Paluu arkeen

Reilun viikon olen nyt viettänyt kotona roadtripin jälkeen ja aika kiirettä on pitänyt, lähinnä esseiden kirjottamisen kanssa. Lukukausi on niin lähellä loppua, että kaikilta kursseilta alkaa olla toiseksi viimeiset esseet palautettu ja viimeisiin deadlineihin on enää pari-kolme viikkoa aikaa. Kuukauden päästä olen jo Uudessa-Seelannissa, joten onhan se jo aikakin kääriä kouluhommat pakettiin ja keskittyä olennaiseen, eli matkustamiseen ja lomailuun. :) Hyvä uutinen on myös se, että kaikki ötökät jotka sänkyäni ilmeisesti riivasivat on nyt hävinneet eikä enää joka aamu tarvi laskea uusia puremia/pistoksia. Koputan puuta, että tilanne pysyy samana loppuun asti.

Tällä viikolla olen kouluhommien lisäksi päässyt kokemaan kuitenkin uusiakin asioita ja toisaalta myös äärettömän tuttuja juttuja. Uutena voitaneen mainita Nerf-sota, jonka parissa vietin eilen muutaman tunnin kaverin syntymäpäivän kunniaksi. Jos joku ei tiedä mitä tarkoittaa Nerf, niin käväiskääpä seuraavalla sivustolla: http://www.hasbro.com/nerf/en_AU/shop/browse/Nerf/N-1rZh2Z71/_/N-1rZh2Z71/Ne-2l katsomassa miltä aseet näyttävät. Kyseessä on siis käytännössä "leluase", mutta se ei tarkoita etteikö joukko aikuisia voisi kuluttaa näillä aseilla taistellen useampaa tuntia. Valtasimme Newcastlen ainoan (?) pyöräilystadionin ja pystytimme pahvilaatikoista ja lakanoista kyhätyt barrikadit ja linnakkeet keskelle stadionia, jonka jälkeen aloitimme 4 joukkueen sodan. Ilma oli jopa läkähdyttävän kuuma mutta hauskaa oli! :) Alla kuva tästä "sotilaasta" minulle lainattujen aseiden kanssa.

Let the war begin! (Crocsit ei muuten olleet paras mahdollinen kenkävalinta...)

Sodan jälkeen siirryttiin takaisin kaverin talolle ja koitti hetki jota olen viimeiset kaksi kuukautta odottanut, laitettiin nimittäin sauna päälle. :) Tämä on se äärettömän tuttu juttu. Olihan tuo mukava istua pitkästä aikaa löylyissä ja vielä ihan pitkän kaavan mukaan (varmaan n. 3h meni yhteensä saunan ja uima-altaan väliä rampaten). Eiköhän nyt jaksa sinne jouluun asti. Kyseessä oli siis aiemmissa postauksissa mainitun suomalaislääkärin pojan juhlat, jos joku ihmettelee miksi aussitalosta löytyy sauna. :)

Edellämainittujen tapahtumien lisäksi viime viikko oli aika tylsä ja perinteinen, jumppaa ja luentoja sopivassa suhteessa ja illat vietin kirjoitellen esseitä. Onneksi enää ei ole kuin yksi työ tehtävänä ensi viikolle ja sitten onkin hetken tauko ennen viimeistä rutistusta. Ensi viikonloppuna lähden ehkä viimeinkin Blue Mountainsille yhden kaverin kanssa, tarkoitus oli mennä perjantaina ja tulla joko lauantaina tai sunnuntaina takaisin. Toivotaan että reissu saadaan järjestettyä ja ilmat suosivat, alkaa aika Australiassa olla siinä määrin lopussa ettei kovin kauaa enää voi Blue Mountainsin reissua lykätä.

Uudessa-Seelannissa (jonne lennän siis 15.11) olen suunnitellut näkeväni ainakin Wellingtonin, Taupon, Rotoruan ja Aucklandin. Wellingtonissa ja Rotorualla olisi mahdollisuus päästä tutustumaan Taru Sormusten Herrasta studioihin ja/tai kuvauspaikkoihin, mikä tällaista pientä fania kovasti innostaisi... Harmi kun kierrokset maksavat maltaita, mutta avomieheni kannustamana olen ajatellut kuitenkin pulittaa niistä tarvittavat summat. En oleta pääseväni kovin montaa kertaa elämässä tutustamaan Weta-workshopiin tai Hobittilaan, joten eiköhän se ole sen arvoista. Varsinkin minulle, joka omistan kaikki Taru Sormusten Herrasta -elokuvat erikoispitkinä versioina ja olen katsonut myös kaikki levyillä olevat ekstrat useampaan kertaan läpi. Kirjatkin löytyvät kahdella kielellä, joten ehkä olen tarpeeksi fani käydäkseni ihan paikan päällä katsomassa miten kaikki on luotu. :)

Kuten aiemmin lupasin, otin nyt meidän talouden nuorimmastakin asukkaasta pari kuvaa ja laitan ne teille tänne nyt näytille. Ei mitään studiokelpoisia kuvia, mutta aika hankalaa saada koko ajan liikkeessä olevasta koiranpennusta hyvää valokuvaa... Varsinkin kun välillä yritetään syödä kädessä oleva kamera. :) Kuvissa siis Belle, Australiankelpie (ikä n. 3,5kk?).

Matkakertomus osa 3

Trilogian huikea päätösosa seuraa tässä. :)

Tiistaina 4.10 herättiin Bombalassa ja maksettiin taas caravanalueella suihkusta, tällä kertaa 3 dollaria per henkilö. Suihkun ja aamupalan jälkeen ajettiin taas infoon ja kysyttiin mitä nähtävää matkalla pohjoiseen oli. Ilmeni, että oikeastaan mitään todella hienoa ei olisi matkan varrella, mikä tietenkin sai tytöt todella "iloisiksi". Päätettiin kuitenkin ajaa Bombalasta Jindabyneen vähän pienempää tietä pitkin, jonka varrella oli ainakin mun mielestä tosi kivoja maisemia. Jindabynessä oli todella kaunis järvi, jonka rannalla syötiin lounasta ennenkuin ajettiin Thredboon, joka sijaitsee Alpine Wayn varrella Snowy Mountainsilla. Kuulemma siellä piti olla paljon nähtävää ja paikalle päästäksemme jouduimme maksamaan myös kansallispuiston "sisäänpääsymaksun" (16 dollaria), mutta ilmeni, ettei paikassa oikeastaan tapahdu mitään hiihtosesongin ulkopuolella. Maisemat oli kuitenkin vertaansa vailla ja otinkin aika reippaasti kuvia vuorista, puroista ja kaikesta mahdollisesta. (Näitäkin kuvia löytyy fb-albumista, jonka linkki löytyy matkakertomuksen ensimmäisen osan lopusta.) Thredbosta ajettiin Jindabynen kautta Coomaan, jossa katsottiin auringonlaskua Mt. Gladstonen näköalapaikalla. Aika hienolta näytti sielläkin. Coomasta ajeltiinkin sitten Canberraan asti ja kahden täyden caravanalueen jälkeen saatiin paikka Carotel Motel & Caravan Parkista. Koska alueenhoitaja ei ollut varma riittääkö meidän n. 2m jatkojohto sähkötolppaan asti saatiin paikka sähköttömän hinnalla, vaikka loppujen lopuksi johtokin riitti. Säästettiin tässä 4 dollaria, mikä on aina positiivista.

Keskiviikkona 5.10. päätettiin tutustua Australian pääkaupunkiin Canberraan vähän paremmin ja ajeltiin taas infoon selvittämään mitä nähtävää kaupungissa oli. Kävi ilmi, että Canberrassa näkemisen arvoista on oikeastaan vain museot joihin sisäänpääsy maksoi meille liikaa, joten lopulta ajettiin Red Hill näköalapaikalle ja sieltä shoppailemaan Direct Factory Outletiin. DFO:n jälkeen todettiin, että Canberra on nähty ja lähdettiin ajamaan kohti Sydneytä. Tässä vaiheessa tytöt vielä puhui haluavansa ehtiä Blue Mountainsille ennen vanin palautusta, mutta onneksi tästä suunnitelmasta luovuttiin kun katsottiin sääennustetta (sadetta lupasi). Olin oikeastaan iloinen, ettei ehditty Blue Mountainsille, koska haluan nähdä ne kunnolla ajan kanssa, ja lisäksi olin jo aiemmin luvannut mennä sinne ystäväni Katien kanssa. (Tämä reissu tehdään lähiviikkojen aikana varmasti.) Illalla ajettiin sitten Camdeniin caravanalueella, jossa onneksi oli vapaita paikkoja vielä jäljellä. Torakoita oli autossa tässä vaiheessa enemmän kuin aiemmin, yhden löysin kiipeämästä olkapäälläni elokuvaa katsoessamme, mikä ei ainakaan parantanut kenenkään mielialaa.

Torstai 6.10. oli viimeinen päivä roadtripillämme ja ajettiin Botanyyn palauttamaan vani heti aamupalan ja pakollisen pakkaamisen ja siivoamisen jälkeen. Kerrottiin kaikista ongelmista, mitä auton kanssa oli ollut ja saatiin lopulta 120 dollaria hyvitystä, eli jokainen sai 40 dollaria takaisin omalle tililleen. Tämä vähän piristi mielialaa. :) Jucyn "autovarikolta" hypättiin bussiin kohti Sydneyn päärautatieasemaa, jossa vaihdoimme suoraan junaan kohti Newcastlea. Olin lopulta noin viiden aikaan illalla kotona ja aloitin heti hillittömän pyykkäyksen. Oli mahtavaa päästä takaisin paikkaan, jossa jokaista sanaa ei tarvitse varoa ettei vain muut loukkaannu tai suutu, ja jossa tilaa liikkumiseen ja olemiseen on enemmän kuin perinteisessä pakettiautossa. Warren ja Lily tarjosivat minulle myös kunnon paistipäivällisen ja voin sanoa, että liha maistui kahden viikon tauon jälkeen aika hyvältä (toinen saksalaisista oli kasvissyöjä, joten ainut proteiini matkan aikana tuli tonnikalasta ja raejuustosta). Illalla juttelin vielä äitin kanssa yli tunnin Skypessä ja purin tuskaani, mikä auttoi saamaan vähän etäisyyttä koko reissuun.

Nyt muutaman päivän jälkeen voisin listata muutamia asioita, jotka jokaisen roadtripiä suunnittelevan kannattaa ottaa huomioon matkaa suunnitellessa:

1. Rahaa kuluu AINA enemmän kuin olit arvioinut. Vaikka kuinka elät kaurapuurolla ja leivällä tulee eteen aina yllättäviä menoeriä (meidän tapauksessa nämä olivat usein kalliita yöpymisiä caravanalueilla). Matkan jälkeen on valitettavasti jatkettava kaurapuurolla elämistä mikäli meinaa reissata vielä myöhemminkin...
2. Matkaseura kannattaa valita tarkkaan ja tehdä jo alusta pitäen selväksi mitä kukin matkalta haluaa. Näin vältytään monilta riidoilta.
3. Bensa maksaa aina liikaa, vaikka se täällä onkin huomattavasti halvempaa kuin Suomessa. (Kallein bensalitramme oli 1,55 dollaria ja halvin 1.38 dollaria, eli tämän hetken kursseilla 1,13-1,01 euroa.)
4. Parkkipaikalla nukkumiseen voi tottua, mutta siitä ei silti välttämättä tarvitse pitää.
5. Sää on mitä on, siihen ei voi vaikuttaa eikä siitä kannata valittaa.
6. Vaikka joskus saattaa tuntua, ettei reissussa ole mitään hyvää ja olisit paljon mieluummin matkalla takaisin koti-Suomeen kuin istuisit autossa keskellä vuoristoa tai kansallispuistoa, kannattaa kuitenkin miettiä kuinka monta kertaa saat mahdollisuuden tehdä samanlaisen matkan myöhemmin. Aika kultaa muistot, etkä kuvia katsellessasi enää muista kaikkia niitä ilkeitä sanoja ja katseita vaan ne kauniit maisemat, joista sait nauttia. :)

Kotonakin on matkani aikana tapahtunut, sillä kämppikseni ovat hommanneet koiranpennun. Ilmeisesti Warren lähti hakemaan kissaa ja tuli koiran kanssa takaisin, mutta mikäs siinä. :) Belle on oikein herttainen Australiankelpie, joka on vielä todella pieni ja viaton. Tai viaton aina silloin, kun ei ole käynyt pissaamassa tai kakkaamassa johonkin nurkkaan... Minun huoneeni on kuitenkin kiellettyä aluetta, minkä Belle on jo onneksi oppinut. Muutenkin mun käskyt tuntuu tehoavan paremmin kuin Lilyn (joka on aivan liian kiltti) ja Warrenin (jota Belle näyttää hieman pelkäävän). Tulemme siis ainakin vielä toimeen oikein hyvin, tosin aamuisin pitää katsoa tarkasti mihin astuu matkalla vessaan ettei liukastu johonkin ikävään yllätykseen. Otan pennusta kuvia pian ja laitan niitäkin tänne. :)

Vähän epämiellyttävämpi yllätys löytyi sängystä matkan jälkeen. Olin odottanut omaan sänkyyn pääsemistä kuin hullu puuroa, joten kun parin hyvin nukutun yön jälkeen ihooni alkoi ilmestyä punaisia kutisevia patteja pistin ne hyttysten piikkiin. Täällä on kuitenkin hyttyskausi nyt alkamassa ja ainahan ne kesän ensimmäiset ötökät saa pahimmat jäljet aikaan. Valitettavasti kyseessä ei tainnutkaan olla hyttyset, vaan lutikat, jotka olivat valloittaneet sänkyni kahden viikon matkani aikana... Tänä aamuna Warrenin kanssa vaihdettiin mun patja ja peitto, pesin lakanani uudelleen ja heitin tyynytkin pesukoneeseen. Lisäksi koko talo on nyt suihkutettu hyönteismyrkyllä, mutta toivottavasti haju haihtuu pian. Toivottavasti kaikki tämä auttaa eikä aamulla ihossani ole enää enempää paukamia, ei olisi nimittäin kiva kulkea loppuaikaa Australiassa näyttäen rokkopotilaalta.

Tänään palaan taas koulunpenkille kun viimeiset kolme viikkoa luentoja alkaa. Nyt on jäljellä tasan 5 viikkoa ja 1 päivä ennen lentoa Uuteen-Seelantiin, joten aika todella lentää. Eikä jouluunkaan ole enää kovin kauaa, mistä muistuttaa kauppoihin ilmestyneet joulukoristeet. Huvittavaa katsella joulupalloja yms. ja aurinkorasvoja vierekkäin kaupoissa, mutta molempien sesonki on nyt kuumimmillaan. :) Lumen näkemistä saan odottaa vielä hetken, mutta saunaan saatan päästä jo ensi viikonloppuna! :)

Matkakertomus osa 2

Ja tarina jatkuu...

Perjantai 30.9. vietettiin suurimmaksi osaksi Geelongissa ja sen ympäristössä. Aamulla selviteltiin tyttöjen kanssa hieman välejä ja sovittiin, että jatkossa kaikki sanoo heti jos jokin asia mättää, eikä murjota montaa päivää. Tilanne vähän parani ja aamupalan jälkeen käytiin eräällä caravanalueella salasuihkussa, eli käveltiin vaan alueelle sisään ja välteltiin työntekijöitä. Ei tämäkään täysin laillista ja luvallista, mutta hätä ei lue lakia ja suihkuun oli päästävä. (Tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun käytiin "luvattomasti" suihkussa, joten ei me niin pahoja rikollisia oltu.) Geelongista ajeltiin etelään Barwon Headsin pikkukaupunkiin, jossa tiesin sijaitsevan minulle sopivan kaupan. Puodin nimi on Kiitos (ihan suomeksi) ja siellä myydään Marimekkoa, Iittalaa ja muuta kivaa ja kallista designiä. Heti tunsin oloni kotoisaksi kun sain hypistellä sinisiä Unikko-pyyhkeitä ja ihastella lakanoita.:)  Hinnat oli toki aika tyyriitä verrattuna Suomen vastaaviin, mutta ymmärtäähän tuon kun kaikki pitää kuulemma tilata Helsingistä. Loppupäivä käveltiin ympäri Geelongia ja tutustuttiin kaupunkiin. Seuraavana päivänä pelattiin AFL-loppuottelu, Geelong Cats vastaan Collingwood Magpies, joten koko kaupunki oli täynnä "Go Cats"-lippuja yms. (Geelong muuten voitti ottelun.) Söin Geelongissa myös elämäni toista kertaa sushia, tosin annos oli aika samanlainen kuin perinteinen kiinalainen kanakastike. Soijakastiketta oli kyllä käytetty enemmän, mutta maku oli edelleen maittava. Illalla ajettiin takaisin Melbourneen ja pitkien etsintöjen jälkeen löydettiin viimein parkkipaikka, jossa uskalsi yöpyä. Illalla meistä kukaan ei tiennyt missä oltiin, mutta aamulla sekin onneksi selvisi.

Lauantaina 1.10. lähdin herättyäni etsimään vessaa ja selvittämään missä olimme. Tytöt jäivät perinteiseen tapaan nukkumaan eivätkä yhtään arvostaneet mun tarvetta päästä autosta ulos "niin aikaisin" (kello oli n. 8.45), mutta minkäs teet kun luonto kutsuu. Olinpaikaksemme selvisi Dingley Village Melbournen kaakkoispuolella ja tyttöjen viimein herättyä kymmenen jälkeen ajeltiin Springvalen Ikeaan syömään aamupalaa. Aamupalan tarjoilu tottakai loppui seistessämme jonossa, joten söin aamiaiseksi pastaa vihanneksilla n. klo 11.30. (Jotain tämän reissun ruokailuista kertoo se, että laitoimme itse lämmintä ruokaa 3 kertaa ja muuten söimme lähinnä leipää ja kaurahiutale-maito-mössöä. Ja ruokailukertoja oli maksimissaan 3 per päivä. Ei ihan sitä mihin olen tottunut, mutta tästäkin selvittiin.) Ikean jälkeen alettiin suunnitella jatkoa. Tutkiessamme rikkinäistä jääkaappiamme huomasimme pari torakkaa, mikä tietenkin vain lisäsi reissun "mahtavuutta". Soitimme Jucylle ja kerroimme jääkaapista, ja he neuvoivat pysymään Melbournen lähellä seuraavaan päivään, jotta voidaan selvittää mitä sille tehtäisiin. Päätettiin sitten mennä yöksi oikealle caravanalueelle Lilydaleen, noin tunnin ajomatkan päähän Melbournesta. Lilydalessa pääsin toista kertaa juoksemaan eikä edes pieni sadekuuro lannistanut juoksemisintoani. Iloisena kirmailin Yarra Valleyn mäkiä ylös ja alas ja otin matkalla kuvia. :) Illalla ostimme tuholaismyrkkyä ja suihkutimme penkkien aluset sillä, mikä tietenkin sai torakat tulemaan piiloistaan. Tytöt kammosivat ötököitä siihen malliin että päättivät nukkua yön katolla "penthousessa", mikä sopi mulla loistavasti koska sain aamullakin käydä juoksemassa ihan rauhassa ilman, että muut suuttuvat aikaisesta herätyksestä. Yöllä oli tosin vähän kylmä, mutta sekään ei haitannut kovin paljoa.

Sunnuntaina 2.10. aloitin siis aamuni juoksulenkillä, mikä oli koitua juoksuvaatteideni kohtaloksi. Unohdin vaatteeni nimittäin suihkukoppiin lenkin jälkeen, enkä huomannut asiaa kuin vasta parin päivän päästä. Jokusen hetken manasin huonoa muistiani ja hakkasin henkisesti päätä seinään, mut ajattelin sitten että vaatteita saa aina lisää kaupasta. (Kaikeksi onneksi vaatteet olivat löytyneet caravanalueelta ja eilen lauantaina laitoin heille prepaid-postikuoren, jossa kiva täti vastaanotosta lupasi lähettää ne minulle takaisin. Pienestä voi olla ihminen iloinen, mutta kunnollisten juoksuvaatteiden arvoa ei mitata rahassa. :D) Lilydalesta ajoimme takaisin Melbourneen ja jouduimme odottamaan yli tunnin, että David Jucyltä ehti tarkistaa jääkaappimme. Vika löytyi johdosta ja kaappi jatkoi taas toimimista. Torakat näyttivät tässä vaiheessa poistuneen, joten Davidkaan ei voinut sille asialle mitään tehdä. Hän antoi meille kuitenkin 60 dollaria käteistä, jotta pääsisimme katsomaan pikkupingviinejä Phillip Islandille. :) Ajoimme siis etelään ja maksoimme jokainen 21,45 dollaria pääsylipusta rannalle, jolle pingviinit palaavat joka ilta auringonlaskun aikaan ja taapertavat takaisin koloihinsa yöksi. Ilma oli jäätävä, eikä pingviineistä saanut ottaa ollenkaan kuvia, mutta eipä niitä kyllä olisi kuvissa nähnytkään koska vaikea oli nähdä itsekään pimeässä niin pieniä eläimiä. Ostin lopulta postikortteja, joista näkee miltä niiden olisi kuulunut näyttää. Yhdeksän jälkeen illalla päätettiin jatkaa ajamista vähän kauemmas ja lopulta päädyttiin ajamaan itään Saleen asti. Oltiin perillä joskus kahden jälkeen yöllä ja nukuttiin taas jollain parkkipaikalla.

Maanantaina 3.10. herättiin Salesta parkkipaikalta ja ajettiin infoon selvittämään missä voidaan käydä suihkussa. Päätettiin sitten maksaa suihkumahdollisuudesta ravirataa muistuttavan paikan vieressä olevalla caravanalueelta. Kiva mies antoi meille alennustakin, tarvitsi maksaa vain 2 dollaria/hlö normaalin 3 dollarin sijaan. Suihkun jälkeen käytiin vähän kiertämässä Salen kauppoja ja sitten suunnattiin Raymond Islandille Paynesvilleen katsomaan koaloita. Tällä pienellä saarella on oikea koalareitti, jonka varrella voi bongata koaloita niiden luonnollisessa ympäristössä. Nähtiin useampikin yksilö puissa, mutta ne olivat valitettavasti niin kaukana ettei kovin tarkkoja kuvia saanut. (Pari kuvaa löytyy kuitenkin fb-albumista jonka linkki on edellisessä postauksessa.) Paynesvillestä ajettiin Lakes Entranceen katsomaan hienoja maisemia. Tehtiin pitkästä aikaa lämmintä ruokaa, istuttiin retkituolilla näköalapaikalla ja nautittiin auringonpaisteesta. Ilma oli viileä, mutta kaunis. Seuraavaksi suunnattiin taas McDonaldsille netin ääreen ja suunnittelemaan loppumatkaa. Päätettiin ajaa vielä samana yönä Cann Riverin kautta Bombalaan, viettää siellä yö ja aamulla jatkaa matkaa kohti Snowy Mountainsia. Minun vuoroni oli ajaa enkä voi sanoa nauttivani pimeillä mutkaisilla teillä ajamisesta keskellä yötä. Vaikka kyseessä oli Princess Highway, joka on yhteensä yli 1900 km pituinen tie Sydneystä Port Augustaan, ei se ollut paljon normaalia maantietä suurempi, eikä matkalla ollut katuvaloja lähes ollenkaan. Sumukin nousi joskus kymmenen jälkeen, mikä teki ajamisesta vielä haastavampaa. Onneksi päästiin turvallisesti perille Bombalaan ja vietettiin taas yö jollain parkkialueen tapaisella. Tällä kertaa vieressä oli kuitenkin yleiset vessat, joten ei tarvinnut käydä puskassa. :)

Tässä vaiheessa pidän taas pienen tauon, jottei postauksista tule aivan liian pitkiä. Jäljellä on enää pari päivää, joten reissun loppu jo häämöttää! :)

Kohta mennään

Tänään alkaa paljon odotettu matkamme kohti Melbournea. Kello kahden jälkeen päivällä hyppäämme bussiin suuntana Broadmeadow (juna-asema), ja siellä vaihdamme junaan suuntana Sydney. Sydneyn keskusrautatieasemalta menemme lentokentälle niin ikään junalla. Laskeudumme Melbourneen yhdentoista jälkeen illalla, mutta onneksi lentokentältä järjestetään vielä tuolloinkin bussikyyti keskustaan. Hintaa bussimatkalle kertyy 20 dollaria/hlö, mutta tulee se silti halvemmaksi kuin taksi, koska matkalle sattuu ah niin ihania tulliteitä ja taksi kustantaisi niiden takia lähemmäs 130 dollaria. Kallista lystiä tämä matkustelu(kin) tällä puolella palloa...

Pakkaaminen on vielä vähän vaiheessa, mutta onneksi aikaa on vielä yli 5 tuntia siihen, että lupasin raahata kamani tyttöjen kämpille. Otamme kaikille käsimatkatavarat ja yhden yhteisen ruumaan menevän laukun, joten meidän täytyy pakata Lean iso matkalaukku yhdessä ennen bussipysäkille siirtymistä. Onneksi tiedän aika pitkälti mitä otan mukaani, joten pakkaaminen onnistuu sinänsä nopeasti, mutta osa vaatteistani on edelleen kuivumassa pihalla pesun jäljiltä. Tällä hetkellä ulkona sataa kaatamalla, joten tuskin ne kovin paljoa kuivuvat... Pitää varmaan käydä hakemassa kaikki sisälle ja/tai toivoa sateen loppumista. Olen ehkä turhan optimistinen, mutta olen ottamassa mukaan vain kahdet pitkät housut; farkut ja juoksuhousut. Täällä on ollut viime viikko taas niin lämmintä, ettei pitkälahkeisten ja -hihaisten vaatteiden pitämistä ole voinut edes ajatella, joten päädyin enemmän "keväisempään" vaatetukseen myös reissulle. Varsinkin, kun Melbourneen on luvattu välillä +27 asteen lämpötiloja. Onneksi autossa on ilmastointi. :) Huono puoli tuossa osassa tätä maata on se, että päivän ja yön lämpötilaerot ovat suuria. Kun kotona Newcastlessa yölläkin lämpötila pysyttelee siellä 15 asteen paremmalla puolella, saattaa Melbournessa öisin olla n. 5 astetta lämmintä. Mutta meillä on sentään kunnon auto missä nukkua, kaverit ovat vuokranneet pelkän henkilöauton ja teltan. :) Ei käy kateeksi heitä, jos rankkasade iskee keskellä yötä.

Päätimme tyttöjen kanssa, että jompikumpi heistä (tai molemmat) ottaa tietokoneen mukaansa, joten oma rakas läppärini jää turvallisesti kotiin odottamaan paluutani. Olen siirtänyt kaikki tärkeät tiedostot (lue: kaikki kuvat, leffat, e-kirjat ja tottakai koko Gilmoren tyttöjen tuotannon) hienolle ulkoiselle kovalevylleni, joka on huomattavasti helpompi kantaa mukana kuin yli 2kg:n painoinen tietokone. Pystyn toivottavasti siirtämään myös valokuvia aina muutaman päivän välein "turvaan" kovalevylle, jotten menetä kaikkia otoksia siinä onnettomassa tapauksessa, että kameralle sattuisi jotain. Kaikki vanhat kuvat ovat jo turvassa sekä koneella, että edellämainitulla kovalevyllä, joten siitäkään ei tarvitse huolehtia. Internetiä meillä ei ole mahdollisuutta käyttää koko aikaa, mutta ilmeisesti mm. McDonald'silla on ilmainen WiFi, joten pitänee pysähtyä aina silloin tällöin vaikka jäätelölle tarkastamaan sähköpostit. Minun kännykälläkin pääsee nettiin, joten hätätapauksissa siitäkin saattaa olla apua, mutta netin nopeus on vain sitä luokkaa, ettei kovin montaa sivua jaksa ladata.

Nyt täytyy varmaan vähitellen nousta peiton alta ja aloittaa tosissaan pakkaus (tai ainakin hakea nuo vaatteet tuolta ulkoa sisälle). Palaan kotiin torstaina 6.10 johonkin aikaan, joten viikon 40 loppupuolella voi odottaa jonkinlaista matkakertomusta. Pitäkää peukkuja, että kaikki sujuu hyvin enkä kuluta kaikkia varojani matkan aikana, voi nimittäin tulla aika onneton Uuden-Seelannin-/Amerikan-reissu jos tili näyttää nollaa tämän matkan jälkeen. Mutta kuten aiemminkin olen todennut, kerran sitä vaan eletään! :) Halvemmaksi se reissaaminen joka tapauksessa tulee täältä käsin, kuin jos Suomesta lähtisi samaa matkaa tekemään. Eikä tällaisille kokemuksille voi lyödä hintalappua. :)

p.s. Aiemmassa postauksessa mainittu opossumi osoittautuikin rotiksi ja hiiriksi, jotka ilmeisesti asustavat välikatolla. Kämppikseni Lily myös näki pari yksilöä keittiössä yksi ilta, joten suurella todennäköisyydellä ne ovat käyneet siellä myös muulloin (pidän ruokani yhä tarkemmin muovirasioissa). Torstaina meillä kävi tuholaismyrkyttäjä (onko tuo sama kuin exterminator??), joka laittoi katolle syöttejä joiden tarkoitus on tehdä tuholaiset janoisiksi ja ajaa ne ulos etsimään vettä, ja lopulta myös tappaa ne. Kuulemma parin viikon päästä olioiden pitäisi olla poissa, joten toivon hartaasti, että näin myös tapahtuu. Täällä on ilmeisesti menossa jonkin sortin rottien kansannousu, koska lähes joka puolelta niitä löytyy. Eli ongelma ei ole meidän talomme hygieniataso tai mitään vastaavaa, niitä nyt vaan sattuu olemaan joka paikassa. Lisää asioita, joita ei mainittu yliopiston vaihtoonlähtö-infossa... Positiivista on kuitenkin se, että jo vajaan kahden kuukauden päästä jätän tämän talon, maan ja toivottavasti myös ne rotat taakseni. :)

Kevät toi, kevät toi ... opossumin

Kevät on saapunut. Tai niin mulle ainakin väitetään. Ilmeisesti syyskuu on virallisesti ensimmäinen kevätkuukausi ja talvi on näin ollen takana. Tosin en ihan ymmärrä missä se "talvi" oli, koska lämmintä oli lähemmäs 20 astetta joka päivä... Mutta ehkä tämä tarkoittaa, että voin kohta nukkua ilman kuumavesipulloa ilman pelkoa paleltumiskuolemasta! :) Viime yönä jätin jo hupparin päältä pois nukkumaan mennessä, eli edistystä tapahtuu.

Lämpötilojen noustessa ilmenee myös uusia ongelmia talossamme. Aiemmin mainitut hiiret ovat ilmeisesti edelleen elossa, koska eräänä aamuna keittiöön kävellessäni oli pöytätasot täynnä hiirenkakkaa. Ei mikään mukava tapa aloittaa päivä. :( Olen siirtänyt kaikki ruokani ovien taakse kaappiin ja joko säilönyt ne kannellisiin rasioihin tai sulkenut pussit sulkijoilla. Toivotaan, etteivät pirulaiset pääse mistään kaappini sisälle. Lisäksi välikatolla on ilmeisesti opossumi, joka tykkää rellestää ja mellestää siellä yöt läpeensä. Välillä tekisi mieli tunkea korvatulpat korviin iltaisin ettei tarvitsisi kuunnella sitä rapinaa ja vikinää. Mutta onneksi talon omistajalle on ilmoitettu kaikista näistä "pikkuvioista", ja ensi lauantaina joku tulee tarkastamaan tilanteen ja kartoittamaan mitä oikeasti pitää tehdä tilanteen korjaamiseksi. Innolla odotellaan niitä torakoita, jotka valtaavat kaikki talot kesäisin riippumatta talon iästä tai kunnosta. Edelleen olen sillä asenteella liikenteessä, että kunhan pysyvät poissa mun sängystä niin kaikki on ok. Ruuankin saisivat toisaalta kyllä jättää rauhaan...

Ruuasta puheenollen, ostin tänään todellista bodausruokaa. Nimittäin pakastettuja munanvalkuaisia! :) Syön kananmunia lähes päivittäin, mutta lääkärin määräyksestä pyrin syömään mahdollisimman vähän keltuaisia, joten käytännössä puolet mun munista meneen ns. harakoille. Olin siinä uskossa, ettei tässä maassa myydä pelkkiä valkuaisia, mutta tänään viimein löysin ne pakastealtaasta. :) Yhdessä pussissa on n.35 munan valkuaiset, joten luulis pussin riittävän hetkeksi. Ainut ongelma on niiden sulatus, koska ohjeen mukaan pussi pitäis sulattaa kerralla ja käyttää 7 pvän sisällä, mutta minähän en kyllä viikossa saa 35 valkuaista syötyä! Sahasin siis veitsellä noin neljäsosan sulamaan ja työnsin loput takaisin pakasteeseen tiiviissä pussissa. Koska en kuitenkaan syö niitä raakana luulisin, että strategia on toimiva. Eiköhän sen pian tiedä jos salmonella tms. iskee. :)

Uusien ruoka-aineiden löytämisen ja epämiellyttävien eläinkohtaamisten lisäksi ei olekaan oikein muuta päivitettävää. Brisbanesta tultuani vietin neljä päivää käytännössä nenä kiinni kirjoissa ja tietokoneen ruudussa, koska tälle viikolle sattui parikin deadlinea. Molemmat työt on kuitenkin nyt palautettu, joten hetken aikaa voi taas hengähtää. :) Lisäksi aloitan ehkä piakkoin tuutoroimaan erästä Warrenin työkaveria saksassa, joten saan tienattua vähän rahaa syyslomareissua varten. Vielä ei ole tarkkoja suunnitelmia Lean ja Katharinan kanssa tehty, mutta aika varmasti suuntaamme etelään kohti Melbournea. :)

p.s. Jos joku haluaa tukea hampaideni hyvinvointia, niin purkkaa saa lähettää tännepäin. :) Avomiehen ohjeiden mukaan vain täysxylitoli käy ja mauista mieluisimmat ovat piparminttu ja salmiakki, mutta kaikki tulee varmasti pureskeltua. :) Osoitteen saa esimerkiksi äidiltä tai siskoiltani, facebook-ystäväni löytävät sen myös profiilini info-sivulta. En viiti kirjoittaa sitä suoraan tähän ettei se joudu "vääriin käsiin". Ja jos joku haluaa korttia tms. esimerkiksi kengurun tai koalan kuvalla varustettuna, niin toimittakaa mulle jotain kautta osoitteita! :)

Itärannikolta ei mitään uutta

En ole viikkoon kirjoitellut siitä syystä, ettei ole tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista. Tai noh, viime lauantaina kävin ensimmäistä kertaa Newcastlen keskustan rannalla ja sunnuntaina kävimme kolmen saksalaisen kanssa tutustumassa Blackbutt Reserve -puistoon, mutta sen lisäksi ei ole oikein uutisoitavaa. Tuo puisto (tai miksi ikinä sitä haluaakaan kutsua) oli oikein positiivinen yllätys, ilmaiseksi pääsi katselemaan australialaisia eläimiä ja luontoa. Mäkikävelyä sai harrastaa taas kerran, mutta siitähän minä tykkään. :) Alla pari kuvaa.

Lifeguard on duty

Nobby's beach (ehkä?) :)

Keskustassa puistossa

Koala, joka on tajunnut elämän tarkoituksen

Iso puu ja yksi puunhalaaja

Tämän viikon perjantaina (eli ylihuomenna) lähden kahden saksalaistytön kanssa viimeinkin tutustumaan Sydneyyn. :) Tarkoitus on lähteä aikaisin aamulla ja palata takaisin illalla, eli ohjelmassa on lähinnä kiertelyä ja katselua. Pidemmän reissun Sydneyyn teen varmasti jossain vaiheessa, mutta tällä hetkellä pikavisiitti riittää. Ensi viikolla jatkan reissaamista, koska olen Brisbanessa keskiviikosta lauantaihin. Sain jopa kyydin lentoasemalle järjestettyä aamuviideksi keskiviikkona, lauantain paluukyyti on vielä vähän auki. Mutta eiköhän sekin järjesty.

Olemme näiden edellä mainittujen saksalaistyttöjen kanssa suunnitelleet junamatkailua kahden viikon "syyslomalle". Yliopistossa on siis luentotaukoa viikot 39 ja 40, joten ajattelimme tutustua New South Walesiin junalla. Vielä on vähän auki mihin mennään ja milloin, mutta kaikki haluavat nähdä ainakin Melbournen. Eli rinkka selkään ja menoksi! :) Toinen (tai molemmat) näistä tytöistä on myös mahdollisesti tulossa kanssani Uuteen-Seelantiin kun jätän Australian taakseni marraskuussa, joten te, joita minun yksin reissaamiseni on jännittänyt voitte ainakin hieman rentoutua. :) Varmaahan ei ole mikään ennenkuin myöhemmin syksyllä (tai keväällä australialaisittain), mutta hyvältä näyttää!

Kirjoittelen taas kuulumisia kun on oikeasti jotain kerrottavaa, tavalliset "kävin salilla, kävin luennolla, kirjoitin esseen ja palautin sen"-postaukset ei varmaan kiinnosta ketään enää tässä vaiheessa. :)

Palmuja, papukaijoja ja kukko

Australian luonto on tosiaan hieman erilaista kuin kotoisassa Suomessa. Pari päivää sitten aamuteellä/-kahvilla/-puurolla istuessamme huomasimme kämppiksieni kanssa, että meidän etupihalla kasvaa palmu. He eivät olleet kiinnittäneet siihen aiemmin mitään huomiota, mutta tällaiselle havumetsän kasvatille tämä löytö oli vähintään mielenkiintoinen. Tosin en ole varma, onko kyseessä oikeasti palmu vai vain jokin samannäköinen puu, mutta minulle se on ja tulee aina olemaan palmu. :) Tottakai tästä ihmeestä piti ottaa kuva, joten olkaapa hyvä!

The palmu. Tai jokin vastaava.

Toinen ihmetyksen aihe on paikalliset linnut. Täällähän lentelee luonnonvaraisena sen näköisiä otuksia, joita Suomessa pidetään häkissä lemmikkeinä ja myydään eläinkaupoissa kovaan hintaan! Tietenkään yksikään tällainen papukaija ei lennellyt pihalla juuri silloin, kun olisin kameran kanssa ollut valmiina, mutta enköhän minä vielä sellaisenkin pääse muistikortille ikuistamaan. Ainakin mahdollisuudet paranee huomattavasti kunhan kämppikseni laittaa lintulaudan takapihalle, siemenet on kuulemma ostettu jo. :) Kolmen hengen kommuunissamme saattaa muuten pian asua neljäskin yksilö, sillä kämppikset ovat puhuneet kissan hankkimisesta. Asia tietenkin varmistettiin myös minulta, mutta koska en ole allerginen enkä muutenkaan vihaa kissoja ylenmäärin, ottavat he aika varmasti kissanpennun. Sanoin, että kunhan pentu ei pääse minun huoneeseeni pissalle niin kaikki on hyvin. :) Ja ehkä kissa pitäisi torakat piiloissaan, koska taas eilen löysin keskeltä huoneeni lattiaa kuolevan torakan. Naisellisesti kiljaistuani ilmaisin Warrenille, että olisin iloinen jos hän hankkiutuisi siitä eroon. Minkä hän tietenkin teki. Onneksi on mies talossa hoitamassa kaikki pelottavat ja ällöttävät asiat. :)

Mielestäni maininnan tässä blogissa ansaitsee myös naapurin kukko. Meidän naapurissa on siis kukko. Keskellä lähiöasuinaluetta. Kukko ei toki asu yksin, vaan sillä on myös kanoja kaverina. Kuten kukoilla on tapana, aloittavat ne aamunsa äänekkäällä "kukko-kiekuu-uuu-uuu" laulannalla. Tämä yksilö ei ole mikään poikkeus. Eli joka ikinen aamu viimeistään klo 6 herään tämän kukon kiekuntaan. Vähitellen olen tottunut siihen niin, että voin jatkaa uniani suoraan. Pari ensimmäistä yötä mietin mistä ääni oikein tulee, koska mielessäni kukot eivät oikein sovi yhteen urbaanin lähion kanssa, mutta katsaus keittiön ikkunasta varmisti minulle äänen alkuperän. Niin huvittavaa kuin se onkin, Warren, joka on asunut tässä talossa jo kolme vuotta, ei ollut koskaan huomannut pientä kanalaa naapurissa. Ilmeisesti hän ei herää joka aamu kuudelta...

Naapurin kanakoppi, kuva otettu kaukaa aidan toiselta puolelta joten antakaa anteeksi huono laatu

Sää täällä on ollut tämän viikon kerrassaan mainio. Aurinko on paistanut joka päivä ja muistaakseni vain yhtenä päivänä satoi hetken aikaa. Koska säät ovat suosineet, olen harrastanut juoksemista joka aamu. Yleensä vielä ennen kuin kämppikset edes heräävät, joten he pitävät minua vähintään outona, kun menen nukkumaan viimeistään klo 22 ja herään aikaisin lenkkeilemään. :) (Tänään myös eksyin lenkillä ja juoksin huomaamatta 7 km tavallisen 4 km sijaan, heh. :D) Mutta koska luentojen jälkeen ei ole enää tarpeeksi valoisaa lenkkeillä, on pakko lenkkeillä aamuisin. Luennoista puheen ollen, kaikki kurssini vaikuttavat mielenkiintoisilta ja olen vähitellen tottunut ajatukseen jatkuvasta lukemisesta. Tähän mennessä olen myös löytänyt kaikki tarvittavat kirjat suht helposti, joten ei ole tarvinnut viettää pitkiä iltoja kirjastossa lukien 2h pikalainoja. :)

Vaikka päivät ovatkin niin lämpimiä, että ulos voi mennä jopa ilman takkia (JEE! :D), ovat yöt edelleen tosi kylmiä. Aamuisin herätessä hengitys huuruaa, mutta olen viimeinkin saanut Helsinki-Vantaalla aloittamani villasukat valmiiksi ja ne lämmittävät varpaita öisin. Lisäksi käytössä on myös kuumavesipullo ja ranteenlämmittimet, jotka sain tehtyä sukista ylijääneestä langasta. Alla vielä hienosti aseteltu, "hieman" lavastettu kuva näistä kaikista yllämainituista lämmitysvälineistä. Huomatkaa myös hieno pussilakanani, totta kai sinisävyinen. :)

Kylmien öiden pelastukseni

Tänä viikonloppuna ei siis menty Sydneyyn, mutta kyllä sekin reissu vielä tullaan tekemään. :) Kunhan säät vähän lämpenee ja kaikkien taloudellinen tilanne helpottaa. Eli Sydney-kuvia saatte ihastella joskus myöhemmin. Ensi viikonloppuna järjestämme kämppiksieni kanssa yhteiset synttärit, koska kaikkien meidän syntymäpäivät sattuvat kuukauden sisään (Lily 30.7., minä 10.8. ja Warren 20.8). Jokainen kokkaa jotain omasta maastaan ja pidämme grillijuhlat Warrenin lasten kanssa. Minä ajattelin tehdä tuorejuusto-pekoni-herkkusieniä grillattavaksi ja joko pannukakkua tai omenapiirakkaa jälkiruuaksi. Tiedän ettei mikään näistä ole "perinteistä" suomalaista, mutta en nyt jaksaisi karjalanpiirakoitakaan alusta alkaen ruveta tekemään. Parempi pysytellä niissä ruuissa, joita osaa tehdä ilman ruokamyrkytyksen tms. pelkoa. :) Nyt siirryn ulos aurinkoon lukemaan Tim Wintonin "Breath"-romaania, joka pitää olla luettuna maanantaiksi. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille, joita yhtään kiinnostaa Australian surffikulttuuri.

Palataan taas!

Voitin pelkoni

Olen vähitellen sopeutunut huoneeseeni ja yhteiseloon kämppisten kanssa. Koko tämä viikko on ollut aikamoista hulinaa, kun on ollut ties mitä ohjelmaa ja pitänyt siinä sivussa hoitaa myös "oikeita" asioita kuten kursseille ilmoittautumista jne. Sää ei ole kyllä tällä viikolla kovasti suosinut, tiistaiaamuna keli oli vielä aurinkoinen ja pääsinkin ensimmäiselle lenkille (enkä edes eksynyt!), mutta siitä asti onkin satanut tauotta ja kaatamalla. Tuulet on välillä ollut lähellä myrskylukemia, eikä pihalla (tai sisällä) todellakaan ole lämmin. Onneksi kuumavesipullo lämmittää öisin siihen malliin, että voi jo nukkua ilman sukkia ja pitkähihaista paitaa. :)

Tiistaina meillä oli tosiaan Pirate Quest, jossa periaatteessa tutustuttiin kampusalueeseen. Meidän joukkue ei voittanut (jos voittajaa edes valittiin), mutta teki hyvää kierrellä vähän kartan kanssa etsien paikkoja. Alla kuva joukkueestamme, edustus oli suomalais-ruotsalais-saksalais-amerikkalais-hollantilais-ghanalais-norjalaista. :)

Keskiviikkona kävin yliopiston järjestämällä ilmaisella kaupunkikierroksella, mutta sateen ja kovan tuulen takia monta paikkaa jäi näkemättä. Alla kuitenkin kuva Bar Beachilta, jossa on tällä viikolla ollut TODELLA isot laineet ja maailmanluokan surfareitakin on kuulemma tullut Newcastleen surfaamaan näitä mega-aaltoja.

Tuulee...

Keskiviikkona pääsin myös ensimmäiselle spinningtunnille pariin viikkoon, sain kampuksen kuntokeskukselle 7 pvän ilmaisen koejakson ja hetihän sitä piti keskiviikkona päästä kokeilemaan. :) Huomenna lauantaina ajattelin käydä tutustumassa Aqua TBW -tuntiin, eli periaatteessa kokovartaloreeniä vedessä. Mukavan alkuverryttelyn saan ku kävelen kämpiltä Forumille, matkaa on varmaan reilut 3km ja kaikki ylämäkeen. :)

Tänään käytiin tutustumassa Australian Reptile Zoo -eläintarhaan, ja nimestä huolimatta näytillä on muitakin kuin matelijoita. Sain silittää pientä koalavauvaa, vompattivauvaa, dingovauvaa sekä useita käärmeitä ja liskoja. Ja minä, ikuisesti käärmeitä pelännyt ihminen, pidin pythonia kädessä! Jos joku (kuten esim. äiti) ei usko, niin alla on kuvatodiste tapahtumasta. Kuvankäsittelyä tai -muokkausta ei ole harrastettu. :) Lisäksi pari kuvaa Australian söpöimmistä eläinvauvoista.

Reetta ja python

Koalavauva

Roota ruokkimassa

Vompattivauva