Päätöstunnelmia

Olen nyt ollut viikon kotona ja vähitellen tottumassa ajatukseen Suomessa olosta. Eilen palasimme avomieheni kanssa takaisin omaan asuntoomme vietettyämme joulunajan sukulaisten nurkissa. Pari päivää on pesty pyykkiä ja mietitty mitä kaikkea jääkaappiin pitää ostaa. Muuten asunto on kestänyt tyhjilläänolon hyvin, ainoastaan muutaman jauhopukin löysimme kuiva-ainekaapista. Onhan se kiva, että joku on ollut meidän puurohiutaleita syömässä, vaikka olisivathan nekin ötökät voineet pysyä poissa. Nyt kaikki ylimääräinen toiminta kaapeissa on kuitenkin loppunut, joten toivottavasti ötökät ovat poistuneet muille maille.

Kotimatka New Yorkista Ouluun sujui aika helposti, olin lentokentällä hyvissä ajoin ja ennenaikaisena joululahjana sain tavarani chekattua suoraan Ouluun eikä minun näin ollen tarvinnut maksaa ylimääräisestä laukusta Helsingistä Ouluun. :) Pakko myös mainostaa pakkaustaitojani; sain laittaa ruumaan kaksi laukkua á 23kg ja lentokentällä MOLEMMAT laukkuni painoivat tasan 23,0kg. Vähän nauratti katsella molempien vaakojen lukemia, on vissiin jotain ainakin opittu tämän puolivuotisen aikana. :) Oulun lentokentällä minua oli ottamassa vastaan vanhempani ja kotona odotti lisäksi yksi sisareni miehensä kanssa. Lopun perheeni näin joko 22. päivä tai 23. päivä, joten nyt on jo kaikki lähisukulaiset tavattu. Avomiehen kävin hakemassa Tervajoen juna-asemalta aatonaattona, ihme kyllä vielä tunnistin "omani" ja otin oikean sotamiehen joulunviettoon perheeni kanssa. :)

Suomi ja Oulu ovat samanlaisia kuin lähtiessänikin, ainoastaan valoa on vähemmän ja lämpötila matalampi. Lunta on onneksi jonkin verran, vaikka talvi on täälläkin myöhässä. Ehkä se tästä vielä kunnon talveksi muuttuu, ostinhan Nykistä talvikengät joilla pitäisi selvitä vaikka Siperiassa ja niitä pitää päästä testaamaan kunnolla! :)

Tämä on aika varmasti viimeinen kirjoitukseni, blogin tarkoitushan oli kertoa elämästä ulkomailla ja vaihtolukukausi on nyt takana. Edessä on kiireinen viimeinen opiskelukevät ennen valmistumista. Kaksi gradua ja todennäköiset sijaisuudet pitävät aika varmasti huolen, ettei vapaa-ajan ongelmia tule. Vaikka monet ovat ihmetelleet miksi lähdin vaihtoon näin myöhäisessä vaiheessa opintojani (olisinhan jo aika varmasti valmistunut ilman muutamaa kuukautta Australiassa) en kadu vaihtolukukauttani tai sen ajankohtaa. Paljon olen oppinut matkankin aikana eikä valmiissa maailmassa ole mihinkään kiire. Ehtii sitä töitä tehdä reilut 40 vuotta joka tapauksessa, vaikken valmistunutkaan viidessä vuodessa. Enkä 24-vuotiaana ole vanha vastavalmistunut maisteri missään nimessä, saa nähdä jatkanko opintojani vielä keväänkin jälkeen. Kovasti ne opinto-ohjaajan opinnot kiinnostaisivat näiden kieltenopettajan papereiden lisäksi... :)

Kiitos kaikille lukijoille seuraamisesta ja oikein mahtavaa vuotta 2012! Tämä likka ottais nyt tuon makaronilaatikon uunista ja jatkais paluuta suomalaiseen arkeen. :)

Hyvää joulua

Olen kotona ja vähitellen pääsemässä taas Suomen rytmiin kiinni, eikä minuun iskenyt korvatulehduskaan enää häiritse elämää kovin pahasti. Eli kaiken kaikkiaan kotiinpaluu on sujunut hyvin. Yritän joulun jälkeen päivittää vielä viimeisen kerran tuntemuksia kotiinpaluusta ja matkan päättymisestä, mutta nyt on aika viettää laatuaikaa perheen kanssa.

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille matkaani seuranneille, on ollut mukava kirjoittaa tekemisistään kun on tiennyt, että ainakin muutama ihminen käy niitä kirjoituksia lukemassa. Alla vielä joulun piristykseksi aivan tuore kuva itsestäni pienen kävelylenkin jälkeen, naama punaisena ja hirvittävän iso kippo riisipuuroa edessä. Kyllä joulu on mukavaa aikaa, vaikka lumi täältä Pohjanmaalta puuttuukin. :)

Aina ei tarvitse näyttää hyvältä kun kerran perhepiirissä ollaan :)

Se olis nyt tässä

Kaikki tavarat on pakattu ja kyyti lentoasemalle hakee minut noin tunnin päästä. Jäljellä on enää lounaan syönti ja sitten voinkin aloittaa viimeisen matkani tämän 5,5 kuukauden reissun aikana. Mielestäni nyt vuorossa on se paras matka, nimittäin kotiin. :) 24 tunnin kuluttua olen (toivottavasti) jo kotona Oulunsalossa vanhempieni ja sisareni hoivattavana, tällä hetkellä olo on niin flunssainen että lennoista tulee aika varmasti tuskallisia. Mutta mistään hinnasta en matkaani lykkää, kyllä koti kutsuu jo siihen malliin. Perjantaina näen myös rakkaan avomieheni kun hän saapuu viettämään joulua meidän perheen kanssa, ensimmäistä kertaa yli 7 vuoden suhteemme aikana vietämme joulun yhdessä! :)

En ihan vielä käsitä mitä kaikkea on tullut nähtyä ja koettua heinäkuisen lähtöni jälkeen, ehkä parin viikon päästä voin kuvia katsellessani saada paremman kokonaiskuvan koko matkasta. Kuvia on tullut otettua ihan reilusti, kameran muistikortilla on vielä tallessa kaikki kuvat lähdöstä lähtien ja tällä hetkellä niitä on 3792 kappaletta. Eli hetki voi mennä kun valitsee niistä parhaat mitä näyttää sukulaisille ja kehittää oikeiksi paperikuviksi. :) Mutta onneksi on vähän lomaa ennen paluuta opiskelijaelämään, ainoa ensi kevään kurssini alkaa muistaakseni tammikuun puolessa välissä. Sitten onkin tarkoitus painaa niska limassa gradujen kanssa, jotta toukokuussa olisi viimeistään maisterinpaperit kourassa ja olisin valmiina aloittamaan seuraavan elämänvaiheen.

Tämä postaus on hyvä lopettaa videolinkkiin, katsokoon ken haluaa ja jolla video toimii. Kiteyttää tämänhetkiset ajatukseni aika hyvin. 

Kyllä maalla oli mukavaa

Vietin viikonlopun tätini ja hänen miehensä loma-asunnolla Milanin pienessä kylässä parin tunnin ajomatkan päässä New Yorkista. Viikonlopun aikana teimme jouluvalmisteluita, eli listalla oli pipareiden ja torttujen leipomista. Piparit maistuivat aivan yhtä hyvältä kuin muistinkin ja ensimmäistä kertaa näin myös miten voitaikina tehdään itse alusta alkaen. Sen voimäärän nähtyäni alkoivat tortut näyttää aivan toisilta kuin ennen ja tyydyin syömään vain pari. Joskus aiemmin olisi saattanut mennä muutama enemmän...

Jouluruokien lisäksi pääsin maistamaan myös kunnon gourmet-ruokaa, lauantaina illalliseksi oli nimittäin hummeria ja pastaa simpukkakastikkeessa. Ennen illallisen nauttimista pääsin myös saunomaan kunnon suomalaisessa saunassa, joten päivä oli käytännössä täydellinen. Ostin myös muutaman tuliaisen lisää, uusi matkalaukku alkaa vähitellen täyttyä. :) Laittaisin tähän kuvia viikonlopusta, mutta kamera on jossain kaukana enkä jaksa nousta sitä hakemaan. Laiskuus iskee aina välillä...

Paluu kotiin on nyt jo niin lähellä, että voin jo melkein nähdä perheeni ottamassa minua vastaan lentokentällä. Lisäksi voin jo lähes maistaa maitorahkan pehmeän maun, jota ilman olen joutunut olemaan aivan liian kauan. Ruisleipää löysin sattumalta perjantaina eräästä kojusta Union Squaren markkinoilta (oli muuten oikeasti suomalaista leipää!), joten sitä ei enää kaipaa niin paljon. Uskomatonta ajatella, että kahden yön päästä olen jo lähdössä kohti kotia ja keskiviikkoiltana pääsen nauttimaan taas vanhempieni, sisarteni sekä kaikkien läheisten seurasta, juuri sopivasti jouluksi. :) Lennosta on näillä näkymin tulossa tuskainen kiitos tukkoisen nenän ja koko ajan "poksuvien" korvien, mutta viimeiset kolme lentoa menee vaikka pää kainalossa kun kotiin ollaan matkalla!

Kulttuurielämyksiä

Olen tämän viikon aikana päässyt näkemään ja kokemaan kulttuuria yllin kyllin. Maanantaina kävin elämäni ensimmäisessä Broadway-esityksessä katsomassa klassikon "Oopperan kummitus" ystäväni Amyn kanssa. Tapasin Amyn ensimmäistä kertaa käydessäni lauantaina lounaalla parin Losissa tapaamani ihmisen kanssa ja kun ilmeni, että molemmat olemme yksin Nykissä tämän viikon päätimme tehdä turistijuttuja yhdessä. Joten maanantaina vuorossa oli hieman shoppailua, illallinen mahtavassa Carmine's-ravintolassa ja sen jälkeen esitys Majestic Theaterissa. Kumpikaan meistä ei ollut tietoinen mistä "Kummitus" oikeasti kertoo (pyhäinhäväistys, tiedän), joten tarina oli lopulta hienoinen yllätys. Mutta esitys oli todella vaikuttava ja kokemuksena mahtava, ei varmaan ole parempaa tapaa aloittaa Broadway-elämysten sarjaa kuin tuollaisella klassikolla.

Tiistaina kävimme Amyn kanssa Metropolitanin taidemuseossa, jossa oli huone toisensa perään erilaisia hienoja (ja kalliita) taideteoksia eri aikakausilta ja mantereilta. Kyllästyttyämme museoon suuntasimme Century21-outletmyymälään, jossa Amy ei ollut aiemmin käynyt. Löysin lopulta itselleni kengät ja takin, joten enää ei ole tarvinnut palella täällä Nykin kylmyydessä! :) Saa nähdä miten selviän Oulun talvesta, mutta onneksi siellä ei ilmeisesti vielä ole kovin kylmä...

Keskiviikkona kävin katsastamassa Liberty Islandin ja Ellis Islandin, eli Vapaudenpatsaan ja maahanmuuttomuseon. Lautalla oli suhteellisen viileää, mutta päivän mittaan aurinko alkoi lämmittää eikä tarvinnut koko päivää palella. Takaisin Manhattanin eteläpäähän päästyäni kävin ostamassa itselleni matkalaukun, jotta saan kaikki ostamani tavarat kuskattua takaisin Suomeen. Harjoittelin matkalaukun vetämistä n. 20 korttelin verran kävellessäni SoHo:n tapaamaan Amya (jonka löysin Chanelin liikkeestä ostamasta uusia saappaita) ja hyvin rullaa perässä laukku! Hintakaan ei ollut järkyttävän korkea, joten olen oikein tyytyväinen (tähänkin) ostokseeni. :) Keskiviikkoiltana kävin tätini ja hänen miehensä kanssa illallisella ja katsomassa elämäni toisen Broadway-esityksen, tällä kertaa vuorossa oli laivalle sijoittuva "Anything Goes". Tässä musikaalissa oli todella lahjakas päätähti (Sutton Foster), mahtava musiikki (säveltäjä Cole Porter) ja ekstrabonuksena näyttelijäkaartiin kuului myös Kelly Bishop, jonka minä tunnen parhaiten Gilmoren tyttöjen Emily Gilmorena. En tiennyt hänen olevan tässä musikaalissa, joten leuka hieman loksahti kun näin hänet lavalla. Meillä oli vielä mahtavat paikat todella läheltä lavaa, joten esiintyjät todella näki. Mahtava kokemus siis kaikin puolin. :)

Torstaina säätiedotus lupasi sadetta, joten sovimme Amyn kanssa treffit MoMA:an, eli modernin taiteen museoon. Oli aika modernia taidetta tosiaan, aivan kaikkea ei tämä tyttö tajunnut... Mutta oli siellä hienoja teoksia yllin kyllin, nyt olen mm. nähnyt elämäni ensimmäiset Picasson, Monet'n, Warholin ja Kahlon maalaukset. Pidin erityisesti hienosta valokuvista, joita oli huonetolkulla näytillä. MoMA:n jälkeen kävin ostamassa joululahjoja/tuliaisia, joita etsiessäni kävin läpi mm. New Yorkin isoimmat musiikkikaupat. Sam Ash -liikkeessä oli selloja yksi seinä täynnä, pakko oli käydä vähän hipelöimässä. :) Jousta ei ollut tosin tarjolla, joten en päässyt oikeasti soittamaan. Kotona sitten taas.

Tänään perjantaina kävin (taas kerran) jouluostoksilla ja sen jälkeen Amyn kanssa High Line:llä, mikä on vanhoille ratakiskoille rakennetty puisto muutaman metrin katutason päällä. Puisto on todella hieno ja kesällä varmasti mahtava paikka viettää aikaa, näin keskellä talvea maisemat eivät olleet niin ihastuttavat. Mutta onpas koettu nyt sekin! :)

Kohta lähdemme tätini ja hänen miehensä kanssa viikonlopuksi maalle heidän loma-asunnolleen tekemään jouluvalmisteluita, piparitaikina odottaa jääkaapissa ja ilmeisesti myös torttuja on tarkoitus leipoa. Että eiköhän se suomalainen joulutunnelmakin viikonlopun aikana saada aikaan. :) Takaisin palaamme sunnuntaina ja sitten onkin enää pari päivää jäljellä ennen tämän viiden ja puolen kuukauden mittaisen matkan viimeisiä lentoja. Lähden tiistaina iltapäivällä lentokentälle ja lennän Reyjkavikin kautta Helsinkiin jonne minun pitäisi saapua keskiviikkona yhden aikaan. Oulussa minun pitäisi olla seitsämän aikaan illalla. Tänään äitin kanssa skypettäessäni annoin listaa mitä jääkaapista pitää keskiviikkona löytyä, maitorahkaa on parempi olla ja reilusti! :) Sitten onkin päivä aikaa kotiutua ja valmistautua matkustamaan joulunviettoon Pohojammaalle, koko perhe nimittäin suuntaa Tervajoelle siskoni luokse. Sukujoulua odotellessa. :)

Alla muutama kuva tältä viikolta.

Lisäsin myös FB-albumiin viimein kuvia, https://www.facebook.com/media/set/?set=a.10150425121023331.380864.672308330&type=1&l=fd857b9aab

Broadway kutsuu

Olen viimeiset päivät yrittänyt leikkiä turistia täällä New Yorkin isossa ja ihmeellisessä maailmassa. Torstaina kävin ensimmäistä kertaa juoksemassa Keskuspuistossa, ja tottakai eksyin ja päädyin aivan väärälle puolelle puistoa kuin missä kuvittelin olevani. :) Mutta ei siinä mitään, juoksentelin sitten ympyrää ja löysin lopulta tieni takaisin majapaikkaani (tosin "eksyin" matkalla myös vähän ostoksille Century 21 -nimiseen outletmyymälään). Pari hienoa paikkaakin sattui matkalle.

Lenkkimaisemia

Torstain vietin muuten kierrellen täällä Upper East Sidellä ja tein illalliseksi koko porukalle lihapullia ja perunamuusia. Suomalaista perinneruokaa. :)

Perjantaina ajelin metrolla Brooklyn-sillalle ja kävelin sillan melkein päästä päähän, en kuitenkaan päätynyt menemään Brooklynin puolelle vaan palasin takaisin Manhattanille. Sillalta oli hienoa katsella Manhattanin pilvenpiirtäjiä. Näin myös ensimmäistä kertaa Vapaudenpatsaan, vaikkakin vain kaukaisuudessa. Yritän käydä katsomassa patsasta lähemmin pikimmiten. Kävelin loppupäivän Manhattanin eteläpuolella, mikä on todellista business-aluetta. Wall Streetiäkin kävin katsomassa, mutta Occupy Wall Street -mielenosoitus oli jo "purettu" eikä paikalla ollut enää tuhansittain ihmisiä. Kävin katsomassa myös entisten WTC-tornien olinpaikkaa, nykyään paikalla on rakennustyömaa ja kaksoistorneista muistuttaa vain Yhdysvaltain lippu ja teksti "We will never forget".

Vapaudenpatsas

Manhattan Brooklyn-sillalla katsoen

Lauantaina kävin toista kertaa juoksemassa Keskuspuistossa ja tällä kertaa löysin sen oikean lammen jonka ympäri oli tarkoitus juosta jo torstaina. Kyseessä on siis Jacqueline Kennedy Onassis Reservoir, lammikko jota on kuvattu lukemattomissa elokuvissa. Muun muassa Sinkkuelämän Charlotte on lenkkeillyt samalla radalla. :) Paikalla oli lauantaiaamuna ainakin sata muutakin innokasta lenkkeilijää, joten ihan tungoksessa sai juosta. Otin lenkin aikana pari kuvaa, ihan "kivalta" näyttää tosiaan maisemat täällä juostessa. Hieman erilaista kuin Oulussa. :)

Lauantaina kävin parin Losissa tapaamani ihmisen kanssa brunssilla Boathouse-ravintolassa, joka sijaitsee Keskuspuistossa pienen järven reunalla. Paikka on todella suosittu mutta pääsimme lopulta syömään ja ruoka oli todella hyvää. Söin pitkästä aikaa kunnon kalaa vihannesten kera, ei mitään purkkitonnikalaa vaan kunnon lohta ja ilmeisesti jotain sampea (en ole aivan varma mitä tuli syötyä). Annokseen kuului oikeasti bagel mutta Arnolds'in päivien jälkeen ne eivät oikein enää maistu, jostain kumman syystä, joten pyysin tilalle vihanneksia vaikka tarjoilija kovasti vastustikin. :) Ilmeisesti nykkiläiset tosissaan tykkäävät bageleistaan.

Lauantai-iltana serkullani oli pikkujoulujuhlat täällä asunnolla ja paikalla oli yhteensä varmaan lähes 30 ihmistä. Itse olin aika hyödytön valmisteluapulainen, koska pari päivää vaivannut flunssa vei minusta kaiken energian ja otin parin tunnin päiväunet sillä aikaa kun tytöt valmistelivat asuntoa. Heräsin talven ihmemaassa, jossa katosta roikkui lumihiutaleita ja joka paikka oli täynnä kimalletta ja joulukoristeita. Joulufiilis alkoi tarttua itseenkin, vaikka tähän mennessä olen jotenkin onnistunut välttämään sen. Lumen puute ja vieras maa ei oikein saa aikaan joulutunnelmaa, mutta eiköhän se sieltä tule kunhan kotiinpaluu lähenee vielä vähän. :)

Tänään sunnuntaina siivottiin aamulla asunto serkkuni kanssa ja sen jälkeen lähdin käymään kaupungilla taas kerran kiertelemässä. Tällä kertaa kävelin Chelseassa ja yritin etsiä talvitakkia ja -kenkiä, löytämättä kumpiakaan. Tai kengät olisin ostanut, jos kassajono olisi ollut lyhyempi. Pitää käydä joku toinen päivä uudestaan katsastamassa valikoimaa. :) Kotimatkalla näin myös sen kuuluisan kolmionmallisen talon, joka ei kyllä näytä kovin kummoiselta pimeällä. Kuviakaan ei oikein saanut.

Otsikkoon viitaten, minulla on liput kahteen Broadway-musikaaliin ensi viikolla. :) Huomenna maanantaina käyn katsomassa Oopperan kummituksen erään kaverin kanssa ja keskiviikkona käyn tätini ja hänen miehensä kanssa katsomassa 'Anything goes'. "Hieman" innoissaan odotan molempia musikaaleja, enhän ole koskaan käynyt katsomassa oikeaa ison luokan musikaalia. Jotenkin luulen, että Oulun kaupunginteatterin näytelmät kalpenevat oikeiden Broadway-produktioiden rinnalla. Mutta voinhan olla väärässäkin, kyllä Oulussakin osataan asiat. :)

New York, New York

Olen onnistuneesti vaihtanut rannikkoa ja siinä samalla ilmastoa. Kalifornian auringonpaisteesta on siis siirrytty Amerikan itärannikolle ja Isoon Omenaan. Ensin pitää kuitenkin mainostaa, että maanantai-illan elokuvan ensi-illassa bongasin julkkiksia ihan tosissaan, paikalla oli nimittäin mm. lähes koko Gleen näyttelijäkaarti, Josh Duhamel vaimonsa Fergien kanssa, Katherine Heigl, Michelle Pfeiffer, Halle Berry, Zac Efron, Hillary Swank jne. Eli ihan oikeita julkimoita oli paikalla ja minä näin heidät kaikki! :) Tosin tirkistelypaikka ei ollut aivan paras mahdollinen, koska turvamiehet siirsivät meidät pariinkin otteeseen kauemmas punaiselta matolta (joka oli itse asiassa musta) ja lopulta katselimme tähtien saapumista kolmannen kerroksen parvekkeelta. Kuvista ei tullut kovin hyviä etäisyyden takia, mutta parista kuvasta saa ihan oikeasti selvää ketä on yritetty kuvata. :) Alla yksi esimerkki.

Josh Duhamel, Fergie ja kaksi naista joita en tunnistanut :) En oo kovin hyvä starabongari.

Maanantaiaamuna kävin toista kertaa Universal-studioilla, jolloin pääsin hengaamaan myös hyvän ystäväni Homerin kanssa. :)

Me and my homeboy Homer :)

Tiistaiaamuna saavuin sateiseen New Yorkiin parin tunnin yöunien jälkeen. Olin varannut sukkulabussikyydin lentokentältä Grand Central -asemalle josta minun piti hypätä toiseen bussiin, mutta mukava bussikuski toikin minut suoraan tätini asunnolle Upper East Sidelle. :) Ei siis tarvinnut raahata rinkkaa ja laukkuja juna-asemalta bussipysäkille ja yrittää etsiä oikeaa bussia. Hyvää palvelua. Torkuin päivällä vähän aikaa sohvalla ennen kuin päätin lähteä tutustumaan vähän kaupunkiin, tai oikeastaan etsimään infopistettä josta saisin kartan. Kävelin lopulta Keskuspuiston läpi Times Squarelle ja sitten takaisin 5. Avenueta pitkin, mikä ilmeisesti on ihan mukavan mittainen lenkki. Ostin itselleni myös metrokortin busseja ja metroja varten, mutten vielä tiistaina uskaltanut käyttää sitä kun en ollut varma mihin suuntaan pitää mennä. :) Tuli sitten käveltyä sateessa, mikä teki ihan hyvää lentokoneessa istumisen jälkeen.

Tänään keskiviikkona lähdin 11 maissa kaupungille, kävin serkkuni kanssa lounaalla ja suuntasin sitten Macy's tavaratalon alennusmyynteihin. Oli ihan tehokas reissu, ostin Macy'siltä ja Uni Qlo -nimisestä kaupasta mm. saappaat, 3 paitaa, neuleliivin ja alusvaatteita. Kaikki tietenkin alennuksesta. :) Palatessa osuin kammottavaan kello kuuden ruuhkaan, minkä ansiosta jouduin odottamaan metroasemalla kolmen junan verran ennen kuin mahduin itsekin kyytiin. Ei ole Oulussa tällaisia ruuhkia, paitsi ilmeisesti silloin kun uusi Zeppelin avattiin Kempeleessä. :) Huomenna on tarkoitus tutustua tähän puoleen kaupungista ja katsella mitä täältä päin löytyy, aamulla aion käydä Keskuspuistossa lenkillä mikäli sade viimein lakkaa. Tällä hetkellä ennuste on ihan lupaava, joten peukut pystyyn! :)

Teksti toivottavasti kuvaa seuraavia kahta viikkoa

Los Angeles

Selvisin kuin selvisinkin torstaina Hollywoodiin, vaikka bussi olikin puoli tuntia myöhässä ja matkassa kesti sellaiset 8 tuntia. Tapasin bussissa taas mielenkiintoisia tyyppejä, joiden tarinoita kuunnellessa matka meni ihan jouhevasti (lisäksi nukuin varmaan kolme tuntia).

Perjantaina kävin tutustumassa Universal-studioihin, mikä oli hyvä tapa viettää päivä. Useamman tunnin jaksoin pyöriä alueella, vaikka aluksi luulin etten kahta tuntia kauempaa saa aikaa kulumaan. Ostin muutaman tuliaisenkin alueen monista myymälöistä, toivottavasti löydän rinkasta vielä tilaa niillekin... :) Perjantai-iltana kävelin yhden huonetoverini kanssa Sunset Boulevardilla ja Hollywood Boulevardilla yrittäen bongata tähtiä, sekä niitä maassa olevia että ihan oikeita ihmisiä. Maassa olevia näkyi paljon, ihmisiä ei niinkään. Käytiin myös tarkastamassa kiinalaisen teatterin eteen painetut käden- ja jalanjäljet, en olisi uskonut että Taylor Lautnerilla (eli siis Twilight-elokuvien Jacob-ihmissudella) on yhtä pienet kädet kuin mulla! :) Alla todiste.

Lauantaina kävin hostellin järjestämällä kävelyllä Hollywood-kyltille, tai siis niin lähelle kuin laillisesti saa mennä. Kyltti oli oikeasti aika pieni, ei ne kirjaimet ole kuin 14m korkeat. Elokuvissa kaikki näyttää vaan isommalta. :) Oli kuitenkin aika siistiä nähdä tuo varmaan maailman kuuluisin kyltti livenä.

Ei ole photoshopattu! :)

Iltapäivällä meidän oli tarkoitus käydä patikoimassa Runyon Canyonilla, mutta lounaaksi nautittu tuhti meksiloinen ruoka vei mehut suurimmasta osasta porukkaa joten päädyimme päiväunille hostellille ulkoilun sijaan. :) Lauantai-iltana lähdimme porukalla tutustumaan Losin yöelämään ja päädyimme käymään useammassakin paikassa. Hauskaa sinänsä, että Losissa yöklubit menee yleensä kiinni jo kahdelta kun Oulussakin valomerkki tulee yleensä vasta neljän aikaan (en oo kyllä Oulussa koskaan ollut missään paikassa valomerkkiin asti niin ei voi olla varma). Olin joka tapauksessa nukkumassa vähän kolmen jälkeen, joten tämänkin reissun yksi pakollinen "biletysilta" on nyt koettu eikä tarvi enää koko yötä riekkua ulkona ellen välttämättä halua. Kerrankin oli oikeasti mukavaa olla vähän pidempään ulkona kun oli mukava porukka koossa, hostelleissa oikeasti tapaa tosi mahtavaa porukkaa. :)

Tänään sunnuntaina ajoimme kolmen muun reissaajan kanssa fiilistelemään Santa Monican ja Venicen biitsitunnelmaa. Ilma oli viileä ja vesi varmasti jäätävää, mutta kivaa oli vaan istua rannalla ja katsella meininkiä. Santa Monica ei ollut kovinkaan ihmeellinen paikka, mutta Venice Beachillä oli oikeasti tunnelmaa. Siellä ihan oikeasti hengaa kehonrakentajia joiden reenausta voi katsella, lisäksi paikka oli täynnä kaiken maailman hippejä kauppaamassa ties mitä. Kävimme lounaalla tosi kivassa rantaravintolassa ja kävelimme pitkin rantakatua katsellen mahtavaa auringonlaskua.

Auringonlasku Venicen tyyliin

Paluumatkalla ajoimme Beverly Hillsin läpi, mutta emme vieläkään nähneet julkkiksia. Toivottavasti huomenna maanantaina on parempi tuuri, parin korttelin päässä järjestetään nimittäin huomenna New Year's Eve -elokuvan ensi-ilta ja paikalle pitäisi saapua ainakin Jessica Biel, Josh Duhamel, Zac Efron (IIK!!! :D), Katherine Heigl, Ashton Kutcher ja Michele Pfeiffer ihan näin muutamia "pikkunimiä" mainitakseni. Leffassa näyttelee myös kestosuosikkini Jon Bon Jovi, mutta ainakaan lehdistötiedotteen mukaan hän ei olisi tulossa paikalle. :( Toivon kuitenkin, että tiedote on väärässä... Aamupäivällä lähden muutaman tytön kanssa käymään uudestaan Universal studioilla koska sain kahden päivän lipun yhden päivän hinnalla, joten samahan tuota on käyttää toinenkin päivä siellä kierrellen. Tarkoitus on kuitenkin tulla takaisin hyvissä ajoin, jotta nähtäisiin edes vilaus jostakin starasta. Nimmareista luultavasti saa vain haaveilla, mutta toivossa on aina hyvä elää. :)

Yhdeksän maissa illalla lähden lentokenttäbussilla kohti LAX-lentokenttää ja lennän yötä myöten New Yorkiin, matkani viimeiseen etappiin. Nykissä ollaan suunniteltu treffejä parin tyypin kanssa täältä hostellilta, koska hekin sattuvat olemaan siellä loppuviikosta. Eiköhän me keksitä jotain kivaa tekemistä, vaikka sää lupaileekin vähän sadetta ja kylmää. Ensimmäinen missioni Nykissä on ostaa kunnon takki ja jotkut kivat kengät, onhan tässä jo monta kuukautta odotettukin sitä kunnon shoppailun aloittamista... :)

San Francisco

Minun pitäisi tällä hetkellä istua hostellissa Hollywoodissa ja suunnitella seuraavia päiviä Losissa. Sen sijaan istun Berkeleyn vuorilla katsellen San Franciscoa ja suunnitellen huomista matkustuspäivää. Heräsin siis tänä aamuna aikaisin pakkaamaan laukut loppuun jotta ehdin hyvissä ajoin Losiin lähtevään bussiin. Viimeisenä ennen lähtöä tarkistin sähköpostit, joiden seasta löysin ilouutisen bussiyhtiöltä: mekaanisen ongelman takia bussia San Franciscon ja Los Angelesin välillä ei pystytä tänään ajamaan, joten huomenna uusi yritys! Vähän meinasi ärsyttää, mutta suunnitelmat aina välillä muuttuu ja sen mukana pitää elää. Hyppäsin sitten taas Bart-junaan kohti San Franciscoa (vaikkakin aluksi nousin väärään junaan ja seikkailin hetkisen eri linjojen välillä ennen kuin viimein istuin junassa matkalla oikeaan suuntaan) ja kävelin muutaman tunnin keskustassa. Ilma oli mahtava täkäläiseksi alkutalveksi, koska vaikka tuulikin aika paljon ei ollut San Franciscolle tyypillistä sumua. Eli eteensä jopa näki, toisin kuin eilen tiistaina kun kävimme "katsomassa" Golden Gate -siltaa... Tässä lyhyt kertaus viime päivistä täälläpäin Kaliforniaa:

Maanantaina kävimme Pilvin kanssa tutustumassa Alcatrazin vankilaan, mikä oli tosi mielenkiintoinen kokemus. 26 dollarilla saimme laivaliput saarelle ja takaisin, sekä audiokierroksen vankilan sisällä (eli siis kävelimme kuulokkeet korvilla ympäri vankilaa ja kuuntelimme entisten vankien ja vanginvartijoiden tarinoita vankilan toiminnasta). Kierros oli todella kiinnostava ja aika varmasti esimerkiksi The Rock -elokuvan katsominen on jatkossa entistä mukavampaa, kun on oikeasti käynyt niissä paikoissa joista elokuva kertoo. Alcatrazin jälkeen kävimme Chinatownissa syömässä Subwaylla (:D) ja shoppailimme keskustassa ennen paluuta takaisin Berkeleyyn. Ajoin myös elämäni ensimmäistä kertaa cable carilla, eli San Franciscon "ratikalla". Ja onnistuin  rikkomaan Disney-kaupassa yli 10 dollarin joulupallon, vähän meinasi hävettää kerätä niitä sirpaleita lattialta... Kunnon elefantti posliinikaupassa. :)

Eräs Alcatrazin selli

En meinannut tippua yhtään! :)

Tiistaina ajoimme katsomaan Golden Gate -siltaa, josta ei siis näkynyt sumun takia mitään. Ihan huvitti seistä "näköalatasanteella" ja katsella paksua pilviverhoa, jonka läpi ei nähnyt yhtään mitään. Lopulta saimme pari kuvaa sillan korkeimmista torneista, jotka välillä vilahtivat pilvien keskeltä. Alla yksi esimerkki.

Tämän parempia kuvia en sillasta saanut, mutta selkeä kuva on kuitenkin piirtynyt verkkokalvoille joten jokapäiväinen sumu ei kuitenkaan kamalasti harmita. Tiistai-iltana olin vähän kuumeinen ja flunssainen, joten illan vietin pakaten ja pyykäten ollakseni terve ja virkeä keskiviikkoaamun lähtöä varten, jota ei sitten koskaan tullatkaan.

Tänään kävin siis taas keskustassa kävelemässä ja iltapäivällä kävimme parissa kaupassa täällä Berkeleyssä ja illalla ajoimme vuorten toiselle puolelle Walnut Creekiin kauppakeskukseen. Walnut Creek oli aivan erilainen paikka verrattuna Berkeleyhin; täällä meininki on hyvin rentoa ja hippimäistä ja kodittomia istuu lähes joka kadunkulmassa, kun taas Walnut Creekissä kaikki kadut olivat siistejä ja ihmiset tyylikkäitä, eikä kodittomia ollut missään. Muutenkin täällä jenkkilässä kyllä huomaa ihmisten tuloerot selvästi, päältä päin näkee kenellä on rahaa ruokaan ja vaatteisiin ja kenellä ei. Valitettavasti.

Huomenna olen toivottavasti päässyt seuraavaan matkakohteeseen, eli Los Angelesiin. Aion käydä ainakin Universal-studioilla ja kävellä ympäri Hollywoodia, ja tietenkin pitää käydä katsomassa sitä kuuluisaa kylttiä. Maanantai-iltana onkin jo lennot kohti New Yorkia ja Keskuspuiston lenkkimaisemia. Tekee muutenkin ihan hyvää päästä pois näiden liian hyvin maistuvien ruokapatojen äärestä, musta on pidetty liian hyvää huolta ja sen huomaa housunvyötäröllä. Aika palata takaisin tonnikala-raejuusto-dieetille ja hostellielämään hetkeksi. :)