Olen nyt ollut viikon kotona ja vähitellen tottumassa ajatukseen Suomessa olosta. Eilen palasimme avomieheni kanssa takaisin omaan asuntoomme vietettyämme joulunajan sukulaisten nurkissa. Pari päivää on pesty pyykkiä ja mietitty mitä kaikkea jääkaappiin pitää ostaa. Muuten asunto on kestänyt tyhjilläänolon hyvin, ainoastaan muutaman jauhopukin löysimme kuiva-ainekaapista. Onhan se kiva, että joku on ollut meidän puurohiutaleita syömässä, vaikka olisivathan nekin ötökät voineet pysyä poissa. Nyt kaikki ylimääräinen toiminta kaapeissa on kuitenkin loppunut, joten toivottavasti ötökät ovat poistuneet muille maille.
Kotimatka New Yorkista Ouluun sujui aika helposti, olin lentokentällä hyvissä ajoin ja ennenaikaisena joululahjana sain tavarani chekattua suoraan Ouluun eikä minun näin ollen tarvinnut maksaa ylimääräisestä laukusta Helsingistä Ouluun. :) Pakko myös mainostaa pakkaustaitojani; sain laittaa ruumaan kaksi laukkua á 23kg ja lentokentällä MOLEMMAT laukkuni painoivat tasan 23,0kg. Vähän nauratti katsella molempien vaakojen lukemia, on vissiin jotain ainakin opittu tämän puolivuotisen aikana. :) Oulun lentokentällä minua oli ottamassa vastaan vanhempani ja kotona odotti lisäksi yksi sisareni miehensä kanssa. Lopun perheeni näin joko 22. päivä tai 23. päivä, joten nyt on jo kaikki lähisukulaiset tavattu. Avomiehen kävin hakemassa Tervajoen juna-asemalta aatonaattona, ihme kyllä vielä tunnistin "omani" ja otin oikean sotamiehen joulunviettoon perheeni kanssa. :)
Suomi ja Oulu ovat samanlaisia kuin lähtiessänikin, ainoastaan valoa on vähemmän ja lämpötila matalampi. Lunta on onneksi jonkin verran, vaikka talvi on täälläkin myöhässä. Ehkä se tästä vielä kunnon talveksi muuttuu, ostinhan Nykistä talvikengät joilla pitäisi selvitä vaikka Siperiassa ja niitä pitää päästä testaamaan kunnolla! :)
Tämä on aika varmasti viimeinen kirjoitukseni, blogin tarkoitushan oli kertoa elämästä ulkomailla ja vaihtolukukausi on nyt takana. Edessä on kiireinen viimeinen opiskelukevät ennen valmistumista. Kaksi gradua ja todennäköiset sijaisuudet pitävät aika varmasti huolen, ettei vapaa-ajan ongelmia tule. Vaikka monet ovat ihmetelleet miksi lähdin vaihtoon näin myöhäisessä vaiheessa opintojani (olisinhan jo aika varmasti valmistunut ilman muutamaa kuukautta Australiassa) en kadu vaihtolukukauttani tai sen ajankohtaa. Paljon olen oppinut matkankin aikana eikä valmiissa maailmassa ole mihinkään kiire. Ehtii sitä töitä tehdä reilut 40 vuotta joka tapauksessa, vaikken valmistunutkaan viidessä vuodessa. Enkä 24-vuotiaana ole vanha vastavalmistunut maisteri missään nimessä, saa nähdä jatkanko opintojani vielä keväänkin jälkeen. Kovasti ne opinto-ohjaajan opinnot kiinnostaisivat näiden kieltenopettajan papereiden lisäksi... :)
Kiitos kaikille lukijoille seuraamisesta ja oikein mahtavaa vuotta 2012! Tämä likka ottais nyt tuon makaronilaatikon uunista ja jatkais paluuta suomalaiseen arkeen. :)
