Kulttuurielämyksiä

Olen tämän viikon aikana päässyt näkemään ja kokemaan kulttuuria yllin kyllin. Maanantaina kävin elämäni ensimmäisessä Broadway-esityksessä katsomassa klassikon "Oopperan kummitus" ystäväni Amyn kanssa. Tapasin Amyn ensimmäistä kertaa käydessäni lauantaina lounaalla parin Losissa tapaamani ihmisen kanssa ja kun ilmeni, että molemmat olemme yksin Nykissä tämän viikon päätimme tehdä turistijuttuja yhdessä. Joten maanantaina vuorossa oli hieman shoppailua, illallinen mahtavassa Carmine's-ravintolassa ja sen jälkeen esitys Majestic Theaterissa. Kumpikaan meistä ei ollut tietoinen mistä "Kummitus" oikeasti kertoo (pyhäinhäväistys, tiedän), joten tarina oli lopulta hienoinen yllätys. Mutta esitys oli todella vaikuttava ja kokemuksena mahtava, ei varmaan ole parempaa tapaa aloittaa Broadway-elämysten sarjaa kuin tuollaisella klassikolla.

Tiistaina kävimme Amyn kanssa Metropolitanin taidemuseossa, jossa oli huone toisensa perään erilaisia hienoja (ja kalliita) taideteoksia eri aikakausilta ja mantereilta. Kyllästyttyämme museoon suuntasimme Century21-outletmyymälään, jossa Amy ei ollut aiemmin käynyt. Löysin lopulta itselleni kengät ja takin, joten enää ei ole tarvinnut palella täällä Nykin kylmyydessä! :) Saa nähdä miten selviän Oulun talvesta, mutta onneksi siellä ei ilmeisesti vielä ole kovin kylmä...

Keskiviikkona kävin katsastamassa Liberty Islandin ja Ellis Islandin, eli Vapaudenpatsaan ja maahanmuuttomuseon. Lautalla oli suhteellisen viileää, mutta päivän mittaan aurinko alkoi lämmittää eikä tarvinnut koko päivää palella. Takaisin Manhattanin eteläpäähän päästyäni kävin ostamassa itselleni matkalaukun, jotta saan kaikki ostamani tavarat kuskattua takaisin Suomeen. Harjoittelin matkalaukun vetämistä n. 20 korttelin verran kävellessäni SoHo:n tapaamaan Amya (jonka löysin Chanelin liikkeestä ostamasta uusia saappaita) ja hyvin rullaa perässä laukku! Hintakaan ei ollut järkyttävän korkea, joten olen oikein tyytyväinen (tähänkin) ostokseeni. :) Keskiviikkoiltana kävin tätini ja hänen miehensä kanssa illallisella ja katsomassa elämäni toisen Broadway-esityksen, tällä kertaa vuorossa oli laivalle sijoittuva "Anything Goes". Tässä musikaalissa oli todella lahjakas päätähti (Sutton Foster), mahtava musiikki (säveltäjä Cole Porter) ja ekstrabonuksena näyttelijäkaartiin kuului myös Kelly Bishop, jonka minä tunnen parhaiten Gilmoren tyttöjen Emily Gilmorena. En tiennyt hänen olevan tässä musikaalissa, joten leuka hieman loksahti kun näin hänet lavalla. Meillä oli vielä mahtavat paikat todella läheltä lavaa, joten esiintyjät todella näki. Mahtava kokemus siis kaikin puolin. :)

Torstaina säätiedotus lupasi sadetta, joten sovimme Amyn kanssa treffit MoMA:an, eli modernin taiteen museoon. Oli aika modernia taidetta tosiaan, aivan kaikkea ei tämä tyttö tajunnut... Mutta oli siellä hienoja teoksia yllin kyllin, nyt olen mm. nähnyt elämäni ensimmäiset Picasson, Monet'n, Warholin ja Kahlon maalaukset. Pidin erityisesti hienosta valokuvista, joita oli huonetolkulla näytillä. MoMA:n jälkeen kävin ostamassa joululahjoja/tuliaisia, joita etsiessäni kävin läpi mm. New Yorkin isoimmat musiikkikaupat. Sam Ash -liikkeessä oli selloja yksi seinä täynnä, pakko oli käydä vähän hipelöimässä. :) Jousta ei ollut tosin tarjolla, joten en päässyt oikeasti soittamaan. Kotona sitten taas.

Tänään perjantaina kävin (taas kerran) jouluostoksilla ja sen jälkeen Amyn kanssa High Line:llä, mikä on vanhoille ratakiskoille rakennetty puisto muutaman metrin katutason päällä. Puisto on todella hieno ja kesällä varmasti mahtava paikka viettää aikaa, näin keskellä talvea maisemat eivät olleet niin ihastuttavat. Mutta onpas koettu nyt sekin! :)

Kohta lähdemme tätini ja hänen miehensä kanssa viikonlopuksi maalle heidän loma-asunnolleen tekemään jouluvalmisteluita, piparitaikina odottaa jääkaapissa ja ilmeisesti myös torttuja on tarkoitus leipoa. Että eiköhän se suomalainen joulutunnelmakin viikonlopun aikana saada aikaan. :) Takaisin palaamme sunnuntaina ja sitten onkin enää pari päivää jäljellä ennen tämän viiden ja puolen kuukauden mittaisen matkan viimeisiä lentoja. Lähden tiistaina iltapäivällä lentokentälle ja lennän Reyjkavikin kautta Helsinkiin jonne minun pitäisi saapua keskiviikkona yhden aikaan. Oulussa minun pitäisi olla seitsämän aikaan illalla. Tänään äitin kanssa skypettäessäni annoin listaa mitä jääkaapista pitää keskiviikkona löytyä, maitorahkaa on parempi olla ja reilusti! :) Sitten onkin päivä aikaa kotiutua ja valmistautua matkustamaan joulunviettoon Pohojammaalle, koko perhe nimittäin suuntaa Tervajoelle siskoni luokse. Sukujoulua odotellessa. :)

Alla muutama kuva tältä viikolta.

Lisäsin myös FB-albumiin viimein kuvia, https://www.facebook.com/media/set/?set=a.10150425121023331.380864.672308330&type=1&l=fd857b9aab

Broadway kutsuu

Olen viimeiset päivät yrittänyt leikkiä turistia täällä New Yorkin isossa ja ihmeellisessä maailmassa. Torstaina kävin ensimmäistä kertaa juoksemassa Keskuspuistossa, ja tottakai eksyin ja päädyin aivan väärälle puolelle puistoa kuin missä kuvittelin olevani. :) Mutta ei siinä mitään, juoksentelin sitten ympyrää ja löysin lopulta tieni takaisin majapaikkaani (tosin "eksyin" matkalla myös vähän ostoksille Century 21 -nimiseen outletmyymälään). Pari hienoa paikkaakin sattui matkalle.

Lenkkimaisemia

Torstain vietin muuten kierrellen täällä Upper East Sidellä ja tein illalliseksi koko porukalle lihapullia ja perunamuusia. Suomalaista perinneruokaa. :)

Perjantaina ajelin metrolla Brooklyn-sillalle ja kävelin sillan melkein päästä päähän, en kuitenkaan päätynyt menemään Brooklynin puolelle vaan palasin takaisin Manhattanille. Sillalta oli hienoa katsella Manhattanin pilvenpiirtäjiä. Näin myös ensimmäistä kertaa Vapaudenpatsaan, vaikkakin vain kaukaisuudessa. Yritän käydä katsomassa patsasta lähemmin pikimmiten. Kävelin loppupäivän Manhattanin eteläpuolella, mikä on todellista business-aluetta. Wall Streetiäkin kävin katsomassa, mutta Occupy Wall Street -mielenosoitus oli jo "purettu" eikä paikalla ollut enää tuhansittain ihmisiä. Kävin katsomassa myös entisten WTC-tornien olinpaikkaa, nykyään paikalla on rakennustyömaa ja kaksoistorneista muistuttaa vain Yhdysvaltain lippu ja teksti "We will never forget".

Vapaudenpatsas

Manhattan Brooklyn-sillalla katsoen

Lauantaina kävin toista kertaa juoksemassa Keskuspuistossa ja tällä kertaa löysin sen oikean lammen jonka ympäri oli tarkoitus juosta jo torstaina. Kyseessä on siis Jacqueline Kennedy Onassis Reservoir, lammikko jota on kuvattu lukemattomissa elokuvissa. Muun muassa Sinkkuelämän Charlotte on lenkkeillyt samalla radalla. :) Paikalla oli lauantaiaamuna ainakin sata muutakin innokasta lenkkeilijää, joten ihan tungoksessa sai juosta. Otin lenkin aikana pari kuvaa, ihan "kivalta" näyttää tosiaan maisemat täällä juostessa. Hieman erilaista kuin Oulussa. :)

Lauantaina kävin parin Losissa tapaamani ihmisen kanssa brunssilla Boathouse-ravintolassa, joka sijaitsee Keskuspuistossa pienen järven reunalla. Paikka on todella suosittu mutta pääsimme lopulta syömään ja ruoka oli todella hyvää. Söin pitkästä aikaa kunnon kalaa vihannesten kera, ei mitään purkkitonnikalaa vaan kunnon lohta ja ilmeisesti jotain sampea (en ole aivan varma mitä tuli syötyä). Annokseen kuului oikeasti bagel mutta Arnolds'in päivien jälkeen ne eivät oikein enää maistu, jostain kumman syystä, joten pyysin tilalle vihanneksia vaikka tarjoilija kovasti vastustikin. :) Ilmeisesti nykkiläiset tosissaan tykkäävät bageleistaan.

Lauantai-iltana serkullani oli pikkujoulujuhlat täällä asunnolla ja paikalla oli yhteensä varmaan lähes 30 ihmistä. Itse olin aika hyödytön valmisteluapulainen, koska pari päivää vaivannut flunssa vei minusta kaiken energian ja otin parin tunnin päiväunet sillä aikaa kun tytöt valmistelivat asuntoa. Heräsin talven ihmemaassa, jossa katosta roikkui lumihiutaleita ja joka paikka oli täynnä kimalletta ja joulukoristeita. Joulufiilis alkoi tarttua itseenkin, vaikka tähän mennessä olen jotenkin onnistunut välttämään sen. Lumen puute ja vieras maa ei oikein saa aikaan joulutunnelmaa, mutta eiköhän se sieltä tule kunhan kotiinpaluu lähenee vielä vähän. :)

Tänään sunnuntaina siivottiin aamulla asunto serkkuni kanssa ja sen jälkeen lähdin käymään kaupungilla taas kerran kiertelemässä. Tällä kertaa kävelin Chelseassa ja yritin etsiä talvitakkia ja -kenkiä, löytämättä kumpiakaan. Tai kengät olisin ostanut, jos kassajono olisi ollut lyhyempi. Pitää käydä joku toinen päivä uudestaan katsastamassa valikoimaa. :) Kotimatkalla näin myös sen kuuluisan kolmionmallisen talon, joka ei kyllä näytä kovin kummoiselta pimeällä. Kuviakaan ei oikein saanut.

Otsikkoon viitaten, minulla on liput kahteen Broadway-musikaaliin ensi viikolla. :) Huomenna maanantaina käyn katsomassa Oopperan kummituksen erään kaverin kanssa ja keskiviikkona käyn tätini ja hänen miehensä kanssa katsomassa 'Anything goes'. "Hieman" innoissaan odotan molempia musikaaleja, enhän ole koskaan käynyt katsomassa oikeaa ison luokan musikaalia. Jotenkin luulen, että Oulun kaupunginteatterin näytelmät kalpenevat oikeiden Broadway-produktioiden rinnalla. Mutta voinhan olla väärässäkin, kyllä Oulussakin osataan asiat. :)

Los Angeles

Selvisin kuin selvisinkin torstaina Hollywoodiin, vaikka bussi olikin puoli tuntia myöhässä ja matkassa kesti sellaiset 8 tuntia. Tapasin bussissa taas mielenkiintoisia tyyppejä, joiden tarinoita kuunnellessa matka meni ihan jouhevasti (lisäksi nukuin varmaan kolme tuntia).

Perjantaina kävin tutustumassa Universal-studioihin, mikä oli hyvä tapa viettää päivä. Useamman tunnin jaksoin pyöriä alueella, vaikka aluksi luulin etten kahta tuntia kauempaa saa aikaa kulumaan. Ostin muutaman tuliaisenkin alueen monista myymälöistä, toivottavasti löydän rinkasta vielä tilaa niillekin... :) Perjantai-iltana kävelin yhden huonetoverini kanssa Sunset Boulevardilla ja Hollywood Boulevardilla yrittäen bongata tähtiä, sekä niitä maassa olevia että ihan oikeita ihmisiä. Maassa olevia näkyi paljon, ihmisiä ei niinkään. Käytiin myös tarkastamassa kiinalaisen teatterin eteen painetut käden- ja jalanjäljet, en olisi uskonut että Taylor Lautnerilla (eli siis Twilight-elokuvien Jacob-ihmissudella) on yhtä pienet kädet kuin mulla! :) Alla todiste.

Lauantaina kävin hostellin järjestämällä kävelyllä Hollywood-kyltille, tai siis niin lähelle kuin laillisesti saa mennä. Kyltti oli oikeasti aika pieni, ei ne kirjaimet ole kuin 14m korkeat. Elokuvissa kaikki näyttää vaan isommalta. :) Oli kuitenkin aika siistiä nähdä tuo varmaan maailman kuuluisin kyltti livenä.

Ei ole photoshopattu! :)

Iltapäivällä meidän oli tarkoitus käydä patikoimassa Runyon Canyonilla, mutta lounaaksi nautittu tuhti meksiloinen ruoka vei mehut suurimmasta osasta porukkaa joten päädyimme päiväunille hostellille ulkoilun sijaan. :) Lauantai-iltana lähdimme porukalla tutustumaan Losin yöelämään ja päädyimme käymään useammassakin paikassa. Hauskaa sinänsä, että Losissa yöklubit menee yleensä kiinni jo kahdelta kun Oulussakin valomerkki tulee yleensä vasta neljän aikaan (en oo kyllä Oulussa koskaan ollut missään paikassa valomerkkiin asti niin ei voi olla varma). Olin joka tapauksessa nukkumassa vähän kolmen jälkeen, joten tämänkin reissun yksi pakollinen "biletysilta" on nyt koettu eikä tarvi enää koko yötä riekkua ulkona ellen välttämättä halua. Kerrankin oli oikeasti mukavaa olla vähän pidempään ulkona kun oli mukava porukka koossa, hostelleissa oikeasti tapaa tosi mahtavaa porukkaa. :)

Tänään sunnuntaina ajoimme kolmen muun reissaajan kanssa fiilistelemään Santa Monican ja Venicen biitsitunnelmaa. Ilma oli viileä ja vesi varmasti jäätävää, mutta kivaa oli vaan istua rannalla ja katsella meininkiä. Santa Monica ei ollut kovinkaan ihmeellinen paikka, mutta Venice Beachillä oli oikeasti tunnelmaa. Siellä ihan oikeasti hengaa kehonrakentajia joiden reenausta voi katsella, lisäksi paikka oli täynnä kaiken maailman hippejä kauppaamassa ties mitä. Kävimme lounaalla tosi kivassa rantaravintolassa ja kävelimme pitkin rantakatua katsellen mahtavaa auringonlaskua.

Auringonlasku Venicen tyyliin

Paluumatkalla ajoimme Beverly Hillsin läpi, mutta emme vieläkään nähneet julkkiksia. Toivottavasti huomenna maanantaina on parempi tuuri, parin korttelin päässä järjestetään nimittäin huomenna New Year's Eve -elokuvan ensi-ilta ja paikalle pitäisi saapua ainakin Jessica Biel, Josh Duhamel, Zac Efron (IIK!!! :D), Katherine Heigl, Ashton Kutcher ja Michele Pfeiffer ihan näin muutamia "pikkunimiä" mainitakseni. Leffassa näyttelee myös kestosuosikkini Jon Bon Jovi, mutta ainakaan lehdistötiedotteen mukaan hän ei olisi tulossa paikalle. :( Toivon kuitenkin, että tiedote on väärässä... Aamupäivällä lähden muutaman tytön kanssa käymään uudestaan Universal studioilla koska sain kahden päivän lipun yhden päivän hinnalla, joten samahan tuota on käyttää toinenkin päivä siellä kierrellen. Tarkoitus on kuitenkin tulla takaisin hyvissä ajoin, jotta nähtäisiin edes vilaus jostakin starasta. Nimmareista luultavasti saa vain haaveilla, mutta toivossa on aina hyvä elää. :)

Yhdeksän maissa illalla lähden lentokenttäbussilla kohti LAX-lentokenttää ja lennän yötä myöten New Yorkiin, matkani viimeiseen etappiin. Nykissä ollaan suunniteltu treffejä parin tyypin kanssa täältä hostellilta, koska hekin sattuvat olemaan siellä loppuviikosta. Eiköhän me keksitä jotain kivaa tekemistä, vaikka sää lupaileekin vähän sadetta ja kylmää. Ensimmäinen missioni Nykissä on ostaa kunnon takki ja jotkut kivat kengät, onhan tässä jo monta kuukautta odotettukin sitä kunnon shoppailun aloittamista... :)

Uusi-Seelanti; Wellington, Taupo, Rotorua

Nyt ois varmaan viimeinkin aika päivittää vähän matkan tähänastisia tapahtumia myös tänne. Wellingtonin jälkeen netistä on joutunut maksamaan aika paljon, joten sen takia en ole aiemmin kirjoittanut. Nyt täällä Rotorualla hostellihuoneessa istuessa on viimeinkin aikaa kirjoittaa rauhassa ja voin myöhemmin siirtää vaan tarinan teille kaikille luettavaksi. :)

Torstaina 17.11 kävin siis Wellingtonissa Ultimate Movie Tourilla. Olihan se aika siistiä käydä niissä samoissa paikoissa, joissa Taru Sormusten Herrasta –näyttelijät olivat kohtauksiaan filmanneet. Kierroksen aikana näin paikat, joissa kuvattiin mm. Minas Tirith, Helmin Syvänne, Isengard (onko se Rautapiha suomeksi?), Rivendell, Hobittilan metsät jne. Paikkoja oli paljon, eikä missään ollut enää mitään fyysisiä todisteita elokuvien kuvaamisesta, mutta onneksi mielikuvitusta käyttämällä sai hyvän kuvan kaikista kohtauksista. Kierroksen hyvä puoli oli myös se, että meille näytettiin jokaisella paikalla ne kohtaukset elokuvista, jotka on kuvattu siellä. Joten aivan pelkän mielikuvituksen varassa ei tarvinnut mennä. Lisäksi saimme ottaa kuvia jousien, viittojen, haltijakorvien jne. kanssa, joten minustakin on nyt kuva Legolas-peruukissa jousipyssy kädessä saman puun juurella, jossa Orlando Bloom muunnoin seisoi kuuluisaa julistetta varten. :) Alla pari kuvaa todisteeksi. 

Minä Legolaksena, huomaa järkyttävä peruukki :)

Melkein Uruk-hai

Wellingtonista lähdin perjantaina 18.11 aamulla bussilla kohti Taupoa, jossa vietin kaksi yötä. Sattui tosi hyvä tuuri, että hostellihuoneessani oli 3 tyttöä (saksalainen, hollantilainen ja uusi-seelantilainen), jotka kaikki halusivat lauantaina nähdä Huka Falls –vesiputouksen. Muodostimme siis ryhmän, vuokrasimme lauantaiaamuna hostellilta maastopyörät ja vietimme suurimman osan päivästä ajellen pieniä, kapeita ja mutkaisia polkuja pitkin upeissa maisemissa. Polku ei ollut helpoimmasta päästä, ylämäkiä oli enemmän kuin tarpeeksi ja alamäet osittain niin jyrkkiä ettei niitä uskaltanut ajaa alas. Tehokasta liikuntaa ainakin jos ei muuta! :) Vesiputous oli hieno ja kävimme sen jälkeen tutustumassa myös Honey Hive –hunajamyymälään, jossa sai maistella erilaisia hunajoita. Illalla palkitsimme itsemme hollantilaisen Annan kanssa Taupon kuuluisassa mineraali- ja kuuma-allaskylpylässä, jossa lilluimme 40-asteisessa vedessä. Teki aika hyvää koko päivän pyörän selässä istumisen jälkeen. Tosin kylpylästä piti ajaa vielä takaisin hostellille, mutta onneksi tällä kertaa matkalla oli lähinnä vain alamäkiä. 

Sunnuntaina 20.11 hyvästelin tytöt ja matkustin bussilla Taupolta Rotorualle, jossa minua tervehti hento kananmunantuoksu (johtui rikistä). Taupon bussipysäkillä tapasin englantilaisen Julien, joka reissaa ympäri pohjoissaarta 5 viikkoa 50-vuotispäivänsä kunniaksi. Olimme molemmat suunnitelleet kokeilevamme perinteistä maorien hangi-illallista ja muutamien suositusten jälkeen varasimme sunnuntai-illalle paikat Tamaki-maorikylän hangi-illalliseen ja –konserttiin. Lystistä sai maksaa 88 dollaria (n.50e), mutta tätä ei kuulemma voi tehdä missään muualla kuin Rotorualla ”kunnolla”, koska paikalla on vahvat maori-juuret. Iltapäivällä kävimme Julien kanssa kävelyllä Kuirau-puistossa, jossa on kuumia lähteitä ja muta-altaita, joita minä en ollut ennen nähnyt. 

Kuumia lähteitä, tai oikeastaan kuuma allas

Illalla meidät vietiin bussilla Tamaki-maorikylään ja saimme nähdä ja kokea mahtavan esityksen. Kylä on rakennettu näyttämään perinteiseltä maori-kylältä ja meille näytettiin erilaisia ajanviettotapoja, haka-tanssia, vaatteiden punomista sekä saimme kuulla perinteistä maorilaulua ja -soittoa. Hangi valmistetaan maan alla ja sitä kypsytetään monta tuntia, joten ruokaan saadaan mahtava maku ja aromi. Illallispöytään päästyämme olimme lähestulkoon nälkäkuoleman partaalla (saimme vinkin jättää lounas väliin ja muutenkin syödä kevyesti ennen kylään menoa, koska ruokaa on riittävästi ja se on mahtavaa), minkä näki totta kai lautasella. Mutta voi että oli hyvää ruokaa! En ole ollut yhtä täynnä kuin eilen moneen vuoteen, ruokapöydästä noustessani minulla oli oikeasti vaikeuksia kävellä. Mutta olen aika varma, etten pääse koskaan kokemaan samanlaista illallista uudestaan, ellen sitten joskus käy Vanuatulla kokeilemassa heidän vastaavaa.  Suosittelen lämpimästi kaikille Uuteen-Seelantiin matkustaville hangin kokemista, erityisesti mikäli tulette Rotorualle.

Kummalla on parempi ilme? :)

Tänään 21.11 oli vuorossa toinen niistä reissuni kohokohdista, jotka varasin jo ennen maahan saapumista. 8.35 aamulla minut haettiin bussilla kohti Hobittilaa, joka on rakennettu vajaan tunnin ajomatkan päähän Rotorualta, Matamataan (vai –lle? :D). Koska kyseessä on aktiivinen kuvauspaikka (Hobitti-elokuvan kuvaukset lopetettiin siellä n. kaksi viikkoa sitten), minun piti allekirjoittaa salassapitovelvollisuuslomake ja vannoa, etten julkaise ottamiani kuvia missään internetissä tai kerro kokemastani eteenpäin, ennen kuin molemmat Hobitti-elokuvat on julkaistu. Eli näette kuvia todennäköisesti joulukuussa 2013. :D Minulla on kuitenkin oikeus kuvien henkilökohtaiseen käyttöön, joten kuukauden päästä kun palaan kotiin voin näyttää halukkaille otoksiani Konnusta. Sen verran voin sanoa, että paikka näyttää tismalleen samalta miltä elokuvissakin, eli suhteellisen idylliseltä maalaiskylältä. Suosittelen myös tätä kokemusta lämpimästi kaikille, varsinkin muille TSH-faneille. 

Huomenna minulla on vielä aamupäivä ja päivä aikaa kierrellä Rotorualla, ennen kuin nousen viiden maissa bussiin kohti Aucklandia. Aucklandissa vietän kolme yötä, jonka jälkeen vaihdan maata, maisemaa, mannerta ja valuuttaa ja lennän San Franciscoon. Tänä iltana käyn Julien kanssa ilmaisilla drinkeillä läheisessä kapakassa ja päätämme teemmekö huomenna jotain yhdessä vai erikseen. Joka tapauksessa suunnitelmissa on runsaasti kävelyä, mikä tekee vain hyvää eilisen ähkyillallisen jälkeen.

Kerrottakoon myös vähän ikävämpi asia, aurinkolasini menivät nimittäin tänään rikki. Kävin Specsaversilla kysymässä voiko irronnutta sankaa liimata tai korjata mitenkään, mutta koska kyseessä ei ole rikkinäinen ruuvi vaan murtunut muoviosa, ei laseille ole tehtävissä oikein mitään. Eli vakuutusyhtiöön vaan lappua menemään tästäkin asiasta kotiin päästyäni, lasit ovat nimittäin vahvuuksillani eivätkä näin ollen aivan ilmaiset. Ostin tänään kahdella dollarilla muoviset arskat joilla yritän pärjätä loppureissun, eihän tässä ole enää kuin kuukausi jäljellä ja siirryn seuraavaksi jo vähän viileämpiin ilmastoihin joissa ei ehkä paista aurinko niin paljon. :) Ostin myös nopeasti kuivuvan matkapyyhkeen, olen totaalisen kyllästynyt raahaamaan mukanani paksua puuvillapyyhettä, joka ei meinaa kuivua edes päivässä. 20 dollaria on pieni hinta kevyemmästä rinkasta. :) 

Anteeksi tästä massiivisesta päivityksestä, yritän parantaa tapani jatkossa ja kirjoittaa useammin. :)

Matka on alkanut

Reissuun on päästy ja tässä vaiheessa kaikki on vielä oikein mallikkaasti. Pienet siitä itselle! Sydneyn hostelli osoittautui täysin kunnolliseksi paikaksi viettää pari yötä ja sijaitsi sopivan kävelymatkan päässä kaikesta. Ensimmäisenä päivänä (sunnuntai) saapumisen jälkeen tutustuin Darling Harbouriin ja mietin miten maanantain ja tiistain viettäisin. Erään kaverini oli tarkoitus tulla maanantaiksi hengaamaan kanssani kaupunkiin, muttei hän loppupeleissä päässytkään, joten vietin päiväni yksin chillaillen. Mikä sopi oikein mainiosti. Suunnitelmat rannikkokävelystä karisivat lämpömittarin elohopean noustessa, joten päädyin kävelemään ympäri Sydneytä ensin ilmaisen kävelykierroksen matkassa ja sen jälkeen vielä pari tuntia omin päin. Voitte uskoa kuinka kipeät jalat oli maanantai-iltana vähintään 10km kävelyn jälkeen, eikä olo ollut muutenkaan kovin hehkeä kun lämpötila oli parhaillaan sellaiset +36 celsiusta. Suomi-tyttöä hieman hikoilutti... :) Ja pohkeet paloivat taas hieman, tosin tällä kertaa eivät niin pahasti kuin muutama päivä aiemmin rantareissun jäljiltä. Onneksi on kosteusvoidetta. :)

Tiistaina käveleskelin vielä muutaman tunnin ympäri Sydneyn keskustaa ja hyppäsin sitten junaan kohti lentokenttää. Check-in-tiskillä syke oli varmaan 200 kun oli viimein aika punnita rinkka virallisella vaa'alla, mutta yllätys oli melkoinen kun "viisari" pysähtyi lukuun 20,1kg. Siis melkeen 3kg enemmän oisin voinut ottaa kamaa! Tosin rinkkaa hetken kannettuani totesin, että on sitä tavaraa ihan riittävästi nytkin... Voi tulla Rotorualla kuumat lähteet ja niissä lilluminen tarpeeseen jos hartiat pahasti jumittelee matkan aikana. Ehkä innostun ja menen ihan mutahierontaan, eihän sitä koskaan tiedä. :) Olin myös saada sydänkohtauksen kun lentoyhtiön setä alkoi kysellä mun viisumista Uuteen-Seelantiin. Siis mikä viisumi?? Tarviiko sinne sellasen? Väri valahti hetkeksi kasvoilta, mutta onneksi tilanne korjaantui kun näytin mun matkasuunnitelman. Ilmeisesti lentolippu San Franciscoon riittää todistamaan, etten aio jäädä Seelantiin pysyvästi. Huh. Lentokoneessa sain positiivisen yllätyksen, koska vaikka lipussani luki ettei hintaan kuulu ruokatarjoilua sain kuitenkin sekä kahvit, illallisen että jälkiruoan. Lammas oli ihan syömäkelpoista. :) Lisäksi matkan alkua piristi ehkä maailman mahtavin turvainfovideo, jossa esiintyi ties mitä julkimoita fitness-tähdistä rugby-pelaajiin. Naureskelin Richard Simmonsin jumppaliikkeille vielä pitkään videon loppumisen jälkeen. Air Newzealand osaa ilmeisesti ottaa asiat huumorilla. :)

Wellingtoniin saavuin tiistai-iltana paikallista aikaa puolenyön aikoihin (aikaero Ausseihin onkin muuten 2h eikä 1h niinkuin aluksi luulin, joten olen nyt 11h edellä Suomen aikaa). Vettä satoi ja oli kylmää ja pimeää, mikä oli vähintäänkin tervetullut muutos Sydneyn helteisiin. Amanda ja Peter hakivat minut lentokentältä ja toivat heidän kotiinsa ja pikasuihkun jälkeen painoin pään tyynyyn toisella puolella merta kuin mistä heräsin. Jotenkin en edes hoksannut lähteväni Ausseista "pysyvästi", mutta enköhän mä vielä joku päivä sinne palaa.

Tänään keskiviikkona minua on ajelutettu ympäri Wellingtonia katsellen nähtävyyksiä. Aamulla tutustuin Te Papa -kansallismuseoon, joka oli museoksi aivan äärettömän mielenkiintoinen. Maorien historiaa ja Uuden-Seelannin yleistä historiaa oli tarjolla yllin kyllin, muttemme kuitenkaan viettäneet museossa ylettömän paljon aikaa, mikä oli oikeastaan vain hyvä. Liika on aina liikaa, varsinkin museoissa. :) Museon jälkeen suuntasimme maukkaalle lounaalle pieneen kahvilaan, minkä jälkeen vuorossa oli Mt Victoria ja mahtavat näköalat Wellingtonin yli. Ajelimme myös rannikkoa pitkin ties kuinka kauas ja minulle viimeinkin valkeni, että Wellington on oikeasti rantakaupunki! Jotenkin tällainen pikkuinen detalji oli jäänyt kunnolla huomioimatta.

Kävimme pikavisiitillä myös Botanical Gardensissa, jotka Wellingtonissa sijaitsevat käytännössä keskellä kaupunkia ja mäen rinteellä. Oikeastaan kaikki Wellingtonissa on keskellä kaupunkia, koska kyseessä ei ole mikään miljoonacity niinkuin Sydney tai Auckland (kuulemma). Kiva paikka kierrellä, koska aikaa ei mene tolkuttomasti paikasta toiseen pääsemiseen. Käytännössä kaikki Wellingtonissa sijaitsee myös joko vuoren laella tai rinteessä, ja tiet ovat älyttömän kapeat, joten sain pari kertaa pienen paniikkikohtauksen auton tullessa vastaan tiukassa mutkassa. Jälleen kerran motoristin unelmapaikka, vaikka vähän viileää ja tuulista onkin.

Iltapäivällä tein Peterin oikein iloiseksi suostumalla lähtemään pienelle pyörälenkille. Hän harrastaa aktiivisesti pyöräilyä ja Amanda varoitteli minua etukäteen etten saa antaa Peterin ylipuhua minua mihinkään, mitä en oikeasti halua tehdä. Mutta pari päivää lähinnä kävelleenä pyöräily kuulosti oikein mukavalta, varsinkin kun ilma oli seljennyt aamun sateesta kauniiksi auringonpaisteeksi. Kävimme sitten "pienen" lenkin, 23km, mutta oikeastaan minä olin se, joka halusi mennä kauemmaksi kuin suunniteltiin. Mahtavia kuvia sai matkan varrelta ja ilma oli kerrassaan mainio ulkoiluun, ei liian kuuma eikä liian kylmä. Me likes. :)

Huomenna on edessä Wellington visiitin kohokohta, Ultimate Movie Tour. Eli 8,5h kierrellen kaikkia elokuvien kuvauspaikkoja, jotka sijaitsevat Wellingtonissa tai sen lähialueilla. Toivottavasti ilma on hyvä eikä sada heti aamusta asti, mutten aio antaa edes myrskyn häiritä! Kamera on latauksessa ja muistikortilla on tilaa ainakin parille tuhannelle kuvalle, joten eiköhän päivästä muodostu oikein mukava. :)

Latasin tähänastisesta reissusta kuvia taas Facebookiin, en lataa samoja kuvia uudestaan tänne. Joten allaolevasta linkistä pitäisi kaikkien päästä katsomaan mitä tähän mennessä on nähty. :)
https://www.facebook.com/media/set/?set=a.10150396524308331.377269.672308330&type=1&l=d8e17135af
Toivottavasti linkki toimii, joku ystävällinen voisi kommentteihin ilmoittaa mikäli on ongelmia niin yritän korjata asian.

Lähiseutumatkailua

Nyt kun lähtö tästä kaupungista ja maasta uhkaavasti lähenee, päätin viimein käydä tutustumassa pariin paikalliseenkin nähtävyyteen. Tänään suuntasimme siis ystäväni Katien kanssa Fort Scratchley-linnoitukselle Newcastlen lähestulkoon keskustaan (ja keskustahan sijaitsee käytännössä rannalla). En nyt voi sanoa hirveästi oppineeni uutta tai nähneeni mitään kovin erikoista, mutta maisemat kukkulan laella sijaitsevalta linnoitukselta olivat kyllä suht mainiot. Alla pari esimerkkiä.

Newcastle

Newcastle tykinreiästä katsoen

Iso pyssy :)

Allekirjoittanut ja Nobby's Lighthouse sekä Nobby's Beach

Newcastle Beach

Huomenna vietän läksiäisiäni kavereideni kanssa. Olen kutsunut n. 30 hlö meille juhlimaan suomalaiseen tapaan, varmaa ei ole kuinka moni oikeasti pääsee tulemaan. Mutta ainakin parikymmentä henkeä on ilmoittanut aika varmasti tulevansa ainakin pistäytymään, joten toivottavasti saadaan hyvät bileet pystyyn. :) Suomalaisuutta kunnioittaen ostin muutama viikko sitten pullon Finlandia-vodkaa ja maanantaina lisäsin sen sekaan Turkinpippureita puoli pussia, valmistaen näin Salmaria. Päivä päivältä pullo on muuttunut tummemmaksi ja tämänpäiväisen koemaiston mukaan salmiakki on imeytynyt vodkaan oikein mainiosti. Warren toimi koekaniinina ja hänen ilmeensä hörpyn ottamisen jälkeen oli kerrassaan mahtava. :) Ei vissiin salmiakki maistu edes alkoholin seassa...

Raaka-aineet ja valmistusvälineet

Valmis tuote, vaikkakin väri on tuosta vielä tummennut

Ruokapuolelta Suomea edustavat lihapullat ja joulutortut, edelliset tein jo tänään ja jälkimmäiset teen huomenna ennen vieraiden tuloa. Kaikkihan tietää, että joulutortut maistuu parhaimmalta tuoreena. :) Lihapullia varten ostin alunperin kilon jauhelihaa, mutta hieman laskeskeltuani päätin ostaa kuitenkin vielä vajaat 900g lisää. Pyörittelin sitten reilut parisataa pientä lihapullaa ja koemaistajien (minä ja Warren) mielestä niistä tuli oikein maistuvia. Lisäsin vähän australialaisuutta pulliin käyttämällä naudan lisäksi myös kengurunjauhelihaa, joka on oikeasti hyvin samanlaista kuin tuttu ja turvallinen hirvenjauheliha. :) Juhlien on tarkoitus olla nyyttärihenkiset, joten saa nähdä mitä kaikkea kaverini tuovat syötäväksi. Jännityksellä odotan varsinkin aasialaisten ystävieni kokkauksia, heidän ruuassaanhan kun usein on REILUSTI chiliä ja muita mausteita. Mutta olen varma, että ruokaa on riittävästi ja se on herkullista.

Olen vähitellen aloittanut pakkailun ja tehnyt muita lähtövalmisteluita. Tänään suljin pankkitilini täällä ja huomenna palautan viimeiset kirjat ja leffat kirjastoon. Pyykkiä pitää vielä pestä, (varsinkin näissä helteissä kun samaa vaatetta ei voi kahta päivää pitää), ja muutama asia pitää hommata (kuten rahavyö). Muuten homman pitäisi alkaa olla hanskassa, kunhan hanskat vain pysyvät tallessa. :) Hampaan kanssa elämiseen on alkanut tottua, tai sitten tulehdus alkaa vain helpottaa. Suolavesihuuhtelut ja -harjaukset ei sinänsä ole mun lempiasioita, mutta kaikki keinot otetaan käyttöön mikäli niistä on apua. :)

Yritän kirjoitella vielä ennen lähtöä Sydneyyn ja kertoa ainakin miten läksiäiset sujui. Tietokoneelle on luotu soittolista täynnä Eppu Normaalia, Leevi and the Leavingsiä, Apocalypticaa ynnä muita suomalaisia klassikoita, joten saa nähdä miten Suomi-musa uppoaa ulkomaaneläviin. :) Puhumattakaan siitä Salmarista...

Blue Mountains

Viimeinkin tein sen, mitä olen koko syksyn ajan suunnitellut. Kävin siis noilla maailman kuuluisimmilla Sinivuorilla. Ja ei, ei näkynyt tonttuja. :) Mutta yllättäen vuoret näyttivät tietyssä valossa oikeasti sinisiltä, joten nimi on hyvin kuvaava. Tein päiväretken amerikkalaisen ystäväni Katien kanssa ja vaikka monelta taholta kuulimme ettei Blue Mountainsilla voi käydä päivässä, päätimme ottaa haasteen vastaan. Lopputulos on, että kyllä siellä päivässäkin pyrähtää, kaikki on vaan asenteesta (ja istumalihaksista) kiinni. :)

Lähdimme siis matkaan Warabrookin (eli yliopiston) asemalta klo 6.15 lauantaiaamuna. Kävely asemalle kesti noin puoli tuntia, mutta mieluummin kävelin kuin jätin pyöräni sinne koko päiväksi jonkun varastettavaksi tai rikottavaksi. Matkalipun saimme ostettua vasta Hamiltonin asemalta, koska automaateista ei saanut tarvitsemaamme yhdistelmälippua. Tämä yhdistelmälippu sisälsi matkat Katoombaan ja takaisin sekä lisäksi koko päivän Explorer Bus -lipun. Explorer Bus on kaksikerroksinen bussi, jolla pääsee koko päivän ympäri Blue Mountainsin tärkeimpiä nähtävyyksiä, joten se sopi meille pikavisiitin tekeville loistavasti. Hintakaan ei ollut järin korkea, opiskelijalippu maksoi 25,80 AUD. Parin junanvaihdon jälkeen olimme perillä Katoombassa 11.20 ja hyppäsimme suoraan bussiin suuntana Katoomba Cascades. Nämä olivat ensimmäiset "oikeat" vesiputoukset jotka näin (ikinä), mutteivat päivän hienoimmat kuitenkaan. Ihan kivalta ne näyttivät siitä huolimatta. :)

Katoomba Cascades

Tämän jälkeen vietimme seuraavat neljä tuntia kävellen ympäri Blue Mountainsia ottaen valokuvia lähes jokaiselta näköalapaikalta. Matkalla oli varmaan vähintään 2000 rappusta, emmekä edes käyneet Giant Stairwayllä joka on yli 1000 askelmaa suoraan alas laaksoon. Maisemat olivat uskomattomia ja sää oli mitä mainioin "pieneen" patikointiin, puolipilvistä ja parikymmentä astetta lämmintä. Kävelimme Prince Henry Cliff Walk -nimistä reittiä pitkin yhteensä varmaan noin 4 km, matkan varrella näimme kuuluisat The Three Sisters, Echo Pointin ja viimeisenä vuorossa oli ehkä reissun paras osa, Leura Cascades. Turhaan eivät kaikki ole Blue Mountainsin kauneutta mainostaneet, oli se nimittäin niin upea paikka. Kiipeilimme Katien kanssa jättimäisten kivenlohkareiden päälle ottamaan kuvia ja ihastelimme yhteen ääneen miten uskomatonta siellä oleminen oli. Alla muutama kuva, kovin montaa en valitettavasti voi netin hitauden takia ladata. Mutta näistä saa kuitenkin jonkinlaisen käsityksen paikasta. :)

The Three Sisters

Maisema

Leura Cascades

Leura Cascades ja minä (älkää antako hikisen ja kiiltävän naaman hämätä, oli oikeasti mahtavaa!)

Leura Cascades ylhäältä

Paluumatkalle lähdimme 17.25 mutta junan myöhästelyn takia olimme Warabrookissa vasta puoli 12 jälkeen illalla. Onneksi saimme kyydin kampuksen "turvamiehiltä", aina kannattaa soittaa
ja kuulostaa väsyneeltä ja surkealta niin ehkä vartijoilta saa myötätuntoa ja kyydin. :) Loppujen lopuksi olimme siis yhteensä 18 tuntia reissussa josta 6 tuntia vietettiin itse vuorilla, mutta voin sanoa että oli sen arvoista! :)

Matkakertomus osa 3

Trilogian huikea päätösosa seuraa tässä. :)

Tiistaina 4.10 herättiin Bombalassa ja maksettiin taas caravanalueella suihkusta, tällä kertaa 3 dollaria per henkilö. Suihkun ja aamupalan jälkeen ajettiin taas infoon ja kysyttiin mitä nähtävää matkalla pohjoiseen oli. Ilmeni, että oikeastaan mitään todella hienoa ei olisi matkan varrella, mikä tietenkin sai tytöt todella "iloisiksi". Päätettiin kuitenkin ajaa Bombalasta Jindabyneen vähän pienempää tietä pitkin, jonka varrella oli ainakin mun mielestä tosi kivoja maisemia. Jindabynessä oli todella kaunis järvi, jonka rannalla syötiin lounasta ennenkuin ajettiin Thredboon, joka sijaitsee Alpine Wayn varrella Snowy Mountainsilla. Kuulemma siellä piti olla paljon nähtävää ja paikalle päästäksemme jouduimme maksamaan myös kansallispuiston "sisäänpääsymaksun" (16 dollaria), mutta ilmeni, ettei paikassa oikeastaan tapahdu mitään hiihtosesongin ulkopuolella. Maisemat oli kuitenkin vertaansa vailla ja otinkin aika reippaasti kuvia vuorista, puroista ja kaikesta mahdollisesta. (Näitäkin kuvia löytyy fb-albumista, jonka linkki löytyy matkakertomuksen ensimmäisen osan lopusta.) Thredbosta ajettiin Jindabynen kautta Coomaan, jossa katsottiin auringonlaskua Mt. Gladstonen näköalapaikalla. Aika hienolta näytti sielläkin. Coomasta ajeltiinkin sitten Canberraan asti ja kahden täyden caravanalueen jälkeen saatiin paikka Carotel Motel & Caravan Parkista. Koska alueenhoitaja ei ollut varma riittääkö meidän n. 2m jatkojohto sähkötolppaan asti saatiin paikka sähköttömän hinnalla, vaikka loppujen lopuksi johtokin riitti. Säästettiin tässä 4 dollaria, mikä on aina positiivista.

Keskiviikkona 5.10. päätettiin tutustua Australian pääkaupunkiin Canberraan vähän paremmin ja ajeltiin taas infoon selvittämään mitä nähtävää kaupungissa oli. Kävi ilmi, että Canberrassa näkemisen arvoista on oikeastaan vain museot joihin sisäänpääsy maksoi meille liikaa, joten lopulta ajettiin Red Hill näköalapaikalle ja sieltä shoppailemaan Direct Factory Outletiin. DFO:n jälkeen todettiin, että Canberra on nähty ja lähdettiin ajamaan kohti Sydneytä. Tässä vaiheessa tytöt vielä puhui haluavansa ehtiä Blue Mountainsille ennen vanin palautusta, mutta onneksi tästä suunnitelmasta luovuttiin kun katsottiin sääennustetta (sadetta lupasi). Olin oikeastaan iloinen, ettei ehditty Blue Mountainsille, koska haluan nähdä ne kunnolla ajan kanssa, ja lisäksi olin jo aiemmin luvannut mennä sinne ystäväni Katien kanssa. (Tämä reissu tehdään lähiviikkojen aikana varmasti.) Illalla ajettiin sitten Camdeniin caravanalueella, jossa onneksi oli vapaita paikkoja vielä jäljellä. Torakoita oli autossa tässä vaiheessa enemmän kuin aiemmin, yhden löysin kiipeämästä olkapäälläni elokuvaa katsoessamme, mikä ei ainakaan parantanut kenenkään mielialaa.

Torstai 6.10. oli viimeinen päivä roadtripillämme ja ajettiin Botanyyn palauttamaan vani heti aamupalan ja pakollisen pakkaamisen ja siivoamisen jälkeen. Kerrottiin kaikista ongelmista, mitä auton kanssa oli ollut ja saatiin lopulta 120 dollaria hyvitystä, eli jokainen sai 40 dollaria takaisin omalle tililleen. Tämä vähän piristi mielialaa. :) Jucyn "autovarikolta" hypättiin bussiin kohti Sydneyn päärautatieasemaa, jossa vaihdoimme suoraan junaan kohti Newcastlea. Olin lopulta noin viiden aikaan illalla kotona ja aloitin heti hillittömän pyykkäyksen. Oli mahtavaa päästä takaisin paikkaan, jossa jokaista sanaa ei tarvitse varoa ettei vain muut loukkaannu tai suutu, ja jossa tilaa liikkumiseen ja olemiseen on enemmän kuin perinteisessä pakettiautossa. Warren ja Lily tarjosivat minulle myös kunnon paistipäivällisen ja voin sanoa, että liha maistui kahden viikon tauon jälkeen aika hyvältä (toinen saksalaisista oli kasvissyöjä, joten ainut proteiini matkan aikana tuli tonnikalasta ja raejuustosta). Illalla juttelin vielä äitin kanssa yli tunnin Skypessä ja purin tuskaani, mikä auttoi saamaan vähän etäisyyttä koko reissuun.

Nyt muutaman päivän jälkeen voisin listata muutamia asioita, jotka jokaisen roadtripiä suunnittelevan kannattaa ottaa huomioon matkaa suunnitellessa:

1. Rahaa kuluu AINA enemmän kuin olit arvioinut. Vaikka kuinka elät kaurapuurolla ja leivällä tulee eteen aina yllättäviä menoeriä (meidän tapauksessa nämä olivat usein kalliita yöpymisiä caravanalueilla). Matkan jälkeen on valitettavasti jatkettava kaurapuurolla elämistä mikäli meinaa reissata vielä myöhemminkin...
2. Matkaseura kannattaa valita tarkkaan ja tehdä jo alusta pitäen selväksi mitä kukin matkalta haluaa. Näin vältytään monilta riidoilta.
3. Bensa maksaa aina liikaa, vaikka se täällä onkin huomattavasti halvempaa kuin Suomessa. (Kallein bensalitramme oli 1,55 dollaria ja halvin 1.38 dollaria, eli tämän hetken kursseilla 1,13-1,01 euroa.)
4. Parkkipaikalla nukkumiseen voi tottua, mutta siitä ei silti välttämättä tarvitse pitää.
5. Sää on mitä on, siihen ei voi vaikuttaa eikä siitä kannata valittaa.
6. Vaikka joskus saattaa tuntua, ettei reissussa ole mitään hyvää ja olisit paljon mieluummin matkalla takaisin koti-Suomeen kuin istuisit autossa keskellä vuoristoa tai kansallispuistoa, kannattaa kuitenkin miettiä kuinka monta kertaa saat mahdollisuuden tehdä samanlaisen matkan myöhemmin. Aika kultaa muistot, etkä kuvia katsellessasi enää muista kaikkia niitä ilkeitä sanoja ja katseita vaan ne kauniit maisemat, joista sait nauttia. :)

Kotonakin on matkani aikana tapahtunut, sillä kämppikseni ovat hommanneet koiranpennun. Ilmeisesti Warren lähti hakemaan kissaa ja tuli koiran kanssa takaisin, mutta mikäs siinä. :) Belle on oikein herttainen Australiankelpie, joka on vielä todella pieni ja viaton. Tai viaton aina silloin, kun ei ole käynyt pissaamassa tai kakkaamassa johonkin nurkkaan... Minun huoneeni on kuitenkin kiellettyä aluetta, minkä Belle on jo onneksi oppinut. Muutenkin mun käskyt tuntuu tehoavan paremmin kuin Lilyn (joka on aivan liian kiltti) ja Warrenin (jota Belle näyttää hieman pelkäävän). Tulemme siis ainakin vielä toimeen oikein hyvin, tosin aamuisin pitää katsoa tarkasti mihin astuu matkalla vessaan ettei liukastu johonkin ikävään yllätykseen. Otan pennusta kuvia pian ja laitan niitäkin tänne. :)

Vähän epämiellyttävämpi yllätys löytyi sängystä matkan jälkeen. Olin odottanut omaan sänkyyn pääsemistä kuin hullu puuroa, joten kun parin hyvin nukutun yön jälkeen ihooni alkoi ilmestyä punaisia kutisevia patteja pistin ne hyttysten piikkiin. Täällä on kuitenkin hyttyskausi nyt alkamassa ja ainahan ne kesän ensimmäiset ötökät saa pahimmat jäljet aikaan. Valitettavasti kyseessä ei tainnutkaan olla hyttyset, vaan lutikat, jotka olivat valloittaneet sänkyni kahden viikon matkani aikana... Tänä aamuna Warrenin kanssa vaihdettiin mun patja ja peitto, pesin lakanani uudelleen ja heitin tyynytkin pesukoneeseen. Lisäksi koko talo on nyt suihkutettu hyönteismyrkyllä, mutta toivottavasti haju haihtuu pian. Toivottavasti kaikki tämä auttaa eikä aamulla ihossani ole enää enempää paukamia, ei olisi nimittäin kiva kulkea loppuaikaa Australiassa näyttäen rokkopotilaalta.

Tänään palaan taas koulunpenkille kun viimeiset kolme viikkoa luentoja alkaa. Nyt on jäljellä tasan 5 viikkoa ja 1 päivä ennen lentoa Uuteen-Seelantiin, joten aika todella lentää. Eikä jouluunkaan ole enää kovin kauaa, mistä muistuttaa kauppoihin ilmestyneet joulukoristeet. Huvittavaa katsella joulupalloja yms. ja aurinkorasvoja vierekkäin kaupoissa, mutta molempien sesonki on nyt kuumimmillaan. :) Lumen näkemistä saan odottaa vielä hetken, mutta saunaan saatan päästä jo ensi viikonloppuna! :)

Matkakertomus osa 2

Ja tarina jatkuu...

Perjantai 30.9. vietettiin suurimmaksi osaksi Geelongissa ja sen ympäristössä. Aamulla selviteltiin tyttöjen kanssa hieman välejä ja sovittiin, että jatkossa kaikki sanoo heti jos jokin asia mättää, eikä murjota montaa päivää. Tilanne vähän parani ja aamupalan jälkeen käytiin eräällä caravanalueella salasuihkussa, eli käveltiin vaan alueelle sisään ja välteltiin työntekijöitä. Ei tämäkään täysin laillista ja luvallista, mutta hätä ei lue lakia ja suihkuun oli päästävä. (Tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun käytiin "luvattomasti" suihkussa, joten ei me niin pahoja rikollisia oltu.) Geelongista ajeltiin etelään Barwon Headsin pikkukaupunkiin, jossa tiesin sijaitsevan minulle sopivan kaupan. Puodin nimi on Kiitos (ihan suomeksi) ja siellä myydään Marimekkoa, Iittalaa ja muuta kivaa ja kallista designiä. Heti tunsin oloni kotoisaksi kun sain hypistellä sinisiä Unikko-pyyhkeitä ja ihastella lakanoita.:)  Hinnat oli toki aika tyyriitä verrattuna Suomen vastaaviin, mutta ymmärtäähän tuon kun kaikki pitää kuulemma tilata Helsingistä. Loppupäivä käveltiin ympäri Geelongia ja tutustuttiin kaupunkiin. Seuraavana päivänä pelattiin AFL-loppuottelu, Geelong Cats vastaan Collingwood Magpies, joten koko kaupunki oli täynnä "Go Cats"-lippuja yms. (Geelong muuten voitti ottelun.) Söin Geelongissa myös elämäni toista kertaa sushia, tosin annos oli aika samanlainen kuin perinteinen kiinalainen kanakastike. Soijakastiketta oli kyllä käytetty enemmän, mutta maku oli edelleen maittava. Illalla ajettiin takaisin Melbourneen ja pitkien etsintöjen jälkeen löydettiin viimein parkkipaikka, jossa uskalsi yöpyä. Illalla meistä kukaan ei tiennyt missä oltiin, mutta aamulla sekin onneksi selvisi.

Lauantaina 1.10. lähdin herättyäni etsimään vessaa ja selvittämään missä olimme. Tytöt jäivät perinteiseen tapaan nukkumaan eivätkä yhtään arvostaneet mun tarvetta päästä autosta ulos "niin aikaisin" (kello oli n. 8.45), mutta minkäs teet kun luonto kutsuu. Olinpaikaksemme selvisi Dingley Village Melbournen kaakkoispuolella ja tyttöjen viimein herättyä kymmenen jälkeen ajeltiin Springvalen Ikeaan syömään aamupalaa. Aamupalan tarjoilu tottakai loppui seistessämme jonossa, joten söin aamiaiseksi pastaa vihanneksilla n. klo 11.30. (Jotain tämän reissun ruokailuista kertoo se, että laitoimme itse lämmintä ruokaa 3 kertaa ja muuten söimme lähinnä leipää ja kaurahiutale-maito-mössöä. Ja ruokailukertoja oli maksimissaan 3 per päivä. Ei ihan sitä mihin olen tottunut, mutta tästäkin selvittiin.) Ikean jälkeen alettiin suunnitella jatkoa. Tutkiessamme rikkinäistä jääkaappiamme huomasimme pari torakkaa, mikä tietenkin vain lisäsi reissun "mahtavuutta". Soitimme Jucylle ja kerroimme jääkaapista, ja he neuvoivat pysymään Melbournen lähellä seuraavaan päivään, jotta voidaan selvittää mitä sille tehtäisiin. Päätettiin sitten mennä yöksi oikealle caravanalueelle Lilydaleen, noin tunnin ajomatkan päähän Melbournesta. Lilydalessa pääsin toista kertaa juoksemaan eikä edes pieni sadekuuro lannistanut juoksemisintoani. Iloisena kirmailin Yarra Valleyn mäkiä ylös ja alas ja otin matkalla kuvia. :) Illalla ostimme tuholaismyrkkyä ja suihkutimme penkkien aluset sillä, mikä tietenkin sai torakat tulemaan piiloistaan. Tytöt kammosivat ötököitä siihen malliin että päättivät nukkua yön katolla "penthousessa", mikä sopi mulla loistavasti koska sain aamullakin käydä juoksemassa ihan rauhassa ilman, että muut suuttuvat aikaisesta herätyksestä. Yöllä oli tosin vähän kylmä, mutta sekään ei haitannut kovin paljoa.

Sunnuntaina 2.10. aloitin siis aamuni juoksulenkillä, mikä oli koitua juoksuvaatteideni kohtaloksi. Unohdin vaatteeni nimittäin suihkukoppiin lenkin jälkeen, enkä huomannut asiaa kuin vasta parin päivän päästä. Jokusen hetken manasin huonoa muistiani ja hakkasin henkisesti päätä seinään, mut ajattelin sitten että vaatteita saa aina lisää kaupasta. (Kaikeksi onneksi vaatteet olivat löytyneet caravanalueelta ja eilen lauantaina laitoin heille prepaid-postikuoren, jossa kiva täti vastaanotosta lupasi lähettää ne minulle takaisin. Pienestä voi olla ihminen iloinen, mutta kunnollisten juoksuvaatteiden arvoa ei mitata rahassa. :D) Lilydalesta ajoimme takaisin Melbourneen ja jouduimme odottamaan yli tunnin, että David Jucyltä ehti tarkistaa jääkaappimme. Vika löytyi johdosta ja kaappi jatkoi taas toimimista. Torakat näyttivät tässä vaiheessa poistuneen, joten Davidkaan ei voinut sille asialle mitään tehdä. Hän antoi meille kuitenkin 60 dollaria käteistä, jotta pääsisimme katsomaan pikkupingviinejä Phillip Islandille. :) Ajoimme siis etelään ja maksoimme jokainen 21,45 dollaria pääsylipusta rannalle, jolle pingviinit palaavat joka ilta auringonlaskun aikaan ja taapertavat takaisin koloihinsa yöksi. Ilma oli jäätävä, eikä pingviineistä saanut ottaa ollenkaan kuvia, mutta eipä niitä kyllä olisi kuvissa nähnytkään koska vaikea oli nähdä itsekään pimeässä niin pieniä eläimiä. Ostin lopulta postikortteja, joista näkee miltä niiden olisi kuulunut näyttää. Yhdeksän jälkeen illalla päätettiin jatkaa ajamista vähän kauemmas ja lopulta päädyttiin ajamaan itään Saleen asti. Oltiin perillä joskus kahden jälkeen yöllä ja nukuttiin taas jollain parkkipaikalla.

Maanantaina 3.10. herättiin Salesta parkkipaikalta ja ajettiin infoon selvittämään missä voidaan käydä suihkussa. Päätettiin sitten maksaa suihkumahdollisuudesta ravirataa muistuttavan paikan vieressä olevalla caravanalueelta. Kiva mies antoi meille alennustakin, tarvitsi maksaa vain 2 dollaria/hlö normaalin 3 dollarin sijaan. Suihkun jälkeen käytiin vähän kiertämässä Salen kauppoja ja sitten suunnattiin Raymond Islandille Paynesvilleen katsomaan koaloita. Tällä pienellä saarella on oikea koalareitti, jonka varrella voi bongata koaloita niiden luonnollisessa ympäristössä. Nähtiin useampikin yksilö puissa, mutta ne olivat valitettavasti niin kaukana ettei kovin tarkkoja kuvia saanut. (Pari kuvaa löytyy kuitenkin fb-albumista jonka linkki on edellisessä postauksessa.) Paynesvillestä ajettiin Lakes Entranceen katsomaan hienoja maisemia. Tehtiin pitkästä aikaa lämmintä ruokaa, istuttiin retkituolilla näköalapaikalla ja nautittiin auringonpaisteesta. Ilma oli viileä, mutta kaunis. Seuraavaksi suunnattiin taas McDonaldsille netin ääreen ja suunnittelemaan loppumatkaa. Päätettiin ajaa vielä samana yönä Cann Riverin kautta Bombalaan, viettää siellä yö ja aamulla jatkaa matkaa kohti Snowy Mountainsia. Minun vuoroni oli ajaa enkä voi sanoa nauttivani pimeillä mutkaisilla teillä ajamisesta keskellä yötä. Vaikka kyseessä oli Princess Highway, joka on yhteensä yli 1900 km pituinen tie Sydneystä Port Augustaan, ei se ollut paljon normaalia maantietä suurempi, eikä matkalla ollut katuvaloja lähes ollenkaan. Sumukin nousi joskus kymmenen jälkeen, mikä teki ajamisesta vielä haastavampaa. Onneksi päästiin turvallisesti perille Bombalaan ja vietettiin taas yö jollain parkkialueen tapaisella. Tällä kertaa vieressä oli kuitenkin yleiset vessat, joten ei tarvinnut käydä puskassa. :)

Tässä vaiheessa pidän taas pienen tauon, jottei postauksista tule aivan liian pitkiä. Jäljellä on enää pari päivää, joten reissun loppu jo häämöttää! :)

Matkakertomus osa 1

Nyt pari päivää kotona olleena päätin vähitellen kertoa vähän meidän reissusta. Tämä on myös loistava tapa vältellä esseenkirjoitusta, joka ei kiinnosta tällä hetkellä pätkääkään. :) Eli tästä se lähtee:

Lauantaina 24.9. saavuimme Avalonin lentokentälle Melbourneen noin puolenyön aikoihin. Sieltä sitten bussilla kaupunkiin noin tunnin ajomatka, jonka jälkeen kävely bussiasemalta hostellille. Nukkumaan pääsimme noin kahden maissa yöllä. Sunnuntai vietettiin kävellen ja ajellen bussilla ympäri Melbournea. Kävimme Queen Victoria -markkinoilla, joilta löysin vihdoin ja viimein hieman tuliaisia kotiin lähetettäväksi, en kerro mitä ettei yllätys mene pilalle paketin vastaanottajalta. Melbournessa on ilmainen turistibussi, joka kiertää kaikki tärkeimmät nähtävyydet, joten istuimme sen kyydissä koko kierroksen ja tutustuimme kaupunkiin tällä tavoin. Lisäksi kävimme vähän shoppailemassa ja illalla teimme "maittavan" illallisen hostellilla; tonnikalakastiketta riisillä. Jos olisin tiennyt, että tuo olisi yksi harvoista kerroista seuraavan kahden viikon aikana kun saan lämmintä ruokaa olisin ehkä nauttinut ateriasta hieman enemmän.

Maanantaina 26.9. jätimme hostellin taaksemme ja hyppäsimme bussiin kohti St. Kildaa, jossa Jucy-vanimme vuokrauspaikka sijaitsi. Saimme auton ja päädyimme kuitenkin ottamaan reissun ajaksi täyden vakuutuksen, vaikka alunperin ajattelimme että on turhaa maksaa 25 dollaria lisää joka päivästä vain sen takia JOS sattuu tapahtumaan jotain. David vuokrauspaikasta kuitenkin sai meidät puhuttua ympäri, eikä meidän loppujen lopuksi tarvinnut maksaa kuin 91 dollaria enemmän per henkilö koko 11 päivän ajalta, joten päätettiin ottaa varman päälle. Jokainen meistä maksoi 275 dollaria auton vuokrasta, Lea oli maksanut varausvaiheessa reilut 100 dollaria jo valmiiksi. Päivätaksa oli 59 dollaria plus vakuutus 25 dollaria, eli 84 dollaria yhteensä (tämänhetkisillä valuuttakursseilla n. 61 euroa). Maanantai meni käytännössä autoon ja ajamiseen totuttelussa, minä sain kunnian olla ensimmäinen kuski ja koko ajan hoin itselleni "pysy vasemmalla, pysy vasemmalla". Yllättävän nopeasti siihen ajamiseen kuitenkin tottui, varsinkin kun ei tarvinnut huolehtia vaihteista. :) Ensimmäisen yömme autossa vietimme vuokrauspaikan parkkipaikalla, jota David antoi meidän käyttää ilmaiseksi. Hän tosin varoitteli alueen levottomuudesta, koska ilotytöt käyttävät parkkipaikkaa öisin "työskentelyyn"... Onneksi meitä oli kolme, eikä ollut mitään ongelmia. Illalla kävimme tutustumassa St. Kildan kuuluisaan Ackland Streetiin, jonka varrelta löytyy kakkupuoti jos toinenkin. Netissä kävimme ilmaiseksi McDonaldsilla (tapa josta pidimme kiinni koko reissun ajan) ja hampaat pesimme Coles-ruokakaupan vessassa.

Tiistaina 27.9 kävimme aamulla suihkussa tyttöjen kämppiksen kaverin luona, kyseinen kämppis oli tullut viettämään lomaansa ystävänsä luokse ja herrasmiehenä tarjosi meille suihkupaikan. Voin sanoa, etten ole elämässäni nähnyt yhtä likaista ja iljettävää suihkua, melkeen mieluummin olisin ollut käymättä... Mutta siitäkin selvittiin, vaikka välillä meinasi pahaa tehdä. Melbournesta suuntasimme länteen kohti Geelongia, jossa emme oikeastaan pysähtyneet kuin hetkeksi. Ajattelimme tulla takaisin nähtyämme Great Ocean Roadin, minkä teimmekin muutamaa päivää myöhemmin. Geelongista ajoimme Torquayn, Anglesean ja Aireys Inletin kautta Great Otwayn kansallispuistoon Hammonds Head leirintäalueelle yöksi. Ennen pimeän tuloa pysähdyimme muutaman kerran ottamaan kuvia ja katselemaan maisemia, mm. Bells Beachin maisemat oli aika hienoja. Matka leirintäalueelle oli aika pitkä ja kivinen, koska tässä vaiheessa oli jo täysin pimeää eikä tie ollut päällystetty vaan soratie. Pari kengurua hyppi jonkin matkaa automme valokeilassa, ihan kuin olisivat näyttäneet meille tietä. :) Olen aika varma, että kyseinen tie oli tarkoitettu nelivetoautoille, mitä meidän vani ei missään nimessä ollut, mutta perille päästiin! Onneksi ei satanut, silloin oltaisiin oltu ongelmissa. Leirintäalue oli keskellä puistoa, paikalla oli vessa mutta siinäpä se sitten olikin. Illalla eläimet äänteli metsässä ja tähtitaivasta oli mahtavaa katsella, ei ollut kaupungin valoista haittaa tuolla! Mun mielestä yöpyminen keskellä metsää oli mahtavaa, mutta tyttöjä vissiin pelotti ja siitä piti hieman kitistä. Tässä vaiheessa alkoi jo hieman tuntua, että reissussa voi tulla ongelmia, mutta vielä jaksoi olla positiivinen ja toivoa parasta.

Keskiviikkona 28.9. ajettiin kansallispuistosta Great Ocean Roadia pitkin Port Campbelliin asti. Ilma oli todella pilvinen ja tumma, joten ei tehnyt mieli kovin montaa kertaa pysähtyä ottamaan kuvia. Minun vuoro oli ajaa, joten kieli keskellä suuta huristelin mutkateitä ylös-alas. Ei ollut meidän vani suunniteltu niin mäkiseen maastoon koska meinasi tehot loppua kesken, mutta onneksi tiessä oli niin paljon mutkia ettei oltais kovin kovaa voitu ajaa muutenkaan. Ensimmäinen kunnon riita saatiin tyttöjen kanssa aikaiseksi matkalla koska heidän mielestään suunnittelin liikaa, vaikka omasta mielestäni se on vain järkevää tietää mihin suuntaan ollaan matkalla ennenkuin autoon istutaan. Mutta koska heidän mielestään tällainen toiminta pilaa kaiken spontaaniuden päätin pitää suuni kiinni ja ajaa sinne minne käsketään. Tästä päivästä eteenpäin meillä oli lähes päivittäin pientä (tai suurta) kärhämää matkaseurani kanssa, mikä omalta osaltaan vaikutti matkan tunnelmaan... Port Campbellissa leiriydyimme ihan kunnon caravanalueelle jossa pesimme pyykkiä ja teimme ruokaa kunnon keittiössä. Minä kävin pienellä juoksulenkillä purkamassa vähän paineita, maisemat oli kyllä mainiot lenkkeilyyn vaikka sateisen sään vuoksi ehdinkin juosta vain vajaat kolme kilometriä. Mutta parempi sekin kuin ei mitään. :)

Torstaina 29.9. herättiin aamuviideltä ja ajettiin 12 Apostolille katsomaan auringonnousua. Sää oli edelleen surkea, mutta aivan heti ei kuitenkaan satanut. Katselimme apostoleja ja otimme kuvia siihen asti että vesisade todella yltyi ja aloimme olla läpimärkiä, minkä jälkeen ajoimme takaisin caravanalueelle nukkumaan vielä hetkeksi. Tai tytöt nukkuivat, minä en enää saanut unta joten istuin etupenkillä ja luin kirjaa märissä vaatteissa. Kerrassaan mainiota. Kymmenen jälkeen lähdimme taas ajamaan ja kävimme katsomassa kuuluisat nähtävyydet Arch, London Bridge ja the Grotto. Kaikista piti ottaa hirveästi kuvia vaikka tässä vaiheessa vettä tuli vaakaan ja tuuli lähenteli myrskylukemia. London Bridgen näköalapaikalla pystyi seisomaan melkein 45-asteen etukenossa kaatumatta, koska tuuli niin paljon mereltä päin. Tytöt jaksoivat valittaa säästä jatkuvasti, mutta minkäs tuolle tekee. Itse olin vain onnellinen, että sain istua päivän kyydissä eikä tarvinnut ajaa ollenkaan. Ajoimme lopulta koko Great Ocean Roadin takaisin Geelongiin asti ja vietimme yön jonkun huonekaluliikkeen parkkipaikalla. Ei vissiin ole laillista, mutta eipä tullut kukaan valittamaan. Perinteiseen tapaan kävimme McDonaldsilla netissä ja pesemässä hampaat ennen nukkumaanmenoa. Illalla välit tyttöihin tuntuivat vähän paremmilta ja juttelimme oikein iloisesti pitkälle yöhön. Tänä iltana huomattiin, että meidän jääkaappi oli rikki, mutta koska ilmat olivat muutenkin kylmät arveltiin ettei se ole ongelma.


Nyt on ehkä hyvä aika jatkaa kertomusta seuraavassa postauksessa, ettei tule romaania luettavaksi. Latasin Facebookiin 80 kuvaa reissulta, mutta koska kaikki tätä blogia lukevat eivät kuulu kyseiseen yhteisöpalveluun tässä on julkinen linkki albumiin. https://www.facebook.com/media/set/?set=a.10150346750108331.367223.672308330&l=5c15aa3cdf&type=1 
Pitäisi toimia kaikilla. :)

Jatkan kertomusta pian, varmaan jo huomenna. :)

Olen kotona ja olen hengissä

Tiedoksi kaikille niille, joiden kanssa en ole ollut viimeisen kahden viikon aikana yhteydessä, että olen nyt turvallisesti takaisin Newcastlessa. Matka oli tapahtumarikas ja varmasti ikimuistoinen (hyvässä ja huonossa mielessä). En nyt kykene kirjoittamaan kovin pitkää matkakertomusta väsymyksen yms. takia, ja toisaalta on ehkä hyvä antaa pari päivää aivoille tajuta että olen nyt oikeasti palannut takaisin omaan huoneeseen ja omaan sänkyyn, missä ei toivon mukaan kirmaile torakoita yön aikana (meidän ihanassa Jucy-vanissamme niitä kyllä piisasi).

Voitte odottaa pidempiä postauksia seuraavien päivien aikana, tällä viestillä on lähinnä tarkoitus kertoa mitä otsikkokin toteaa. :) Laitan tähän kuitenkin vielä muutaman valokuvan matkalta, otin yhteensä noin 500 kuvaa joten hetki kestää valita parhaat niistä julkaisua varten. Näätte vähän kuinka erilaisia maisemia oli matkan varrella, ei löydy Suomesta tällaisia. :)

Great Ocean Road, sisämaasta

12 Apostolia auringonnousun aikaan

Lakes Entrance, auringonlasku

Lake Jindabyne, Snowy Mountains

Snowy Mountains

Auringonlasku Mt Gladstonella

Brisbane

I'm in love. Vietin neljä päivää Brisbanessa ja tässä vaiheessa kaduttaa aika paljon etten hakenut ykkösvaihtoehtona Griffithin yliopistoon, niiden kampuksia kun on ympäri Brisbanea. Minilomani oli siis kerrassaan onnistunut, muuttaisin asumaan tuonne vaikka heti jos voisin. :)

Matka alkoi keskiviikkona 24.8. klo 04.30. Tuolloin Jonathan oli hakemassa minua lentokentälle, jonne ei tuohon aikaan pääse millään muulla kuin taksilla tai omalla autolla. Onneksi suomalaisuus yhdistää ja Jonathan lupautui kuskaamaan minut sekä kentälle, että sieltä pois, koska kämppikseni Warren ei minua voinut kyyditä. Kiitokseksi toin hänelle ruotsalaista suklaata Ikeasta ja Brisbane-magneetin. :) Saavuin siis Brisbaneen klo 7.30 keskiviikkoaamuna ja Irene haki minut lentokentältä tyttäriensä kanssa. Seuraava pysäkki oli Novotel-hotellin aamiaisbuffet (nam!), josta suuntasimme heidän talolleen viemään tavarani. Tytöt eivät olleet keskiviikkona koulussa, joten ajoimme koko porukalla Cold Coastille ottamaan kuvia ja nauttimaan maisemista. Alla kuva Yetti-laiturilta, jossa todellakin tuuli ja meri pauhasi. Aurinkokin näyttäytyi satunnaisesti. :)

Yetti, taustalla Cold Coastin pilvenpiirtäjiä

Cold Coastilta ajelimme Surfers Paradiselle jossa kävelimme rantaboulevardilla ja kävimme ostoskeskuksessa. Paikka on oikeastaan aika pieni maineeseensa nähden, mutta toisaalta näin paikan keskellä talvea rannan ollessa suljettu, joten sain ehkä hieman väärän kuvan koko alueesta. Hienolta näytti kuitenkin. :)

Rantataidetta

Surfers Paradisen jälkeen vuorossa oli reissun odotettu kohokohta, tuttu ja turvallinen IKEA! :) Pitihän sitä käydä lihapullia maistamassa ja samalta ne maistuvat täälläkin (syy lienee pakastepullissa joita käytetään joka puolella maailmaa). Ostin Ikeasta vaniljan-, omenan- ja marjantuoksuisia kynttilöitä, nyt voin poltella iltaisin omassa huoneessani taas kynttilöitä kun edelliset loppuivat jo pari viikkoa sitten. Ikean jälkeen kävimme vielä South Bankilla kävelemässä ennen jättimäistä pihvi-illallista yhdessäValleyn ravintolassa. Pihvi lisukkeineen maksoi 5 dollaria ja rahoilleen sai todellakin vastinetta. Muutenkin Brisbanessa tuli syötyä varmaan viikon edestä, joten salilla saa taas huomenna huhkia tosissaan... :)

Torstaiaamuna heräsimme Irenen kanssa kuuden jälkeen ja ajoimme Mount Ko'othan näköalapaikalle aamulenkille. Maisemat olivat mahtavat auringon paistaessa ja sain vähän urheiltuakin juostessani vuorta ylöspäin. Kotimatkalla näin myös Botanical Gardensin, mikä on kesällä varmasti upea paikka. Näin talvisaikaan kukat ja puut olivat vähän kuolleen näköisiä, mutta hienolta ne näyttivät silti.

Brisbane vuorelta katsoen

Torstaina Irenen piti mennä olla töissä 12-21, joten minä vietin päivän heillä hieman nuhaisen 10-vuotiaan kanssa. Tein päivälliseksi lihapullia ja perunamuusia, jotka tuntuivat maistuvan ainakin yhtä hyvälle kuin Ikean vastaavat. Illalla kävimme tyttöjen kanssa shoppaamassa Chermsiden ostoskeskuksessa, ja minun oli pakko ostaa vihko ihan vain ystäväni Mimmun vuoksi. Typo-nimisestä kaupasta saa paljon tavaraa "Keep calm and ..."-tekstillä ja Mimmulla on t-paita jossa lukee "Keep calm and freak out", jota olen ihastellut alusta asti, joten nyt minullakin on jotain samantyylistä. :) En tosin aivan hirveästi piittaa vihkoni lähettämästä viestistä, mutta se oli ainut vaihtoehto tällä kertaa. Ja kyllähän minä juon paljon, tosin vettä.. :)

Mimmulle

Perjantaina oli aika valloittaa Brisbanen kaupunki turistina, joten lähdin aamulla aikaisin kohti keskustaa muiden suunnatessa töihin ja kouluun. Kävelin päivän aikana koko Brisbanen keskustan läpi ottaen kuvia, mikä kyllä tuntui jaloissa muutaman tunnin jälkeen. Aamulla aurinko vielä paistoi kauniisti, mutta tullessani ulos museovierailultani oli taivas mennyt pilveen ja kaikki näytti vähän masentavalta. Onneksi sain pari aurinkoista kuvaa heti saapuessani kulttuurikeskuksen bussipysäkille.

Perjantai-iltana kävimme Irenen ystävän pojan 21-vuotissynttäreillä, joita varten teimme joulutorttuja (jälleen kerran torttuja aivan väärään aikaan) ja kevätkääryleitä. Minä osaan siis nykyään tehdä kevätkääryleitä, jotka maistuvat oikeasti aika mahtavilta! :)

Lauantaina kiersin nopeasti South Bankin markkinat läpi, jotka olivat aika iso pettymys. Toki sateinen sää vaikutti varmasti kävijämäärään, mutta olin kuvitellut markkinat paljon isommaksi tapahtumaksi. Jopa Kärsämäen perinteiset kesämarkkinat tuntuvat isommalta tapahtumalta! Markkinoiden jälkeen vuorossa oli jälleen yksi uusi asia minun kohdallani, sillä lounaspaikkana toimi Brisbanen kasino. Olen nykyään muuten tämän kasinon jäsen, tosin en tiedä tulenko jäsenkorttiani koskaan enää tarvitsemaan. :) Mutta sillä sai kuitenkin edullisen lounaan, joten samahan tuo oli hommata kun ei se mitään edes maksanut. (Minulla on nykyään myös Ikea Family -kortti, mutta sillä on varmaan käyttöä myöhemminkin, sikäli mikäli se toimii myös Haaparannassa.) Kasinolta ajoimme Direct Factory Outlet -keskukseen lentokentän viereen, josta ostin yhden paidan. Sen jälkeen pitikin jo lähteä kentälle odottamaan lennon lähtöä.

Brisbane ei varmasti olisi ollut yhtä mahtava kokemus ilman ihanaa Ireneä, joka huolehti minusta kuin omasta lapsestaan. Vieraanvaraisuus oli uskomatonta ja palasinkin kotiin laukkua, bag organizeria, yöpukua, korvakoruja ja sormusta rikkaampana, puhumattakaan kaikista uusista kokemuksista ja muistoista. En köyhtynyt reissussa lähes ollenkaan, koska en voinut ostella kassikaupalla tavaraa (minulla oli vain käsimatkatavarat koneessa), joten siinäkin mielessä matka oli onnistunut. Säästetään rahat syyslomareissulle. :) Jos aika antaa periksi palaan varmasti Brisbaneen vielä ennen paluutani Suomeen, mutta mikäli se ei onnistu, tulen takaisin joskus toiste. Viimeistään sitten kun toteutamme avomieheni (ja minun) unelman ja reissaamme ainakin kuukauden Ausseissa ja Uudessa-Seelannissa moottoripyörillä. :)

Voitin pelkoni

Olen vähitellen sopeutunut huoneeseeni ja yhteiseloon kämppisten kanssa. Koko tämä viikko on ollut aikamoista hulinaa, kun on ollut ties mitä ohjelmaa ja pitänyt siinä sivussa hoitaa myös "oikeita" asioita kuten kursseille ilmoittautumista jne. Sää ei ole kyllä tällä viikolla kovasti suosinut, tiistaiaamuna keli oli vielä aurinkoinen ja pääsinkin ensimmäiselle lenkille (enkä edes eksynyt!), mutta siitä asti onkin satanut tauotta ja kaatamalla. Tuulet on välillä ollut lähellä myrskylukemia, eikä pihalla (tai sisällä) todellakaan ole lämmin. Onneksi kuumavesipullo lämmittää öisin siihen malliin, että voi jo nukkua ilman sukkia ja pitkähihaista paitaa. :)

Tiistaina meillä oli tosiaan Pirate Quest, jossa periaatteessa tutustuttiin kampusalueeseen. Meidän joukkue ei voittanut (jos voittajaa edes valittiin), mutta teki hyvää kierrellä vähän kartan kanssa etsien paikkoja. Alla kuva joukkueestamme, edustus oli suomalais-ruotsalais-saksalais-amerikkalais-hollantilais-ghanalais-norjalaista. :)

Keskiviikkona kävin yliopiston järjestämällä ilmaisella kaupunkikierroksella, mutta sateen ja kovan tuulen takia monta paikkaa jäi näkemättä. Alla kuitenkin kuva Bar Beachilta, jossa on tällä viikolla ollut TODELLA isot laineet ja maailmanluokan surfareitakin on kuulemma tullut Newcastleen surfaamaan näitä mega-aaltoja.

Tuulee...

Keskiviikkona pääsin myös ensimmäiselle spinningtunnille pariin viikkoon, sain kampuksen kuntokeskukselle 7 pvän ilmaisen koejakson ja hetihän sitä piti keskiviikkona päästä kokeilemaan. :) Huomenna lauantaina ajattelin käydä tutustumassa Aqua TBW -tuntiin, eli periaatteessa kokovartaloreeniä vedessä. Mukavan alkuverryttelyn saan ku kävelen kämpiltä Forumille, matkaa on varmaan reilut 3km ja kaikki ylämäkeen. :)

Tänään käytiin tutustumassa Australian Reptile Zoo -eläintarhaan, ja nimestä huolimatta näytillä on muitakin kuin matelijoita. Sain silittää pientä koalavauvaa, vompattivauvaa, dingovauvaa sekä useita käärmeitä ja liskoja. Ja minä, ikuisesti käärmeitä pelännyt ihminen, pidin pythonia kädessä! Jos joku (kuten esim. äiti) ei usko, niin alla on kuvatodiste tapahtumasta. Kuvankäsittelyä tai -muokkausta ei ole harrastettu. :) Lisäksi pari kuvaa Australian söpöimmistä eläinvauvoista.

Reetta ja python

Koalavauva

Roota ruokkimassa

Vompattivauva