Palmuja, papukaijoja ja kukko

Australian luonto on tosiaan hieman erilaista kuin kotoisassa Suomessa. Pari päivää sitten aamuteellä/-kahvilla/-puurolla istuessamme huomasimme kämppiksieni kanssa, että meidän etupihalla kasvaa palmu. He eivät olleet kiinnittäneet siihen aiemmin mitään huomiota, mutta tällaiselle havumetsän kasvatille tämä löytö oli vähintään mielenkiintoinen. Tosin en ole varma, onko kyseessä oikeasti palmu vai vain jokin samannäköinen puu, mutta minulle se on ja tulee aina olemaan palmu. :) Tottakai tästä ihmeestä piti ottaa kuva, joten olkaapa hyvä!

The palmu. Tai jokin vastaava.

Toinen ihmetyksen aihe on paikalliset linnut. Täällähän lentelee luonnonvaraisena sen näköisiä otuksia, joita Suomessa pidetään häkissä lemmikkeinä ja myydään eläinkaupoissa kovaan hintaan! Tietenkään yksikään tällainen papukaija ei lennellyt pihalla juuri silloin, kun olisin kameran kanssa ollut valmiina, mutta enköhän minä vielä sellaisenkin pääse muistikortille ikuistamaan. Ainakin mahdollisuudet paranee huomattavasti kunhan kämppikseni laittaa lintulaudan takapihalle, siemenet on kuulemma ostettu jo. :) Kolmen hengen kommuunissamme saattaa muuten pian asua neljäskin yksilö, sillä kämppikset ovat puhuneet kissan hankkimisesta. Asia tietenkin varmistettiin myös minulta, mutta koska en ole allerginen enkä muutenkaan vihaa kissoja ylenmäärin, ottavat he aika varmasti kissanpennun. Sanoin, että kunhan pentu ei pääse minun huoneeseeni pissalle niin kaikki on hyvin. :) Ja ehkä kissa pitäisi torakat piiloissaan, koska taas eilen löysin keskeltä huoneeni lattiaa kuolevan torakan. Naisellisesti kiljaistuani ilmaisin Warrenille, että olisin iloinen jos hän hankkiutuisi siitä eroon. Minkä hän tietenkin teki. Onneksi on mies talossa hoitamassa kaikki pelottavat ja ällöttävät asiat. :)

Mielestäni maininnan tässä blogissa ansaitsee myös naapurin kukko. Meidän naapurissa on siis kukko. Keskellä lähiöasuinaluetta. Kukko ei toki asu yksin, vaan sillä on myös kanoja kaverina. Kuten kukoilla on tapana, aloittavat ne aamunsa äänekkäällä "kukko-kiekuu-uuu-uuu" laulannalla. Tämä yksilö ei ole mikään poikkeus. Eli joka ikinen aamu viimeistään klo 6 herään tämän kukon kiekuntaan. Vähitellen olen tottunut siihen niin, että voin jatkaa uniani suoraan. Pari ensimmäistä yötä mietin mistä ääni oikein tulee, koska mielessäni kukot eivät oikein sovi yhteen urbaanin lähion kanssa, mutta katsaus keittiön ikkunasta varmisti minulle äänen alkuperän. Niin huvittavaa kuin se onkin, Warren, joka on asunut tässä talossa jo kolme vuotta, ei ollut koskaan huomannut pientä kanalaa naapurissa. Ilmeisesti hän ei herää joka aamu kuudelta...

Naapurin kanakoppi, kuva otettu kaukaa aidan toiselta puolelta joten antakaa anteeksi huono laatu

Sää täällä on ollut tämän viikon kerrassaan mainio. Aurinko on paistanut joka päivä ja muistaakseni vain yhtenä päivänä satoi hetken aikaa. Koska säät ovat suosineet, olen harrastanut juoksemista joka aamu. Yleensä vielä ennen kuin kämppikset edes heräävät, joten he pitävät minua vähintään outona, kun menen nukkumaan viimeistään klo 22 ja herään aikaisin lenkkeilemään. :) (Tänään myös eksyin lenkillä ja juoksin huomaamatta 7 km tavallisen 4 km sijaan, heh. :D) Mutta koska luentojen jälkeen ei ole enää tarpeeksi valoisaa lenkkeillä, on pakko lenkkeillä aamuisin. Luennoista puheen ollen, kaikki kurssini vaikuttavat mielenkiintoisilta ja olen vähitellen tottunut ajatukseen jatkuvasta lukemisesta. Tähän mennessä olen myös löytänyt kaikki tarvittavat kirjat suht helposti, joten ei ole tarvinnut viettää pitkiä iltoja kirjastossa lukien 2h pikalainoja. :)

Vaikka päivät ovatkin niin lämpimiä, että ulos voi mennä jopa ilman takkia (JEE! :D), ovat yöt edelleen tosi kylmiä. Aamuisin herätessä hengitys huuruaa, mutta olen viimeinkin saanut Helsinki-Vantaalla aloittamani villasukat valmiiksi ja ne lämmittävät varpaita öisin. Lisäksi käytössä on myös kuumavesipullo ja ranteenlämmittimet, jotka sain tehtyä sukista ylijääneestä langasta. Alla vielä hienosti aseteltu, "hieman" lavastettu kuva näistä kaikista yllämainituista lämmitysvälineistä. Huomatkaa myös hieno pussilakanani, totta kai sinisävyinen. :)

Kylmien öiden pelastukseni

Tänä viikonloppuna ei siis menty Sydneyyn, mutta kyllä sekin reissu vielä tullaan tekemään. :) Kunhan säät vähän lämpenee ja kaikkien taloudellinen tilanne helpottaa. Eli Sydney-kuvia saatte ihastella joskus myöhemmin. Ensi viikonloppuna järjestämme kämppiksieni kanssa yhteiset synttärit, koska kaikkien meidän syntymäpäivät sattuvat kuukauden sisään (Lily 30.7., minä 10.8. ja Warren 20.8). Jokainen kokkaa jotain omasta maastaan ja pidämme grillijuhlat Warrenin lasten kanssa. Minä ajattelin tehdä tuorejuusto-pekoni-herkkusieniä grillattavaksi ja joko pannukakkua tai omenapiirakkaa jälkiruuaksi. Tiedän ettei mikään näistä ole "perinteistä" suomalaista, mutta en nyt jaksaisi karjalanpiirakoitakaan alusta alkaen ruveta tekemään. Parempi pysytellä niissä ruuissa, joita osaa tehdä ilman ruokamyrkytyksen tms. pelkoa. :) Nyt siirryn ulos aurinkoon lukemaan Tim Wintonin "Breath"-romaania, joka pitää olla luettuna maanantaiksi. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille, joita yhtään kiinnostaa Australian surffikulttuuri.

Palataan taas!

Maailma on pieni

Tapasin lauantaina vesijumpassa tämän reissun ensimmäisen suomalaisen. Kyseinen rouva sattui vielä olemaan kotoisin Oulusta ja hän oli työskennellyt 80-luvun lopussa lastenlääkärinä Pulkkilassa, joten on hyvinkin mahdollista, että joko minä tai joku sisaristani on ollut hänen potilaanaan. Että sillä lailla, piti tulla sitten Ausseihin tapaamaan mahdollinen entinen lastenlääkärini. :) Äiti ei kyllä muistanut kyseistä lääkäriä, joten voi olla ettemme olekaan aiemmin tavanneet... Hän joka tapauksessa kutsui minut tällä viikolla syömään heille, jotta voin tutustua perheen poikiin ja hätätilan sattuessa soittaa heille ongelmieni kanssa. Ongelmilla tarkoitettiin lähinnä kyydin puuttumista pimeällä, koska täällähän ei nuori nainen voi yksin liikkua auringon laskettua mikäli haluaa säilyä ehjänä... Valitettavaa, mutta totta. Onneksi tähänkin tottuu vähitellen, ja pääsen luennoilta viimeistään klo 17 joten ehdin kotiin ennen pimeän tuloa. Yliopisto tarjoaa myös Safety Shuttle -palvelua, eli 8 ja 24 välillä voi soittaa tälle tilataksille ja saada kyydin kampuksella mihin vain. 18.30 jälkeen kyydin saa myös ympäröiviin lähiöihin, joten esim. minä pääsen kyydillä kotiovelle asti. Ilmainen ja lämmin kyyti on aika mukava jos on päivän juossut sateessa. :)

Eilen oli ensimmäinen luento ja vain sen perusteella voin vannoa, että töitä pitää täällä tehdä enemmän kuin koskaan aiemmin Oulussa. Tai ehkä gradun kirjoittaminen oli kovempaa ja stressaavampaa hommaa... Kursseille pitää lukea paljon, sekä kokonaisia romaaneja, että lyhyempiä tekstejä, joten tänään vietinkin hetken kirjastossa etsien kirjoja. Valitettavasti suurin osa kirjoista on pikalainoja, joten saan ne max. 3 päiväksi, yleensä vain 2 tunniksi. Aika kiire tulee, mikäli yli 200 sivun pituinen kirja pitäisi kahdessa tunnissa lukea. Mutta ressataan siitä sitten lähempänä. :) Tähän mennessä olen käynyt kolmella neljästä luennostani (viimeinen on ylihuomenna torstaina) ja kaikki kurssit vaikuttavat hyvin mielenkiintoisilta. Yhdellä kurssilla "joudun" tutustumaan lastenkirjallisuuteen ja lukemaan englanninkielisiä lasten romaaneja kuten "The perks of being a wallflower" tai "The boy in the striped pajamas". Olen oikeastaan halunnut lukea molemmat jo kauan, joten nyt siihen tarjoutuu oiva mahdollisuus. Toisella kurssilla pääsen tutustumaan australialaiseen populaarikulttuuriin ja sitä varten kävinkin tänään lainaamassa kirjastosta "Bra Boys"-nimisen dokumentin surffaripojista, jonka aion katsoa tänään meidän taulutelkkarista. Älkää nyt kuitenkaan kuvitelko, että mun opiskelu täällä on pelkkää hauskanpitoa, koska hirvittävä määrä pitää lukea myös tieteellistä tekstiä.

Olen myös käyttänyt 7 pvän koejäsenyyteni kampuksen kuntokeskukseen ja aivan varmasti liityn täksi lukukaudeksi sinne jäseneksi. Iloinen yllätys oli se, että spinningtunneilla on käytössä samat pyörät kuin kotoisalla BC:llä Oulussa, joten spinningkenkäni sopivat polkimiin ilman ongelmia. Ainoa ero pyörissä on se, että täällä pyörät ovat sinisiä, mikä ei tietenkään minua haittaa. :) Huvittavaa on myös se, että salilla soi usein minulle vähän turhankin tuttu musiikki, esim. eilen soittolistalta löytyi vain Justin Bieberin, Jonas Brothersin ja Miley Cyrusin kappaleita. Tämä saattaa häiritä joitakin, mutta tällaista henkisesti 13-vuotiasta ei sitten tippaakaan. Olen aina ollut sitä mieltä, että minun olisi pitänyt syntyä Amerikassa esim. vuonna 94, koska silloin mua ehkä ymmärrettäisiin vähän paremmin. :)

Eipä tässä sen kummempaa, lauantaina lähdetään ehkä käymään päivän reissu Sydneyssä kavereiden kanssa jos vaan saadaan reissu järkättyä. Jos ei, niin sitten Sydney kutsuu joku toinen viikko. :) Mun lukujärjestys on siinä mielessä oivallinen, että mulla on ke ja pe vapaana, joten jos haluan joskus viettää pitkän viikonlopun jossakin sen luulisi onnistuvan. Saa nyt nähdä mitä kaikkea tässä keksitään. :)

Voitin pelkoni

Olen vähitellen sopeutunut huoneeseeni ja yhteiseloon kämppisten kanssa. Koko tämä viikko on ollut aikamoista hulinaa, kun on ollut ties mitä ohjelmaa ja pitänyt siinä sivussa hoitaa myös "oikeita" asioita kuten kursseille ilmoittautumista jne. Sää ei ole kyllä tällä viikolla kovasti suosinut, tiistaiaamuna keli oli vielä aurinkoinen ja pääsinkin ensimmäiselle lenkille (enkä edes eksynyt!), mutta siitä asti onkin satanut tauotta ja kaatamalla. Tuulet on välillä ollut lähellä myrskylukemia, eikä pihalla (tai sisällä) todellakaan ole lämmin. Onneksi kuumavesipullo lämmittää öisin siihen malliin, että voi jo nukkua ilman sukkia ja pitkähihaista paitaa. :)

Tiistaina meillä oli tosiaan Pirate Quest, jossa periaatteessa tutustuttiin kampusalueeseen. Meidän joukkue ei voittanut (jos voittajaa edes valittiin), mutta teki hyvää kierrellä vähän kartan kanssa etsien paikkoja. Alla kuva joukkueestamme, edustus oli suomalais-ruotsalais-saksalais-amerikkalais-hollantilais-ghanalais-norjalaista. :)

Keskiviikkona kävin yliopiston järjestämällä ilmaisella kaupunkikierroksella, mutta sateen ja kovan tuulen takia monta paikkaa jäi näkemättä. Alla kuitenkin kuva Bar Beachilta, jossa on tällä viikolla ollut TODELLA isot laineet ja maailmanluokan surfareitakin on kuulemma tullut Newcastleen surfaamaan näitä mega-aaltoja.

Tuulee...

Keskiviikkona pääsin myös ensimmäiselle spinningtunnille pariin viikkoon, sain kampuksen kuntokeskukselle 7 pvän ilmaisen koejakson ja hetihän sitä piti keskiviikkona päästä kokeilemaan. :) Huomenna lauantaina ajattelin käydä tutustumassa Aqua TBW -tuntiin, eli periaatteessa kokovartaloreeniä vedessä. Mukavan alkuverryttelyn saan ku kävelen kämpiltä Forumille, matkaa on varmaan reilut 3km ja kaikki ylämäkeen. :)

Tänään käytiin tutustumassa Australian Reptile Zoo -eläintarhaan, ja nimestä huolimatta näytillä on muitakin kuin matelijoita. Sain silittää pientä koalavauvaa, vompattivauvaa, dingovauvaa sekä useita käärmeitä ja liskoja. Ja minä, ikuisesti käärmeitä pelännyt ihminen, pidin pythonia kädessä! Jos joku (kuten esim. äiti) ei usko, niin alla on kuvatodiste tapahtumasta. Kuvankäsittelyä tai -muokkausta ei ole harrastettu. :) Lisäksi pari kuvaa Australian söpöimmistä eläinvauvoista.

Reetta ja python

Koalavauva

Roota ruokkimassa

Vompattivauva

Kysyvä ei tieltä eksy, joten pitäis varmaan kysyä niitä neuvoja joskus

Aloitin tänään yliopiston orientaation, eli käytännössä istuin muutaman tunnin kuuntelemassa erilaisia tietoiskuja erinäisistä aiheista. Näin myös aboriginaalitanssiesityksen, mikä oli oikeasti aika hienon näköistä. Nuoret herrat oli myös "hieman" lahjakkaampia didgeridoon soittajia kuin allekirjoittanut, olisi varmaan eräs Madetojan opettaja itkenyt ilosta kuullessaan niin taidokasta musisointia. :)

Huomenna vuorossa on Pirate Quest kampuksella, eli joukkueissa kierretään ympäri Callaghanin kampusta vihjeiden mukaan. Kampusalue on valtava ja koska ollaan alueella, jossa korkeusvaihtelut on suuria, löytyy kampukseltakin pari suomalaisin silmin vuoreen verrattavaa mäkeä. Jotain noiden mäkien jyrkkyydestä kertoo joillekin ehkä se, että tänään kampukselle kiivetessäni maksimisyke oli 183 (siis kävellen). Matkaa on tasan 2km ja aikaa kului 25min. Eli ei ihan tasaisinta menoa. :) (Jos joku lukijoista oli pari viikkoa sitten Sunnuntai-Triathlonilla Oulussa meidän kanssa voin sanoa, että 10km täällä vastaa noin neljää Hannan miettimää oululaista juoksulenkkiä. Eli tänne vaan juoksemaan niin kunto kasvaa kohisten!)

Infojen jälkeen lähdin kävelemään takaisin kohti kotia, mutta jostain syystä en tullutkaan samaa tuttua ja turvallista tietä, jota kävelin aamulla, vaan kiersin jostain ihan muualta ja päädyin lopulta ylittämään sen tien, jonka aamulla alitin. Aikaa kului vähän enemmän ja yhdessä vaiheessa meinasi uskokin loppua kun ei löytynyt oikeaa tietä millään. Kotiin kuitenkin päästiin ja päätin lähteä käymään ostoskeskuksessa ostamassa niitä tavaroita, jotka unohdin eilen ostaa. Pääsin Waratah Village-ostoskeskukseen bussilla ongelmitta kiitos kämppikseni ohjeiden, mutta tyhmänä en tajunnut katsoa mistä pysäkiltä pääsen takaisin. Seisoin sitten 45min väärällä bussipysäkillä kunnes ohi käveli eräs tuttava yliopistolta ja neuvoi oikealle pysäkille. Olin tietty tässä vaiheessa myöhästynyt jo parista bussista, mutta lopulta pääsin kuitenkin kotiin. Täällä tulee pimeä kuuden aikaan illalla eikä ulkona ole kovin turvallista liikkua yksin enää sen jälkeen, joten vähän jännitti seisoskella yksin pimeällä bussipysäkillä. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. :) Huomenna aion käydä aamulla juoksemassa, koska en ole vielä kertaakaan päässyt lenkille, joten toivotaan etten silläkin lenkillä eksy. Ajattelin varmuuden vuoksi juosta vain tätä meidän katua eestaas, ylämäkireeniä tulisi ainakin tarvittava määrä.

Kävin tänään myös hoitamassa pankissa asiani kuntoon, joten toivottavasti perjantaina saan postissa pankkikortin, jonka käyttäminen on ilmaista. Oon saanut harmaita hiuksia viimeisinä parina päivänä rahan takia, koska suomalaiselta pankkitililtä nostaminen maksaa maltaita täällä, mutten ole vielä siirtänyt aussitilillekään rahaa, koska mulla ei ole sille vielä korttia. Eikä mulla tällä hetkellä ole kyllä mistä siirtääkään, koska fiksusti jätin heinäkuulta opintotuen nostamatta tukikuukauden säästämiseksi, joten ensimmäisen tuen saan vasta elokuun 4. päivä (jos edes silloin, koska siirsin tukeni tulemaan suoraan tänne ja siirrossa voi kestää kauemmin kuin normaalisti). Vuokra pitää kuitenkin maksaa joka viikon perjantaina eikä ruoka ole täällä todellakaan ilmaista, joten senttejä saa venyttää ihan kunnolla mikäli meinaa elää. Jos joku haluaa antaa mulle synttärilahjan rahana ja muutaman viikon etuajassa niin en vastusta. :) Ajateltiin norjalaisen vaihtarin kanssa lähteä joku aamu kalaan ja joko syödä itse tai myydä kalat, mullahan kun on tätä kalastuskokemusta yllin kyllin. Monella muullakin eurooppalaisella vaihtarilla runtuu olevan sama rahatilanne tällä hetkellä, muissakin maissa tukea saa vissiin automaattisesti vasta elo-/syyskuusta. Mutta jospa tämä tästä helpottaisi, viimeiset pakolliset isommat ostokset on ehkä nyt tehty ja opintolainaa saan nostaa heti elokuun alussa, joten kaksi viikkoa luulis menevän vaikka kaurapuurolla. Harmittaa vaan kun en pääse liittymään yliopiston kuntokeskukseen ennen kuin mulla on maksaa koko lukukausijäsenyyden hinta, ja oon joutunut olemaan jo liian kauan ilman spinning-tunteja. Mutta ylämäki-alamäkijuoksu on onneksi ilmaista. :)

Valitus nyt sikseen ja kohti uusia haasteita, ostin tänään sentään kuumavesipullon niin toivottavasti ensi yönä palelee vähemmän. :)

Uusi asunto

Muutin tänään uuteen kotiin. Sain edullisen asunnon kampuksen lähellä olevasta lähiöstä nimeltään Birmingham Gardens. Yliopistolle kävelee n. 10 minuutissa, joten sijainti on kerrassaan mahtava. Asun yhdessä kahden vanhemman opiskelijan kanssa. Toisella heistä on kolme lasta, jotka tulevat käymään kahden viikon välein, joten tässä kämpässä ei joka päivä juhlita. Mikä sopii mulle mainiosti, koska Salzburgissa juhlimista sai kuunnella vähän liiankin kanssa. Kämppikset on lisäksi tosi mukavia, he ovat oikeastaan pariskunta, ja heti tänään he ajeluttivat minua ympäri Newcastlea katsellen nähtävyyksiä. Näin aika monta rantaa ja myös elämäni ensimmäiset surfarit, joten ei mikään huono reissu! :) Alla kuva yhdeltä näköalapaikalta, parempia otoksia tullee myöhemmin.

Näköalapaikka ??

Huoneeni ja uusi asuintaloni näyttää tältä.

Huone ovelta katsoen

Huone sängyltä katsoen

Olohuone (n. 42 tuuman plasmatv jäi kuvasta pois, sori!)

Vessa/kylpyhuone

Eteinen

Ruokailutila

Keittiö

Talo ulkopuolelta, mun huoneen ikkunat on kaksi oikeanpuolimmaista

Eli missään murjussa en joudu asumaan, joten kaikki voi olla ihan huoleti. :) Huomenna alkaa orientaatioviikko yliopistolla, joten tekemistä piisaa ja uusia kavereita saa varmasti lisää. Oon jo tutustunut moneen vaihtariin ja paikalliseen, ja tähän mennessä kaikki on olleet tosi mukavia. Eli luottavaisin mielin lähdetään yliopistoelämään täälläkin. :)

p.s. Tänään tuli vastaan myös elämäni ensimmäinen torakka, onneksi kuollut sellainen. Ikuistin senkin kameralla, että on sitten jälkipolville mitä näyttää. Tältä näyttää siis kuollut torakka New South Walesista.

RIP

Perille päästiin

Matka Oulusta Newcastleen oli pitkä ja hikinen. Matka alkoi siis lennolla Oulusta Helsinkiin, jossa odotin viisi tuntia 10 tunnin jatkolentoani Bangkokiin. Hiki tuli lähinnä Bangkokin lentokentällä, jolla hengasin 4 tuntia katsellen kauppoja ja syöden Pandan lakua (jonka ostin Helsinki-Vantaan tax freestä). Bangkokista lensin Sydneyhin reilut 9 tuntia ja hyppäsin suoraan junaan kohti Newcastlea. Passintarkastus ja tulli olivatkin yllättävän nopeita, pääsin käytännössä suoraan läpi. Eikä kukaan yrittänytkään takavarikoida mun uusia bambusta tehtyjä sukkapuikkoja. :)

Perillä Newcastlessa menin suoraan hostellille ja suuntasin sitten yliopiston kampukselle etsimään asuntoa. Kampuksella on tosi kätevä Accomodation Hub jossa voi etsiä vuokrahuoneita, ja siellä onkin tullut vietettyä paljon aikaa parina viime päivänä. Tähän mennessä oon käynyt katsomassa kolmea huonetta joista kaksi on ollut tosi kivoja, tänään on tarkoitus tsekata vielä muutama huone ihan vaan varalta. Kuvittelin jo asuvani ”omassa” kämpässä, mutta mun ykkösvaihtoehdosta tehdään päätös vasta huomenna lauantaina, joten varasin vielä kaksi yötä hostellista ja pääsen toivottavasti muuttamaan johonkin sunnuntaina. Maanantaista eteenpäin huoneen löytäminen on tosi vaikeaa, koska orientaatioviikko alkaa ja myös paikalliset opiskelijat palaa takaisin kaupunkiin etsimään asuntoa. Meillä vaihtareilla on myös tosi kiireistä kaiken mahdollisen orientoivan kanssa eikä ole aikaa käydä katsomassa huoneita. Joten pitäkäähän peukkuja sielläkin päässä että saan katon pääni päälle sunnuntaihin mennessä! 

 

Ensivaikutelmat Newcastlesta on aika vaihtelevat. Keskiviikkona kun saavuin oli aika kylmä ja tuuli tosi paljon, joten kaivoin ekana laukusta kaulahuivin ja lapaset joita ei Oulussa viime aikoina ole tarvinnut. Torstai oli aurinkoinen päivä, mutta koska on talvi ajattelin fiksusti ettei se aurinko nyt NIIN voimakkaasti voi paistaa ja jätin aurinkorasvan laittamatta. Ite asiassa mulla ei ole edes rasvaa mukana, joten en ois sitä voinu laittaa muutenkaan… Mutta nenä siis punoittaa lievästi tällä hetkellä, mikä on aiheuttanut hieman huvittuneisuutta paikallisten keskuudessa. :) Ei talvella kuulemma voi palaa, mutta eivät vissiin ole tottuneet suomalaiseen vaaleaan ihoon. Mutta eiköhän se tästä. Tänään perjantaina on satanut vettä koko aamun, joten täytynee käydä ostamassa paremmat kengät piakkoin mikäli haluan säilyä kuivana. 

Ihmiset on kyllä tosi mukavia ja ystävällisiä, ja esimerkiksi pankkitäti eilen kertoili mulle ummet ja lammet jostain sen ystävättärestä joka on kreikasta ja osaisi kuulemma lausua mun nimen oikein. Kukaan täällä ei siis osaa sanoa ”r” niin kuin Suomessa sanotaan, ja mut onkin ristitty Ritaksi vähän joka puolella. :) Mut ei se haittaa, oletan et mun tulevat kämppikset oppii oikean lausuntatavan reilussa neljässä kuukaudessa. 

Nukkuminen on ollut hirveän vaikeaa Oulusta lähdön jälkeen, lennoilla sain nukuttua yhteensä ehkä 6h ja väsymys keskiviikkoaamuna oli aikamoinen. Keskiviikosta torstaihin nukuin noin 13 tuntia mutta viime yönä taas vain muutaman tunnin pienissä pätkissä. Yritän nyt väsyttää itseni mahdollisimman hyvin että ensi yö menisi paremmin. :) Hostellissa saa yllättävän hyvin nukuttua vaikka huoneessa onkin monta muuta ihmistä, jos vain siis olisin väsynyt. Eiköhän unirytmi asetu normaaliksi kunhan pääsen asettumaan aloilleni.

En aluksi meinannut uskoa kun mulle yritettiin vakuutella että täällä on oikeasti kylmä, mutta nyt uskon kyllä ihan täysin. Öisin erityisesti meinaa jäätyä, varsinkin kun jätin kaikki lämpimät yövaatteet kotiin. Oon siis nukkunut farkuissa ja neuleessa viimeiset pari yötä ja jatkan samalla linjalla varmaan jatkossakin. Sydneyssä vähän nauratti nähdä ihmisiä toppatakeissa ja lakeissa, mut ei naurattanut enää kun pääsin Newcastleen. Eli taas saa selitellä ihmisille, että ”kyllä olen Suomesta, kyllä minulla on kylmä”. Mutta onneksi kesä on tulossa. :)

Tässäpä tältä erää kaikki, tulee muuten liian pitkä sepustus. Yritän vielä päästä johonkin siirtämään tämän tekstin nettiin, jostain syystä mun kone ei suostu vielä toimimaan kampuksen verkossa. Mutta kyllä tämä tästä, kaikki ”vaikea” on toivottavasti kohta ohi ja normielämä voi alkaa. Cheers!

Hiljaa hyvä tulee...

Kävin tänään viimeistä kertaa puoleen vuoteen (Oulun) yliopistolla. Hieman  haikeana tyhjensin kirjavaununi kirjastossa ja palautin kaikki gradua varten lainaamani kirjat, sekä tietenkin sen vaunun. En ole täysin varma onko graduni oikeasti valmis, mutta koska lähtöön on enää 5 yötä en voinut lykätä kirjojen palauttamista enää.

Maksoin tänään myös viimeiset vakuutuslaskut reissuani varten, joita olikin ihan mukavasti. Jotenkin raivostuttavaa maksaa vakuutuksista sekä Australiaan, että Suomeen, ja vielä raivostuttavampaa on Yhdysvaltojen surkea terveydenhuolto, minkä takia 4 viikkoa Jenkeissä köyhyttää minua yli 200e. Jos joku miettii, kuinka kalliiksi reissuni tulee, niin vastaus on: hyvin kalliiksi. Onneksi on opintotuki ja Osuuspankki, josta saa lainaa. :) En kuitenkaan jaksa kauhistella lainani määrää tässä vaiheessa, koska kerranhan sitä vaan toiselle puolelle maailmaa lähdetään! Ja koska valmistun (toivottavasti) ensi keväänä, pääsen myös pian maksamaan lainojani takaisin, eli no worries! :)

Loppuaika Suomessa menee pakkaillen ja tavaten kavereita ja perheenjäseniä. Olen suunnitellut jo vähän rinkkani sisältöä, mutta lopullisesti mukaan lähtevät tavarat määrittää vaaka. En aio ottaa yhtään ylimääräisiä vaatteita mukaan, koska kyseessä on kuitenkin kulutustavara ja niitä saa Newcastlesta halvemmalla kuin Oulusta. Salzburgiin kannoin ihan turhaan vaatteita, joita ilman olisin aivan hyvin pärjännyt. Tarkoitus on tällä kertaa ottaa sen verran vaatetta, että selviän pari viikkoa, jonka jälkeen olen toivottavasti kotiutunut siinä määrin, että voin ostaa uusia vaatteita. Pieni himoshoppaaja sisälläni iloitsee jo suuresti tästä. :) Lämpimiä vaatteita pitää varmaan ottaa sen verran, etten palellu ekoina öinä hostellissa, Australiassahan on tällä hetkellä talvi eikä mitenkään hirvittävän lämmintä.

Ensi maanantaina puoli kuudelta lentokone nousee Oulunsalon lentokentältä minä kyydissään suuntanaan Helsinki. Helsingistä jatkan Bangkokiin ja sieltä Sydneyhin. Olen Sydneyssä klo 6 keskiviikkoaamuna, ja Newcastleen on tarkoitus mennä junalla jo samana päivänä. Haluaisin ehtiä yliopiston kampukselle vielä keskiviikon aikana hoitamaan pakollisia asioita, listalla on mm. asunnon etsiminen. Olen varannut hostellista sängyn perjantaihin asti, sen jälkeen ei ole tietoa missä tämä neiti nukkuu. Mutta ei ressata sitä vielä, onhan tässä vielä aikaa. :)

Palataan taas, todennäköisesti seuraava postaus tulee Ausseista. :)