Pakkausta, panikointia ja haikeutta

Se oli nyt tässä.

17 ja puoli viikkoa Newcastlessa on takana, on aika taas pakata elämä rinkkaan ja jatkaa matkaa. Olen viime viikot saanut vastailla lähes päivittäin kysymyksiin "miltä lähtö tuntuu?", "onko surullinen olo?" jne. Olen vastannut aika lailla kaikille, etten oikein tiedä. Toisaalta aika Australiassa on ollut mahtavaa ja erilaista, olen kokenut paljon uusia ja ihmeellisiä asioita. On haikeaa jättää kaikki uudet ystävät taakseen, ja tähän lämpimään säähänkin on vähitellen tottunut ja siitä on oppinut nauttimaan. Mutta toisaalta nythän se reissu vasta alkaa, ainakin mun pään sisällä. Olen koko syksyn suunnitellut ja säästänyt kaikessa mahdollisessa, jotta voin ottaa seuraavista viidestä ja puolesta viikosta kaiken irti. Luulen onnistuneeni vähintään kiitettävästi ja selviäväni reissusta kotiin hengissä ja montaa kokemusta rikkaampana.

Torstaina vietimme (valitettavasti) pienellä porukalla läksiäisiäni. Olosuhteiden pakosta paikalle pääsi vain kymmenkunta ihmistä, mutta siitä huolimatta saimme oikein mukavat pikkujuhlat aikaiseksi. Ruokaa olin varannut tuplasti useammalle, joten pari päivää olen jaellut milloin mitäkin ruuantähteitä kaikille kavereille, jotka niitä suostuivat ottamaan. Kuten odotinkin, ei Salmari tehnyt kovin hyvin kauppaansa muille kuin suomalaisille tai puolisuomalaisille, joten loppupullon luovutin tänään Kevinille, koska tiesin, että siellä se ainakin tulee juotua. Sääli heittää hyvää juomaa hukkaan. :) Perjantaina kävin viimeistä kertaa rannalla ja onnistuin viimein polttamaan ihoani siihen malliin, että oikeasti tuntui seuraavanakin päivänä. Pitihän se kerran kokeilla. :) Nyt on oikein "mukavaa" kun polvitaipeet on hellänä eikä oikein voi istua kunnolla, mutta eiköhän huomenna tilanne ole jo parempi.

Tällä hetkellä huoneeni muistuttaa lähinnä kaatopaikkaa, joka paikassa on tavara- ja vaatekasoja. Rinkassa on tällä hetkellä kaikki vaatteet, jotka lähtevät mukaan ja loput vaatteet luovutan joko eteenpäin tai laitan suosiolla roskiin. Päätin heittää myös uskolliset varvassandaalini roskiin ennen lähtöä ja ostaa Sydneystä sellaiset, joilla oikeasti voi kävellä. Olen kyllästynyt saamaan hankaumia joka kerta kun sandaalit jalkaani laitan. Hostellin suihkuja varten tarvitsen jonkinlaiset sandaalit joka tapauksessa.

Sydneyssä suunnitelmissa on kävellä ympäriinsä ja tutustua kaupunkiin vähän paremmin. Mua houkuttelisi kovasti kävellä sellainen 6km rantareitti Bondi Beachilta Coogee Beachille, mutta maanantaiksi on luvattu 31 astetta lämmintä joten ylenpalttinen liikkuminen auringossa ei ole kovin fiksua. Eräs norjalainen tyttö tulee ehkä maanantaiksi hengaamaan mun kanssa kaupunkiin, joten saa nähdä mitä keksitään. Tekemistä luulisi löytyvän joka tapauksessa, kyseessä on kuitenkin sen verran iso kaupunki.

Huomenaamulla hyppään bussiin Broadmeadown juna-asemalta (ratatöiden takia kaikki junat Sydneyyn on korvattu linja-autoilla) ja jätän Newcastlen taakseni. Tasan 4 kk sitten saapuessani en oikein osannut odottaa paikalta mitään, mutta kokemus on ollut kaikinpuolin positiivinen. Olen varma, että tästä syksystä on ollut hyötyä monessa suhteessa, olen oppinut paljon uusia asioita ja kasvanut ihmisenä. Tässä vaiheessa voisinkin äärettömän kornisti siteerata Sunrise Avenuen kappaletta, jossa lauletaan: "I take a part of you with me now and you won't get it back, And a part of me will stay here, you can keep it forever dear". Eli otan palasen tästä paikasta mukaani ja osa minusta jää tänne, mutta nyt on aika jatkaa matkaa ja suunnata uusiin seikkailuihin! Seuraavan kerran kuulette minusta todennäköisesti Uudesta-Seelannista. Siihen asti: kiitos Australia, ja näkemiin! 

Lähiseutumatkailua

Nyt kun lähtö tästä kaupungista ja maasta uhkaavasti lähenee, päätin viimein käydä tutustumassa pariin paikalliseenkin nähtävyyteen. Tänään suuntasimme siis ystäväni Katien kanssa Fort Scratchley-linnoitukselle Newcastlen lähestulkoon keskustaan (ja keskustahan sijaitsee käytännössä rannalla). En nyt voi sanoa hirveästi oppineeni uutta tai nähneeni mitään kovin erikoista, mutta maisemat kukkulan laella sijaitsevalta linnoitukselta olivat kyllä suht mainiot. Alla pari esimerkkiä.

Newcastle

Newcastle tykinreiästä katsoen

Iso pyssy :)

Allekirjoittanut ja Nobby's Lighthouse sekä Nobby's Beach

Newcastle Beach

Huomenna vietän läksiäisiäni kavereideni kanssa. Olen kutsunut n. 30 hlö meille juhlimaan suomalaiseen tapaan, varmaa ei ole kuinka moni oikeasti pääsee tulemaan. Mutta ainakin parikymmentä henkeä on ilmoittanut aika varmasti tulevansa ainakin pistäytymään, joten toivottavasti saadaan hyvät bileet pystyyn. :) Suomalaisuutta kunnioittaen ostin muutama viikko sitten pullon Finlandia-vodkaa ja maanantaina lisäsin sen sekaan Turkinpippureita puoli pussia, valmistaen näin Salmaria. Päivä päivältä pullo on muuttunut tummemmaksi ja tämänpäiväisen koemaiston mukaan salmiakki on imeytynyt vodkaan oikein mainiosti. Warren toimi koekaniinina ja hänen ilmeensä hörpyn ottamisen jälkeen oli kerrassaan mahtava. :) Ei vissiin salmiakki maistu edes alkoholin seassa...

Raaka-aineet ja valmistusvälineet

Valmis tuote, vaikkakin väri on tuosta vielä tummennut

Ruokapuolelta Suomea edustavat lihapullat ja joulutortut, edelliset tein jo tänään ja jälkimmäiset teen huomenna ennen vieraiden tuloa. Kaikkihan tietää, että joulutortut maistuu parhaimmalta tuoreena. :) Lihapullia varten ostin alunperin kilon jauhelihaa, mutta hieman laskeskeltuani päätin ostaa kuitenkin vielä vajaat 900g lisää. Pyörittelin sitten reilut parisataa pientä lihapullaa ja koemaistajien (minä ja Warren) mielestä niistä tuli oikein maistuvia. Lisäsin vähän australialaisuutta pulliin käyttämällä naudan lisäksi myös kengurunjauhelihaa, joka on oikeasti hyvin samanlaista kuin tuttu ja turvallinen hirvenjauheliha. :) Juhlien on tarkoitus olla nyyttärihenkiset, joten saa nähdä mitä kaikkea kaverini tuovat syötäväksi. Jännityksellä odotan varsinkin aasialaisten ystävieni kokkauksia, heidän ruuassaanhan kun usein on REILUSTI chiliä ja muita mausteita. Mutta olen varma, että ruokaa on riittävästi ja se on herkullista.

Olen vähitellen aloittanut pakkailun ja tehnyt muita lähtövalmisteluita. Tänään suljin pankkitilini täällä ja huomenna palautan viimeiset kirjat ja leffat kirjastoon. Pyykkiä pitää vielä pestä, (varsinkin näissä helteissä kun samaa vaatetta ei voi kahta päivää pitää), ja muutama asia pitää hommata (kuten rahavyö). Muuten homman pitäisi alkaa olla hanskassa, kunhan hanskat vain pysyvät tallessa. :) Hampaan kanssa elämiseen on alkanut tottua, tai sitten tulehdus alkaa vain helpottaa. Suolavesihuuhtelut ja -harjaukset ei sinänsä ole mun lempiasioita, mutta kaikki keinot otetaan käyttöön mikäli niistä on apua. :)

Yritän kirjoitella vielä ennen lähtöä Sydneyyn ja kertoa ainakin miten läksiäiset sujui. Tietokoneelle on luotu soittolista täynnä Eppu Normaalia, Leevi and the Leavingsiä, Apocalypticaa ynnä muita suomalaisia klassikoita, joten saa nähdä miten Suomi-musa uppoaa ulkomaaneläviin. :) Puhumattakaan siitä Salmarista...

Paluu arkeen

Reilun viikon olen nyt viettänyt kotona roadtripin jälkeen ja aika kiirettä on pitänyt, lähinnä esseiden kirjottamisen kanssa. Lukukausi on niin lähellä loppua, että kaikilta kursseilta alkaa olla toiseksi viimeiset esseet palautettu ja viimeisiin deadlineihin on enää pari-kolme viikkoa aikaa. Kuukauden päästä olen jo Uudessa-Seelannissa, joten onhan se jo aikakin kääriä kouluhommat pakettiin ja keskittyä olennaiseen, eli matkustamiseen ja lomailuun. :) Hyvä uutinen on myös se, että kaikki ötökät jotka sänkyäni ilmeisesti riivasivat on nyt hävinneet eikä enää joka aamu tarvi laskea uusia puremia/pistoksia. Koputan puuta, että tilanne pysyy samana loppuun asti.

Tällä viikolla olen kouluhommien lisäksi päässyt kokemaan kuitenkin uusiakin asioita ja toisaalta myös äärettömän tuttuja juttuja. Uutena voitaneen mainita Nerf-sota, jonka parissa vietin eilen muutaman tunnin kaverin syntymäpäivän kunniaksi. Jos joku ei tiedä mitä tarkoittaa Nerf, niin käväiskääpä seuraavalla sivustolla: http://www.hasbro.com/nerf/en_AU/shop/browse/Nerf/N-1rZh2Z71/_/N-1rZh2Z71/Ne-2l katsomassa miltä aseet näyttävät. Kyseessä on siis käytännössä "leluase", mutta se ei tarkoita etteikö joukko aikuisia voisi kuluttaa näillä aseilla taistellen useampaa tuntia. Valtasimme Newcastlen ainoan (?) pyöräilystadionin ja pystytimme pahvilaatikoista ja lakanoista kyhätyt barrikadit ja linnakkeet keskelle stadionia, jonka jälkeen aloitimme 4 joukkueen sodan. Ilma oli jopa läkähdyttävän kuuma mutta hauskaa oli! :) Alla kuva tästä "sotilaasta" minulle lainattujen aseiden kanssa.

Let the war begin! (Crocsit ei muuten olleet paras mahdollinen kenkävalinta...)

Sodan jälkeen siirryttiin takaisin kaverin talolle ja koitti hetki jota olen viimeiset kaksi kuukautta odottanut, laitettiin nimittäin sauna päälle. :) Tämä on se äärettömän tuttu juttu. Olihan tuo mukava istua pitkästä aikaa löylyissä ja vielä ihan pitkän kaavan mukaan (varmaan n. 3h meni yhteensä saunan ja uima-altaan väliä rampaten). Eiköhän nyt jaksa sinne jouluun asti. Kyseessä oli siis aiemmissa postauksissa mainitun suomalaislääkärin pojan juhlat, jos joku ihmettelee miksi aussitalosta löytyy sauna. :)

Edellämainittujen tapahtumien lisäksi viime viikko oli aika tylsä ja perinteinen, jumppaa ja luentoja sopivassa suhteessa ja illat vietin kirjoitellen esseitä. Onneksi enää ei ole kuin yksi työ tehtävänä ensi viikolle ja sitten onkin hetken tauko ennen viimeistä rutistusta. Ensi viikonloppuna lähden ehkä viimeinkin Blue Mountainsille yhden kaverin kanssa, tarkoitus oli mennä perjantaina ja tulla joko lauantaina tai sunnuntaina takaisin. Toivotaan että reissu saadaan järjestettyä ja ilmat suosivat, alkaa aika Australiassa olla siinä määrin lopussa ettei kovin kauaa enää voi Blue Mountainsin reissua lykätä.

Uudessa-Seelannissa (jonne lennän siis 15.11) olen suunnitellut näkeväni ainakin Wellingtonin, Taupon, Rotoruan ja Aucklandin. Wellingtonissa ja Rotorualla olisi mahdollisuus päästä tutustumaan Taru Sormusten Herrasta studioihin ja/tai kuvauspaikkoihin, mikä tällaista pientä fania kovasti innostaisi... Harmi kun kierrokset maksavat maltaita, mutta avomieheni kannustamana olen ajatellut kuitenkin pulittaa niistä tarvittavat summat. En oleta pääseväni kovin montaa kertaa elämässä tutustamaan Weta-workshopiin tai Hobittilaan, joten eiköhän se ole sen arvoista. Varsinkin minulle, joka omistan kaikki Taru Sormusten Herrasta -elokuvat erikoispitkinä versioina ja olen katsonut myös kaikki levyillä olevat ekstrat useampaan kertaan läpi. Kirjatkin löytyvät kahdella kielellä, joten ehkä olen tarpeeksi fani käydäkseni ihan paikan päällä katsomassa miten kaikki on luotu. :)

Kuten aiemmin lupasin, otin nyt meidän talouden nuorimmastakin asukkaasta pari kuvaa ja laitan ne teille tänne nyt näytille. Ei mitään studiokelpoisia kuvia, mutta aika hankalaa saada koko ajan liikkeessä olevasta koiranpennusta hyvää valokuvaa... Varsinkin kun välillä yritetään syödä kädessä oleva kamera. :) Kuvissa siis Belle, Australiankelpie (ikä n. 3,5kk?).

Tilannepäivitys

Olen ollut taas hetkisen kirjoittamatta lähinnä tarinoiden puuttumisen takia. Mutta nyt ois ehkä aika taas vähän päivittää tilannetta tältä puolelta palloa. :) Tästä se lähtee:

Ostettiin Lean ja Katharinan kanssa lentoliput Sydneystä Melbourneen 24.9. Vuokrataan kolmestaan campervan tai vastaava ja tarkoitus on 12 päivän aikana ajaa takaisin Sydneyyn. Matkaa ei sinänsä ole hirveästi aikaan nähden, joten meillä on mahdollisuus pysähdellä periaatteessa silloin kun siltä tuntuu. Suunnitelmia ei ole tehty, katsotaan mihin tie meidät vie. :) Vielä pitäis hoitaa auton vuokraaminen, olen etsiskellyt ympäri internetin ihmeellistä maailmaa ja löytänyt parikin hyvää vaihtoehtoa. Kalliiksihan lysti tulee joka tapauksessa, mutta kerranhan sitä vaan eletään. :) Laitetaan Visa vinkumaan ja tuskaillaan sitten kotona taas tilannetta. Saa nähdä miten kestää pinna kolmestaan pienessä tilassa niin pitkän aikaa, mutta eiköhän siitä selvitä.

Viime viikolla kävin parinakin iltana keskustassa, eli en oikeasti istu joka ilta yksin kotona ja surfaa netissä (vaikka sitäkin tapahtuu aika usein). Keskiviikkona oli ystäväni Johannan 25-vuotissynttärit, joissa teemana oli 50- ja 60-luku. Koska en edes "oikeassa" elämässä omista tuon aikakauden vaatteita, saati sitten ottanut mitään sopivaa tänne mukaan, päädyin pukeutumaan Unikko-mekkoon. Printti on suunniteltu 1964, joten sinänsä se sopi mainiosti teemaan. :) Huvittavinta oli kuitenkin se, että Johannan asunnosta löytyy sohva, jonka kuvio on hyvin samanlainen kuin päälläni ollut Unikko. Pakkohan sitä oli istua sohvalle poseeraamaan ja todistamaan esimerkiksi eräille maanpuolustuksellisia velvollisuuksiaan suorittaville, että kyllä minäkin osaan maastoutua! :) Jokainen voi itse arvioida kuinka hyvin onnistuin.

Hieno sohva :)

Torstai-iltana raahauduin luentoni jälkeen taas keskustaan, tällä kertaa vuorossa oli Mountaineering Clubin ilmainen BBQ puistossa. Totta kai satoi vettä ja kuuden jälkeen oli jo pilkkopimeää, mutta ilmainen ruoka on aina ilmaista ruokaa. Lisäksi tapasin toisen suomalaisen opiskelijan, joten ei mikään pöllömpi ilta. Tyylilleni uskollisesti poistuin puistosta kotia kohti ensimmäisten joukossa, mutta menin kuitenkin paikalle! :)

Edellämainittujen tapahtumien lisäksi en ole tehnyt oikeastaan mitään erikoisempaa, lähinnä kuljen väliä koti-kauppa-kuntosali-kampus, järjestystä välillä vaihdellen. Se kyllä täytyy myöntää, että musta on tulossa oikeasti aika hyvä kokki täällä! :) Kokeilen ties mitä uusia juttuja ja yleensä laitan ruokaa niin paljon, että syön sitä seuraavat 3 päivää sekä lounaaksi, että päivälliseksi. Mulle tämä sopii oikein hyvin koska harvemmin kyllästyn tiettyihin ruokiin, mutta kämppisteni mielestä olen hullu, koska "eihän samaa ruokaa voi syödä kuin maksimissaan kaksi kertaa peräkkäin". No kyllä minä voin, pinaattikeittoakin menisi kotona kevyesti vaikka joka päivä... Tänään (ja huomenna, ja ylihuomenna) ruokalistalta löytyy oma versioni Chili con Carnesta, pääraaka-aineina kengurun jauheliha, porkkana, sipuli, yrttinen tomaattimurska ja kidneypavut. On muuten hyvää, ja vielä terveellistäkin! Ei ois uskonut, mutta kengurun jauheliha on a) halvinta jauhelihaa, b) vähärasvaisinta, c) sisältää eniten proteiinia ja d) maistuu oikeasti hyvältä! Eli kaikki hyvä samassa paketissa. :) Ainut huono puoli on se, että sitä myydään vain 1kg:n valmiissa paketeissa, mutta onneksi on pakastin, jonne voi säilöä pienempiä annoksia.

Olen onnistunut löytämään täältä lähes kaikki "perusraaka-aineet" mitä käytän kotonakin, ainoastaan rahkaa, ruisleipää ja soijarouhetta on tullut kunnon ikävä. Näkkileipääkin olen löytänyt jo paristakin eri kaupasta, ensimmäinen ostamani paketti tosin tuotti "pienen" pettymyksen kun tajusin noin 2 viikkoa ostamisen jälkeen, että paketissa luki parasta ennen maaliskuu 2011.. Mutta koska se maksoi maltaita, söin leivät silti. :) Eikä ole tullut mitään komplikaatioita, joten enköhän ole turvassa. Viime sunnuntaina ostin toisen paketin näkkäriä, tällä kertaa eri paikasta, ja nyt tarkistin päivämäärän kyllä tarkkaan ennen kassalle kävelyä. Tuostakin kaupasta löytyi pakettikaupalla Fazerin hapankorppuja, joissa oli enää pari päivää käyttöaikaa, joten ei mahda olla suuri kysyntä suomalaisilla leipälaaduilla. :) Ihmeellistä porukkaa täällä kun eivät hyvän päälle tajua. Näkkärin lisäksi syön käytännössä vain riisikakkuja leivän tilalla, jotenkin täkäläinen vaalea paahtoleipä ei meinaa maistua.

Seuraavien vajaan kahden viikon aikana täytyy panostaa kouluhommiin aika paljon ennen lomaa, ja loman jälkeen onkin jäljellä enää kolme viikkoa luentoja ja sitten ois lukukausi purkissa. :) Ennen virallista lukukauden lopetusta "saan" kirjoittaa esseen tai vastaavan vielä ainakin seuraavista aiheista: 1) Miten sana 'sisu' kuvaa suomalaista kulttuuri-identiteettiä ja miten sitä käytetään, 2) Analysoi Suomen jääkiekkomaajoukkueen kommentteja voittoisan Suomi-Ruotsi finaalin jälkeen; miten he kuvaavat peliä ja mitä syitä he antavat voitolleen, 3) Tutki kolmea tapausta opetusympäristöstä, joissa eri kansallisuuksien välillä on ilmennyt ymmärtämisongelmia; miksi näin on käynyt ja mitä ehdotat ratkaisuksi, 4) Selitä lastenkirjan avulla miksi (tai miksi ei) lastenkirjallisuus on mahdotonta ja 5) Analysoi miten etnisyys, kulttuuri-identiteetti ja kansalaisuus vaikuttavat ideaan "Australialaisesta kansallisidentiteetistä" sekä historiassa, että nykypäivänä. Osa aiheista on itse valittuja (kaksi ensimmäistä), mutta todellakaan ei päästetä opiskelijoita helpolla täällä. Onneksi tykkään oikeasti kolmesta kurssistani ja neljäskin menettelee, joten kirjoitan töitäni ihan mielellään. Kaikki on kuitenkin mukavampaa kuin gradun teko... :)

Juhlia

Edellinen postaukseni oli ehkä hieman negatiivissävyinen, siitä pahoitteluni. Aina vaan ei meinaa oikein onnistua mikään. Onneksi tuota pahamaineista torstaita seuraavat päivät olivat paljon mukavampia. :)

Perjantaina kävin ensin yliopistolla kaverin kanssa katsomassa Autonomy Dayn meininkiä. Päivää vietetään siis sen kunniaksi, että tuona päivänä (5.8.) Newcastlen yliopisto irtautui Sydneyn (?) yliopistosta ja aloitti toimintansa itsenäisenä yliopistona. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että opiskelijat aloittavat tolkuttoman ryyppäämisen ja juhlimisen joko edellisiltana, tai sitten klo 6 aamulla, kun kampuksen baari avautuu. Eli vähän niinkuin vappuaatto meillä Suomessa. Totesimme kaverini kanssa kuitenkin ettei juhlinta ole ollenkaan niin kivaa jos ei ole aloittanut alkoholin nauttimista useaa tuntia aiemmin, ja päädyimme lopulta ilmaiselle teelle opiskelijajärjestön tiloihin. Kauheita raggareita.. :)

Yliopistolta lähdin suoraan suomalaislääkärin luokse avuksi valmistelemaan heidän läksiäisiään. Mun pilkkomis- ja kuorimistaidot pääsi taas oikeuksiinsa, kun valmistettiin rosollia. Ruokalistalta löytyi myös lihapullia, kevätkääryleitä, piiraita ja kaikenlaista suolaista naposteltavaa, sekä lisäksi makeita kakkuja, joulutorttuja ja kaikkea muuta hirveän hyvää. Söin yhden illan aikana niin paljon, että vielä sunnuntainakaan ei ollut oikein nälkä. :) Alla kuva osasta tarjoiluista, kaikkia ei saanut samalle pöydälle eikä kuvaa ottaessani kaikkia ruokalajeja ollut vielä edes tuotu. Mutta saatte käsityksen kuitenkin. :)

Namiruokaa

Päädyin lopulta jäämään perjantaina yöksi Eeva-Liisalle ja Johnille koska selvisimme saunaan vasta puolenyön jälkeen eikä kukaan jaksanut siinä vaiheessa enää ajella toiselle puolelle kaupunkia. Nukuin siis mahtavat yöunet lämpimän takan edessä, ihan tuli Suomi mieleen. Ja pääsin siis myös saunaan, vaikka lämpötila olikin hieman korkeampi kuin mihin olen tottunut (sauna oli ollut päällä n. 6h ennen kuin menimme sinne, joten kuivat ja kuumat löylyt saatiin!). Perheen pojat lupasivat kuitenkin kutsua minut syksyn aikana vielä käymään, heillä on ilmeisesti tapana lämmittää sauna aina bileissä. :) Kotona olin lauantaiaamuna joskus kymmenen maissa ja se päivä menikin lähinnä ollessa.

Koska perjantain juhlissa ei käytettykään kaikkea luumuhilloa, mikä oli keitetty torttuja varten, sain viedä lopun mukanani kotiin. Eli vaihdoin synttärijuhliin suunnittelemani omenapiirakan kuitenkin suomalaisiin perinteisiin joulutorttuihin. :) Hyvin näyttivät tortut tekevän kauppansa, jopa niin hyvin, että koin fiksuksi pakastaa osan niistä että voin tarjota niitä muillekin myöhemmin syksyllä. Nyt on siis pakastimessa kolme pussillista torttuja. :)

Suomalaiset joulutortut Australiassa elokuussa

Sunnuntaina vietimme siis koko taloutemme voimin (+ Warrenin kolme lasta) yhteisiä synttäreitä BBQ:n merkeissä. Minä tein grillisieniä ja vaikka pekoni olikin paksumpaa eikä juusto sulanut kunnolla tuntuivat myös ne maistuvan muillekin. Lisäksi grillattiin makkaraa, kanansiipiä ja sipulia ja syötiin salaattia ja leipää. Tykkään muuten nykyään sipulista, kunhan se on jollain tavalla kypsennetty. :) Juhlat oli oikein mukavat, vaikka joidenkin pöytätavoissa onkin hieman vielä totuttelemista... Mutta eikös se ole niin, että kunhan ruoka on hyvää ja sitä on tarpeeksi, niin kaikki on hyvin. :)

Bon Appetit!

Kaiken tämän syömisen jälkeen olo on ollut kyllä sen mukainen, joten sunnuntaina aloitin aamuni BodyPumpilla varmaan 3kk tauon jälkeen ja arvatenkin lihakset tykkäsi tästä tosi hyvää. Fiksusti ajattelin tänään maanantaina käydä vähän "vetreyttämässä" jalkojani spinningissä, minkä seurauksena en varmaan huomenna pääse sängystä ylös. Mutta sillä se lähtee millä se on tullutkin, eli samalla linjalla kun jatketaan niin eiköhän tämä tästä. :)

p.s. Ostin muuten lentoliput Brisbaneen parin viikon päästä, ajattelin käyttää hyväkseni 5 pvän viikonlopun minkä sain yhden luennon peruuntumisen myötä. :) Ja vielä kun satuin tutustumaan erääseen Eeva-Liisan ystävään, joka asuu Brisbanessa ja kutsui minut kylään, niin arvelin että mikäs siinä. Nyt vain odotellaan vahvistusta lentolipuista, sen pitäisi toivon mukaan saapua parin päivän sisään. :)