Kuvapäivityksiä

Nyt parin Usa-päivän jälkeen katsoin tarpeelliseksi lisätä vähän kuvia fb-albumeihin, osa on tosin samoja mitä laitoin tänne blogiinkin muutama kirjoitus sitten. Mutta tässäpä linkit albumeihin:
https://www.facebook.com/media/set/?set=a.10150396524308331.377269.672308330&type=1&l=d8e17135af 
ja
https://www.facebook.com/media/set/?set=a.10150425121023331.380864.672308330&type=1&l=fd857b9aab

Jälkimmäiseen tulen lisäämään kuvia myöhemmin kunhan matka taas etenee ja uusia kuvia tulee, edelleen multa puuttuu esimerkiksi hyvä kuva San Franin valomerestä pimeällä, mutta sen saan toivon mukaan napattua ennen lähtöä.

Eilen tutustuin San Franciscon keskustaan muutaman tunnin ajan ja jo lyhyen vierailun jälkeen voin sanoa, että tykkään kaupungista kovasti. Tänään vuorossa oli pitkästä aikaa kunnon urheilua kun hölkkäsin täältä vuorilta alas Berkeleyn yliopistokampukselle ja kiertelin vähän paikkoja Berkeleyssä. Alaspäin juokseminen tuntuu pohkeissa ihan mukavasti, saa nähä miten kipeää tekee huomenna kävely... :) Eikä se 4 kilometrin mittainen tasainen nousukaan aivan iisiä ollut, kovasti meinas jyrkimmissä paikoissa puhalluttaa. Mutta yhteensä reilut 11km tuli parissa tunnissa taivallettua, ihan hyvin ottaen huomioon että kävelin suurimman osan matkasta.

Huomenna menemme käymään Alcatrazissa ja minä käyn myös Pier 39:llä, molemmat paikat on kaikkien mukaan aivan must-juttuja kun San Franciscossa käy. Odotan innolla varsinkin tuon kuuluisan vankilasaaren näkemistä, onhan niitä saarella kuvattuja elokuvia tullut joskus katsottua. :) Ehkä Sean Connery tulee jonkun kulman takaa vastaan... ;)

Kaliforniassa ollaan

Saavuin tänään perjantaiaamuna (eli Uuden-Seelannin aikaa lauantaiaamuna) San Franciscoon 12 tunnin lennon jälkeen. Väsytystaktiikkani toimi ihan kelvollisesti, koska sain nukuttua varmaan lähemmäs kuusi tuntia koneessa. Katsoin lisäksi kolme elokuvaa, aikaa kun kerta piisasi. :) Lentokentällä selvisin tullista ja rajatarkastuksesta yllättävän nopeasti ja olin paikallista aikaa jo puoli yhden maissa North Berkeleyn juna-asemalla odottamassa kyytiä ylhäällä vuorilla sijaitsevaan majapaikkaani. Muuten päivä meni lähinnä nuokkuessa, tosin illalla kävimme koko porukka kuuntelemassa paria suomalaisbändiä eräällä pienellä studiolla/klubilla. Paikalla oli paljon suomalaisia ja varsinkin Oulu ja muu Pohjois-Suomi oli hyvin edustettuna, joten Oulun murretta sai vääntää taas ihan tosissaan. Mukavaa vaihtelua pitkästä aikaa. :)

Tässä vaiheessa ei olekaan paljon muuta kerrottavaa, huomenna lähden tutustumaan San Franciscoon ja katsomaan mitä siellä näkyy. Kello on nyt 1 yöllä, eli sisäisen kelloni mukaan aamuneljä, joten varmaan korkea aika painaa pää tyynyyn ja yrittää nukkua matkaväsymystä pois. Tieto siitä, ettei jäljellä ole kuin yksi pitkä matkustusrupeama ennen paluuta Ouluun on aika lohduttavaa tällä hetkellä. :) Öitä.

p.s. Ikkunastani näkyy tällä hetkellä öinen San Francisco kaikessa valokomeudessaan, mukaanlukien Golden Gate -silta ja Alcatrazin vankilasaari. Mitä teidän ikkunoista näkyy? :)

Auckland

Vietin viimeiset tuntini Rotorualla englantilaisen Julien kanssa kävellen, teimme varmaan noin 10km lenkin järvenrantaa pitkin ja pusikkojen seassa mutkitellen. Viiden maissa hyppäsin bussiin suuntana Auckland, kun Julie taas matkasi omalla bussillaan toiseen kaupunkiin. Toivottavasti tapaamme vielä, ainakin nyt on tiedossa matkaopas Englannista kunhan sinne joskus matkustan. :) Yksi yksinmatkustamisen parhaita puolia on juuri uudet tuttavat joita matkan varrelta löytää, porukassa reissatessa tulisi vietettyä liian paljon aikaa vain omien kavereiden kanssa. 

Saavuin Uuden-Seelannin suurimpaan kaupunkiin tiistai-iltana yhdeksän aikaan. Bussipysäkiltä raahasin tavarani 4 korttelia ylämäkeen hostelliini, joka sijaitsee aivan Skytowerin vieressä, hyvin lähellä pääkatua Queen Streetia. Ensikosketus hostelliini ei ollut aivan mahtava, aluksi en meinannut saada huoneen ovea auki ja sitten en saanut sitä lukkoon. Huoneessa oli saapumishetkellä vain yksi tyhjä peti (neljästä), muttei yhtään ihmistä. Menin nukkumaan puolenyön maissa enkä siinäkään vaiheessa ollut nähnyt huoneen muita asukkaita, joten hetken luulin saavani nukkua yksin. Toisin kuitenkin kävi, kun kaksi huonetoveriani päättivät laittaa kattovalon päälle aamuviideltä ja aloittaa pakkaamisen. Ilmeisesti he olivat poistumasta kaupungista/maasta. Ei mitenkään hirveän kohteliasta minun mielestä herättää toinen tuohon aikaan, mutta en viitsinyt ruveta kuitenkaan asiasta valittamaan. Näiden kahden poistuttua nukahdin uudestaan, kunnes kolmas huonetoverini päätti tulla nukkumaan aamukuuden maissa ja herätti minut uudelleen. Näillä kyseisillä aasialaisilla on kovin kummat nukkumistavat ja –ajat… 

Keskiviikkoaamuna päätin tutustua Aucklandiin, joten vietin suuren osan päivästä kävellen ympäriinsä ja lopulta hyppäsin bussiin ja kiersin käytännössä kaikki lähimmät kaupunginosat maisemia katsellen. Kahdeksan maissa menin Skytoweriin, Uuden-Seelannin korkeimpaan rakennukseen, ja maksoin 18 dollaria lipusta kolmelle eri tasolle; kahvila/ravintola 182m, Main Observation Level  186m ja Sky Deck 220m. Saapuessani keskimmäiselle tasolle aurinko alkoi vähitellen laskea ja sain ihan ok kuvia Aucklandista lintuperspektiivistä. Auringon laskettua kaikki kaupungin valot syttyivät ja näköala oli huikea, varsinkin kun ilta oli suhteellisen selkeä eikä pilvet haitanneet näkyvyyttä. 

Auckland illalla

Keskiviikkoiltana kävin Rotorualla tapaamani espanjalaisen Garbinen kanssa kiinalaisessa syömässä, hän tuli Aucklandiin vain yhdeksi yöksi ja lensi heti torstaiaamuna Christchurchiin jatkamaan seikkailujaan Etelä-saarella. Satuimme taas samaan huoneeseen, oli mukavaa nukkua toinen yö kun tiesi, ettei kukaan ole herättämässä ennen auringonnousua. :)

Torstaiaamuna satoi vettä, joten päätin viettää ainakin aamupäivän kierrellen Aucklandin museota. Löysin hostellin vessasta itselleni vielä jopa seuralaisen, australialainen Alex lähti kanssani tutustumaan Tyynenmeren saarten historiaan ja muihin näyttelyihin. :) Aina kannattaa siis jutella ventovieraille omituiseltakin tuntuvissa paikoissa, saattaa vaikka saada uusia kavereita! Museo oli oikein mielenkiintoinen, esillä oli maorien historiaa sekä muita mielenkiintoisia asioita, pääsin mm. kokemaan miltä tuntuisi istua talossa kun lähistöllä purkautuu tulivuori joka saa aikaan maanjäristyksen. :) 

Minä ja Spitfire :)

Museon jälkeen hyppäsin taas bussiin ja ajelin hostellille syömään, minkä jälkeen jatkoin bussimatkailua ilmaisella City Linkillä. Lähinnä tarkoitus oli selvittää, mitä perjantaiaamuna tekisin ennen kuin pitää lähteä lentokentälle. :) Päätin käydä parissa paikassa ja muuten vain kävellä ympäriinsä, yritän väsyttää itseni mahdollisimman hyvin ennen 12 tunnin lentoa, jotta saan edes vähän nukuttua koneessa ja sillä tavalla kääntää sisäisen kelloni mahdollisimman nopeasti Kalifornian aikaan. Voi olla turha toivo, mutta aina voi yrittää. :)

Huomenna suuntaan siis San Franciscoon, jossa oululainen tuttavaperhe minut on luvannut ottaa luokseen viideksi yöksi. Tuliaisena vien rinkallisen likapyykkiä, koska en ole raaskinut maksaa maltaita pyykin pesemisestä hostelleissa. :) Kuulemma pyykkiä saan pestä heti perjantaina Berkeleyyn päästyäni. Hassua, että saan/joudun elämään huomisen periaatteessa kahteen kertaan, koska lähden puoli kahdeksalta illalla Aucklandista mutta saavun jo puoli 11 aamulla San Franciscoon. Toivotaan, että lentokoneessa on hyviä elokuvia ja tv-sarjoja tarjolla, jotta saan ajan kulumaan 12 tunnin ajan. Tällä kertaa olen päättänyt olla tekemättä sitä virhettä, että käyn syömässä ennen koneeseen astumista, koska minun kokemukseni mukaan varsinkin pitkillä lennoilla ruokaa tuputetaan koko ajan, mikä aiheuttaa loppujen lopuksi jopa pahoinvointia. Joten jospa kurnivalla vatsalla koneeseen astuminen auttaa tässäkin ongelmassa. :) Seuraavan kerran palaan asiaan Kaliforniasta, jossa ei ilmeisesti kuitenkaan ole kauhean lämmin. Mutta ehkä näitä yli 20 asteen lämpötiloja onkin kokenut jo tarpeeksi, ensi kesänä sitten Oulussa taas hikoillaan. :)

Uusi-Seelanti; Wellington, Taupo, Rotorua

Nyt ois varmaan viimeinkin aika päivittää vähän matkan tähänastisia tapahtumia myös tänne. Wellingtonin jälkeen netistä on joutunut maksamaan aika paljon, joten sen takia en ole aiemmin kirjoittanut. Nyt täällä Rotorualla hostellihuoneessa istuessa on viimeinkin aikaa kirjoittaa rauhassa ja voin myöhemmin siirtää vaan tarinan teille kaikille luettavaksi. :)

Torstaina 17.11 kävin siis Wellingtonissa Ultimate Movie Tourilla. Olihan se aika siistiä käydä niissä samoissa paikoissa, joissa Taru Sormusten Herrasta –näyttelijät olivat kohtauksiaan filmanneet. Kierroksen aikana näin paikat, joissa kuvattiin mm. Minas Tirith, Helmin Syvänne, Isengard (onko se Rautapiha suomeksi?), Rivendell, Hobittilan metsät jne. Paikkoja oli paljon, eikä missään ollut enää mitään fyysisiä todisteita elokuvien kuvaamisesta, mutta onneksi mielikuvitusta käyttämällä sai hyvän kuvan kaikista kohtauksista. Kierroksen hyvä puoli oli myös se, että meille näytettiin jokaisella paikalla ne kohtaukset elokuvista, jotka on kuvattu siellä. Joten aivan pelkän mielikuvituksen varassa ei tarvinnut mennä. Lisäksi saimme ottaa kuvia jousien, viittojen, haltijakorvien jne. kanssa, joten minustakin on nyt kuva Legolas-peruukissa jousipyssy kädessä saman puun juurella, jossa Orlando Bloom muunnoin seisoi kuuluisaa julistetta varten. :) Alla pari kuvaa todisteeksi. 

Minä Legolaksena, huomaa järkyttävä peruukki :)

Melkein Uruk-hai

Wellingtonista lähdin perjantaina 18.11 aamulla bussilla kohti Taupoa, jossa vietin kaksi yötä. Sattui tosi hyvä tuuri, että hostellihuoneessani oli 3 tyttöä (saksalainen, hollantilainen ja uusi-seelantilainen), jotka kaikki halusivat lauantaina nähdä Huka Falls –vesiputouksen. Muodostimme siis ryhmän, vuokrasimme lauantaiaamuna hostellilta maastopyörät ja vietimme suurimman osan päivästä ajellen pieniä, kapeita ja mutkaisia polkuja pitkin upeissa maisemissa. Polku ei ollut helpoimmasta päästä, ylämäkiä oli enemmän kuin tarpeeksi ja alamäet osittain niin jyrkkiä ettei niitä uskaltanut ajaa alas. Tehokasta liikuntaa ainakin jos ei muuta! :) Vesiputous oli hieno ja kävimme sen jälkeen tutustumassa myös Honey Hive –hunajamyymälään, jossa sai maistella erilaisia hunajoita. Illalla palkitsimme itsemme hollantilaisen Annan kanssa Taupon kuuluisassa mineraali- ja kuuma-allaskylpylässä, jossa lilluimme 40-asteisessa vedessä. Teki aika hyvää koko päivän pyörän selässä istumisen jälkeen. Tosin kylpylästä piti ajaa vielä takaisin hostellille, mutta onneksi tällä kertaa matkalla oli lähinnä vain alamäkiä. 

Sunnuntaina 20.11 hyvästelin tytöt ja matkustin bussilla Taupolta Rotorualle, jossa minua tervehti hento kananmunantuoksu (johtui rikistä). Taupon bussipysäkillä tapasin englantilaisen Julien, joka reissaa ympäri pohjoissaarta 5 viikkoa 50-vuotispäivänsä kunniaksi. Olimme molemmat suunnitelleet kokeilevamme perinteistä maorien hangi-illallista ja muutamien suositusten jälkeen varasimme sunnuntai-illalle paikat Tamaki-maorikylän hangi-illalliseen ja –konserttiin. Lystistä sai maksaa 88 dollaria (n.50e), mutta tätä ei kuulemma voi tehdä missään muualla kuin Rotorualla ”kunnolla”, koska paikalla on vahvat maori-juuret. Iltapäivällä kävimme Julien kanssa kävelyllä Kuirau-puistossa, jossa on kuumia lähteitä ja muta-altaita, joita minä en ollut ennen nähnyt. 

Kuumia lähteitä, tai oikeastaan kuuma allas

Illalla meidät vietiin bussilla Tamaki-maorikylään ja saimme nähdä ja kokea mahtavan esityksen. Kylä on rakennettu näyttämään perinteiseltä maori-kylältä ja meille näytettiin erilaisia ajanviettotapoja, haka-tanssia, vaatteiden punomista sekä saimme kuulla perinteistä maorilaulua ja -soittoa. Hangi valmistetaan maan alla ja sitä kypsytetään monta tuntia, joten ruokaan saadaan mahtava maku ja aromi. Illallispöytään päästyämme olimme lähestulkoon nälkäkuoleman partaalla (saimme vinkin jättää lounas väliin ja muutenkin syödä kevyesti ennen kylään menoa, koska ruokaa on riittävästi ja se on mahtavaa), minkä näki totta kai lautasella. Mutta voi että oli hyvää ruokaa! En ole ollut yhtä täynnä kuin eilen moneen vuoteen, ruokapöydästä noustessani minulla oli oikeasti vaikeuksia kävellä. Mutta olen aika varma, etten pääse koskaan kokemaan samanlaista illallista uudestaan, ellen sitten joskus käy Vanuatulla kokeilemassa heidän vastaavaa.  Suosittelen lämpimästi kaikille Uuteen-Seelantiin matkustaville hangin kokemista, erityisesti mikäli tulette Rotorualle.

Kummalla on parempi ilme? :)

Tänään 21.11 oli vuorossa toinen niistä reissuni kohokohdista, jotka varasin jo ennen maahan saapumista. 8.35 aamulla minut haettiin bussilla kohti Hobittilaa, joka on rakennettu vajaan tunnin ajomatkan päähän Rotorualta, Matamataan (vai –lle? :D). Koska kyseessä on aktiivinen kuvauspaikka (Hobitti-elokuvan kuvaukset lopetettiin siellä n. kaksi viikkoa sitten), minun piti allekirjoittaa salassapitovelvollisuuslomake ja vannoa, etten julkaise ottamiani kuvia missään internetissä tai kerro kokemastani eteenpäin, ennen kuin molemmat Hobitti-elokuvat on julkaistu. Eli näette kuvia todennäköisesti joulukuussa 2013. :D Minulla on kuitenkin oikeus kuvien henkilökohtaiseen käyttöön, joten kuukauden päästä kun palaan kotiin voin näyttää halukkaille otoksiani Konnusta. Sen verran voin sanoa, että paikka näyttää tismalleen samalta miltä elokuvissakin, eli suhteellisen idylliseltä maalaiskylältä. Suosittelen myös tätä kokemusta lämpimästi kaikille, varsinkin muille TSH-faneille. 

Huomenna minulla on vielä aamupäivä ja päivä aikaa kierrellä Rotorualla, ennen kuin nousen viiden maissa bussiin kohti Aucklandia. Aucklandissa vietän kolme yötä, jonka jälkeen vaihdan maata, maisemaa, mannerta ja valuuttaa ja lennän San Franciscoon. Tänä iltana käyn Julien kanssa ilmaisilla drinkeillä läheisessä kapakassa ja päätämme teemmekö huomenna jotain yhdessä vai erikseen. Joka tapauksessa suunnitelmissa on runsaasti kävelyä, mikä tekee vain hyvää eilisen ähkyillallisen jälkeen.

Kerrottakoon myös vähän ikävämpi asia, aurinkolasini menivät nimittäin tänään rikki. Kävin Specsaversilla kysymässä voiko irronnutta sankaa liimata tai korjata mitenkään, mutta koska kyseessä ei ole rikkinäinen ruuvi vaan murtunut muoviosa, ei laseille ole tehtävissä oikein mitään. Eli vakuutusyhtiöön vaan lappua menemään tästäkin asiasta kotiin päästyäni, lasit ovat nimittäin vahvuuksillani eivätkä näin ollen aivan ilmaiset. Ostin tänään kahdella dollarilla muoviset arskat joilla yritän pärjätä loppureissun, eihän tässä ole enää kuin kuukausi jäljellä ja siirryn seuraavaksi jo vähän viileämpiin ilmastoihin joissa ei ehkä paista aurinko niin paljon. :) Ostin myös nopeasti kuivuvan matkapyyhkeen, olen totaalisen kyllästynyt raahaamaan mukanani paksua puuvillapyyhettä, joka ei meinaa kuivua edes päivässä. 20 dollaria on pieni hinta kevyemmästä rinkasta. :) 

Anteeksi tästä massiivisesta päivityksestä, yritän parantaa tapani jatkossa ja kirjoittaa useammin. :)

Matka on alkanut

Reissuun on päästy ja tässä vaiheessa kaikki on vielä oikein mallikkaasti. Pienet siitä itselle! Sydneyn hostelli osoittautui täysin kunnolliseksi paikaksi viettää pari yötä ja sijaitsi sopivan kävelymatkan päässä kaikesta. Ensimmäisenä päivänä (sunnuntai) saapumisen jälkeen tutustuin Darling Harbouriin ja mietin miten maanantain ja tiistain viettäisin. Erään kaverini oli tarkoitus tulla maanantaiksi hengaamaan kanssani kaupunkiin, muttei hän loppupeleissä päässytkään, joten vietin päiväni yksin chillaillen. Mikä sopi oikein mainiosti. Suunnitelmat rannikkokävelystä karisivat lämpömittarin elohopean noustessa, joten päädyin kävelemään ympäri Sydneytä ensin ilmaisen kävelykierroksen matkassa ja sen jälkeen vielä pari tuntia omin päin. Voitte uskoa kuinka kipeät jalat oli maanantai-iltana vähintään 10km kävelyn jälkeen, eikä olo ollut muutenkaan kovin hehkeä kun lämpötila oli parhaillaan sellaiset +36 celsiusta. Suomi-tyttöä hieman hikoilutti... :) Ja pohkeet paloivat taas hieman, tosin tällä kertaa eivät niin pahasti kuin muutama päivä aiemmin rantareissun jäljiltä. Onneksi on kosteusvoidetta. :)

Tiistaina käveleskelin vielä muutaman tunnin ympäri Sydneyn keskustaa ja hyppäsin sitten junaan kohti lentokenttää. Check-in-tiskillä syke oli varmaan 200 kun oli viimein aika punnita rinkka virallisella vaa'alla, mutta yllätys oli melkoinen kun "viisari" pysähtyi lukuun 20,1kg. Siis melkeen 3kg enemmän oisin voinut ottaa kamaa! Tosin rinkkaa hetken kannettuani totesin, että on sitä tavaraa ihan riittävästi nytkin... Voi tulla Rotorualla kuumat lähteet ja niissä lilluminen tarpeeseen jos hartiat pahasti jumittelee matkan aikana. Ehkä innostun ja menen ihan mutahierontaan, eihän sitä koskaan tiedä. :) Olin myös saada sydänkohtauksen kun lentoyhtiön setä alkoi kysellä mun viisumista Uuteen-Seelantiin. Siis mikä viisumi?? Tarviiko sinne sellasen? Väri valahti hetkeksi kasvoilta, mutta onneksi tilanne korjaantui kun näytin mun matkasuunnitelman. Ilmeisesti lentolippu San Franciscoon riittää todistamaan, etten aio jäädä Seelantiin pysyvästi. Huh. Lentokoneessa sain positiivisen yllätyksen, koska vaikka lipussani luki ettei hintaan kuulu ruokatarjoilua sain kuitenkin sekä kahvit, illallisen että jälkiruoan. Lammas oli ihan syömäkelpoista. :) Lisäksi matkan alkua piristi ehkä maailman mahtavin turvainfovideo, jossa esiintyi ties mitä julkimoita fitness-tähdistä rugby-pelaajiin. Naureskelin Richard Simmonsin jumppaliikkeille vielä pitkään videon loppumisen jälkeen. Air Newzealand osaa ilmeisesti ottaa asiat huumorilla. :)

Wellingtoniin saavuin tiistai-iltana paikallista aikaa puolenyön aikoihin (aikaero Ausseihin onkin muuten 2h eikä 1h niinkuin aluksi luulin, joten olen nyt 11h edellä Suomen aikaa). Vettä satoi ja oli kylmää ja pimeää, mikä oli vähintäänkin tervetullut muutos Sydneyn helteisiin. Amanda ja Peter hakivat minut lentokentältä ja toivat heidän kotiinsa ja pikasuihkun jälkeen painoin pään tyynyyn toisella puolella merta kuin mistä heräsin. Jotenkin en edes hoksannut lähteväni Ausseista "pysyvästi", mutta enköhän mä vielä joku päivä sinne palaa.

Tänään keskiviikkona minua on ajelutettu ympäri Wellingtonia katsellen nähtävyyksiä. Aamulla tutustuin Te Papa -kansallismuseoon, joka oli museoksi aivan äärettömän mielenkiintoinen. Maorien historiaa ja Uuden-Seelannin yleistä historiaa oli tarjolla yllin kyllin, muttemme kuitenkaan viettäneet museossa ylettömän paljon aikaa, mikä oli oikeastaan vain hyvä. Liika on aina liikaa, varsinkin museoissa. :) Museon jälkeen suuntasimme maukkaalle lounaalle pieneen kahvilaan, minkä jälkeen vuorossa oli Mt Victoria ja mahtavat näköalat Wellingtonin yli. Ajelimme myös rannikkoa pitkin ties kuinka kauas ja minulle viimeinkin valkeni, että Wellington on oikeasti rantakaupunki! Jotenkin tällainen pikkuinen detalji oli jäänyt kunnolla huomioimatta.

Kävimme pikavisiitillä myös Botanical Gardensissa, jotka Wellingtonissa sijaitsevat käytännössä keskellä kaupunkia ja mäen rinteellä. Oikeastaan kaikki Wellingtonissa on keskellä kaupunkia, koska kyseessä ei ole mikään miljoonacity niinkuin Sydney tai Auckland (kuulemma). Kiva paikka kierrellä, koska aikaa ei mene tolkuttomasti paikasta toiseen pääsemiseen. Käytännössä kaikki Wellingtonissa sijaitsee myös joko vuoren laella tai rinteessä, ja tiet ovat älyttömän kapeat, joten sain pari kertaa pienen paniikkikohtauksen auton tullessa vastaan tiukassa mutkassa. Jälleen kerran motoristin unelmapaikka, vaikka vähän viileää ja tuulista onkin.

Iltapäivällä tein Peterin oikein iloiseksi suostumalla lähtemään pienelle pyörälenkille. Hän harrastaa aktiivisesti pyöräilyä ja Amanda varoitteli minua etukäteen etten saa antaa Peterin ylipuhua minua mihinkään, mitä en oikeasti halua tehdä. Mutta pari päivää lähinnä kävelleenä pyöräily kuulosti oikein mukavalta, varsinkin kun ilma oli seljennyt aamun sateesta kauniiksi auringonpaisteeksi. Kävimme sitten "pienen" lenkin, 23km, mutta oikeastaan minä olin se, joka halusi mennä kauemmaksi kuin suunniteltiin. Mahtavia kuvia sai matkan varrelta ja ilma oli kerrassaan mainio ulkoiluun, ei liian kuuma eikä liian kylmä. Me likes. :)

Huomenna on edessä Wellington visiitin kohokohta, Ultimate Movie Tour. Eli 8,5h kierrellen kaikkia elokuvien kuvauspaikkoja, jotka sijaitsevat Wellingtonissa tai sen lähialueilla. Toivottavasti ilma on hyvä eikä sada heti aamusta asti, mutten aio antaa edes myrskyn häiritä! Kamera on latauksessa ja muistikortilla on tilaa ainakin parille tuhannelle kuvalle, joten eiköhän päivästä muodostu oikein mukava. :)

Latasin tähänastisesta reissusta kuvia taas Facebookiin, en lataa samoja kuvia uudestaan tänne. Joten allaolevasta linkistä pitäisi kaikkien päästä katsomaan mitä tähän mennessä on nähty. :)
https://www.facebook.com/media/set/?set=a.10150396524308331.377269.672308330&type=1&l=d8e17135af
Toivottavasti linkki toimii, joku ystävällinen voisi kommentteihin ilmoittaa mikäli on ongelmia niin yritän korjata asian.

Pakkausta, panikointia ja haikeutta

Se oli nyt tässä.

17 ja puoli viikkoa Newcastlessa on takana, on aika taas pakata elämä rinkkaan ja jatkaa matkaa. Olen viime viikot saanut vastailla lähes päivittäin kysymyksiin "miltä lähtö tuntuu?", "onko surullinen olo?" jne. Olen vastannut aika lailla kaikille, etten oikein tiedä. Toisaalta aika Australiassa on ollut mahtavaa ja erilaista, olen kokenut paljon uusia ja ihmeellisiä asioita. On haikeaa jättää kaikki uudet ystävät taakseen, ja tähän lämpimään säähänkin on vähitellen tottunut ja siitä on oppinut nauttimaan. Mutta toisaalta nythän se reissu vasta alkaa, ainakin mun pään sisällä. Olen koko syksyn suunnitellut ja säästänyt kaikessa mahdollisessa, jotta voin ottaa seuraavista viidestä ja puolesta viikosta kaiken irti. Luulen onnistuneeni vähintään kiitettävästi ja selviäväni reissusta kotiin hengissä ja montaa kokemusta rikkaampana.

Torstaina vietimme (valitettavasti) pienellä porukalla läksiäisiäni. Olosuhteiden pakosta paikalle pääsi vain kymmenkunta ihmistä, mutta siitä huolimatta saimme oikein mukavat pikkujuhlat aikaiseksi. Ruokaa olin varannut tuplasti useammalle, joten pari päivää olen jaellut milloin mitäkin ruuantähteitä kaikille kavereille, jotka niitä suostuivat ottamaan. Kuten odotinkin, ei Salmari tehnyt kovin hyvin kauppaansa muille kuin suomalaisille tai puolisuomalaisille, joten loppupullon luovutin tänään Kevinille, koska tiesin, että siellä se ainakin tulee juotua. Sääli heittää hyvää juomaa hukkaan. :) Perjantaina kävin viimeistä kertaa rannalla ja onnistuin viimein polttamaan ihoani siihen malliin, että oikeasti tuntui seuraavanakin päivänä. Pitihän se kerran kokeilla. :) Nyt on oikein "mukavaa" kun polvitaipeet on hellänä eikä oikein voi istua kunnolla, mutta eiköhän huomenna tilanne ole jo parempi.

Tällä hetkellä huoneeni muistuttaa lähinnä kaatopaikkaa, joka paikassa on tavara- ja vaatekasoja. Rinkassa on tällä hetkellä kaikki vaatteet, jotka lähtevät mukaan ja loput vaatteet luovutan joko eteenpäin tai laitan suosiolla roskiin. Päätin heittää myös uskolliset varvassandaalini roskiin ennen lähtöä ja ostaa Sydneystä sellaiset, joilla oikeasti voi kävellä. Olen kyllästynyt saamaan hankaumia joka kerta kun sandaalit jalkaani laitan. Hostellin suihkuja varten tarvitsen jonkinlaiset sandaalit joka tapauksessa.

Sydneyssä suunnitelmissa on kävellä ympäriinsä ja tutustua kaupunkiin vähän paremmin. Mua houkuttelisi kovasti kävellä sellainen 6km rantareitti Bondi Beachilta Coogee Beachille, mutta maanantaiksi on luvattu 31 astetta lämmintä joten ylenpalttinen liikkuminen auringossa ei ole kovin fiksua. Eräs norjalainen tyttö tulee ehkä maanantaiksi hengaamaan mun kanssa kaupunkiin, joten saa nähdä mitä keksitään. Tekemistä luulisi löytyvän joka tapauksessa, kyseessä on kuitenkin sen verran iso kaupunki.

Huomenaamulla hyppään bussiin Broadmeadown juna-asemalta (ratatöiden takia kaikki junat Sydneyyn on korvattu linja-autoilla) ja jätän Newcastlen taakseni. Tasan 4 kk sitten saapuessani en oikein osannut odottaa paikalta mitään, mutta kokemus on ollut kaikinpuolin positiivinen. Olen varma, että tästä syksystä on ollut hyötyä monessa suhteessa, olen oppinut paljon uusia asioita ja kasvanut ihmisenä. Tässä vaiheessa voisinkin äärettömän kornisti siteerata Sunrise Avenuen kappaletta, jossa lauletaan: "I take a part of you with me now and you won't get it back, And a part of me will stay here, you can keep it forever dear". Eli otan palasen tästä paikasta mukaani ja osa minusta jää tänne, mutta nyt on aika jatkaa matkaa ja suunnata uusiin seikkailuihin! Seuraavan kerran kuulette minusta todennäköisesti Uudesta-Seelannista. Siihen asti: kiitos Australia, ja näkemiin! 

Lähiseutumatkailua

Nyt kun lähtö tästä kaupungista ja maasta uhkaavasti lähenee, päätin viimein käydä tutustumassa pariin paikalliseenkin nähtävyyteen. Tänään suuntasimme siis ystäväni Katien kanssa Fort Scratchley-linnoitukselle Newcastlen lähestulkoon keskustaan (ja keskustahan sijaitsee käytännössä rannalla). En nyt voi sanoa hirveästi oppineeni uutta tai nähneeni mitään kovin erikoista, mutta maisemat kukkulan laella sijaitsevalta linnoitukselta olivat kyllä suht mainiot. Alla pari esimerkkiä.

Newcastle

Newcastle tykinreiästä katsoen

Iso pyssy :)

Allekirjoittanut ja Nobby's Lighthouse sekä Nobby's Beach

Newcastle Beach

Huomenna vietän läksiäisiäni kavereideni kanssa. Olen kutsunut n. 30 hlö meille juhlimaan suomalaiseen tapaan, varmaa ei ole kuinka moni oikeasti pääsee tulemaan. Mutta ainakin parikymmentä henkeä on ilmoittanut aika varmasti tulevansa ainakin pistäytymään, joten toivottavasti saadaan hyvät bileet pystyyn. :) Suomalaisuutta kunnioittaen ostin muutama viikko sitten pullon Finlandia-vodkaa ja maanantaina lisäsin sen sekaan Turkinpippureita puoli pussia, valmistaen näin Salmaria. Päivä päivältä pullo on muuttunut tummemmaksi ja tämänpäiväisen koemaiston mukaan salmiakki on imeytynyt vodkaan oikein mainiosti. Warren toimi koekaniinina ja hänen ilmeensä hörpyn ottamisen jälkeen oli kerrassaan mahtava. :) Ei vissiin salmiakki maistu edes alkoholin seassa...

Raaka-aineet ja valmistusvälineet

Valmis tuote, vaikkakin väri on tuosta vielä tummennut

Ruokapuolelta Suomea edustavat lihapullat ja joulutortut, edelliset tein jo tänään ja jälkimmäiset teen huomenna ennen vieraiden tuloa. Kaikkihan tietää, että joulutortut maistuu parhaimmalta tuoreena. :) Lihapullia varten ostin alunperin kilon jauhelihaa, mutta hieman laskeskeltuani päätin ostaa kuitenkin vielä vajaat 900g lisää. Pyörittelin sitten reilut parisataa pientä lihapullaa ja koemaistajien (minä ja Warren) mielestä niistä tuli oikein maistuvia. Lisäsin vähän australialaisuutta pulliin käyttämällä naudan lisäksi myös kengurunjauhelihaa, joka on oikeasti hyvin samanlaista kuin tuttu ja turvallinen hirvenjauheliha. :) Juhlien on tarkoitus olla nyyttärihenkiset, joten saa nähdä mitä kaikkea kaverini tuovat syötäväksi. Jännityksellä odotan varsinkin aasialaisten ystävieni kokkauksia, heidän ruuassaanhan kun usein on REILUSTI chiliä ja muita mausteita. Mutta olen varma, että ruokaa on riittävästi ja se on herkullista.

Olen vähitellen aloittanut pakkailun ja tehnyt muita lähtövalmisteluita. Tänään suljin pankkitilini täällä ja huomenna palautan viimeiset kirjat ja leffat kirjastoon. Pyykkiä pitää vielä pestä, (varsinkin näissä helteissä kun samaa vaatetta ei voi kahta päivää pitää), ja muutama asia pitää hommata (kuten rahavyö). Muuten homman pitäisi alkaa olla hanskassa, kunhan hanskat vain pysyvät tallessa. :) Hampaan kanssa elämiseen on alkanut tottua, tai sitten tulehdus alkaa vain helpottaa. Suolavesihuuhtelut ja -harjaukset ei sinänsä ole mun lempiasioita, mutta kaikki keinot otetaan käyttöön mikäli niistä on apua. :)

Yritän kirjoitella vielä ennen lähtöä Sydneyyn ja kertoa ainakin miten läksiäiset sujui. Tietokoneelle on luotu soittolista täynnä Eppu Normaalia, Leevi and the Leavingsiä, Apocalypticaa ynnä muita suomalaisia klassikoita, joten saa nähdä miten Suomi-musa uppoaa ulkomaaneläviin. :) Puhumattakaan siitä Salmarista...

Viisaus maksaa

Tiesin, että oleskeluni Ausseissa on mennyt liian hyvin terveyden suhteen. Enhän ole sairastanut edes yhtään kunnon flunssaa koko aikana, vaikka Itävallan syksyn aikana olin yhteensä kuukauden lähes vuoteenomana. No, karma piti huolen, että tämäkin asia korjataan. Huomasin nimittäin viime viikon lopulla, että toinen jäljelläolevista viisaudenhampaistani aloitti taas kasvamisen, mistä seurasi totta kai tulehdus ikeneen ja arkuus koko poskeen. Kotijoukoilta saatujen ensiapuohjeiden mukaan kävin ostamassa desinfoivaa suuhuuhdetta ja purskuttelin suutani sillä kahdesti päivässä, toivoen, että tulehdus rauhoittuisi ja hammas antaisi mulle matkustusrauhan. Varmuuden vuoksi soittelin myös vakuutusyhtiöön ja kyselin kuinka paljon mun matkavakuutus kattaa hammaskuluja ja mistä löydän lähimmän lääkärin. Kävi ilmi, että ilmeisesti mun vakuutuksella voi kattaa vain 70e hammashoitokuluja, joten päätin purra hammasta (heh) ja kestää.

Viime yönä kuitenkin mieli hieman muuttui, koska en saanut poskeltani nukuttua kuin ehkä neljä tuntia. Soitin sitten kampuksen hammaslääkärille, jonka kuvittelin kuuluvan pakollisen vaihto-opiskelijan vakuutuksen piiriin. Sain ajan vielä samalle päivälle ja puhelimessa lupailivat, ettei viisuria tarvitse poistaa vaan kunnollinen puhdistus riittänee. Istuin siis hoidettavaksi ja lääkärisetä puudutti puoli naamaa, minkä jälkeen puhdisti tulehtuneen ikenen perusteellisesti. Maksuvaiheessa kävikin ilmi, että kyseinen lääkäri ei kuulu suoralaskutuksen piiriin, joten jouduin maksamaan tästä 15 minuutin käsittelystä huimaavat 100 dollaria. Sain kuitenkin kuitit yms. mukaan, joten kotiin päästyäni yritän saada edes jotain takaisin vakuutusyhtiöltä. Mahdollisesti saan hyvitystä myös Australian vakuutusyhtiöltäni, mutta pitää odottaa Suomeen paluuta, ennenkuin alan lähettelemään mitään lappuja mihinkään.

"Hieman" ehkä ärsyttää, että muutenkin rajallisesta matkakassasta piti lohkaista tuollainen summa johonkin näin turhaan, mutta toisaalta jos tuo 100 dollaria auttaa minua reissaamaan seuraavat viikot ilman jatkuvaa kipua niin menköön. Ja halvemmaksi tuo hoito varmasti täällä tuli, kuin jos olisin Jenkeissä lähtenyt hammastani hoitamaan. En kyllä koe saaneeni mitenkään hirveästi apua tai uutta tietoa, mutta pelkästään hampaan näyttäminen ammattilaiselle rauhoitti mieltä kummasti.

Nyt odottelen, että puudutus lakkaa ja alan taas tuntea jotain vasemmallakin puolella, otan ehkä tässä välissä päiväunet mikäli saan tässä kuumuudessa unta. Täällä on viime päivinä tosissaan lämmennyt, joten tänäänkin lämpötila on lähempänä kolmeakymmentä astetta. Olen käynyt jo kahdesti rannalla, eilen jopa ihan vedessä asti kastautumassa, joten rusketustakin on ehkä hieman alkanut tarttua. Mutta minähän en tunnetusti helposti rusketu, joten kovin tummaa ilmestystä on turha odottaa joulukuussa lentokentällä. :)

I'm done

Olen virallisesti nyt palauttanut kaikki tämän lukukauden esseet. En oikein vielä käsitä tätä, pakkohan mulla on vielä jotain tekemistä olla jäljellä? Mutta eipä vain ole, tämä tyttö on lomalla. Seuraavat kaksi kuukautta. Reissaamassa ympäri maailmaa. Saa kadehtia, vihreys kuulemma kaunistaa. :)

Huomenna juhlistan lomaani menemällä ystäväni kanssa rannalle. Katie ei ole vielä valmis kaikkien koulutöidensä kanssa, joten lomafiiliksessä lupasin jopa auttaa häntä hänen valokuvaportfolionsa kanssa toimimalla tarvittaessa mallina otoksissa. En kyllä tiedä kuinka edustavia kuvia minusta saa, mutta jos apua tarvitaan niin sitä myös annetaan. :)

Tänään oli viimeinen luentoni Newcastlen yliopistossa, vietimme kasvatustieteen kurssilla nyyttäreitä. Käytännössä söimme siis pari tuntia herkkuja ja juttelimme kaikkien lomasuunnitelmista, kovin tieteellistä keskustelua ei saatu aikaiseksi. Suklaapiirakka kävi kaupaksi, vaikka muutama palanen jäi kotiinviemiseksikin. Tarjolla oli niin useaa sorttia ettei kaikkea jaksanut syödä millään...  Näin jälkikäteen voin sanoa oppineeni kursseillani paljon sellaisia asioita, mitä ei Oulussa opeteta. Aboriginaalien oikeudet ja hirvittävä kohtelu historiassa on tullut tutuksi, kuten myös lukemattomia teorioita kasvatustieteen, kirjallisuuden ja lingvistiikan osa-alueilta. Kaiken kaikkiaan opinnot ovat siis antaneet uutta ajateltavaa ja varmasti auttavat tulevaisuudessani kieltenopena, mikä olikin varmaan koko vaihto-opiskelun idea. Kaiken matkustamisen lisäksi siis. :)

Kuten sanoin, en ole vielä tottunut ajatukseen lomasta. En edes muista, milloin olisin viimeksi ollut "oikealla" lomalla, jolloin ei tarvitse olla töissä tai miettiä koko ajan kouluhommia. On siitä varmaan pari vuotta, ehkä Mallorcan matka syksyllä 2009 oli viimeisin lomani. En kyllä ole varma, koska en muista. :) Ehkä olen siis lomani nyt ansainnut, vaikka kyllähän nytkin takaraivossa painaa tieto parin gradun loppuunsaattamisesta heti tammikuusta eteenpäin... Mutta yritän unohtaa kaikki kouluhommat ja keskittyä kokemaan kaikkea uutta ja ihmeellistä, onhan mulla joulun jälkeenkin vielä aikaa ressata ensi vuoden opinnosta. :)