Olen nyt ollut viikon kotona ja vähitellen tottumassa ajatukseen Suomessa olosta. Eilen palasimme avomieheni kanssa takaisin omaan asuntoomme vietettyämme joulunajan sukulaisten nurkissa. Pari päivää on pesty pyykkiä ja mietitty mitä kaikkea jääkaappiin pitää ostaa. Muuten asunto on kestänyt tyhjilläänolon hyvin, ainoastaan muutaman jauhopukin löysimme kuiva-ainekaapista. Onhan se kiva, että joku on ollut meidän puurohiutaleita syömässä, vaikka olisivathan nekin ötökät voineet pysyä poissa. Nyt kaikki ylimääräinen toiminta kaapeissa on kuitenkin loppunut, joten toivottavasti ötökät ovat poistuneet muille maille.
Kotimatka New Yorkista Ouluun sujui aika helposti, olin lentokentällä hyvissä ajoin ja ennenaikaisena joululahjana sain tavarani chekattua suoraan Ouluun eikä minun näin ollen tarvinnut maksaa ylimääräisestä laukusta Helsingistä Ouluun. :) Pakko myös mainostaa pakkaustaitojani; sain laittaa ruumaan kaksi laukkua á 23kg ja lentokentällä MOLEMMAT laukkuni painoivat tasan 23,0kg. Vähän nauratti katsella molempien vaakojen lukemia, on vissiin jotain ainakin opittu tämän puolivuotisen aikana. :) Oulun lentokentällä minua oli ottamassa vastaan vanhempani ja kotona odotti lisäksi yksi sisareni miehensä kanssa. Lopun perheeni näin joko 22. päivä tai 23. päivä, joten nyt on jo kaikki lähisukulaiset tavattu. Avomiehen kävin hakemassa Tervajoen juna-asemalta aatonaattona, ihme kyllä vielä tunnistin "omani" ja otin oikean sotamiehen joulunviettoon perheeni kanssa. :)
Suomi ja Oulu ovat samanlaisia kuin lähtiessänikin, ainoastaan valoa on vähemmän ja lämpötila matalampi. Lunta on onneksi jonkin verran, vaikka talvi on täälläkin myöhässä. Ehkä se tästä vielä kunnon talveksi muuttuu, ostinhan Nykistä talvikengät joilla pitäisi selvitä vaikka Siperiassa ja niitä pitää päästä testaamaan kunnolla! :)
Tämä on aika varmasti viimeinen kirjoitukseni, blogin tarkoitushan oli kertoa elämästä ulkomailla ja vaihtolukukausi on nyt takana. Edessä on kiireinen viimeinen opiskelukevät ennen valmistumista. Kaksi gradua ja todennäköiset sijaisuudet pitävät aika varmasti huolen, ettei vapaa-ajan ongelmia tule. Vaikka monet ovat ihmetelleet miksi lähdin vaihtoon näin myöhäisessä vaiheessa opintojani (olisinhan jo aika varmasti valmistunut ilman muutamaa kuukautta Australiassa) en kadu vaihtolukukauttani tai sen ajankohtaa. Paljon olen oppinut matkankin aikana eikä valmiissa maailmassa ole mihinkään kiire. Ehtii sitä töitä tehdä reilut 40 vuotta joka tapauksessa, vaikken valmistunutkaan viidessä vuodessa. Enkä 24-vuotiaana ole vanha vastavalmistunut maisteri missään nimessä, saa nähdä jatkanko opintojani vielä keväänkin jälkeen. Kovasti ne opinto-ohjaajan opinnot kiinnostaisivat näiden kieltenopettajan papereiden lisäksi... :)
Kiitos kaikille lukijoille seuraamisesta ja oikein mahtavaa vuotta 2012! Tämä likka ottais nyt tuon makaronilaatikon uunista ja jatkais paluuta suomalaiseen arkeen. :)
keskiviikko 28. joulukuuta 2011
lauantai 24. joulukuuta 2011
Hyvää joulua
Olen kotona ja vähitellen pääsemässä taas Suomen rytmiin kiinni, eikä minuun iskenyt korvatulehduskaan enää häiritse elämää kovin pahasti. Eli kaiken kaikkiaan kotiinpaluu on sujunut hyvin. Yritän joulun jälkeen päivittää vielä viimeisen kerran tuntemuksia kotiinpaluusta ja matkan päättymisestä, mutta nyt on aika viettää laatuaikaa perheen kanssa.
Hyvää ja rauhallista joulua kaikille matkaani seuranneille, on ollut mukava kirjoittaa tekemisistään kun on tiennyt, että ainakin muutama ihminen käy niitä kirjoituksia lukemassa. Alla vielä joulun piristykseksi aivan tuore kuva itsestäni pienen kävelylenkin jälkeen, naama punaisena ja hirvittävän iso kippo riisipuuroa edessä. Kyllä joulu on mukavaa aikaa, vaikka lumi täältä Pohjanmaalta puuttuukin. :)
Hyvää ja rauhallista joulua kaikille matkaani seuranneille, on ollut mukava kirjoittaa tekemisistään kun on tiennyt, että ainakin muutama ihminen käy niitä kirjoituksia lukemassa. Alla vielä joulun piristykseksi aivan tuore kuva itsestäni pienen kävelylenkin jälkeen, naama punaisena ja hirvittävän iso kippo riisipuuroa edessä. Kyllä joulu on mukavaa aikaa, vaikka lumi täältä Pohjanmaalta puuttuukin. :)
 |
| Aina ei tarvitse näyttää hyvältä kun kerran perhepiirissä ollaan :) |
tiistai 20. joulukuuta 2011
Se olis nyt tässä
Kaikki tavarat on pakattu ja kyyti lentoasemalle hakee minut noin tunnin päästä. Jäljellä on enää lounaan syönti ja sitten voinkin aloittaa viimeisen matkani tämän 5,5 kuukauden reissun aikana. Mielestäni nyt vuorossa on se paras matka, nimittäin kotiin. :) 24 tunnin kuluttua olen (toivottavasti) jo kotona Oulunsalossa vanhempieni ja sisareni hoivattavana, tällä hetkellä olo on niin flunssainen että lennoista tulee aika varmasti tuskallisia. Mutta mistään hinnasta en matkaani lykkää, kyllä koti kutsuu jo siihen malliin. Perjantaina näen myös rakkaan avomieheni kun hän saapuu viettämään joulua meidän perheen kanssa, ensimmäistä kertaa yli 7 vuoden suhteemme aikana vietämme joulun yhdessä! :)
En ihan vielä käsitä mitä kaikkea on tullut nähtyä ja koettua heinäkuisen lähtöni jälkeen, ehkä parin viikon päästä voin kuvia katsellessani saada paremman kokonaiskuvan koko matkasta. Kuvia on tullut otettua ihan reilusti, kameran muistikortilla on vielä tallessa kaikki kuvat lähdöstä lähtien ja tällä hetkellä niitä on 3792 kappaletta. Eli hetki voi mennä kun valitsee niistä parhaat mitä näyttää sukulaisille ja kehittää oikeiksi paperikuviksi. :) Mutta onneksi on vähän lomaa ennen paluuta opiskelijaelämään, ainoa ensi kevään kurssini alkaa muistaakseni tammikuun puolessa välissä. Sitten onkin tarkoitus painaa niska limassa gradujen kanssa, jotta toukokuussa olisi viimeistään maisterinpaperit kourassa ja olisin valmiina aloittamaan seuraavan elämänvaiheen.
Tämä postaus on hyvä lopettaa videolinkkiin, katsokoon ken haluaa ja jolla video toimii. Kiteyttää tämänhetkiset ajatukseni aika hyvin.
En ihan vielä käsitä mitä kaikkea on tullut nähtyä ja koettua heinäkuisen lähtöni jälkeen, ehkä parin viikon päästä voin kuvia katsellessani saada paremman kokonaiskuvan koko matkasta. Kuvia on tullut otettua ihan reilusti, kameran muistikortilla on vielä tallessa kaikki kuvat lähdöstä lähtien ja tällä hetkellä niitä on 3792 kappaletta. Eli hetki voi mennä kun valitsee niistä parhaat mitä näyttää sukulaisille ja kehittää oikeiksi paperikuviksi. :) Mutta onneksi on vähän lomaa ennen paluuta opiskelijaelämään, ainoa ensi kevään kurssini alkaa muistaakseni tammikuun puolessa välissä. Sitten onkin tarkoitus painaa niska limassa gradujen kanssa, jotta toukokuussa olisi viimeistään maisterinpaperit kourassa ja olisin valmiina aloittamaan seuraavan elämänvaiheen.
Tämä postaus on hyvä lopettaa videolinkkiin, katsokoon ken haluaa ja jolla video toimii. Kiteyttää tämänhetkiset ajatukseni aika hyvin.
maanantai 19. joulukuuta 2011
Kyllä maalla oli mukavaa
Vietin viikonlopun tätini ja hänen miehensä loma-asunnolla Milanin pienessä kylässä parin tunnin ajomatkan päässä New Yorkista. Viikonlopun aikana teimme jouluvalmisteluita, eli listalla oli pipareiden ja torttujen leipomista. Piparit maistuivat aivan yhtä hyvältä kuin muistinkin ja ensimmäistä kertaa näin myös miten voitaikina tehdään itse alusta alkaen. Sen voimäärän nähtyäni alkoivat tortut näyttää aivan toisilta kuin ennen ja tyydyin syömään vain pari. Joskus aiemmin olisi saattanut mennä muutama enemmän...
Jouluruokien lisäksi pääsin maistamaan myös kunnon gourmet-ruokaa, lauantaina illalliseksi oli nimittäin hummeria ja pastaa simpukkakastikkeessa. Ennen illallisen nauttimista pääsin myös saunomaan kunnon suomalaisessa saunassa, joten päivä oli käytännössä täydellinen. Ostin myös muutaman tuliaisen lisää, uusi matkalaukku alkaa vähitellen täyttyä. :) Laittaisin tähän kuvia viikonlopusta, mutta kamera on jossain kaukana enkä jaksa nousta sitä hakemaan. Laiskuus iskee aina välillä...
Paluu kotiin on nyt jo niin lähellä, että voin jo melkein nähdä perheeni ottamassa minua vastaan lentokentällä. Lisäksi voin jo lähes maistaa maitorahkan pehmeän maun, jota ilman olen joutunut olemaan aivan liian kauan. Ruisleipää löysin sattumalta perjantaina eräästä kojusta Union Squaren markkinoilta (oli muuten oikeasti suomalaista leipää!), joten sitä ei enää kaipaa niin paljon. Uskomatonta ajatella, että kahden yön päästä olen jo lähdössä kohti kotia ja keskiviikkoiltana pääsen nauttimaan taas vanhempieni, sisarteni sekä kaikkien läheisten seurasta, juuri sopivasti jouluksi. :) Lennosta on näillä näkymin tulossa tuskainen kiitos tukkoisen nenän ja koko ajan "poksuvien" korvien, mutta viimeiset kolme lentoa menee vaikka pää kainalossa kun kotiin ollaan matkalla!
Jouluruokien lisäksi pääsin maistamaan myös kunnon gourmet-ruokaa, lauantaina illalliseksi oli nimittäin hummeria ja pastaa simpukkakastikkeessa. Ennen illallisen nauttimista pääsin myös saunomaan kunnon suomalaisessa saunassa, joten päivä oli käytännössä täydellinen. Ostin myös muutaman tuliaisen lisää, uusi matkalaukku alkaa vähitellen täyttyä. :) Laittaisin tähän kuvia viikonlopusta, mutta kamera on jossain kaukana enkä jaksa nousta sitä hakemaan. Laiskuus iskee aina välillä...
Paluu kotiin on nyt jo niin lähellä, että voin jo melkein nähdä perheeni ottamassa minua vastaan lentokentällä. Lisäksi voin jo lähes maistaa maitorahkan pehmeän maun, jota ilman olen joutunut olemaan aivan liian kauan. Ruisleipää löysin sattumalta perjantaina eräästä kojusta Union Squaren markkinoilta (oli muuten oikeasti suomalaista leipää!), joten sitä ei enää kaipaa niin paljon. Uskomatonta ajatella, että kahden yön päästä olen jo lähdössä kohti kotia ja keskiviikkoiltana pääsen nauttimaan taas vanhempieni, sisarteni sekä kaikkien läheisten seurasta, juuri sopivasti jouluksi. :) Lennosta on näillä näkymin tulossa tuskainen kiitos tukkoisen nenän ja koko ajan "poksuvien" korvien, mutta viimeiset kolme lentoa menee vaikka pää kainalossa kun kotiin ollaan matkalla!
lauantai 17. joulukuuta 2011
Kulttuurielämyksiä
Olen tämän viikon aikana päässyt näkemään ja kokemaan kulttuuria yllin kyllin. Maanantaina kävin elämäni ensimmäisessä Broadway-esityksessä katsomassa klassikon "Oopperan kummitus" ystäväni Amyn kanssa. Tapasin Amyn ensimmäistä kertaa käydessäni lauantaina lounaalla parin Losissa tapaamani ihmisen kanssa ja kun ilmeni, että molemmat olemme yksin Nykissä tämän viikon päätimme tehdä turistijuttuja yhdessä. Joten maanantaina vuorossa oli hieman shoppailua, illallinen mahtavassa Carmine's-ravintolassa ja sen jälkeen esitys Majestic Theaterissa. Kumpikaan meistä ei ollut tietoinen mistä "Kummitus" oikeasti kertoo (pyhäinhäväistys, tiedän), joten tarina oli lopulta hienoinen yllätys. Mutta esitys oli todella vaikuttava ja kokemuksena mahtava, ei varmaan ole parempaa tapaa aloittaa Broadway-elämysten sarjaa kuin tuollaisella klassikolla.
Tiistaina kävimme Amyn kanssa Metropolitanin taidemuseossa, jossa oli huone toisensa perään erilaisia hienoja (ja kalliita) taideteoksia eri aikakausilta ja mantereilta. Kyllästyttyämme museoon suuntasimme Century21-outletmyymälään, jossa Amy ei ollut aiemmin käynyt. Löysin lopulta itselleni kengät ja takin, joten enää ei ole tarvinnut palella täällä Nykin kylmyydessä! :) Saa nähdä miten selviän Oulun talvesta, mutta onneksi siellä ei ilmeisesti vielä ole kovin kylmä...
Keskiviikkona kävin katsastamassa Liberty Islandin ja Ellis Islandin, eli Vapaudenpatsaan ja maahanmuuttomuseon. Lautalla oli suhteellisen viileää, mutta päivän mittaan aurinko alkoi lämmittää eikä tarvinnut koko päivää palella. Takaisin Manhattanin eteläpäähän päästyäni kävin ostamassa itselleni matkalaukun, jotta saan kaikki ostamani tavarat kuskattua takaisin Suomeen. Harjoittelin matkalaukun vetämistä n. 20 korttelin verran kävellessäni SoHo:n tapaamaan Amya (jonka löysin Chanelin liikkeestä ostamasta uusia saappaita) ja hyvin rullaa perässä laukku! Hintakaan ei ollut järkyttävän korkea, joten olen oikein tyytyväinen (tähänkin) ostokseeni. :) Keskiviikkoiltana kävin tätini ja hänen miehensä kanssa illallisella ja katsomassa elämäni toisen Broadway-esityksen, tällä kertaa vuorossa oli laivalle sijoittuva "Anything Goes". Tässä musikaalissa oli todella lahjakas päätähti (Sutton Foster), mahtava musiikki (säveltäjä Cole Porter) ja ekstrabonuksena näyttelijäkaartiin kuului myös Kelly Bishop, jonka minä tunnen parhaiten Gilmoren tyttöjen Emily Gilmorena. En tiennyt hänen olevan tässä musikaalissa, joten leuka hieman loksahti kun näin hänet lavalla. Meillä oli vielä mahtavat paikat todella läheltä lavaa, joten esiintyjät todella näki. Mahtava kokemus siis kaikin puolin. :)
Torstaina säätiedotus lupasi sadetta, joten sovimme Amyn kanssa treffit MoMA:an, eli modernin taiteen museoon. Oli aika modernia taidetta tosiaan, aivan kaikkea ei tämä tyttö tajunnut... Mutta oli siellä hienoja teoksia yllin kyllin, nyt olen mm. nähnyt elämäni ensimmäiset Picasson, Monet'n, Warholin ja Kahlon maalaukset. Pidin erityisesti hienosta valokuvista, joita oli huonetolkulla näytillä. MoMA:n jälkeen kävin ostamassa joululahjoja/tuliaisia, joita etsiessäni kävin läpi mm. New Yorkin isoimmat musiikkikaupat. Sam Ash -liikkeessä oli selloja yksi seinä täynnä, pakko oli käydä vähän hipelöimässä. :) Jousta ei ollut tosin tarjolla, joten en päässyt oikeasti soittamaan. Kotona sitten taas.
Tänään perjantaina kävin (taas kerran) jouluostoksilla ja sen jälkeen Amyn kanssa High Line:llä, mikä on vanhoille ratakiskoille rakennetty puisto muutaman metrin katutason päällä. Puisto on todella hieno ja kesällä varmasti mahtava paikka viettää aikaa, näin keskellä talvea maisemat eivät olleet niin ihastuttavat. Mutta onpas koettu nyt sekin! :)
Kohta lähdemme tätini ja hänen miehensä kanssa viikonlopuksi maalle heidän loma-asunnolleen tekemään jouluvalmisteluita, piparitaikina odottaa jääkaapissa ja ilmeisesti myös torttuja on tarkoitus leipoa. Että eiköhän se suomalainen joulutunnelmakin viikonlopun aikana saada aikaan. :) Takaisin palaamme sunnuntaina ja sitten onkin enää pari päivää jäljellä ennen tämän viiden ja puolen kuukauden mittaisen matkan viimeisiä lentoja. Lähden tiistaina iltapäivällä lentokentälle ja lennän Reyjkavikin kautta Helsinkiin jonne minun pitäisi saapua keskiviikkona yhden aikaan. Oulussa minun pitäisi olla seitsämän aikaan illalla. Tänään äitin kanssa skypettäessäni annoin listaa mitä jääkaapista pitää keskiviikkona löytyä, maitorahkaa on parempi olla ja reilusti! :) Sitten onkin päivä aikaa kotiutua ja valmistautua matkustamaan joulunviettoon Pohojammaalle, koko perhe nimittäin suuntaa Tervajoelle siskoni luokse. Sukujoulua odotellessa. :)
Alla muutama kuva tältä viikolta.
Lisäsin myös FB-albumiin viimein kuvia, https://www.facebook.com/media/set/?set=a.10150425121023331.380864.672308330&type=1&l=fd857b9aab
Tiistaina kävimme Amyn kanssa Metropolitanin taidemuseossa, jossa oli huone toisensa perään erilaisia hienoja (ja kalliita) taideteoksia eri aikakausilta ja mantereilta. Kyllästyttyämme museoon suuntasimme Century21-outletmyymälään, jossa Amy ei ollut aiemmin käynyt. Löysin lopulta itselleni kengät ja takin, joten enää ei ole tarvinnut palella täällä Nykin kylmyydessä! :) Saa nähdä miten selviän Oulun talvesta, mutta onneksi siellä ei ilmeisesti vielä ole kovin kylmä...
Keskiviikkona kävin katsastamassa Liberty Islandin ja Ellis Islandin, eli Vapaudenpatsaan ja maahanmuuttomuseon. Lautalla oli suhteellisen viileää, mutta päivän mittaan aurinko alkoi lämmittää eikä tarvinnut koko päivää palella. Takaisin Manhattanin eteläpäähän päästyäni kävin ostamassa itselleni matkalaukun, jotta saan kaikki ostamani tavarat kuskattua takaisin Suomeen. Harjoittelin matkalaukun vetämistä n. 20 korttelin verran kävellessäni SoHo:n tapaamaan Amya (jonka löysin Chanelin liikkeestä ostamasta uusia saappaita) ja hyvin rullaa perässä laukku! Hintakaan ei ollut järkyttävän korkea, joten olen oikein tyytyväinen (tähänkin) ostokseeni. :) Keskiviikkoiltana kävin tätini ja hänen miehensä kanssa illallisella ja katsomassa elämäni toisen Broadway-esityksen, tällä kertaa vuorossa oli laivalle sijoittuva "Anything Goes". Tässä musikaalissa oli todella lahjakas päätähti (Sutton Foster), mahtava musiikki (säveltäjä Cole Porter) ja ekstrabonuksena näyttelijäkaartiin kuului myös Kelly Bishop, jonka minä tunnen parhaiten Gilmoren tyttöjen Emily Gilmorena. En tiennyt hänen olevan tässä musikaalissa, joten leuka hieman loksahti kun näin hänet lavalla. Meillä oli vielä mahtavat paikat todella läheltä lavaa, joten esiintyjät todella näki. Mahtava kokemus siis kaikin puolin. :)
Torstaina säätiedotus lupasi sadetta, joten sovimme Amyn kanssa treffit MoMA:an, eli modernin taiteen museoon. Oli aika modernia taidetta tosiaan, aivan kaikkea ei tämä tyttö tajunnut... Mutta oli siellä hienoja teoksia yllin kyllin, nyt olen mm. nähnyt elämäni ensimmäiset Picasson, Monet'n, Warholin ja Kahlon maalaukset. Pidin erityisesti hienosta valokuvista, joita oli huonetolkulla näytillä. MoMA:n jälkeen kävin ostamassa joululahjoja/tuliaisia, joita etsiessäni kävin läpi mm. New Yorkin isoimmat musiikkikaupat. Sam Ash -liikkeessä oli selloja yksi seinä täynnä, pakko oli käydä vähän hipelöimässä. :) Jousta ei ollut tosin tarjolla, joten en päässyt oikeasti soittamaan. Kotona sitten taas.
Tänään perjantaina kävin (taas kerran) jouluostoksilla ja sen jälkeen Amyn kanssa High Line:llä, mikä on vanhoille ratakiskoille rakennetty puisto muutaman metrin katutason päällä. Puisto on todella hieno ja kesällä varmasti mahtava paikka viettää aikaa, näin keskellä talvea maisemat eivät olleet niin ihastuttavat. Mutta onpas koettu nyt sekin! :)
Kohta lähdemme tätini ja hänen miehensä kanssa viikonlopuksi maalle heidän loma-asunnolleen tekemään jouluvalmisteluita, piparitaikina odottaa jääkaapissa ja ilmeisesti myös torttuja on tarkoitus leipoa. Että eiköhän se suomalainen joulutunnelmakin viikonlopun aikana saada aikaan. :) Takaisin palaamme sunnuntaina ja sitten onkin enää pari päivää jäljellä ennen tämän viiden ja puolen kuukauden mittaisen matkan viimeisiä lentoja. Lähden tiistaina iltapäivällä lentokentälle ja lennän Reyjkavikin kautta Helsinkiin jonne minun pitäisi saapua keskiviikkona yhden aikaan. Oulussa minun pitäisi olla seitsämän aikaan illalla. Tänään äitin kanssa skypettäessäni annoin listaa mitä jääkaapista pitää keskiviikkona löytyä, maitorahkaa on parempi olla ja reilusti! :) Sitten onkin päivä aikaa kotiutua ja valmistautua matkustamaan joulunviettoon Pohojammaalle, koko perhe nimittäin suuntaa Tervajoelle siskoni luokse. Sukujoulua odotellessa. :)
Alla muutama kuva tältä viikolta.
Lisäsin myös FB-albumiin viimein kuvia, https://www.facebook.com/media/set/?set=a.10150425121023331.380864.672308330&type=1&l=fd857b9aab
maanantai 12. joulukuuta 2011
Broadway kutsuu
Olen viimeiset päivät yrittänyt leikkiä turistia täällä New Yorkin isossa ja ihmeellisessä maailmassa. Torstaina kävin ensimmäistä kertaa juoksemassa Keskuspuistossa, ja tottakai eksyin ja päädyin aivan väärälle puolelle puistoa kuin missä kuvittelin olevani. :) Mutta ei siinä mitään, juoksentelin sitten ympyrää ja löysin lopulta tieni takaisin majapaikkaani (tosin "eksyin" matkalla myös vähän ostoksille Century 21 -nimiseen outletmyymälään). Pari hienoa paikkaakin sattui matkalle.
Torstain vietin muuten kierrellen täällä Upper East Sidellä ja tein illalliseksi koko porukalle lihapullia ja perunamuusia. Suomalaista perinneruokaa. :)
Perjantaina ajelin metrolla Brooklyn-sillalle ja kävelin sillan melkein päästä päähän, en kuitenkaan päätynyt menemään Brooklynin puolelle vaan palasin takaisin Manhattanille. Sillalta oli hienoa katsella Manhattanin pilvenpiirtäjiä. Näin myös ensimmäistä kertaa Vapaudenpatsaan, vaikkakin vain kaukaisuudessa. Yritän käydä katsomassa patsasta lähemmin pikimmiten. Kävelin loppupäivän Manhattanin eteläpuolella, mikä on todellista business-aluetta. Wall Streetiäkin kävin katsomassa, mutta Occupy Wall Street -mielenosoitus oli jo "purettu" eikä paikalla ollut enää tuhansittain ihmisiä. Kävin katsomassa myös entisten WTC-tornien olinpaikkaa, nykyään paikalla on rakennustyömaa ja kaksoistorneista muistuttaa vain Yhdysvaltain lippu ja teksti "We will never forget".
Lauantaina kävin toista kertaa juoksemassa Keskuspuistossa ja tällä kertaa löysin sen oikean lammen jonka ympäri oli tarkoitus juosta jo torstaina. Kyseessä on siis Jacqueline Kennedy Onassis Reservoir, lammikko jota on kuvattu lukemattomissa elokuvissa. Muun muassa Sinkkuelämän Charlotte on lenkkeillyt samalla radalla. :) Paikalla oli lauantaiaamuna ainakin sata muutakin innokasta lenkkeilijää, joten ihan tungoksessa sai juosta. Otin lenkin aikana pari kuvaa, ihan "kivalta" näyttää tosiaan maisemat täällä juostessa. Hieman erilaista kuin Oulussa. :)
Lauantaina kävin parin Losissa tapaamani ihmisen kanssa brunssilla Boathouse-ravintolassa, joka sijaitsee Keskuspuistossa pienen järven reunalla. Paikka on todella suosittu mutta pääsimme lopulta syömään ja ruoka oli todella hyvää. Söin pitkästä aikaa kunnon kalaa vihannesten kera, ei mitään purkkitonnikalaa vaan kunnon lohta ja ilmeisesti jotain sampea (en ole aivan varma mitä tuli syötyä). Annokseen kuului oikeasti bagel mutta Arnolds'in päivien jälkeen ne eivät oikein enää maistu, jostain kumman syystä, joten pyysin tilalle vihanneksia vaikka tarjoilija kovasti vastustikin. :) Ilmeisesti nykkiläiset tosissaan tykkäävät bageleistaan.
Lauantai-iltana serkullani oli pikkujoulujuhlat täällä asunnolla ja paikalla oli yhteensä varmaan lähes 30 ihmistä. Itse olin aika hyödytön valmisteluapulainen, koska pari päivää vaivannut flunssa vei minusta kaiken energian ja otin parin tunnin päiväunet sillä aikaa kun tytöt valmistelivat asuntoa. Heräsin talven ihmemaassa, jossa katosta roikkui lumihiutaleita ja joka paikka oli täynnä kimalletta ja joulukoristeita. Joulufiilis alkoi tarttua itseenkin, vaikka tähän mennessä olen jotenkin onnistunut välttämään sen. Lumen puute ja vieras maa ei oikein saa aikaan joulutunnelmaa, mutta eiköhän se sieltä tule kunhan kotiinpaluu lähenee vielä vähän. :)
Tänään sunnuntaina siivottiin aamulla asunto serkkuni kanssa ja sen jälkeen lähdin käymään kaupungilla taas kerran kiertelemässä. Tällä kertaa kävelin Chelseassa ja yritin etsiä talvitakkia ja -kenkiä, löytämättä kumpiakaan. Tai kengät olisin ostanut, jos kassajono olisi ollut lyhyempi. Pitää käydä joku toinen päivä uudestaan katsastamassa valikoimaa. :) Kotimatkalla näin myös sen kuuluisan kolmionmallisen talon, joka ei kyllä näytä kovin kummoiselta pimeällä. Kuviakaan ei oikein saanut.
Otsikkoon viitaten, minulla on liput kahteen Broadway-musikaaliin ensi viikolla. :) Huomenna maanantaina käyn katsomassa Oopperan kummituksen erään kaverin kanssa ja keskiviikkona käyn tätini ja hänen miehensä kanssa katsomassa 'Anything goes'. "Hieman" innoissaan odotan molempia musikaaleja, enhän ole koskaan käynyt katsomassa oikeaa ison luokan musikaalia. Jotenkin luulen, että Oulun kaupunginteatterin näytelmät kalpenevat oikeiden Broadway-produktioiden rinnalla. Mutta voinhan olla väärässäkin, kyllä Oulussakin osataan asiat. :)
 |
| Lenkkimaisemia |
Perjantaina ajelin metrolla Brooklyn-sillalle ja kävelin sillan melkein päästä päähän, en kuitenkaan päätynyt menemään Brooklynin puolelle vaan palasin takaisin Manhattanille. Sillalta oli hienoa katsella Manhattanin pilvenpiirtäjiä. Näin myös ensimmäistä kertaa Vapaudenpatsaan, vaikkakin vain kaukaisuudessa. Yritän käydä katsomassa patsasta lähemmin pikimmiten. Kävelin loppupäivän Manhattanin eteläpuolella, mikä on todellista business-aluetta. Wall Streetiäkin kävin katsomassa, mutta Occupy Wall Street -mielenosoitus oli jo "purettu" eikä paikalla ollut enää tuhansittain ihmisiä. Kävin katsomassa myös entisten WTC-tornien olinpaikkaa, nykyään paikalla on rakennustyömaa ja kaksoistorneista muistuttaa vain Yhdysvaltain lippu ja teksti "We will never forget".
 |
| Vapaudenpatsas |
 |
| Manhattan Brooklyn-sillalla katsoen |
Lauantaina kävin parin Losissa tapaamani ihmisen kanssa brunssilla Boathouse-ravintolassa, joka sijaitsee Keskuspuistossa pienen järven reunalla. Paikka on todella suosittu mutta pääsimme lopulta syömään ja ruoka oli todella hyvää. Söin pitkästä aikaa kunnon kalaa vihannesten kera, ei mitään purkkitonnikalaa vaan kunnon lohta ja ilmeisesti jotain sampea (en ole aivan varma mitä tuli syötyä). Annokseen kuului oikeasti bagel mutta Arnolds'in päivien jälkeen ne eivät oikein enää maistu, jostain kumman syystä, joten pyysin tilalle vihanneksia vaikka tarjoilija kovasti vastustikin. :) Ilmeisesti nykkiläiset tosissaan tykkäävät bageleistaan.
Lauantai-iltana serkullani oli pikkujoulujuhlat täällä asunnolla ja paikalla oli yhteensä varmaan lähes 30 ihmistä. Itse olin aika hyödytön valmisteluapulainen, koska pari päivää vaivannut flunssa vei minusta kaiken energian ja otin parin tunnin päiväunet sillä aikaa kun tytöt valmistelivat asuntoa. Heräsin talven ihmemaassa, jossa katosta roikkui lumihiutaleita ja joka paikka oli täynnä kimalletta ja joulukoristeita. Joulufiilis alkoi tarttua itseenkin, vaikka tähän mennessä olen jotenkin onnistunut välttämään sen. Lumen puute ja vieras maa ei oikein saa aikaan joulutunnelmaa, mutta eiköhän se sieltä tule kunhan kotiinpaluu lähenee vielä vähän. :)
Tänään sunnuntaina siivottiin aamulla asunto serkkuni kanssa ja sen jälkeen lähdin käymään kaupungilla taas kerran kiertelemässä. Tällä kertaa kävelin Chelseassa ja yritin etsiä talvitakkia ja -kenkiä, löytämättä kumpiakaan. Tai kengät olisin ostanut, jos kassajono olisi ollut lyhyempi. Pitää käydä joku toinen päivä uudestaan katsastamassa valikoimaa. :) Kotimatkalla näin myös sen kuuluisan kolmionmallisen talon, joka ei kyllä näytä kovin kummoiselta pimeällä. Kuviakaan ei oikein saanut.
Otsikkoon viitaten, minulla on liput kahteen Broadway-musikaaliin ensi viikolla. :) Huomenna maanantaina käyn katsomassa Oopperan kummituksen erään kaverin kanssa ja keskiviikkona käyn tätini ja hänen miehensä kanssa katsomassa 'Anything goes'. "Hieman" innoissaan odotan molempia musikaaleja, enhän ole koskaan käynyt katsomassa oikeaa ison luokan musikaalia. Jotenkin luulen, että Oulun kaupunginteatterin näytelmät kalpenevat oikeiden Broadway-produktioiden rinnalla. Mutta voinhan olla väärässäkin, kyllä Oulussakin osataan asiat. :)
torstai 8. joulukuuta 2011
New York, New York
Olen onnistuneesti vaihtanut rannikkoa ja siinä samalla ilmastoa. Kalifornian auringonpaisteesta on siis siirrytty Amerikan itärannikolle ja Isoon Omenaan. Ensin pitää kuitenkin mainostaa, että maanantai-illan elokuvan ensi-illassa bongasin julkkiksia ihan tosissaan, paikalla oli nimittäin mm. lähes koko Gleen näyttelijäkaarti, Josh Duhamel vaimonsa Fergien kanssa, Katherine Heigl, Michelle Pfeiffer, Halle Berry, Zac Efron, Hillary Swank jne. Eli ihan oikeita julkimoita oli paikalla ja minä näin heidät kaikki! :) Tosin tirkistelypaikka ei ollut aivan paras mahdollinen, koska turvamiehet siirsivät meidät pariinkin otteeseen kauemmas punaiselta matolta (joka oli itse asiassa musta) ja lopulta katselimme tähtien saapumista kolmannen kerroksen parvekkeelta. Kuvista ei tullut kovin hyviä etäisyyden takia, mutta parista kuvasta saa ihan oikeasti selvää ketä on yritetty kuvata. :) Alla yksi esimerkki.
Maanantaiaamuna kävin toista kertaa Universal-studioilla, jolloin pääsin hengaamaan myös hyvän ystäväni Homerin kanssa. :)
Tiistaiaamuna saavuin sateiseen New Yorkiin parin tunnin yöunien jälkeen. Olin varannut sukkulabussikyydin lentokentältä Grand Central -asemalle josta minun piti hypätä toiseen bussiin, mutta mukava bussikuski toikin minut suoraan tätini asunnolle Upper East Sidelle. :) Ei siis tarvinnut raahata rinkkaa ja laukkuja juna-asemalta bussipysäkille ja yrittää etsiä oikeaa bussia. Hyvää palvelua. Torkuin päivällä vähän aikaa sohvalla ennen kuin päätin lähteä tutustumaan vähän kaupunkiin, tai oikeastaan etsimään infopistettä josta saisin kartan. Kävelin lopulta Keskuspuiston läpi Times Squarelle ja sitten takaisin 5. Avenueta pitkin, mikä ilmeisesti on ihan mukavan mittainen lenkki. Ostin itselleni myös metrokortin busseja ja metroja varten, mutten vielä tiistaina uskaltanut käyttää sitä kun en ollut varma mihin suuntaan pitää mennä. :) Tuli sitten käveltyä sateessa, mikä teki ihan hyvää lentokoneessa istumisen jälkeen.
Tänään keskiviikkona lähdin 11 maissa kaupungille, kävin serkkuni kanssa lounaalla ja suuntasin sitten Macy's tavaratalon alennusmyynteihin. Oli ihan tehokas reissu, ostin Macy'siltä ja Uni Qlo -nimisestä kaupasta mm. saappaat, 3 paitaa, neuleliivin ja alusvaatteita. Kaikki tietenkin alennuksesta. :) Palatessa osuin kammottavaan kello kuuden ruuhkaan, minkä ansiosta jouduin odottamaan metroasemalla kolmen junan verran ennen kuin mahduin itsekin kyytiin. Ei ole Oulussa tällaisia ruuhkia, paitsi ilmeisesti silloin kun uusi Zeppelin avattiin Kempeleessä. :) Huomenna on tarkoitus tutustua tähän puoleen kaupungista ja katsella mitä täältä päin löytyy, aamulla aion käydä Keskuspuistossa lenkillä mikäli sade viimein lakkaa. Tällä hetkellä ennuste on ihan lupaava, joten peukut pystyyn! :)
 |
| Josh Duhamel, Fergie ja kaksi naista joita en tunnistanut :) En oo kovin hyvä starabongari. |
 |
| Me and my homeboy Homer :) |
Tänään keskiviikkona lähdin 11 maissa kaupungille, kävin serkkuni kanssa lounaalla ja suuntasin sitten Macy's tavaratalon alennusmyynteihin. Oli ihan tehokas reissu, ostin Macy'siltä ja Uni Qlo -nimisestä kaupasta mm. saappaat, 3 paitaa, neuleliivin ja alusvaatteita. Kaikki tietenkin alennuksesta. :) Palatessa osuin kammottavaan kello kuuden ruuhkaan, minkä ansiosta jouduin odottamaan metroasemalla kolmen junan verran ennen kuin mahduin itsekin kyytiin. Ei ole Oulussa tällaisia ruuhkia, paitsi ilmeisesti silloin kun uusi Zeppelin avattiin Kempeleessä. :) Huomenna on tarkoitus tutustua tähän puoleen kaupungista ja katsella mitä täältä päin löytyy, aamulla aion käydä Keskuspuistossa lenkillä mikäli sade viimein lakkaa. Tällä hetkellä ennuste on ihan lupaava, joten peukut pystyyn! :)
 |
| Teksti toivottavasti kuvaa seuraavia kahta viikkoa |
maanantai 5. joulukuuta 2011
Los Angeles
Selvisin kuin selvisinkin torstaina Hollywoodiin, vaikka bussi olikin puoli tuntia myöhässä ja matkassa kesti sellaiset 8 tuntia. Tapasin bussissa taas mielenkiintoisia tyyppejä, joiden tarinoita kuunnellessa matka meni ihan jouhevasti (lisäksi nukuin varmaan kolme tuntia).
Perjantaina kävin tutustumassa Universal-studioihin, mikä oli hyvä tapa viettää päivä. Useamman tunnin jaksoin pyöriä alueella, vaikka aluksi luulin etten kahta tuntia kauempaa saa aikaa kulumaan. Ostin muutaman tuliaisenkin alueen monista myymälöistä, toivottavasti löydän rinkasta vielä tilaa niillekin... :) Perjantai-iltana kävelin yhden huonetoverini kanssa Sunset Boulevardilla ja Hollywood Boulevardilla yrittäen bongata tähtiä, sekä niitä maassa olevia että ihan oikeita ihmisiä. Maassa olevia näkyi paljon, ihmisiä ei niinkään. Käytiin myös tarkastamassa kiinalaisen teatterin eteen painetut käden- ja jalanjäljet, en olisi uskonut että Taylor Lautnerilla (eli siis Twilight-elokuvien Jacob-ihmissudella) on yhtä pienet kädet kuin mulla! :) Alla todiste.
Lauantaina kävin hostellin järjestämällä kävelyllä Hollywood-kyltille, tai siis niin lähelle kuin laillisesti saa mennä. Kyltti oli oikeasti aika pieni, ei ne kirjaimet ole kuin 14m korkeat. Elokuvissa kaikki näyttää vaan isommalta. :) Oli kuitenkin aika siistiä nähdä tuo varmaan maailman kuuluisin kyltti livenä.
Iltapäivällä meidän oli tarkoitus käydä patikoimassa Runyon Canyonilla, mutta lounaaksi nautittu tuhti meksiloinen ruoka vei mehut suurimmasta osasta porukkaa joten päädyimme päiväunille hostellille ulkoilun sijaan. :) Lauantai-iltana lähdimme porukalla tutustumaan Losin yöelämään ja päädyimme käymään useammassakin paikassa. Hauskaa sinänsä, että Losissa yöklubit menee yleensä kiinni jo kahdelta kun Oulussakin valomerkki tulee yleensä vasta neljän aikaan (en oo kyllä Oulussa koskaan ollut missään paikassa valomerkkiin asti niin ei voi olla varma). Olin joka tapauksessa nukkumassa vähän kolmen jälkeen, joten tämänkin reissun yksi pakollinen "biletysilta" on nyt koettu eikä tarvi enää koko yötä riekkua ulkona ellen välttämättä halua. Kerrankin oli oikeasti mukavaa olla vähän pidempään ulkona kun oli mukava porukka koossa, hostelleissa oikeasti tapaa tosi mahtavaa porukkaa. :)
Tänään sunnuntaina ajoimme kolmen muun reissaajan kanssa fiilistelemään Santa Monican ja Venicen biitsitunnelmaa. Ilma oli viileä ja vesi varmasti jäätävää, mutta kivaa oli vaan istua rannalla ja katsella meininkiä. Santa Monica ei ollut kovinkaan ihmeellinen paikka, mutta Venice Beachillä oli oikeasti tunnelmaa. Siellä ihan oikeasti hengaa kehonrakentajia joiden reenausta voi katsella, lisäksi paikka oli täynnä kaiken maailman hippejä kauppaamassa ties mitä. Kävimme lounaalla tosi kivassa rantaravintolassa ja kävelimme pitkin rantakatua katsellen mahtavaa auringonlaskua.
Paluumatkalla ajoimme Beverly Hillsin läpi, mutta emme vieläkään nähneet julkkiksia. Toivottavasti huomenna maanantaina on parempi tuuri, parin korttelin päässä järjestetään nimittäin huomenna New Year's Eve -elokuvan ensi-ilta ja paikalle pitäisi saapua ainakin Jessica Biel, Josh Duhamel, Zac Efron (IIK!!! :D), Katherine Heigl, Ashton Kutcher ja Michele Pfeiffer ihan näin muutamia "pikkunimiä" mainitakseni. Leffassa näyttelee myös kestosuosikkini Jon Bon Jovi, mutta ainakaan lehdistötiedotteen mukaan hän ei olisi tulossa paikalle. :( Toivon kuitenkin, että tiedote on väärässä... Aamupäivällä lähden muutaman tytön kanssa käymään uudestaan Universal studioilla koska sain kahden päivän lipun yhden päivän hinnalla, joten samahan tuota on käyttää toinenkin päivä siellä kierrellen. Tarkoitus on kuitenkin tulla takaisin hyvissä ajoin, jotta nähtäisiin edes vilaus jostakin starasta. Nimmareista luultavasti saa vain haaveilla, mutta toivossa on aina hyvä elää. :)
Yhdeksän maissa illalla lähden lentokenttäbussilla kohti LAX-lentokenttää ja lennän yötä myöten New Yorkiin, matkani viimeiseen etappiin. Nykissä ollaan suunniteltu treffejä parin tyypin kanssa täältä hostellilta, koska hekin sattuvat olemaan siellä loppuviikosta. Eiköhän me keksitä jotain kivaa tekemistä, vaikka sää lupaileekin vähän sadetta ja kylmää. Ensimmäinen missioni Nykissä on ostaa kunnon takki ja jotkut kivat kengät, onhan tässä jo monta kuukautta odotettukin sitä kunnon shoppailun aloittamista... :)
Perjantaina kävin tutustumassa Universal-studioihin, mikä oli hyvä tapa viettää päivä. Useamman tunnin jaksoin pyöriä alueella, vaikka aluksi luulin etten kahta tuntia kauempaa saa aikaa kulumaan. Ostin muutaman tuliaisenkin alueen monista myymälöistä, toivottavasti löydän rinkasta vielä tilaa niillekin... :) Perjantai-iltana kävelin yhden huonetoverini kanssa Sunset Boulevardilla ja Hollywood Boulevardilla yrittäen bongata tähtiä, sekä niitä maassa olevia että ihan oikeita ihmisiä. Maassa olevia näkyi paljon, ihmisiä ei niinkään. Käytiin myös tarkastamassa kiinalaisen teatterin eteen painetut käden- ja jalanjäljet, en olisi uskonut että Taylor Lautnerilla (eli siis Twilight-elokuvien Jacob-ihmissudella) on yhtä pienet kädet kuin mulla! :) Alla todiste.
Lauantaina kävin hostellin järjestämällä kävelyllä Hollywood-kyltille, tai siis niin lähelle kuin laillisesti saa mennä. Kyltti oli oikeasti aika pieni, ei ne kirjaimet ole kuin 14m korkeat. Elokuvissa kaikki näyttää vaan isommalta. :) Oli kuitenkin aika siistiä nähdä tuo varmaan maailman kuuluisin kyltti livenä.
 | |
| Ei ole photoshopattu! :) |
Tänään sunnuntaina ajoimme kolmen muun reissaajan kanssa fiilistelemään Santa Monican ja Venicen biitsitunnelmaa. Ilma oli viileä ja vesi varmasti jäätävää, mutta kivaa oli vaan istua rannalla ja katsella meininkiä. Santa Monica ei ollut kovinkaan ihmeellinen paikka, mutta Venice Beachillä oli oikeasti tunnelmaa. Siellä ihan oikeasti hengaa kehonrakentajia joiden reenausta voi katsella, lisäksi paikka oli täynnä kaiken maailman hippejä kauppaamassa ties mitä. Kävimme lounaalla tosi kivassa rantaravintolassa ja kävelimme pitkin rantakatua katsellen mahtavaa auringonlaskua.
 |
| Auringonlasku Venicen tyyliin |
Yhdeksän maissa illalla lähden lentokenttäbussilla kohti LAX-lentokenttää ja lennän yötä myöten New Yorkiin, matkani viimeiseen etappiin. Nykissä ollaan suunniteltu treffejä parin tyypin kanssa täältä hostellilta, koska hekin sattuvat olemaan siellä loppuviikosta. Eiköhän me keksitä jotain kivaa tekemistä, vaikka sää lupaileekin vähän sadetta ja kylmää. Ensimmäinen missioni Nykissä on ostaa kunnon takki ja jotkut kivat kengät, onhan tässä jo monta kuukautta odotettukin sitä kunnon shoppailun aloittamista... :)
torstai 1. joulukuuta 2011
San Francisco
Minun pitäisi tällä hetkellä istua hostellissa Hollywoodissa ja suunnitella seuraavia päiviä Losissa. Sen sijaan istun Berkeleyn vuorilla katsellen San Franciscoa ja suunnitellen huomista matkustuspäivää. Heräsin siis tänä aamuna aikaisin pakkaamaan laukut loppuun jotta ehdin hyvissä ajoin Losiin lähtevään bussiin. Viimeisenä ennen lähtöä tarkistin sähköpostit, joiden seasta löysin ilouutisen bussiyhtiöltä: mekaanisen ongelman takia bussia San Franciscon ja Los Angelesin välillä ei pystytä tänään ajamaan, joten huomenna uusi yritys! Vähän meinasi ärsyttää, mutta suunnitelmat aina välillä muuttuu ja sen mukana pitää elää. Hyppäsin sitten taas Bart-junaan kohti San Franciscoa (vaikkakin aluksi nousin väärään junaan ja seikkailin hetkisen eri linjojen välillä ennen kuin viimein istuin junassa matkalla oikeaan suuntaan) ja kävelin muutaman tunnin keskustassa. Ilma oli mahtava täkäläiseksi alkutalveksi, koska vaikka tuulikin aika paljon ei ollut San Franciscolle tyypillistä sumua. Eli eteensä jopa näki, toisin kuin eilen tiistaina kun kävimme "katsomassa" Golden Gate -siltaa... Tässä lyhyt kertaus viime päivistä täälläpäin Kaliforniaa:
Maanantaina kävimme Pilvin kanssa tutustumassa Alcatrazin vankilaan, mikä oli tosi mielenkiintoinen kokemus. 26 dollarilla saimme laivaliput saarelle ja takaisin, sekä audiokierroksen vankilan sisällä (eli siis kävelimme kuulokkeet korvilla ympäri vankilaa ja kuuntelimme entisten vankien ja vanginvartijoiden tarinoita vankilan toiminnasta). Kierros oli todella kiinnostava ja aika varmasti esimerkiksi The Rock -elokuvan katsominen on jatkossa entistä mukavampaa, kun on oikeasti käynyt niissä paikoissa joista elokuva kertoo. Alcatrazin jälkeen kävimme Chinatownissa syömässä Subwaylla (:D) ja shoppailimme keskustassa ennen paluuta takaisin Berkeleyyn. Ajoin myös elämäni ensimmäistä kertaa cable carilla, eli San Franciscon "ratikalla". Ja onnistuin rikkomaan Disney-kaupassa yli 10 dollarin joulupallon, vähän meinasi hävettää kerätä niitä sirpaleita lattialta... Kunnon elefantti posliinikaupassa. :)
Tiistaina ajoimme katsomaan Golden Gate -siltaa, josta ei siis näkynyt sumun takia mitään. Ihan huvitti seistä "näköalatasanteella" ja katsella paksua pilviverhoa, jonka läpi ei nähnyt yhtään mitään. Lopulta saimme pari kuvaa sillan korkeimmista torneista, jotka välillä vilahtivat pilvien keskeltä. Alla yksi esimerkki.
Tämän parempia kuvia en sillasta saanut, mutta selkeä kuva on kuitenkin piirtynyt verkkokalvoille joten jokapäiväinen sumu ei kuitenkaan kamalasti harmita. Tiistai-iltana olin vähän kuumeinen ja flunssainen, joten illan vietin pakaten ja pyykäten ollakseni terve ja virkeä keskiviikkoaamun lähtöä varten, jota ei sitten koskaan tullatkaan.
Tänään kävin siis taas keskustassa kävelemässä ja iltapäivällä kävimme parissa kaupassa täällä Berkeleyssä ja illalla ajoimme vuorten toiselle puolelle Walnut Creekiin kauppakeskukseen. Walnut Creek oli aivan erilainen paikka verrattuna Berkeleyhin; täällä meininki on hyvin rentoa ja hippimäistä ja kodittomia istuu lähes joka kadunkulmassa, kun taas Walnut Creekissä kaikki kadut olivat siistejä ja ihmiset tyylikkäitä, eikä kodittomia ollut missään. Muutenkin täällä jenkkilässä kyllä huomaa ihmisten tuloerot selvästi, päältä päin näkee kenellä on rahaa ruokaan ja vaatteisiin ja kenellä ei. Valitettavasti.
Huomenna olen toivottavasti päässyt seuraavaan matkakohteeseen, eli Los Angelesiin. Aion käydä ainakin Universal-studioilla ja kävellä ympäri Hollywoodia, ja tietenkin pitää käydä katsomassa sitä kuuluisaa kylttiä. Maanantai-iltana onkin jo lennot kohti New Yorkia ja Keskuspuiston lenkkimaisemia. Tekee muutenkin ihan hyvää päästä pois näiden liian hyvin maistuvien ruokapatojen äärestä, musta on pidetty liian hyvää huolta ja sen huomaa housunvyötäröllä. Aika palata takaisin tonnikala-raejuusto-dieetille ja hostellielämään hetkeksi. :)
Maanantaina kävimme Pilvin kanssa tutustumassa Alcatrazin vankilaan, mikä oli tosi mielenkiintoinen kokemus. 26 dollarilla saimme laivaliput saarelle ja takaisin, sekä audiokierroksen vankilan sisällä (eli siis kävelimme kuulokkeet korvilla ympäri vankilaa ja kuuntelimme entisten vankien ja vanginvartijoiden tarinoita vankilan toiminnasta). Kierros oli todella kiinnostava ja aika varmasti esimerkiksi The Rock -elokuvan katsominen on jatkossa entistä mukavampaa, kun on oikeasti käynyt niissä paikoissa joista elokuva kertoo. Alcatrazin jälkeen kävimme Chinatownissa syömässä Subwaylla (:D) ja shoppailimme keskustassa ennen paluuta takaisin Berkeleyyn. Ajoin myös elämäni ensimmäistä kertaa cable carilla, eli San Franciscon "ratikalla". Ja onnistuin rikkomaan Disney-kaupassa yli 10 dollarin joulupallon, vähän meinasi hävettää kerätä niitä sirpaleita lattialta... Kunnon elefantti posliinikaupassa. :)
 |
| Eräs Alcatrazin selli |
 |
| En meinannut tippua yhtään! :) |
Tiistaina ajoimme katsomaan Golden Gate -siltaa, josta ei siis näkynyt sumun takia mitään. Ihan huvitti seistä "näköalatasanteella" ja katsella paksua pilviverhoa, jonka läpi ei nähnyt yhtään mitään. Lopulta saimme pari kuvaa sillan korkeimmista torneista, jotka välillä vilahtivat pilvien keskeltä. Alla yksi esimerkki.
Tämän parempia kuvia en sillasta saanut, mutta selkeä kuva on kuitenkin piirtynyt verkkokalvoille joten jokapäiväinen sumu ei kuitenkaan kamalasti harmita. Tiistai-iltana olin vähän kuumeinen ja flunssainen, joten illan vietin pakaten ja pyykäten ollakseni terve ja virkeä keskiviikkoaamun lähtöä varten, jota ei sitten koskaan tullatkaan.
Tänään kävin siis taas keskustassa kävelemässä ja iltapäivällä kävimme parissa kaupassa täällä Berkeleyssä ja illalla ajoimme vuorten toiselle puolelle Walnut Creekiin kauppakeskukseen. Walnut Creek oli aivan erilainen paikka verrattuna Berkeleyhin; täällä meininki on hyvin rentoa ja hippimäistä ja kodittomia istuu lähes joka kadunkulmassa, kun taas Walnut Creekissä kaikki kadut olivat siistejä ja ihmiset tyylikkäitä, eikä kodittomia ollut missään. Muutenkin täällä jenkkilässä kyllä huomaa ihmisten tuloerot selvästi, päältä päin näkee kenellä on rahaa ruokaan ja vaatteisiin ja kenellä ei. Valitettavasti.
Huomenna olen toivottavasti päässyt seuraavaan matkakohteeseen, eli Los Angelesiin. Aion käydä ainakin Universal-studioilla ja kävellä ympäri Hollywoodia, ja tietenkin pitää käydä katsomassa sitä kuuluisaa kylttiä. Maanantai-iltana onkin jo lennot kohti New Yorkia ja Keskuspuiston lenkkimaisemia. Tekee muutenkin ihan hyvää päästä pois näiden liian hyvin maistuvien ruokapatojen äärestä, musta on pidetty liian hyvää huolta ja sen huomaa housunvyötäröllä. Aika palata takaisin tonnikala-raejuusto-dieetille ja hostellielämään hetkeksi. :)
maanantai 28. marraskuuta 2011
Kuvapäivityksiä
Nyt parin Usa-päivän jälkeen katsoin tarpeelliseksi lisätä vähän kuvia fb-albumeihin, osa on tosin samoja mitä laitoin tänne blogiinkin muutama kirjoitus sitten. Mutta tässäpä linkit albumeihin:
https://www.facebook.com/media/set/?set=a.10150396524308331.377269.672308330&type=1&l=d8e17135af
ja
https://www.facebook.com/media/set/?set=a.10150425121023331.380864.672308330&type=1&l=fd857b9aab
Jälkimmäiseen tulen lisäämään kuvia myöhemmin kunhan matka taas etenee ja uusia kuvia tulee, edelleen multa puuttuu esimerkiksi hyvä kuva San Franin valomerestä pimeällä, mutta sen saan toivon mukaan napattua ennen lähtöä.
Eilen tutustuin San Franciscon keskustaan muutaman tunnin ajan ja jo lyhyen vierailun jälkeen voin sanoa, että tykkään kaupungista kovasti. Tänään vuorossa oli pitkästä aikaa kunnon urheilua kun hölkkäsin täältä vuorilta alas Berkeleyn yliopistokampukselle ja kiertelin vähän paikkoja Berkeleyssä. Alaspäin juokseminen tuntuu pohkeissa ihan mukavasti, saa nähä miten kipeää tekee huomenna kävely... :) Eikä se 4 kilometrin mittainen tasainen nousukaan aivan iisiä ollut, kovasti meinas jyrkimmissä paikoissa puhalluttaa. Mutta yhteensä reilut 11km tuli parissa tunnissa taivallettua, ihan hyvin ottaen huomioon että kävelin suurimman osan matkasta.
Huomenna menemme käymään Alcatrazissa ja minä käyn myös Pier 39:llä, molemmat paikat on kaikkien mukaan aivan must-juttuja kun San Franciscossa käy. Odotan innolla varsinkin tuon kuuluisan vankilasaaren näkemistä, onhan niitä saarella kuvattuja elokuvia tullut joskus katsottua. :) Ehkä Sean Connery tulee jonkun kulman takaa vastaan... ;)
https://www.facebook.com/media/set/?set=a.10150396524308331.377269.672308330&type=1&l=d8e17135af
ja
https://www.facebook.com/media/set/?set=a.10150425121023331.380864.672308330&type=1&l=fd857b9aab
Jälkimmäiseen tulen lisäämään kuvia myöhemmin kunhan matka taas etenee ja uusia kuvia tulee, edelleen multa puuttuu esimerkiksi hyvä kuva San Franin valomerestä pimeällä, mutta sen saan toivon mukaan napattua ennen lähtöä.
Eilen tutustuin San Franciscon keskustaan muutaman tunnin ajan ja jo lyhyen vierailun jälkeen voin sanoa, että tykkään kaupungista kovasti. Tänään vuorossa oli pitkästä aikaa kunnon urheilua kun hölkkäsin täältä vuorilta alas Berkeleyn yliopistokampukselle ja kiertelin vähän paikkoja Berkeleyssä. Alaspäin juokseminen tuntuu pohkeissa ihan mukavasti, saa nähä miten kipeää tekee huomenna kävely... :) Eikä se 4 kilometrin mittainen tasainen nousukaan aivan iisiä ollut, kovasti meinas jyrkimmissä paikoissa puhalluttaa. Mutta yhteensä reilut 11km tuli parissa tunnissa taivallettua, ihan hyvin ottaen huomioon että kävelin suurimman osan matkasta.
Huomenna menemme käymään Alcatrazissa ja minä käyn myös Pier 39:llä, molemmat paikat on kaikkien mukaan aivan must-juttuja kun San Franciscossa käy. Odotan innolla varsinkin tuon kuuluisan vankilasaaren näkemistä, onhan niitä saarella kuvattuja elokuvia tullut joskus katsottua. :) Ehkä Sean Connery tulee jonkun kulman takaa vastaan... ;)
lauantai 26. marraskuuta 2011
Kaliforniassa ollaan
Saavuin tänään perjantaiaamuna (eli Uuden-Seelannin aikaa lauantaiaamuna) San Franciscoon 12 tunnin lennon jälkeen. Väsytystaktiikkani toimi ihan kelvollisesti, koska sain nukuttua varmaan lähemmäs kuusi tuntia koneessa. Katsoin lisäksi kolme elokuvaa, aikaa kun kerta piisasi. :) Lentokentällä selvisin tullista ja rajatarkastuksesta yllättävän nopeasti ja olin paikallista aikaa jo puoli yhden maissa North Berkeleyn juna-asemalla odottamassa kyytiä ylhäällä vuorilla sijaitsevaan majapaikkaani. Muuten päivä meni lähinnä nuokkuessa, tosin illalla kävimme koko porukka kuuntelemassa paria suomalaisbändiä eräällä pienellä studiolla/klubilla. Paikalla oli paljon suomalaisia ja varsinkin Oulu ja muu Pohjois-Suomi oli hyvin edustettuna, joten Oulun murretta sai vääntää taas ihan tosissaan. Mukavaa vaihtelua pitkästä aikaa. :)
Tässä vaiheessa ei olekaan paljon muuta kerrottavaa, huomenna lähden tutustumaan San Franciscoon ja katsomaan mitä siellä näkyy. Kello on nyt 1 yöllä, eli sisäisen kelloni mukaan aamuneljä, joten varmaan korkea aika painaa pää tyynyyn ja yrittää nukkua matkaväsymystä pois. Tieto siitä, ettei jäljellä ole kuin yksi pitkä matkustusrupeama ennen paluuta Ouluun on aika lohduttavaa tällä hetkellä. :) Öitä.
p.s. Ikkunastani näkyy tällä hetkellä öinen San Francisco kaikessa valokomeudessaan, mukaanlukien Golden Gate -silta ja Alcatrazin vankilasaari. Mitä teidän ikkunoista näkyy? :)
Tässä vaiheessa ei olekaan paljon muuta kerrottavaa, huomenna lähden tutustumaan San Franciscoon ja katsomaan mitä siellä näkyy. Kello on nyt 1 yöllä, eli sisäisen kelloni mukaan aamuneljä, joten varmaan korkea aika painaa pää tyynyyn ja yrittää nukkua matkaväsymystä pois. Tieto siitä, ettei jäljellä ole kuin yksi pitkä matkustusrupeama ennen paluuta Ouluun on aika lohduttavaa tällä hetkellä. :) Öitä.
p.s. Ikkunastani näkyy tällä hetkellä öinen San Francisco kaikessa valokomeudessaan, mukaanlukien Golden Gate -silta ja Alcatrazin vankilasaari. Mitä teidän ikkunoista näkyy? :)
torstai 24. marraskuuta 2011
Auckland
Vietin viimeiset tuntini Rotorualla englantilaisen Julien kanssa kävellen, teimme varmaan noin 10km lenkin järvenrantaa pitkin ja pusikkojen seassa mutkitellen. Viiden maissa hyppäsin bussiin suuntana Auckland, kun Julie taas matkasi omalla bussillaan toiseen kaupunkiin. Toivottavasti tapaamme vielä, ainakin nyt on tiedossa matkaopas Englannista kunhan sinne joskus matkustan. :) Yksi yksinmatkustamisen parhaita puolia on juuri uudet tuttavat joita matkan varrelta löytää, porukassa reissatessa tulisi vietettyä liian paljon aikaa vain omien kavereiden kanssa.
Saavuin Uuden-Seelannin suurimpaan kaupunkiin tiistai-iltana yhdeksän aikaan. Bussipysäkiltä raahasin tavarani 4 korttelia ylämäkeen hostelliini, joka sijaitsee aivan Skytowerin vieressä, hyvin lähellä pääkatua Queen Streetia. Ensikosketus hostelliini ei ollut aivan mahtava, aluksi en meinannut saada huoneen ovea auki ja sitten en saanut sitä lukkoon. Huoneessa oli saapumishetkellä vain yksi tyhjä peti (neljästä), muttei yhtään ihmistä. Menin nukkumaan puolenyön maissa enkä siinäkään vaiheessa ollut nähnyt huoneen muita asukkaita, joten hetken luulin saavani nukkua yksin. Toisin kuitenkin kävi, kun kaksi huonetoveriani päättivät laittaa kattovalon päälle aamuviideltä ja aloittaa pakkaamisen. Ilmeisesti he olivat poistumasta kaupungista/maasta. Ei mitenkään hirveän kohteliasta minun mielestä herättää toinen tuohon aikaan, mutta en viitsinyt ruveta kuitenkaan asiasta valittamaan. Näiden kahden poistuttua nukahdin uudestaan, kunnes kolmas huonetoverini päätti tulla nukkumaan aamukuuden maissa ja herätti minut uudelleen. Näillä kyseisillä aasialaisilla on kovin kummat nukkumistavat ja –ajat…
Keskiviikkoaamuna päätin tutustua Aucklandiin, joten vietin suuren osan päivästä kävellen ympäriinsä ja lopulta hyppäsin bussiin ja kiersin käytännössä kaikki lähimmät kaupunginosat maisemia katsellen. Kahdeksan maissa menin Skytoweriin, Uuden-Seelannin korkeimpaan rakennukseen, ja maksoin 18 dollaria lipusta kolmelle eri tasolle; kahvila/ravintola 182m, Main Observation Level 186m ja Sky Deck 220m. Saapuessani keskimmäiselle tasolle aurinko alkoi vähitellen laskea ja sain ihan ok kuvia Aucklandista lintuperspektiivistä. Auringon laskettua kaikki kaupungin valot syttyivät ja näköala oli huikea, varsinkin kun ilta oli suhteellisen selkeä eikä pilvet haitanneet näkyvyyttä.
 |
| Auckland illalla |
Keskiviikkoiltana kävin Rotorualla tapaamani espanjalaisen Garbinen kanssa kiinalaisessa syömässä, hän tuli Aucklandiin vain yhdeksi yöksi ja lensi heti torstaiaamuna Christchurchiin jatkamaan seikkailujaan Etelä-saarella. Satuimme taas samaan huoneeseen, oli mukavaa nukkua toinen yö kun tiesi, ettei kukaan ole herättämässä ennen auringonnousua. :)
Torstaiaamuna satoi vettä, joten päätin viettää ainakin aamupäivän kierrellen Aucklandin museota. Löysin hostellin vessasta itselleni vielä jopa seuralaisen, australialainen Alex lähti kanssani tutustumaan Tyynenmeren saarten historiaan ja muihin näyttelyihin. :) Aina kannattaa siis jutella ventovieraille omituiseltakin tuntuvissa paikoissa, saattaa vaikka saada uusia kavereita! Museo oli oikein mielenkiintoinen, esillä oli maorien historiaa sekä muita mielenkiintoisia asioita, pääsin mm. kokemaan miltä tuntuisi istua talossa kun lähistöllä purkautuu tulivuori joka saa aikaan maanjäristyksen. :)
 |
| Minä ja Spitfire :) |
Museon jälkeen hyppäsin taas bussiin ja ajelin hostellille syömään, minkä jälkeen jatkoin bussimatkailua ilmaisella City Linkillä. Lähinnä tarkoitus oli selvittää, mitä perjantaiaamuna tekisin ennen kuin pitää lähteä lentokentälle. :) Päätin käydä parissa paikassa ja muuten vain kävellä ympäriinsä, yritän väsyttää itseni mahdollisimman hyvin ennen 12 tunnin lentoa, jotta saan edes vähän nukuttua koneessa ja sillä tavalla kääntää sisäisen kelloni mahdollisimman nopeasti Kalifornian aikaan. Voi olla turha toivo, mutta aina voi yrittää. :)
Huomenna suuntaan siis San Franciscoon, jossa oululainen tuttavaperhe minut on luvannut ottaa luokseen viideksi yöksi. Tuliaisena vien rinkallisen likapyykkiä, koska en ole raaskinut maksaa maltaita pyykin pesemisestä hostelleissa. :) Kuulemma pyykkiä saan pestä heti perjantaina Berkeleyyn päästyäni. Hassua, että saan/joudun elämään huomisen periaatteessa kahteen kertaan, koska lähden puoli kahdeksalta illalla Aucklandista mutta saavun jo puoli 11 aamulla San Franciscoon. Toivotaan, että lentokoneessa on hyviä elokuvia ja tv-sarjoja tarjolla, jotta saan ajan kulumaan 12 tunnin ajan. Tällä kertaa olen päättänyt olla tekemättä sitä virhettä, että käyn syömässä ennen koneeseen astumista, koska minun kokemukseni mukaan varsinkin pitkillä lennoilla ruokaa tuputetaan koko ajan, mikä aiheuttaa loppujen lopuksi jopa pahoinvointia. Joten jospa kurnivalla vatsalla koneeseen astuminen auttaa tässäkin ongelmassa. :) Seuraavan kerran palaan asiaan Kaliforniasta, jossa ei ilmeisesti kuitenkaan ole kauhean lämmin. Mutta ehkä näitä yli 20 asteen lämpötiloja onkin kokenut jo tarpeeksi, ensi kesänä sitten Oulussa taas hikoillaan. :)
maanantai 21. marraskuuta 2011
Uusi-Seelanti; Wellington, Taupo, Rotorua
Nyt ois varmaan viimeinkin aika päivittää vähän matkan tähänastisia tapahtumia myös tänne. Wellingtonin jälkeen netistä on joutunut maksamaan aika paljon, joten sen takia en ole aiemmin kirjoittanut. Nyt täällä Rotorualla hostellihuoneessa istuessa on viimeinkin aikaa kirjoittaa rauhassa ja voin myöhemmin siirtää vaan tarinan teille kaikille luettavaksi. :)
Torstaina 17.11 kävin siis Wellingtonissa Ultimate Movie Tourilla. Olihan se aika siistiä käydä niissä samoissa paikoissa, joissa Taru Sormusten Herrasta –näyttelijät olivat kohtauksiaan filmanneet. Kierroksen aikana näin paikat, joissa kuvattiin mm. Minas Tirith, Helmin Syvänne, Isengard (onko se Rautapiha suomeksi?), Rivendell, Hobittilan metsät jne. Paikkoja oli paljon, eikä missään ollut enää mitään fyysisiä todisteita elokuvien kuvaamisesta, mutta onneksi mielikuvitusta käyttämällä sai hyvän kuvan kaikista kohtauksista. Kierroksen hyvä puoli oli myös se, että meille näytettiin jokaisella paikalla ne kohtaukset elokuvista, jotka on kuvattu siellä. Joten aivan pelkän mielikuvituksen varassa ei tarvinnut mennä. Lisäksi saimme ottaa kuvia jousien, viittojen, haltijakorvien jne. kanssa, joten minustakin on nyt kuva Legolas-peruukissa jousipyssy kädessä saman puun juurella, jossa Orlando Bloom muunnoin seisoi kuuluisaa julistetta varten. :) Alla pari kuvaa todisteeksi.
 |
| Minä Legolaksena, huomaa järkyttävä peruukki :) |
 |
| Melkein Uruk-hai |
Wellingtonista lähdin perjantaina 18.11 aamulla bussilla kohti Taupoa, jossa vietin kaksi yötä. Sattui tosi hyvä tuuri, että hostellihuoneessani oli 3 tyttöä (saksalainen, hollantilainen ja uusi-seelantilainen), jotka kaikki halusivat lauantaina nähdä Huka Falls –vesiputouksen. Muodostimme siis ryhmän, vuokrasimme lauantaiaamuna hostellilta maastopyörät ja vietimme suurimman osan päivästä ajellen pieniä, kapeita ja mutkaisia polkuja pitkin upeissa maisemissa. Polku ei ollut helpoimmasta päästä, ylämäkiä oli enemmän kuin tarpeeksi ja alamäet osittain niin jyrkkiä ettei niitä uskaltanut ajaa alas. Tehokasta liikuntaa ainakin jos ei muuta! :) Vesiputous oli hieno ja kävimme sen jälkeen tutustumassa myös Honey Hive –hunajamyymälään, jossa sai maistella erilaisia hunajoita. Illalla palkitsimme itsemme hollantilaisen Annan kanssa Taupon kuuluisassa mineraali- ja kuuma-allaskylpylässä, jossa lilluimme 40-asteisessa vedessä. Teki aika hyvää koko päivän pyörän selässä istumisen jälkeen. Tosin kylpylästä piti ajaa vielä takaisin hostellille, mutta onneksi tällä kertaa matkalla oli lähinnä vain alamäkiä.
Sunnuntaina 20.11 hyvästelin tytöt ja matkustin bussilla Taupolta Rotorualle, jossa minua tervehti hento kananmunantuoksu (johtui rikistä). Taupon bussipysäkillä tapasin englantilaisen Julien, joka reissaa ympäri pohjoissaarta 5 viikkoa 50-vuotispäivänsä kunniaksi. Olimme molemmat suunnitelleet kokeilevamme perinteistä maorien hangi-illallista ja muutamien suositusten jälkeen varasimme sunnuntai-illalle paikat Tamaki-maorikylän hangi-illalliseen ja –konserttiin. Lystistä sai maksaa 88 dollaria (n.50e), mutta tätä ei kuulemma voi tehdä missään muualla kuin Rotorualla ”kunnolla”, koska paikalla on vahvat maori-juuret. Iltapäivällä kävimme Julien kanssa kävelyllä Kuirau-puistossa, jossa on kuumia lähteitä ja muta-altaita, joita minä en ollut ennen nähnyt.
 |
| Kuumia lähteitä, tai oikeastaan kuuma allas |
Illalla meidät vietiin bussilla Tamaki-maorikylään ja saimme nähdä ja kokea mahtavan esityksen. Kylä on rakennettu näyttämään perinteiseltä maori-kylältä ja meille näytettiin erilaisia ajanviettotapoja, haka-tanssia, vaatteiden punomista sekä saimme kuulla perinteistä maorilaulua ja -soittoa. Hangi valmistetaan maan alla ja sitä kypsytetään monta tuntia, joten ruokaan saadaan mahtava maku ja aromi. Illallispöytään päästyämme olimme lähestulkoon nälkäkuoleman partaalla (saimme vinkin jättää lounas väliin ja muutenkin syödä kevyesti ennen kylään menoa, koska ruokaa on riittävästi ja se on mahtavaa), minkä näki totta kai lautasella. Mutta voi että oli hyvää ruokaa! En ole ollut yhtä täynnä kuin eilen moneen vuoteen, ruokapöydästä noustessani minulla oli oikeasti vaikeuksia kävellä. Mutta olen aika varma, etten pääse koskaan kokemaan samanlaista illallista uudestaan, ellen sitten joskus käy Vanuatulla kokeilemassa heidän vastaavaa. Suosittelen lämpimästi kaikille Uuteen-Seelantiin matkustaville hangin kokemista, erityisesti mikäli tulette Rotorualle.
 |
| Kummalla on parempi ilme? :) |
Tänään 21.11 oli vuorossa toinen niistä reissuni kohokohdista, jotka varasin jo ennen maahan saapumista. 8.35 aamulla minut haettiin bussilla kohti Hobittilaa, joka on rakennettu vajaan tunnin ajomatkan päähän Rotorualta, Matamataan (vai –lle? :D). Koska kyseessä on aktiivinen kuvauspaikka (Hobitti-elokuvan kuvaukset lopetettiin siellä n. kaksi viikkoa sitten), minun piti allekirjoittaa salassapitovelvollisuuslomake ja vannoa, etten julkaise ottamiani kuvia missään internetissä tai kerro kokemastani eteenpäin, ennen kuin molemmat Hobitti-elokuvat on julkaistu. Eli näette kuvia todennäköisesti joulukuussa 2013. :D Minulla on kuitenkin oikeus kuvien henkilökohtaiseen käyttöön, joten kuukauden päästä kun palaan kotiin voin näyttää halukkaille otoksiani Konnusta. Sen verran voin sanoa, että paikka näyttää tismalleen samalta miltä elokuvissakin, eli suhteellisen idylliseltä maalaiskylältä. Suosittelen myös tätä kokemusta lämpimästi kaikille, varsinkin muille TSH-faneille.
Huomenna minulla on vielä aamupäivä ja päivä aikaa kierrellä Rotorualla, ennen kuin nousen viiden maissa bussiin kohti Aucklandia. Aucklandissa vietän kolme yötä, jonka jälkeen vaihdan maata, maisemaa, mannerta ja valuuttaa ja lennän San Franciscoon. Tänä iltana käyn Julien kanssa ilmaisilla drinkeillä läheisessä kapakassa ja päätämme teemmekö huomenna jotain yhdessä vai erikseen. Joka tapauksessa suunnitelmissa on runsaasti kävelyä, mikä tekee vain hyvää eilisen ähkyillallisen jälkeen.
Kerrottakoon myös vähän ikävämpi asia, aurinkolasini menivät nimittäin tänään rikki. Kävin Specsaversilla kysymässä voiko irronnutta sankaa liimata tai korjata mitenkään, mutta koska kyseessä ei ole rikkinäinen ruuvi vaan murtunut muoviosa, ei laseille ole tehtävissä oikein mitään. Eli vakuutusyhtiöön vaan lappua menemään tästäkin asiasta kotiin päästyäni, lasit ovat nimittäin vahvuuksillani eivätkä näin ollen aivan ilmaiset. Ostin tänään kahdella dollarilla muoviset arskat joilla yritän pärjätä loppureissun, eihän tässä ole enää kuin kuukausi jäljellä ja siirryn seuraavaksi jo vähän viileämpiin ilmastoihin joissa ei ehkä paista aurinko niin paljon. :) Ostin myös nopeasti kuivuvan matkapyyhkeen, olen totaalisen kyllästynyt raahaamaan mukanani paksua puuvillapyyhettä, joka ei meinaa kuivua edes päivässä. 20 dollaria on pieni hinta kevyemmästä rinkasta. :)
Anteeksi tästä massiivisesta päivityksestä, yritän parantaa tapani jatkossa ja kirjoittaa useammin. :)
keskiviikko 16. marraskuuta 2011
Matka on alkanut
Reissuun on päästy ja tässä vaiheessa kaikki on vielä oikein mallikkaasti. Pienet siitä itselle! Sydneyn hostelli osoittautui täysin kunnolliseksi paikaksi viettää pari yötä ja sijaitsi sopivan kävelymatkan päässä kaikesta. Ensimmäisenä päivänä (sunnuntai) saapumisen jälkeen tutustuin Darling Harbouriin ja mietin miten maanantain ja tiistain viettäisin. Erään kaverini oli tarkoitus tulla maanantaiksi hengaamaan kanssani kaupunkiin, muttei hän loppupeleissä päässytkään, joten vietin päiväni yksin chillaillen. Mikä sopi oikein mainiosti. Suunnitelmat rannikkokävelystä karisivat lämpömittarin elohopean noustessa, joten päädyin kävelemään ympäri Sydneytä ensin ilmaisen kävelykierroksen matkassa ja sen jälkeen vielä pari tuntia omin päin. Voitte uskoa kuinka kipeät jalat oli maanantai-iltana vähintään 10km kävelyn jälkeen, eikä olo ollut muutenkaan kovin hehkeä kun lämpötila oli parhaillaan sellaiset +36 celsiusta. Suomi-tyttöä hieman hikoilutti... :) Ja pohkeet paloivat taas hieman, tosin tällä kertaa eivät niin pahasti kuin muutama päivä aiemmin rantareissun jäljiltä. Onneksi on kosteusvoidetta. :)
Tiistaina käveleskelin vielä muutaman tunnin ympäri Sydneyn keskustaa ja hyppäsin sitten junaan kohti lentokenttää. Check-in-tiskillä syke oli varmaan 200 kun oli viimein aika punnita rinkka virallisella vaa'alla, mutta yllätys oli melkoinen kun "viisari" pysähtyi lukuun 20,1kg. Siis melkeen 3kg enemmän oisin voinut ottaa kamaa! Tosin rinkkaa hetken kannettuani totesin, että on sitä tavaraa ihan riittävästi nytkin... Voi tulla Rotorualla kuumat lähteet ja niissä lilluminen tarpeeseen jos hartiat pahasti jumittelee matkan aikana. Ehkä innostun ja menen ihan mutahierontaan, eihän sitä koskaan tiedä. :) Olin myös saada sydänkohtauksen kun lentoyhtiön setä alkoi kysellä mun viisumista Uuteen-Seelantiin. Siis mikä viisumi?? Tarviiko sinne sellasen? Väri valahti hetkeksi kasvoilta, mutta onneksi tilanne korjaantui kun näytin mun matkasuunnitelman. Ilmeisesti lentolippu San Franciscoon riittää todistamaan, etten aio jäädä Seelantiin pysyvästi. Huh. Lentokoneessa sain positiivisen yllätyksen, koska vaikka lipussani luki ettei hintaan kuulu ruokatarjoilua sain kuitenkin sekä kahvit, illallisen että jälkiruoan. Lammas oli ihan syömäkelpoista. :) Lisäksi matkan alkua piristi ehkä maailman mahtavin turvainfovideo, jossa esiintyi ties mitä julkimoita fitness-tähdistä rugby-pelaajiin. Naureskelin Richard Simmonsin jumppaliikkeille vielä pitkään videon loppumisen jälkeen. Air Newzealand osaa ilmeisesti ottaa asiat huumorilla. :)
Wellingtoniin saavuin tiistai-iltana paikallista aikaa puolenyön aikoihin (aikaero Ausseihin onkin muuten 2h eikä 1h niinkuin aluksi luulin, joten olen nyt 11h edellä Suomen aikaa). Vettä satoi ja oli kylmää ja pimeää, mikä oli vähintäänkin tervetullut muutos Sydneyn helteisiin. Amanda ja Peter hakivat minut lentokentältä ja toivat heidän kotiinsa ja pikasuihkun jälkeen painoin pään tyynyyn toisella puolella merta kuin mistä heräsin. Jotenkin en edes hoksannut lähteväni Ausseista "pysyvästi", mutta enköhän mä vielä joku päivä sinne palaa.
Tänään keskiviikkona minua on ajelutettu ympäri Wellingtonia katsellen nähtävyyksiä. Aamulla tutustuin Te Papa -kansallismuseoon, joka oli museoksi aivan äärettömän mielenkiintoinen. Maorien historiaa ja Uuden-Seelannin yleistä historiaa oli tarjolla yllin kyllin, muttemme kuitenkaan viettäneet museossa ylettömän paljon aikaa, mikä oli oikeastaan vain hyvä. Liika on aina liikaa, varsinkin museoissa. :) Museon jälkeen suuntasimme maukkaalle lounaalle pieneen kahvilaan, minkä jälkeen vuorossa oli Mt Victoria ja mahtavat näköalat Wellingtonin yli. Ajelimme myös rannikkoa pitkin ties kuinka kauas ja minulle viimeinkin valkeni, että Wellington on oikeasti rantakaupunki! Jotenkin tällainen pikkuinen detalji oli jäänyt kunnolla huomioimatta.
Kävimme pikavisiitillä myös Botanical Gardensissa, jotka Wellingtonissa sijaitsevat käytännössä keskellä kaupunkia ja mäen rinteellä. Oikeastaan kaikki Wellingtonissa on keskellä kaupunkia, koska kyseessä ei ole mikään miljoonacity niinkuin Sydney tai Auckland (kuulemma). Kiva paikka kierrellä, koska aikaa ei mene tolkuttomasti paikasta toiseen pääsemiseen. Käytännössä kaikki Wellingtonissa sijaitsee myös joko vuoren laella tai rinteessä, ja tiet ovat älyttömän kapeat, joten sain pari kertaa pienen paniikkikohtauksen auton tullessa vastaan tiukassa mutkassa. Jälleen kerran motoristin unelmapaikka, vaikka vähän viileää ja tuulista onkin.
Iltapäivällä tein Peterin oikein iloiseksi suostumalla lähtemään pienelle pyörälenkille. Hän harrastaa aktiivisesti pyöräilyä ja Amanda varoitteli minua etukäteen etten saa antaa Peterin ylipuhua minua mihinkään, mitä en oikeasti halua tehdä. Mutta pari päivää lähinnä kävelleenä pyöräily kuulosti oikein mukavalta, varsinkin kun ilma oli seljennyt aamun sateesta kauniiksi auringonpaisteeksi. Kävimme sitten "pienen" lenkin, 23km, mutta oikeastaan minä olin se, joka halusi mennä kauemmaksi kuin suunniteltiin. Mahtavia kuvia sai matkan varrelta ja ilma oli kerrassaan mainio ulkoiluun, ei liian kuuma eikä liian kylmä. Me likes. :)
Huomenna on edessä Wellington visiitin kohokohta, Ultimate Movie Tour. Eli 8,5h kierrellen kaikkia elokuvien kuvauspaikkoja, jotka sijaitsevat Wellingtonissa tai sen lähialueilla. Toivottavasti ilma on hyvä eikä sada heti aamusta asti, mutten aio antaa edes myrskyn häiritä! Kamera on latauksessa ja muistikortilla on tilaa ainakin parille tuhannelle kuvalle, joten eiköhän päivästä muodostu oikein mukava. :)
Latasin tähänastisesta reissusta kuvia taas Facebookiin, en lataa samoja kuvia uudestaan tänne. Joten allaolevasta linkistä pitäisi kaikkien päästä katsomaan mitä tähän mennessä on nähty. :)
https://www.facebook.com/media/set/?set=a.10150396524308331.377269.672308330&type=1&l=d8e17135af
Toivottavasti linkki toimii, joku ystävällinen voisi kommentteihin ilmoittaa mikäli on ongelmia niin yritän korjata asian.
Tiistaina käveleskelin vielä muutaman tunnin ympäri Sydneyn keskustaa ja hyppäsin sitten junaan kohti lentokenttää. Check-in-tiskillä syke oli varmaan 200 kun oli viimein aika punnita rinkka virallisella vaa'alla, mutta yllätys oli melkoinen kun "viisari" pysähtyi lukuun 20,1kg. Siis melkeen 3kg enemmän oisin voinut ottaa kamaa! Tosin rinkkaa hetken kannettuani totesin, että on sitä tavaraa ihan riittävästi nytkin... Voi tulla Rotorualla kuumat lähteet ja niissä lilluminen tarpeeseen jos hartiat pahasti jumittelee matkan aikana. Ehkä innostun ja menen ihan mutahierontaan, eihän sitä koskaan tiedä. :) Olin myös saada sydänkohtauksen kun lentoyhtiön setä alkoi kysellä mun viisumista Uuteen-Seelantiin. Siis mikä viisumi?? Tarviiko sinne sellasen? Väri valahti hetkeksi kasvoilta, mutta onneksi tilanne korjaantui kun näytin mun matkasuunnitelman. Ilmeisesti lentolippu San Franciscoon riittää todistamaan, etten aio jäädä Seelantiin pysyvästi. Huh. Lentokoneessa sain positiivisen yllätyksen, koska vaikka lipussani luki ettei hintaan kuulu ruokatarjoilua sain kuitenkin sekä kahvit, illallisen että jälkiruoan. Lammas oli ihan syömäkelpoista. :) Lisäksi matkan alkua piristi ehkä maailman mahtavin turvainfovideo, jossa esiintyi ties mitä julkimoita fitness-tähdistä rugby-pelaajiin. Naureskelin Richard Simmonsin jumppaliikkeille vielä pitkään videon loppumisen jälkeen. Air Newzealand osaa ilmeisesti ottaa asiat huumorilla. :)
Wellingtoniin saavuin tiistai-iltana paikallista aikaa puolenyön aikoihin (aikaero Ausseihin onkin muuten 2h eikä 1h niinkuin aluksi luulin, joten olen nyt 11h edellä Suomen aikaa). Vettä satoi ja oli kylmää ja pimeää, mikä oli vähintäänkin tervetullut muutos Sydneyn helteisiin. Amanda ja Peter hakivat minut lentokentältä ja toivat heidän kotiinsa ja pikasuihkun jälkeen painoin pään tyynyyn toisella puolella merta kuin mistä heräsin. Jotenkin en edes hoksannut lähteväni Ausseista "pysyvästi", mutta enköhän mä vielä joku päivä sinne palaa.
Tänään keskiviikkona minua on ajelutettu ympäri Wellingtonia katsellen nähtävyyksiä. Aamulla tutustuin Te Papa -kansallismuseoon, joka oli museoksi aivan äärettömän mielenkiintoinen. Maorien historiaa ja Uuden-Seelannin yleistä historiaa oli tarjolla yllin kyllin, muttemme kuitenkaan viettäneet museossa ylettömän paljon aikaa, mikä oli oikeastaan vain hyvä. Liika on aina liikaa, varsinkin museoissa. :) Museon jälkeen suuntasimme maukkaalle lounaalle pieneen kahvilaan, minkä jälkeen vuorossa oli Mt Victoria ja mahtavat näköalat Wellingtonin yli. Ajelimme myös rannikkoa pitkin ties kuinka kauas ja minulle viimeinkin valkeni, että Wellington on oikeasti rantakaupunki! Jotenkin tällainen pikkuinen detalji oli jäänyt kunnolla huomioimatta.
Kävimme pikavisiitillä myös Botanical Gardensissa, jotka Wellingtonissa sijaitsevat käytännössä keskellä kaupunkia ja mäen rinteellä. Oikeastaan kaikki Wellingtonissa on keskellä kaupunkia, koska kyseessä ei ole mikään miljoonacity niinkuin Sydney tai Auckland (kuulemma). Kiva paikka kierrellä, koska aikaa ei mene tolkuttomasti paikasta toiseen pääsemiseen. Käytännössä kaikki Wellingtonissa sijaitsee myös joko vuoren laella tai rinteessä, ja tiet ovat älyttömän kapeat, joten sain pari kertaa pienen paniikkikohtauksen auton tullessa vastaan tiukassa mutkassa. Jälleen kerran motoristin unelmapaikka, vaikka vähän viileää ja tuulista onkin.
Iltapäivällä tein Peterin oikein iloiseksi suostumalla lähtemään pienelle pyörälenkille. Hän harrastaa aktiivisesti pyöräilyä ja Amanda varoitteli minua etukäteen etten saa antaa Peterin ylipuhua minua mihinkään, mitä en oikeasti halua tehdä. Mutta pari päivää lähinnä kävelleenä pyöräily kuulosti oikein mukavalta, varsinkin kun ilma oli seljennyt aamun sateesta kauniiksi auringonpaisteeksi. Kävimme sitten "pienen" lenkin, 23km, mutta oikeastaan minä olin se, joka halusi mennä kauemmaksi kuin suunniteltiin. Mahtavia kuvia sai matkan varrelta ja ilma oli kerrassaan mainio ulkoiluun, ei liian kuuma eikä liian kylmä. Me likes. :)
Huomenna on edessä Wellington visiitin kohokohta, Ultimate Movie Tour. Eli 8,5h kierrellen kaikkia elokuvien kuvauspaikkoja, jotka sijaitsevat Wellingtonissa tai sen lähialueilla. Toivottavasti ilma on hyvä eikä sada heti aamusta asti, mutten aio antaa edes myrskyn häiritä! Kamera on latauksessa ja muistikortilla on tilaa ainakin parille tuhannelle kuvalle, joten eiköhän päivästä muodostu oikein mukava. :)
Latasin tähänastisesta reissusta kuvia taas Facebookiin, en lataa samoja kuvia uudestaan tänne. Joten allaolevasta linkistä pitäisi kaikkien päästä katsomaan mitä tähän mennessä on nähty. :)
https://www.facebook.com/media/set/?set=a.10150396524308331.377269.672308330&type=1&l=d8e17135af
Toivottavasti linkki toimii, joku ystävällinen voisi kommentteihin ilmoittaa mikäli on ongelmia niin yritän korjata asian.
lauantai 12. marraskuuta 2011
Pakkausta, panikointia ja haikeutta
Se oli nyt tässä.
17 ja puoli viikkoa Newcastlessa on takana, on aika taas pakata elämä rinkkaan ja jatkaa matkaa. Olen viime viikot saanut vastailla lähes päivittäin kysymyksiin "miltä lähtö tuntuu?", "onko surullinen olo?" jne. Olen vastannut aika lailla kaikille, etten oikein tiedä. Toisaalta aika Australiassa on ollut mahtavaa ja erilaista, olen kokenut paljon uusia ja ihmeellisiä asioita. On haikeaa jättää kaikki uudet ystävät taakseen, ja tähän lämpimään säähänkin on vähitellen tottunut ja siitä on oppinut nauttimaan. Mutta toisaalta nythän se reissu vasta alkaa, ainakin mun pään sisällä. Olen koko syksyn suunnitellut ja säästänyt kaikessa mahdollisessa, jotta voin ottaa seuraavista viidestä ja puolesta viikosta kaiken irti. Luulen onnistuneeni vähintään kiitettävästi ja selviäväni reissusta kotiin hengissä ja montaa kokemusta rikkaampana.
Torstaina vietimme (valitettavasti) pienellä porukalla läksiäisiäni. Olosuhteiden pakosta paikalle pääsi vain kymmenkunta ihmistä, mutta siitä huolimatta saimme oikein mukavat pikkujuhlat aikaiseksi. Ruokaa olin varannut tuplasti useammalle, joten pari päivää olen jaellut milloin mitäkin ruuantähteitä kaikille kavereille, jotka niitä suostuivat ottamaan. Kuten odotinkin, ei Salmari tehnyt kovin hyvin kauppaansa muille kuin suomalaisille tai puolisuomalaisille, joten loppupullon luovutin tänään Kevinille, koska tiesin, että siellä se ainakin tulee juotua. Sääli heittää hyvää juomaa hukkaan. :) Perjantaina kävin viimeistä kertaa rannalla ja onnistuin viimein polttamaan ihoani siihen malliin, että oikeasti tuntui seuraavanakin päivänä. Pitihän se kerran kokeilla. :) Nyt on oikein "mukavaa" kun polvitaipeet on hellänä eikä oikein voi istua kunnolla, mutta eiköhän huomenna tilanne ole jo parempi.
Tällä hetkellä huoneeni muistuttaa lähinnä kaatopaikkaa, joka paikassa on tavara- ja vaatekasoja. Rinkassa on tällä hetkellä kaikki vaatteet, jotka lähtevät mukaan ja loput vaatteet luovutan joko eteenpäin tai laitan suosiolla roskiin. Päätin heittää myös uskolliset varvassandaalini roskiin ennen lähtöä ja ostaa Sydneystä sellaiset, joilla oikeasti voi kävellä. Olen kyllästynyt saamaan hankaumia joka kerta kun sandaalit jalkaani laitan. Hostellin suihkuja varten tarvitsen jonkinlaiset sandaalit joka tapauksessa.
Sydneyssä suunnitelmissa on kävellä ympäriinsä ja tutustua kaupunkiin vähän paremmin. Mua houkuttelisi kovasti kävellä sellainen 6km rantareitti Bondi Beachilta Coogee Beachille, mutta maanantaiksi on luvattu 31 astetta lämmintä joten ylenpalttinen liikkuminen auringossa ei ole kovin fiksua. Eräs norjalainen tyttö tulee ehkä maanantaiksi hengaamaan mun kanssa kaupunkiin, joten saa nähdä mitä keksitään. Tekemistä luulisi löytyvän joka tapauksessa, kyseessä on kuitenkin sen verran iso kaupunki.
Huomenaamulla hyppään bussiin Broadmeadown juna-asemalta (ratatöiden takia kaikki junat Sydneyyn on korvattu linja-autoilla) ja jätän Newcastlen taakseni. Tasan 4 kk sitten saapuessani en oikein osannut odottaa paikalta mitään, mutta kokemus on ollut kaikinpuolin positiivinen. Olen varma, että tästä syksystä on ollut hyötyä monessa suhteessa, olen oppinut paljon uusia asioita ja kasvanut ihmisenä. Tässä vaiheessa voisinkin äärettömän kornisti siteerata Sunrise Avenuen kappaletta, jossa lauletaan: "I take a part of you with me now and you won't get it back, And a part of me will stay here, you can keep it forever dear". Eli otan palasen tästä paikasta mukaani ja osa minusta jää tänne, mutta nyt on aika jatkaa matkaa ja suunnata uusiin seikkailuihin! Seuraavan kerran kuulette minusta todennäköisesti Uudesta-Seelannista. Siihen asti: kiitos Australia, ja näkemiin!
17 ja puoli viikkoa Newcastlessa on takana, on aika taas pakata elämä rinkkaan ja jatkaa matkaa. Olen viime viikot saanut vastailla lähes päivittäin kysymyksiin "miltä lähtö tuntuu?", "onko surullinen olo?" jne. Olen vastannut aika lailla kaikille, etten oikein tiedä. Toisaalta aika Australiassa on ollut mahtavaa ja erilaista, olen kokenut paljon uusia ja ihmeellisiä asioita. On haikeaa jättää kaikki uudet ystävät taakseen, ja tähän lämpimään säähänkin on vähitellen tottunut ja siitä on oppinut nauttimaan. Mutta toisaalta nythän se reissu vasta alkaa, ainakin mun pään sisällä. Olen koko syksyn suunnitellut ja säästänyt kaikessa mahdollisessa, jotta voin ottaa seuraavista viidestä ja puolesta viikosta kaiken irti. Luulen onnistuneeni vähintään kiitettävästi ja selviäväni reissusta kotiin hengissä ja montaa kokemusta rikkaampana.
Torstaina vietimme (valitettavasti) pienellä porukalla läksiäisiäni. Olosuhteiden pakosta paikalle pääsi vain kymmenkunta ihmistä, mutta siitä huolimatta saimme oikein mukavat pikkujuhlat aikaiseksi. Ruokaa olin varannut tuplasti useammalle, joten pari päivää olen jaellut milloin mitäkin ruuantähteitä kaikille kavereille, jotka niitä suostuivat ottamaan. Kuten odotinkin, ei Salmari tehnyt kovin hyvin kauppaansa muille kuin suomalaisille tai puolisuomalaisille, joten loppupullon luovutin tänään Kevinille, koska tiesin, että siellä se ainakin tulee juotua. Sääli heittää hyvää juomaa hukkaan. :) Perjantaina kävin viimeistä kertaa rannalla ja onnistuin viimein polttamaan ihoani siihen malliin, että oikeasti tuntui seuraavanakin päivänä. Pitihän se kerran kokeilla. :) Nyt on oikein "mukavaa" kun polvitaipeet on hellänä eikä oikein voi istua kunnolla, mutta eiköhän huomenna tilanne ole jo parempi.
Tällä hetkellä huoneeni muistuttaa lähinnä kaatopaikkaa, joka paikassa on tavara- ja vaatekasoja. Rinkassa on tällä hetkellä kaikki vaatteet, jotka lähtevät mukaan ja loput vaatteet luovutan joko eteenpäin tai laitan suosiolla roskiin. Päätin heittää myös uskolliset varvassandaalini roskiin ennen lähtöä ja ostaa Sydneystä sellaiset, joilla oikeasti voi kävellä. Olen kyllästynyt saamaan hankaumia joka kerta kun sandaalit jalkaani laitan. Hostellin suihkuja varten tarvitsen jonkinlaiset sandaalit joka tapauksessa.
Sydneyssä suunnitelmissa on kävellä ympäriinsä ja tutustua kaupunkiin vähän paremmin. Mua houkuttelisi kovasti kävellä sellainen 6km rantareitti Bondi Beachilta Coogee Beachille, mutta maanantaiksi on luvattu 31 astetta lämmintä joten ylenpalttinen liikkuminen auringossa ei ole kovin fiksua. Eräs norjalainen tyttö tulee ehkä maanantaiksi hengaamaan mun kanssa kaupunkiin, joten saa nähdä mitä keksitään. Tekemistä luulisi löytyvän joka tapauksessa, kyseessä on kuitenkin sen verran iso kaupunki.
Huomenaamulla hyppään bussiin Broadmeadown juna-asemalta (ratatöiden takia kaikki junat Sydneyyn on korvattu linja-autoilla) ja jätän Newcastlen taakseni. Tasan 4 kk sitten saapuessani en oikein osannut odottaa paikalta mitään, mutta kokemus on ollut kaikinpuolin positiivinen. Olen varma, että tästä syksystä on ollut hyötyä monessa suhteessa, olen oppinut paljon uusia asioita ja kasvanut ihmisenä. Tässä vaiheessa voisinkin äärettömän kornisti siteerata Sunrise Avenuen kappaletta, jossa lauletaan: "I take a part of you with me now and you won't get it back, And a part of me will stay here, you can keep it forever dear". Eli otan palasen tästä paikasta mukaani ja osa minusta jää tänne, mutta nyt on aika jatkaa matkaa ja suunnata uusiin seikkailuihin! Seuraavan kerran kuulette minusta todennäköisesti Uudesta-Seelannista. Siihen asti: kiitos Australia, ja näkemiin!
keskiviikko 9. marraskuuta 2011
Lähiseutumatkailua
Nyt kun lähtö tästä kaupungista ja maasta uhkaavasti lähenee, päätin viimein käydä tutustumassa pariin paikalliseenkin nähtävyyteen. Tänään suuntasimme siis ystäväni Katien kanssa Fort Scratchley-linnoitukselle Newcastlen lähestulkoon keskustaan (ja keskustahan sijaitsee käytännössä rannalla). En nyt voi sanoa hirveästi oppineeni uutta tai nähneeni mitään kovin erikoista, mutta maisemat kukkulan laella sijaitsevalta linnoitukselta olivat kyllä suht mainiot. Alla pari esimerkkiä.
Huomenna vietän läksiäisiäni kavereideni kanssa. Olen kutsunut n. 30 hlö meille juhlimaan suomalaiseen tapaan, varmaa ei ole kuinka moni oikeasti pääsee tulemaan. Mutta ainakin parikymmentä henkeä on ilmoittanut aika varmasti tulevansa ainakin pistäytymään, joten toivottavasti saadaan hyvät bileet pystyyn. :) Suomalaisuutta kunnioittaen ostin muutama viikko sitten pullon Finlandia-vodkaa ja maanantaina lisäsin sen sekaan Turkinpippureita puoli pussia, valmistaen näin Salmaria. Päivä päivältä pullo on muuttunut tummemmaksi ja tämänpäiväisen koemaiston mukaan salmiakki on imeytynyt vodkaan oikein mainiosti. Warren toimi koekaniinina ja hänen ilmeensä hörpyn ottamisen jälkeen oli kerrassaan mahtava. :) Ei vissiin salmiakki maistu edes alkoholin seassa...
Ruokapuolelta Suomea edustavat lihapullat ja joulutortut, edelliset tein jo tänään ja jälkimmäiset teen huomenna ennen vieraiden tuloa. Kaikkihan tietää, että joulutortut maistuu parhaimmalta tuoreena. :) Lihapullia varten ostin alunperin kilon jauhelihaa, mutta hieman laskeskeltuani päätin ostaa kuitenkin vielä vajaat 900g lisää. Pyörittelin sitten reilut parisataa pientä lihapullaa ja koemaistajien (minä ja Warren) mielestä niistä tuli oikein maistuvia. Lisäsin vähän australialaisuutta pulliin käyttämällä naudan lisäksi myös kengurunjauhelihaa, joka on oikeasti hyvin samanlaista kuin tuttu ja turvallinen hirvenjauheliha. :) Juhlien on tarkoitus olla nyyttärihenkiset, joten saa nähdä mitä kaikkea kaverini tuovat syötäväksi. Jännityksellä odotan varsinkin aasialaisten ystävieni kokkauksia, heidän ruuassaanhan kun usein on REILUSTI chiliä ja muita mausteita. Mutta olen varma, että ruokaa on riittävästi ja se on herkullista.
Olen vähitellen aloittanut pakkailun ja tehnyt muita lähtövalmisteluita. Tänään suljin pankkitilini täällä ja huomenna palautan viimeiset kirjat ja leffat kirjastoon. Pyykkiä pitää vielä pestä, (varsinkin näissä helteissä kun samaa vaatetta ei voi kahta päivää pitää), ja muutama asia pitää hommata (kuten rahavyö). Muuten homman pitäisi alkaa olla hanskassa, kunhan hanskat vain pysyvät tallessa. :) Hampaan kanssa elämiseen on alkanut tottua, tai sitten tulehdus alkaa vain helpottaa. Suolavesihuuhtelut ja -harjaukset ei sinänsä ole mun lempiasioita, mutta kaikki keinot otetaan käyttöön mikäli niistä on apua. :)
Yritän kirjoitella vielä ennen lähtöä Sydneyyn ja kertoa ainakin miten läksiäiset sujui. Tietokoneelle on luotu soittolista täynnä Eppu Normaalia, Leevi and the Leavingsiä, Apocalypticaa ynnä muita suomalaisia klassikoita, joten saa nähdä miten Suomi-musa uppoaa ulkomaaneläviin. :) Puhumattakaan siitä Salmarista...
 |
| Newcastle |
 |
| Newcastle tykinreiästä katsoen |
 |
| Iso pyssy :) |
 |
| Allekirjoittanut ja Nobby's Lighthouse sekä Nobby's Beach |
 |
| Newcastle Beach |
 |
| Raaka-aineet ja valmistusvälineet |
 |
| Valmis tuote, vaikkakin väri on tuosta vielä tummennut |
Ruokapuolelta Suomea edustavat lihapullat ja joulutortut, edelliset tein jo tänään ja jälkimmäiset teen huomenna ennen vieraiden tuloa. Kaikkihan tietää, että joulutortut maistuu parhaimmalta tuoreena. :) Lihapullia varten ostin alunperin kilon jauhelihaa, mutta hieman laskeskeltuani päätin ostaa kuitenkin vielä vajaat 900g lisää. Pyörittelin sitten reilut parisataa pientä lihapullaa ja koemaistajien (minä ja Warren) mielestä niistä tuli oikein maistuvia. Lisäsin vähän australialaisuutta pulliin käyttämällä naudan lisäksi myös kengurunjauhelihaa, joka on oikeasti hyvin samanlaista kuin tuttu ja turvallinen hirvenjauheliha. :) Juhlien on tarkoitus olla nyyttärihenkiset, joten saa nähdä mitä kaikkea kaverini tuovat syötäväksi. Jännityksellä odotan varsinkin aasialaisten ystävieni kokkauksia, heidän ruuassaanhan kun usein on REILUSTI chiliä ja muita mausteita. Mutta olen varma, että ruokaa on riittävästi ja se on herkullista.
Olen vähitellen aloittanut pakkailun ja tehnyt muita lähtövalmisteluita. Tänään suljin pankkitilini täällä ja huomenna palautan viimeiset kirjat ja leffat kirjastoon. Pyykkiä pitää vielä pestä, (varsinkin näissä helteissä kun samaa vaatetta ei voi kahta päivää pitää), ja muutama asia pitää hommata (kuten rahavyö). Muuten homman pitäisi alkaa olla hanskassa, kunhan hanskat vain pysyvät tallessa. :) Hampaan kanssa elämiseen on alkanut tottua, tai sitten tulehdus alkaa vain helpottaa. Suolavesihuuhtelut ja -harjaukset ei sinänsä ole mun lempiasioita, mutta kaikki keinot otetaan käyttöön mikäli niistä on apua. :)
Yritän kirjoitella vielä ennen lähtöä Sydneyyn ja kertoa ainakin miten läksiäiset sujui. Tietokoneelle on luotu soittolista täynnä Eppu Normaalia, Leevi and the Leavingsiä, Apocalypticaa ynnä muita suomalaisia klassikoita, joten saa nähdä miten Suomi-musa uppoaa ulkomaaneläviin. :) Puhumattakaan siitä Salmarista...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)