihalle, siemenet on kuulemma ostettu jo. :) Kolmen hengen kommuunissamme saattaa muuten pian asua neljäskin yksilö, sillä kämppikset ovat puhuneet kissan hankkimisesta. Asia tietenkin varmistettiin myös minulta, mutta koska en ole allerginen enkä muutenkaan vihaa kissoja ylenmäärin, ottavat he aika varmasti kissanpennun. Sanoin, että kunhan pentu ei pääse minun huoneeseeni pissalle niin kaikki on hyvin. :) Ja ehkä kissa pitäisi torakat piiloissaan, koska taas eilen löysin keskeltä huoneeni lattiaa kuolevan torakan. Naisellisesti kiljaistuani ilmaisin Warrenille, että olisin iloinen jos hän hankkiutuisi siitä eroon. Minkä hän tietenkin teki. Onneksi on mies talossa hoitamassa kaikki pelottavat ja ällöttävät asiat. :)

Mielestäni maininnan tässä blogissa ansaitsee myös naapurin kukko. Meidän naapurissa on siis kukko. Keskellä lähiöasuinaluetta. Kukko ei toki asu yksin, vaan sillä on myös kanoja kaverina. Kuten kukoilla on tapana, aloittavat ne aamunsa äänekkäällä "kukko-kiekuu-uuu-uuu" laulannalla. Tämä yksilö ei ole mikään poikkeus. Eli joka ikinen aamu viimeistään klo 6 herään tämän kukon kiekuntaan. Vähitellen olen tottunut siihen niin, että voin jatkaa uniani suoraan. Pari ensimmäistä yötä mietin mistä ääni oikein tulee, koska mielessäni kukot eivät oikein sovi yhteen urbaanin lähion kanssa, mutta katsaus keittiön ikkunasta varmisti minulle äänen alkuperän. Niin huvittavaa kuin se onkin, Warren, joka on asunut tässä talossa jo kolme vuotta, ei ollut koskaan huomannut pientä kanalaa naapurissa. Ilmeisesti hän ei herää joka aamu kuudelta...

Naapurin kanakoppi, kuva otettu kaukaa aidan toiselta puolelta joten antakaa anteeksi huono laatu

Sää täällä on ollut tämän viikon kerrassaan mainio. Aurinko on paistanut joka päivä ja muistaakseni vain yhtenä päivänä satoi hetken aikaa. Koska säät ovat suosineet, olen harrastanut juoksemista joka aamu. Yleensä vielä ennen kuin kämppikset edes heräävät, joten he pitävät minua vähintään outona, kun menen nukkumaan viimeistään klo 22 ja herään aikaisin lenkkeilemään. :) (Tänään myös eksyin lenkillä ja juoksin huomaamatta 7 km tavallisen 4 km sijaan, heh. :D) Mutta koska luentojen jälkeen ei ole enää tarpeeksi valoisaa lenkkeillä, on pakko lenkkeillä aamuisin. Luennoista puheen ollen, kaikki kurssini vaikuttavat mielenkiintoisilta ja olen vähitellen tottunut ajatukseen jatkuvasta lukemisesta. Tähän mennessä olen myös löytänyt kaikki tarvittavat kirjat suht helposti, joten ei ole tarvinnut viettää pitkiä iltoja kirjastossa lukien 2h pikalainoja. :)

Vaikka päivät ovatkin niin lämpimiä, että ulos voi mennä jopa ilman takkia (JEE! :D), ovat yöt edelleen tosi kylmiä. Aamuisin herätessä hengitys huuruaa, mutta olen viimeinkin saanut Helsinki-Vantaalla aloittamani villasukat valmiiksi ja ne lämmittävät varpaita öisin. Lisäksi käytössä on myös kuumavesipullo ja ranteenlämmittimet, jotka sain tehtyä sukista ylijääneestä langasta. Alla vielä hienosti aseteltu, "hieman" lavastettu kuva näistä kaikista yllämainituista lämmitysvälineistä. Huomatkaa myös hieno pussilakanani, totta kai sinisävyinen. :)

Kylmien öiden pelastukseni

Tänä viikonloppuna ei siis menty Sydneyyn, mutta kyllä sekin reissu vielä tullaan tekemään. :) Kunhan säät vähän lämpenee ja kaikkien taloudellinen tilanne helpottaa. Eli Sydney-kuvia saatte ihastella joskus myöhemmin. Ensi viikonloppuna järjestämme kämppiksieni kanssa yhteiset synttärit, koska kaikkien meidän syntymäpäivät sattuvat kuukauden sisään (Lily 30.7., minä 10.8. ja Warren 20.8). Jokainen kokkaa jotain omasta maastaan ja pidämme grillijuhlat Warrenin lasten kanssa. Minä ajattelin tehdä tuorejuusto-pekoni-herkkusieniä grillattavaksi ja joko pannukakkua tai omenapiirakkaa jälkiruuaksi. Tiedän ettei mikään näistä ole "perinteistä" suomalaista, mutta en nyt jaksaisi karjalanpiirakoitakaan alusta alkaen ruveta tekemään. Parempi pysytellä niissä ruuissa, joita osaa tehdä ilman ruokamyrkytyksen tms. pelkoa. :) Nyt siirryn ulos aurinkoon lukemaan Tim Wintonin "Breath"-romaania, joka pitää olla luettuna maanantaiksi. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille, joita yhtään kiinnostaa Australian surffikulttuuri.

Palataan taas!