Trilogian huikea päätösosa seuraa tässä. :)
Tiistaina 4.10 herättiin Bombalassa ja maksettiin taas caravanalueella suihkusta, tällä kertaa 3 dollaria per henkilö. Suihkun ja aamupalan jälkeen ajettiin taas infoon ja kysyttiin mitä nähtävää matkalla pohjoiseen oli. Ilmeni, että oikeastaan mitään todella hienoa ei olisi matkan varrella, mikä tietenkin sai tytöt todella "iloisiksi". Päätettiin kuitenkin ajaa Bombalasta Jindabyneen vähän pienempää tietä pitkin, jonka varrella oli ainakin mun mielestä tosi kivoja maisemia. Jindabynessä oli todella kaunis järvi, jonka rannalla syötiin lounasta ennenkuin ajettiin Thredboon, joka sijaitsee Alpine Wayn varrella Snowy Mountainsilla. Kuulemma siellä piti olla paljon nähtävää ja paikalle päästäksemme jouduimme maksamaan myös kansallispuiston "sisäänpääsymaksun" (16 dollaria), mutta ilmeni, ettei paikassa oikeastaan tapahdu mitään hiihtosesongin ulkopuolella. Maisemat oli kuitenkin vertaansa vailla ja otinkin aika reippaasti kuvia vuorista, puroista ja kaikesta mahdollisesta. (Näitäkin kuvia löytyy fb-albumista, jonka linkki löytyy matkakertomuksen ensimmäisen osan lopusta.) Thredbosta ajettiin Jindabynen kautta Coomaan, jossa katsottiin auringonlaskua Mt. Gladstonen näköalapaikalla. Aika hienolta näytti sielläkin. Coomasta ajeltiinkin sitten Canberraan asti ja kahden täyden caravanalueen jälkeen saatiin paikka Carotel Motel & Caravan Parkista. Koska alueenhoitaja ei ollut varma riittääkö meidän n. 2m jatkojohto sähkötolppaan asti saatiin paikka sähköttömän hinnalla, vaikka loppujen lopuksi johtokin riitti. Säästettiin tässä 4 dollaria, mikä on aina positiivista.
Keskiviikkona 5.10. päätettiin tutustua Australian pääkaupunkiin Canberraan vähän paremmin ja ajeltiin taas infoon selvittämään mitä nähtävää kaupungissa oli. Kävi ilmi, että Canberrassa näkemisen arvoista on oikeastaan vain museot joihin sisäänpääsy maksoi meille liikaa, joten lopulta ajettiin Red Hill näköalapaikalle ja sieltä shoppailemaan Direct Factory Outletiin. DFO:n jälkeen todettiin, että Canberra on nähty ja lähdettiin ajamaan kohti Sydneytä. Tässä vaiheessa tytöt vielä puhui haluavansa ehtiä Blue Mountainsille ennen vanin palautusta, mutta onneksi tästä suunnitelmasta luovuttiin kun katsottiin sääennustetta (sadetta lupasi). Olin oikeastaan iloinen, ettei ehditty Blue Mountainsille, koska haluan nähdä ne kunnolla ajan kanssa, ja lisäksi olin jo aiemmin luvannut mennä sinne ystäväni Katien kanssa. (Tämä reissu tehdään lähiviikkojen aikana varmasti.) Illalla ajettiin sitten Camdeniin caravanalueella, jossa onneksi oli vapaita paikkoja vielä jäljellä. Torakoita oli autossa tässä vaiheessa enemmän kuin aiemmin, yhden löysin kiipeämästä olkapäälläni elokuvaa katsoessamme, mikä ei ainakaan parantanut kenenkään mielialaa.
Torstai 6.10. oli viimeinen päivä roadtripillämme ja ajettiin Botanyyn palauttamaan vani heti aamupalan ja pakollisen pakkaamisen ja siivoamisen jälkeen. Kerrottiin kaikista ongelmista, mitä auton kanssa oli ollut ja saatiin lopulta 120 dollaria hyvitystä, eli jokainen sai 40 dollaria takaisin omalle tililleen. Tämä vähän piristi mielialaa. :) Jucyn "autovarikolta" hypättiin bussiin kohti Sydneyn päärautatieasemaa, jossa vaihdoimme suoraan junaan kohti Newcastlea. Olin lopulta noin viiden aikaan illalla kotona ja aloitin heti hillittömän pyykkäyksen. Oli mahtavaa päästä takaisin paikkaan, jossa jokaista sanaa ei tarvitse varoa ettei vain muut loukkaannu tai suutu, ja jossa tilaa liikkumiseen ja olemiseen on enemmän kuin perinteisessä pakettiautossa. Warren ja Lily tarjosivat minulle myös kunnon paistipäivällisen ja voin sanoa, että liha maistui kahden viikon tauon jälkeen aika hyvältä (toinen saksalaisista oli kasvissyöjä, joten ainut proteiini matkan aikana tuli tonnikalasta ja raejuustosta). Illalla juttelin vielä äitin kanssa yli tunnin Skypessä ja purin tuskaani, mikä auttoi saamaan vähän etäisyyttä koko reissuun.
Nyt muutaman päivän jälkeen voisin listata muutamia asioita, jotka jokaisen roadtripiä suunnittelevan kannattaa ottaa huomioon matkaa suunnitellessa:
1. Rahaa kuluu AINA enemmän kuin olit arvioinut. Vaikka kuinka elät kaurapuurolla ja leivällä tulee eteen aina yllättäviä menoeriä (meidän tapauksessa nämä olivat usein kalliita yöpymisiä caravanalueilla). Matkan jälkeen on valitettavasti jatkettava kaurapuurolla elämistä mikäli meinaa reissata vielä myöhemminkin...
2. Matkaseura kannattaa valita tarkkaan ja tehdä jo alusta pitäen selväksi mitä kukin matkalta haluaa. Näin vältytään monilta riidoilta.
3. Bensa maksaa aina liikaa, vaikka se täällä onkin huomattavasti halvempaa kuin Suomessa. (Kallein bensalitramme oli 1,55 dollaria ja halvin 1.38 dollaria, eli tämän hetken kursseilla 1,13-1,01 euroa.)
4. Parkkipaikalla nukkumiseen voi tottua, mutta siitä ei silti välttämättä tarvitse pitää.
5. Sää on mitä on, siihen ei voi vaikuttaa eikä siitä kannata valittaa.
6. Vaikka joskus saattaa tuntua, ettei reissussa ole mitään hyvää ja olisit paljon mieluummin matkalla takaisin koti-Suomeen kuin istuisit autossa keskellä vuoristoa tai kansallispuistoa, kannattaa kuitenkin miettiä kuinka monta kertaa saat mahdollisuuden tehdä samanlaisen matkan myöhemmin. Aika kultaa muistot, etkä kuvia katsellessasi enää muista kaikkia niitä ilkeitä sanoja ja katseita vaan ne kauniit maisemat, joista sait nauttia. :)
Kotonakin on matkani aikana tapahtunut, sillä kämppikseni ovat hommanneet koiranpennun. Ilmeisesti Warren lähti hakemaan kissaa ja tuli koiran kanssa takaisin, mutta mikäs siinä. :) Belle on oikein herttainen Australiankelpie, joka on vielä todella pieni ja viaton. Tai viaton aina silloin, kun ei ole käynyt pissaamassa tai kakkaamassa johonkin nurkkaan... Minun huoneeni on kuitenkin kiellettyä aluetta, minkä Belle on jo onneksi oppinut. Muutenkin mun käskyt tuntuu tehoavan paremmin kuin Lilyn (joka on aivan liian kiltti) ja Warrenin (jota Belle näyttää hieman pelkäävän). Tulemme siis ainakin vielä toimeen oikein hyvin, tosin aamuisin pitää katsoa tarkasti mihin astuu matkalla vessaan ettei liukastu johonkin ikävään yllätykseen. Otan pennusta kuvia pian ja laitan niitäkin tänne. :)
Vähän epämiellyttävämpi yllätys löytyi sängystä matkan jälkeen. Olin odottanut omaan sänkyyn pääsemistä kuin hullu puuroa, joten kun parin hyvin nukutun yön jälkeen ihooni alkoi ilmestyä punaisia kutisevia patteja pistin ne hyttysten piikkiin. Täällä on kuitenkin hyttyskausi nyt alkamassa ja ainahan ne kesän ensimmäiset ötökät saa pahimmat jäljet aikaan. Valitettavasti kyseessä ei tainnutkaan olla hyttyset, vaan lutikat, jotka olivat valloittaneet sänkyni kahden viikon matkani aikana... Tänä aamuna Warrenin kanssa vaihdettiin mun patja ja peitto, pesin lakanani uudelleen ja heitin tyynytkin pesukoneeseen. Lisäksi koko talo on nyt suihkutettu hyönteismyrkyllä, mutta toivottavasti haju haihtuu pian. Toivottavasti kaikki tämä auttaa eikä aamulla ihossani ole enää enempää paukamia, ei olisi nimittäin kiva kulkea loppuaikaa Australiassa näyttäen rokkopotilaalta.
Tänään palaan taas koulunpenkille kun viimeiset kolme viikkoa luentoja alkaa. Nyt on jäljellä tasan 5 viikkoa ja 1 päivä ennen lentoa Uuteen-Seelantiin, joten aika todella lentää. Eikä jouluunkaan ole enää kovin kauaa, mistä muistuttaa kauppoihin ilmestyneet joulukoristeet. Huvittavaa katsella joulupalloja yms. ja aurinkorasvoja vierekkäin kaupoissa, mutta molempien sesonki on nyt kuumimmillaan. :) Lumen näkemistä saan odottaa vielä hetken, mutta saunaan saatan päästä jo ensi viikonloppuna! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti