Uusi-Seelanti; Wellington, Taupo, Rotorua

Nyt ois varmaan viimeinkin aika päivittää vähän matkan tähänastisia tapahtumia myös tänne. Wellingtonin jälkeen netistä on joutunut maksamaan aika paljon, joten sen takia en ole aiemmin kirjoittanut. Nyt täällä Rotorualla hostellihuoneessa istuessa on viimeinkin aikaa kirjoittaa rauhassa ja voin myöhemmin siirtää vaan tarinan teille kaikille luettavaksi. :)

Torstaina 17.11 kävin siis Wellingtonissa Ultimate Movie Tourilla. Olihan se aika siistiä käydä niissä samoissa paikoissa, joissa Taru Sormusten Herrasta –näyttelijät olivat kohtauksiaan filmanneet. Kierroksen aikana näin paikat, joissa kuvattiin mm. Minas Tirith, Helmin Syvänne, Isengard (onko se Rautapiha suomeksi?), Rivendell, Hobittilan metsät jne. Paikkoja oli paljon, eikä missään ollut enää mitään fyysisiä todisteita elokuvien kuvaamisesta, mutta onneksi mielikuvitusta käyttämällä sai hyvän kuvan kaikista kohtauksista. Kierroksen hyvä puoli oli myös se, että meille näytettiin jokaisella paikalla ne kohtaukset elokuvista, jotka on kuvattu siellä. Joten aivan pelkän mielikuvituksen varassa ei tarvinnut mennä. Lisäksi saimme ottaa kuvia jousien, viittojen, haltijakorvien jne. kanssa, joten minustakin on nyt kuva Legolas-peruukissa jousipyssy kädessä saman puun juurella, jossa Orlando Bloom muunnoin seisoi kuuluisaa julistetta varten. :) Alla pari kuvaa todisteeksi. 

Minä Legolaksena, huomaa järkyttävä peruukki :)

Melkein Uruk-hai

Wellingtonista lähdin perjantaina 18.11 aamulla bussilla kohti Taupoa, jossa vietin kaksi yötä. Sattui tosi hyvä tuuri, että hostellihuoneessani oli 3 tyttöä (saksalainen, hollantilainen ja uusi-seelantilainen), jotka kaikki halusivat lauantaina nähdä Huka Falls –vesiputouksen. Muodostimme siis ryhmän, vuokrasimme lauantaiaamuna hostellilta maastopyörät ja vietimme suurimman osan päivästä ajellen pieniä, kapeita ja mutkaisia polkuja pitkin upeissa maisemissa. Polku ei ollut helpoimmasta päästä, ylämäkiä oli enemmän kuin tarpeeksi ja alamäet osittain niin jyrkkiä ettei niitä uskaltanut ajaa alas. Tehokasta liikuntaa ainakin jos ei muuta! :) Vesiputous oli hieno ja kävimme sen jälkeen tutustumassa myös Honey Hive –hunajamyymälään, jossa sai maistella erilaisia hunajoita. Illalla palkitsimme itsemme hollantilaisen Annan kanssa Taupon kuuluisassa mineraali- ja kuuma-allaskylpylässä, jossa lilluimme 40-asteisessa vedessä. Teki aika hyvää koko päivän pyörän selässä istumisen jälkeen. Tosin kylpylästä piti ajaa vielä takaisin hostellille, mutta onneksi tällä kertaa matkalla oli lähinnä vain alamäkiä. 

Sunnuntaina 20.11 hyvästelin tytöt ja matkustin bussilla Taupolta Rotorualle, jossa minua tervehti hento kananmunantuoksu (johtui rikistä). Taupon bussipysäkillä tapasin englantilaisen Julien, joka reissaa ympäri pohjoissaarta 5 viikkoa 50-vuotispäivänsä kunniaksi. Olimme molemmat suunnitelleet kokeilevamme perinteistä maorien hangi-illallista ja muutamien suositusten jälkeen varasimme sunnuntai-illalle paikat Tamaki-maorikylän hangi-illalliseen ja –konserttiin. Lystistä sai maksaa 88 dollaria (n.50e), mutta tätä ei kuulemma voi tehdä missään muualla kuin Rotorualla ”kunnolla”, koska paikalla on vahvat maori-juuret. Iltapäivällä kävimme Julien kanssa kävelyllä Kuirau-puistossa, jossa on kuumia lähteitä ja muta-altaita, joita minä en ollut ennen nähnyt. 

Kuumia lähteitä, tai oikeastaan kuuma allas

Illalla meidät vietiin bussilla Tamaki-maorikylään ja saimme nähdä ja kokea mahtavan esityksen. Kylä on rakennettu näyttämään perinteiseltä maori-kylältä ja meille näytettiin erilaisia ajanviettotapoja, haka-tanssia, vaatteiden punomista sekä saimme kuulla perinteistä maorilaulua ja -soittoa. Hangi valmistetaan maan alla ja sitä kypsytetään monta tuntia, joten ruokaan saadaan mahtava maku ja aromi. Illallispöytään päästyämme olimme lähestulkoon nälkäkuoleman partaalla (saimme vinkin jättää lounas väliin ja muutenkin syödä kevyesti ennen kylään menoa, koska ruokaa on riittävästi ja se on mahtavaa), minkä näki totta kai lautasella. Mutta voi että oli hyvää ruokaa! En ole ollut yhtä täynnä kuin eilen moneen vuoteen, ruokapöydästä noustessani minulla oli oikeasti vaikeuksia kävellä. Mutta olen aika varma, etten pääse koskaan kokemaan samanlaista illallista uudestaan, ellen sitten joskus käy Vanuatulla kokeilemassa heidän vastaavaa.  Suosittelen lämpimästi kaikille Uuteen-Seelantiin matkustaville hangin kokemista, erityisesti mikäli tulette Rotorualle.

Kummalla on parempi ilme? :)

Tänään 21.11 oli vuorossa toinen niistä reissuni kohokohdista, jotka varasin jo ennen maahan saapumista. 8.35 aamulla minut haettiin bussilla kohti Hobittilaa, joka on rakennettu vajaan tunnin ajomatkan päähän Rotorualta, Matamataan (vai –lle? :D). Koska kyseessä on aktiivinen kuvauspaikka (Hobitti-elokuvan kuvaukset lopetettiin siellä n. kaksi viikkoa sitten), minun piti allekirjoittaa salassapitovelvollisuuslomake ja vannoa, etten julkaise ottamiani kuvia missään internetissä tai kerro kokemastani eteenpäin, ennen kuin molemmat Hobitti-elokuvat on julkaistu. Eli näette kuvia todennäköisesti joulukuussa 2013. :D Minulla on kuitenkin oikeus kuvien henkilökohtaiseen käyttöön, joten kuukauden päästä kun palaan kotiin voin näyttää halukkaille otoksiani Konnusta. Sen verran voin sanoa, että paikka näyttää tismalleen samalta miltä elokuvissakin, eli suhteellisen idylliseltä maalaiskylältä. Suosittelen myös tätä kokemusta lämpimästi kaikille, varsinkin muille TSH-faneille. 

Huomenna minulla on vielä aamupäivä ja päivä aikaa kierrellä Rotorualla, ennen kuin nousen viiden maissa bussiin kohti Aucklandia. Aucklandissa vietän kolme yötä, jonka jälkeen vaihdan maata, maisemaa, mannerta ja valuuttaa ja lennän San Franciscoon. Tänä iltana käyn Julien kanssa ilmaisilla drinkeillä läheisessä kapakassa ja päätämme teemmekö huomenna jotain yhdessä vai erikseen. Joka tapauksessa suunnitelmissa on runsaasti kävelyä, mikä tekee vain hyvää eilisen ähkyillallisen jälkeen.

Kerrottakoon myös vähän ikävämpi asia, aurinkolasini menivät nimittäin tänään rikki. Kävin Specsaversilla kysymässä voiko irronnutta sankaa liimata tai korjata mitenkään, mutta koska kyseessä ei ole rikkinäinen ruuvi vaan murtunut muoviosa, ei laseille ole tehtävissä oikein mitään. Eli vakuutusyhtiöön vaan lappua menemään tästäkin asiasta kotiin päästyäni, lasit ovat nimittäin vahvuuksillani eivätkä näin ollen aivan ilmaiset. Ostin tänään kahdella dollarilla muoviset arskat joilla yritän pärjätä loppureissun, eihän tässä ole enää kuin kuukausi jäljellä ja siirryn seuraavaksi jo vähän viileämpiin ilmastoihin joissa ei ehkä paista aurinko niin paljon. :) Ostin myös nopeasti kuivuvan matkapyyhkeen, olen totaalisen kyllästynyt raahaamaan mukanani paksua puuvillapyyhettä, joka ei meinaa kuivua edes päivässä. 20 dollaria on pieni hinta kevyemmästä rinkasta. :) 

Anteeksi tästä massiivisesta päivityksestä, yritän parantaa tapani jatkossa ja kirjoittaa useammin. :)

Juhlia

Edellinen postaukseni oli ehkä hieman negatiivissävyinen, siitä pahoitteluni. Aina vaan ei meinaa oikein onnistua mikään. Onneksi tuota pahamaineista torstaita seuraavat päivät olivat paljon mukavampia. :)

Perjantaina kävin ensin yliopistolla kaverin kanssa katsomassa Autonomy Dayn meininkiä. Päivää vietetään siis sen kunniaksi, että tuona päivänä (5.8.) Newcastlen yliopisto irtautui Sydneyn (?) yliopistosta ja aloitti toimintansa itsenäisenä yliopistona. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että opiskelijat aloittavat tolkuttoman ryyppäämisen ja juhlimisen joko edellisiltana, tai sitten klo 6 aamulla, kun kampuksen baari avautuu. Eli vähän niinkuin vappuaatto meillä Suomessa. Totesimme kaverini kanssa kuitenkin ettei juhlinta ole ollenkaan niin kivaa jos ei ole aloittanut alkoholin nauttimista useaa tuntia aiemmin, ja päädyimme lopulta ilmaiselle teelle opiskelijajärjestön tiloihin. Kauheita raggareita.. :)

Yliopistolta lähdin suoraan suomalaislääkärin luokse avuksi valmistelemaan heidän läksiäisiään. Mun pilkkomis- ja kuorimistaidot pääsi taas oikeuksiinsa, kun valmistettiin rosollia. Ruokalistalta löytyi myös lihapullia, kevätkääryleitä, piiraita ja kaikenlaista suolaista naposteltavaa, sekä lisäksi makeita kakkuja, joulutorttuja ja kaikkea muuta hirveän hyvää. Söin yhden illan aikana niin paljon, että vielä sunnuntainakaan ei ollut oikein nälkä. :) Alla kuva osasta tarjoiluista, kaikkia ei saanut samalle pöydälle eikä kuvaa ottaessani kaikkia ruokalajeja ollut vielä edes tuotu. Mutta saatte käsityksen kuitenkin. :)

Namiruokaa

Päädyin lopulta jäämään perjantaina yöksi Eeva-Liisalle ja Johnille koska selvisimme saunaan vasta puolenyön jälkeen eikä kukaan jaksanut siinä vaiheessa enää ajella toiselle puolelle kaupunkia. Nukuin siis mahtavat yöunet lämpimän takan edessä, ihan tuli Suomi mieleen. Ja pääsin siis myös saunaan, vaikka lämpötila olikin hieman korkeampi kuin mihin olen tottunut (sauna oli ollut päällä n. 6h ennen kuin menimme sinne, joten kuivat ja kuumat löylyt saatiin!). Perheen pojat lupasivat kuitenkin kutsua minut syksyn aikana vielä käymään, heillä on ilmeisesti tapana lämmittää sauna aina bileissä. :) Kotona olin lauantaiaamuna joskus kymmenen maissa ja se päivä menikin lähinnä ollessa.

Koska perjantain juhlissa ei käytettykään kaikkea luumuhilloa, mikä oli keitetty torttuja varten, sain viedä lopun mukanani kotiin. Eli vaihdoin synttärijuhliin suunnittelemani omenapiirakan kuitenkin suomalaisiin perinteisiin joulutorttuihin. :) Hyvin näyttivät tortut tekevän kauppansa, jopa niin hyvin, että koin fiksuksi pakastaa osan niistä että voin tarjota niitä muillekin myöhemmin syksyllä. Nyt on siis pakastimessa kolme pussillista torttuja. :)

Suomalaiset joulutortut Australiassa elokuussa

Sunnuntaina vietimme siis koko taloutemme voimin (+ Warrenin kolme lasta) yhteisiä synttäreitä BBQ:n merkeissä. Minä tein grillisieniä ja vaikka pekoni olikin paksumpaa eikä juusto sulanut kunnolla tuntuivat myös ne maistuvan muillekin. Lisäksi grillattiin makkaraa, kanansiipiä ja sipulia ja syötiin salaattia ja leipää. Tykkään muuten nykyään sipulista, kunhan se on jollain tavalla kypsennetty. :) Juhlat oli oikein mukavat, vaikka joidenkin pöytätavoissa onkin hieman vielä totuttelemista... Mutta eikös se ole niin, että kunhan ruoka on hyvää ja sitä on tarpeeksi, niin kaikki on hyvin. :)

Bon Appetit!

Kaiken tämän syömisen jälkeen olo on ollut kyllä sen mukainen, joten sunnuntaina aloitin aamuni BodyPumpilla varmaan 3kk tauon jälkeen ja arvatenkin lihakset tykkäsi tästä tosi hyvää. Fiksusti ajattelin tänään maanantaina käydä vähän "vetreyttämässä" jalkojani spinningissä, minkä seurauksena en varmaan huomenna pääse sängystä ylös. Mutta sillä se lähtee millä se on tullutkin, eli samalla linjalla kun jatketaan niin eiköhän tämä tästä. :)

p.s. Ostin muuten lentoliput Brisbaneen parin viikon päästä, ajattelin käyttää hyväkseni 5 pvän viikonlopun minkä sain yhden luennon peruuntumisen myötä. :) Ja vielä kun satuin tutustumaan erääseen Eeva-Liisan ystävään, joka asuu Brisbanessa ja kutsui minut kylään, niin arvelin että mikäs siinä. Nyt vain odotellaan vahvistusta lentolipuista, sen pitäisi toivon mukaan saapua parin päivän sisään. :)

Voitin pelkoni

Olen vähitellen sopeutunut huoneeseeni ja yhteiseloon kämppisten kanssa. Koko tämä viikko on ollut aikamoista hulinaa, kun on ollut ties mitä ohjelmaa ja pitänyt siinä sivussa hoitaa myös "oikeita" asioita kuten kursseille ilmoittautumista jne. Sää ei ole kyllä tällä viikolla kovasti suosinut, tiistaiaamuna keli oli vielä aurinkoinen ja pääsinkin ensimmäiselle lenkille (enkä edes eksynyt!), mutta siitä asti onkin satanut tauotta ja kaatamalla. Tuulet on välillä ollut lähellä myrskylukemia, eikä pihalla (tai sisällä) todellakaan ole lämmin. Onneksi kuumavesipullo lämmittää öisin siihen malliin, että voi jo nukkua ilman sukkia ja pitkähihaista paitaa. :)

Tiistaina meillä oli tosiaan Pirate Quest, jossa periaatteessa tutustuttiin kampusalueeseen. Meidän joukkue ei voittanut (jos voittajaa edes valittiin), mutta teki hyvää kierrellä vähän kartan kanssa etsien paikkoja. Alla kuva joukkueestamme, edustus oli suomalais-ruotsalais-saksalais-amerikkalais-hollantilais-ghanalais-norjalaista. :)

Keskiviikkona kävin yliopiston järjestämällä ilmaisella kaupunkikierroksella, mutta sateen ja kovan tuulen takia monta paikkaa jäi näkemättä. Alla kuitenkin kuva Bar Beachilta, jossa on tällä viikolla ollut TODELLA isot laineet ja maailmanluokan surfareitakin on kuulemma tullut Newcastleen surfaamaan näitä mega-aaltoja.

Tuulee...

Keskiviikkona pääsin myös ensimmäiselle spinningtunnille pariin viikkoon, sain kampuksen kuntokeskukselle 7 pvän ilmaisen koejakson ja hetihän sitä piti keskiviikkona päästä kokeilemaan. :) Huomenna lauantaina ajattelin käydä tutustumassa Aqua TBW -tuntiin, eli periaatteessa kokovartaloreeniä vedessä. Mukavan alkuverryttelyn saan ku kävelen kämpiltä Forumille, matkaa on varmaan reilut 3km ja kaikki ylämäkeen. :)

Tänään käytiin tutustumassa Australian Reptile Zoo -eläintarhaan, ja nimestä huolimatta näytillä on muitakin kuin matelijoita. Sain silittää pientä koalavauvaa, vompattivauvaa, dingovauvaa sekä useita käärmeitä ja liskoja. Ja minä, ikuisesti käärmeitä pelännyt ihminen, pidin pythonia kädessä! Jos joku (kuten esim. äiti) ei usko, niin alla on kuvatodiste tapahtumasta. Kuvankäsittelyä tai -muokkausta ei ole harrastettu. :) Lisäksi pari kuvaa Australian söpöimmistä eläinvauvoista.

Reetta ja python

Koalavauva

Roota ruokkimassa

Vompattivauva