Olen viimeisen viikon aikana näpytellyt Visa-korttini numeron niin moneen paikkaan, että osaan sen kohta paremmin kuin syntymäaikani. Tästä voi siis päätellä, että matkasuunnitelmat Australian jälkeen ovat alkaneet selkiytyä. Tässä ne lyhyesti:
Lähden Newcastlesta Sydneyyn sunnuntaina 13.11 tarkoituksena tutustua kaupunkiin vähän paremmin. Poistumalla kämpästäni sunnuntaina (samana päivänä kuin siihen muutinkin) minun ei tarvitse maksaa erikseen vuokraa parista ekstrapäivästä, vaan voin käyttää rahat hostelliin Sydneyssä. Valitsin Sydneystä vähän kalliimman, mutta sijainniltaan erinomaisen hostellin, paikka nimittäin sijaitsee keskusrautatieasemalla. Otin vielä sängyn sellaisesta huoneesta, joka on rakennettu junavaunuun ja on oikeasti raiteiden päällä, joten nukun pari yötä laiturilla 0. Ei ihan 9 ja 3/4, mutta erikoinen kuitenkin. :)
15.11 lennän Wellingtoniin tuttavani Amandan luokse, joka on miehineen ystävällisesti luvannut majoittaa minut kolmeksi yöksi. Lento on perillä vasta puolenyön aikaan, joten aikaa Wellingtonille ei ole oikeastaan kuin yksi päivä, koska torstain 17.11 vietän suurimmaksi osaksi kiertäen Wellingtonia ja ympäristöä movie-tourilla. :) Luvassa on n.25 Taru Sormusten Herrasta -kuvauspaikkaa, lounas Rivendellissä, tutustuminen Weta Workshopiin jne, joten 8,5h luulisi hurahtavan vauhdilla.
Wellingtonista lähden bussilla Taupolle (Taupoon?) perjantaiaamuna ja siellä on tarkoitus viettää sunnuntaihin asti ihastellen maisemia ja patikoiden. Taupon jälkeen vuorossa on Rotorua, joka kuulemma haisee aivan mädäntyneeltä kananmunalta rikin takia, mutta en aio välittää pienestä hajuhaitasta. Rotorualla aion katsella geysireitä, käydä ehkä mutalammikossa tai kuumassa lähteessä lillumassa ja ihastella jälleen kerran maisemia. Varmaan tutustun jollain tapaa myös maori-kulttuuriin, koska Rotorualla on vahva maoriperinne. Maanantaille 21.11 olen varannut toisen TSH-kierroksen, tällä kertaa pääsen tutustumaan Matamataan, missä sijaitsee Hobittila. :) Tällä hetkellä kaikki kierrokset paikkaan on peruttu, koska siellä kuvataan parhaillaan Hobitti-elokuvaa, mutta kuvausten pitäisi loppua 8.11 ja kierrokset pyörivät sen jälkeen taas normaalisti. Eli hobittikolot, täältä tullaan! :) Rotorualta siirryn Aucklandiin tiistaina 22.11 ja se onkin viimeinen pysäkki ennen seuraavan maan ja mantereen valloitusta. Aucklandia varten en ole vielä tehnyt mitään suunnitelmia, mutta isossa kaupungissa luulisi olevan näkemistä ja tekemistä ihan yllin kyllin.
25.11 illalla lennän San Franciscoon johon saavun 25.11 aamulla (aikaeron ihanuuksia). San Franissa minut majoittaa oululainen tuttavaperhe, joten luvassa on pitkästä aikaa suomea ja Oulun murretta. :) Losiin siirryn 30.11 sukkulabussilla, joka jättää minut suoraan Hollywoodin hostellini etuovelle. Losissa minulla on 5 päivää aikaa tutustua paikkoihin, mikä ei varmasti ole tarpeeksi, mutta parhaani yritän. Hostelli järjestää onneksi erilaisia patikointireissuja ja kierroksia, joten todennäköisesti pääsen ainakin patikoimaan Hollywood-kyltille ja mikäli uskaltaudun mukaan, niin tarjolla on myös limusiinikierros Beverly Hillsissä (hintaan sisältyy shampanjatarjoilu). 5.12 minua odottaa lento New Yorkiin, mikä on viimeinen pysäkki ennen paluuta Suomeen. Tätini on minut luvannut ottaa huomaansa ja mahdollisesti pääsen auttamaan joululeipomisissa. Saa vähän tuntumaa jouluun jo ennen paluuta Ouluun. :)
Päädyin lopulta matkustamaan yksin, koska kevätloman autoreissu osoitti ettei pitkälle reissulle kannata lähteä puolituttujen kanssa (tosin myönnän nyt, että osa ongelmista johtui täysin minusta eikä muista). Koska reissaan yksin valitsin majapaikkani ensisijaisesti turvallisuuden ja siisteyden perusteella, enkä aina varannut petiä siitä halvimmasta hostellista. Kaikki hostellit sijaitsevat hyvällä paikalla, joten todennäköisesti pystyn kävelemään suurimpaan osaan nähtävyyksistä, mikä taas kasvattaa kuntoa (tai ylläpitää sitä) sekä säästää luontoa ja erityisesti matkabudjettia. Mottona tällä tulevalla seikkailulla voisi varmaan olla "enemmän vähemmällä". :)
Tänään minulle selvisi, että saan ottaa New Yorkista mukaani yhden sijasta kaksi matkalaukkua (paino max. 23kg/kpl), joten mikäli Nykkiin päästessäni matkakassassani on vielä jotain jäljellä saatan kuluttaa jokusen dollarin joululahjoihin muille ja ehkä myös itselle. Joulupukille ajattelin kirjoittaa lahjalistaan vain valuuttamerkkejä, ja jos joku tontuista erehtyy joulun ajankohdasta ja jakaa lahjansa vähän etuajassa se tuskin ketään haittaa, helpottaa vain tämän tontun joululahjaostoksia Isossa Omenassa. (vink vink) :)
Olen virallisesti neljän esseenpalautuksen päässä lukukauden lopusta, ensi viikolla on enää yksi luento joka sekin hyvin epävirallinen enemmänkin nyyttärihenkinen tilaisuus. Aion leipoa sinne suklaapiirakan, kunhan rakas avomieheni lähettää minulle reseptin.. Nonparellit kävin jo ostamassa, Aldissa oli tarjouksessa. :) Lähettäkää tänne päin tsemppiä että jaksan rutistaa viimeiset kouluhommat ja sitten voinkin keskittyä pakkaamiseen ja lähtökuumeen laskemiseen!
perjantai 28. lokakuuta 2011
sunnuntai 23. lokakuuta 2011
Blue Mountains
Viimeinkin tein sen, mitä olen koko syksyn ajan suunnitellut. Kävin siis noilla maailman kuuluisimmilla Sinivuorilla. Ja ei, ei näkynyt tonttuja. :) Mutta yllättäen vuoret näyttivät tietyssä valossa oikeasti sinisiltä, joten nimi on hyvin kuvaava. Tein päiväretken amerikkalaisen ystäväni Katien kanssa ja vaikka monelta taholta kuulimme ettei Blue Mountainsilla voi käydä päivässä, päätimme ottaa haasteen vastaan. Lopputulos on, että kyllä siellä päivässäkin pyrähtää, kaikki on vaan asenteesta (ja istumalihaksista) kiinni. :)
Lähdimme siis matkaan Warabrookin (eli yliopiston) asemalta klo 6.15 lauantaiaamuna. Kävely asemalle kesti noin puoli tuntia, mutta mieluummin kävelin kuin jätin pyöräni sinne koko päiväksi jonkun varastettavaksi tai rikottavaksi. Matkalipun saimme ostettua vasta Hamiltonin asemalta, koska automaateista ei saanut tarvitsemaamme yhdistelmälippua. Tämä yhdistelmälippu sisälsi matkat Katoombaan ja takaisin sekä lisäksi koko päivän Explorer Bus -lipun. Explorer Bus on kaksikerroksinen bussi, jolla pääsee koko päivän ympäri Blue Mountainsin tärkeimpiä nähtävyyksiä, joten se sopi meille pikavisiitin tekeville loistavasti. Hintakaan ei ollut järin korkea, opiskelijalippu maksoi 25,80 AUD. Parin junanvaihdon jälkeen olimme perillä Katoombassa 11.20 ja hyppäsimme suoraan bussiin suuntana Katoomba Cascades. Nämä olivat ensimmäiset "oikeat" vesiputoukset jotka näin (ikinä), mutteivat päivän hienoimmat kuitenkaan. Ihan kivalta ne näyttivät siitä huolimatta. :)
Tämän jälkeen vietimme seuraavat neljä tuntia kävellen ympäri Blue Mountainsia ottaen valokuvia lähes jokaiselta näköalapaikalta. Matkalla oli varmaan vähintään 2000 rappusta, emmekä edes käyneet Giant Stairwayllä joka on yli 1000 askelmaa suoraan alas laaksoon. Maisemat olivat uskomattomia ja sää oli mitä mainioin "pieneen" patikointiin, puolipilvistä ja parikymmentä astetta lämmintä. Kävelimme Prince Henry Cliff Walk -nimistä reittiä pitkin yhteensä varmaan noin 4 km, matkan varrella näimme kuuluisat The Three Sisters, Echo Pointin ja viimeisenä vuorossa oli ehkä reissun paras osa, Leura Cascades. Turhaan eivät kaikki ole Blue Mountainsin kauneutta mainostaneet, oli se nimittäin niin upea paikka. Kiipeilimme Katien kanssa jättimäisten kivenlohkareiden päälle ottamaan kuvia ja ihastelimme yhteen ääneen miten uskomatonta siellä oleminen oli. Alla muutama kuva, kovin montaa en valitettavasti voi netin hitauden takia ladata. Mutta näistä saa kuitenkin jonkinlaisen käsityksen paikasta. :)
Paluumatkalle lähdimme 17.25 mutta junan myöhästelyn takia olimme Warabrookissa vasta puoli 12 jälkeen illalla. Onneksi saimme kyydin kampuksen "turvamiehiltä", aina kannattaa soittaa
ja kuulostaa väsyneeltä ja surkealta niin ehkä vartijoilta saa myötätuntoa ja kyydin. :) Loppujen lopuksi olimme siis yhteensä 18 tuntia reissussa josta 6 tuntia vietettiin itse vuorilla, mutta voin sanoa että oli sen arvoista! :)
Lähdimme siis matkaan Warabrookin (eli yliopiston) asemalta klo 6.15 lauantaiaamuna. Kävely asemalle kesti noin puoli tuntia, mutta mieluummin kävelin kuin jätin pyöräni sinne koko päiväksi jonkun varastettavaksi tai rikottavaksi. Matkalipun saimme ostettua vasta Hamiltonin asemalta, koska automaateista ei saanut tarvitsemaamme yhdistelmälippua. Tämä yhdistelmälippu sisälsi matkat Katoombaan ja takaisin sekä lisäksi koko päivän Explorer Bus -lipun. Explorer Bus on kaksikerroksinen bussi, jolla pääsee koko päivän ympäri Blue Mountainsin tärkeimpiä nähtävyyksiä, joten se sopi meille pikavisiitin tekeville loistavasti. Hintakaan ei ollut järin korkea, opiskelijalippu maksoi 25,80 AUD. Parin junanvaihdon jälkeen olimme perillä Katoombassa 11.20 ja hyppäsimme suoraan bussiin suuntana Katoomba Cascades. Nämä olivat ensimmäiset "oikeat" vesiputoukset jotka näin (ikinä), mutteivat päivän hienoimmat kuitenkaan. Ihan kivalta ne näyttivät siitä huolimatta. :)
 |
| Katoomba Cascades |
 |
| The Three Sisters |
 |
| Maisema |
 |
| Leura Cascades |
 |
| Leura Cascades ja minä (älkää antako hikisen ja kiiltävän naaman hämätä, oli oikeasti mahtavaa!) |
 |
| Leura Cascades ylhäältä |
ja kuulostaa väsyneeltä ja surkealta niin ehkä vartijoilta saa myötätuntoa ja kyydin. :) Loppujen lopuksi olimme siis yhteensä 18 tuntia reissussa josta 6 tuntia vietettiin itse vuorilla, mutta voin sanoa että oli sen arvoista! :)
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
Paluu arkeen
Reilun viikon olen nyt viettänyt kotona roadtripin jälkeen ja aika kiirettä on pitänyt, lähinnä esseiden kirjottamisen kanssa. Lukukausi on niin lähellä loppua, että kaikilta kursseilta alkaa olla toiseksi viimeiset esseet palautettu ja viimeisiin deadlineihin on enää pari-kolme viikkoa aikaa. Kuukauden päästä olen jo Uudessa-Seelannissa, joten onhan se jo aikakin kääriä kouluhommat pakettiin ja keskittyä olennaiseen, eli matkustamiseen ja lomailuun. :) Hyvä uutinen on myös se, että kaikki ötökät jotka sänkyäni ilmeisesti riivasivat on nyt hävinneet eikä enää joka aamu tarvi laskea uusia puremia/pistoksia. Koputan puuta, että tilanne pysyy samana loppuun asti.
Tällä viikolla olen kouluhommien lisäksi päässyt kokemaan kuitenkin uusiakin asioita ja toisaalta myös äärettömän tuttuja juttuja. Uutena voitaneen mainita Nerf-sota, jonka parissa vietin eilen muutaman tunnin kaverin syntymäpäivän kunniaksi. Jos joku ei tiedä mitä tarkoittaa Nerf, niin käväiskääpä seuraavalla sivustolla: http://www.hasbro.com/nerf/en_AU/shop/browse/Nerf/N-1rZh2Z71/_/N-1rZh2Z71/Ne-2l katsomassa miltä aseet näyttävät. Kyseessä on siis käytännössä "leluase", mutta se ei tarkoita etteikö joukko aikuisia voisi kuluttaa näillä aseilla taistellen useampaa tuntia. Valtasimme Newcastlen ainoan (?) pyöräilystadionin ja pystytimme pahvilaatikoista ja lakanoista kyhätyt barrikadit ja linnakkeet keskelle stadionia, jonka jälkeen aloitimme 4 joukkueen sodan. Ilma oli jopa läkähdyttävän kuuma mutta hauskaa oli! :) Alla kuva tästä "sotilaasta" minulle lainattujen aseiden kanssa.
Sodan jälkeen siirryttiin takaisin kaverin talolle ja koitti hetki jota olen viimeiset kaksi kuukautta odottanut, laitettiin nimittäin sauna päälle. :) Tämä on se äärettömän tuttu juttu. Olihan tuo mukava istua pitkästä aikaa löylyissä ja vielä ihan pitkän kaavan mukaan (varmaan n. 3h meni yhteensä saunan ja uima-altaan väliä rampaten). Eiköhän nyt jaksa sinne jouluun asti. Kyseessä oli siis aiemmissa postauksissa mainitun suomalaislääkärin pojan juhlat, jos joku ihmettelee miksi aussitalosta löytyy sauna. :)
Edellämainittujen tapahtumien lisäksi viime viikko oli aika tylsä ja perinteinen, jumppaa ja luentoja sopivassa suhteessa ja illat vietin kirjoitellen esseitä. Onneksi enää ei ole kuin yksi työ tehtävänä ensi viikolle ja sitten onkin hetken tauko ennen viimeistä rutistusta. Ensi viikonloppuna lähden ehkä viimeinkin Blue Mountainsille yhden kaverin kanssa, tarkoitus oli mennä perjantaina ja tulla joko lauantaina tai sunnuntaina takaisin. Toivotaan että reissu saadaan järjestettyä ja ilmat suosivat, alkaa aika Australiassa olla siinä määrin lopussa ettei kovin kauaa enää voi Blue Mountainsin reissua lykätä.
Uudessa-Seelannissa (jonne lennän siis 15.11) olen suunnitellut näkeväni ainakin Wellingtonin, Taupon, Rotoruan ja Aucklandin. Wellingtonissa ja Rotorualla olisi mahdollisuus päästä tutustumaan Taru Sormusten Herrasta studioihin ja/tai kuvauspaikkoihin, mikä tällaista pientä fania kovasti innostaisi... Harmi kun kierrokset maksavat maltaita, mutta avomieheni kannustamana olen ajatellut kuitenkin pulittaa niistä tarvittavat summat. En oleta pääseväni kovin montaa kertaa elämässä tutustamaan Weta-workshopiin tai Hobittilaan, joten eiköhän se ole sen arvoista. Varsinkin minulle, joka omistan kaikki Taru Sormusten Herrasta -elokuvat erikoispitkinä versioina ja olen katsonut myös kaikki levyillä olevat ekstrat useampaan kertaan läpi. Kirjatkin löytyvät kahdella kielellä, joten ehkä olen tarpeeksi fani käydäkseni ihan paikan päällä katsomassa miten kaikki on luotu. :)
Kuten aiemmin lupasin, otin nyt meidän talouden nuorimmastakin asukkaasta pari kuvaa ja laitan ne teille tänne nyt näytille. Ei mitään studiokelpoisia kuvia, mutta aika hankalaa saada koko ajan liikkeessä olevasta koiranpennusta hyvää valokuvaa... Varsinkin kun välillä yritetään syödä kädessä oleva kamera. :) Kuvissa siis Belle, Australiankelpie (ikä n. 3,5kk?).
Tällä viikolla olen kouluhommien lisäksi päässyt kokemaan kuitenkin uusiakin asioita ja toisaalta myös äärettömän tuttuja juttuja. Uutena voitaneen mainita Nerf-sota, jonka parissa vietin eilen muutaman tunnin kaverin syntymäpäivän kunniaksi. Jos joku ei tiedä mitä tarkoittaa Nerf, niin käväiskääpä seuraavalla sivustolla: http://www.hasbro.com/nerf/en_AU/shop/browse/Nerf/N-1rZh2Z71/_/N-1rZh2Z71/Ne-2l katsomassa miltä aseet näyttävät. Kyseessä on siis käytännössä "leluase", mutta se ei tarkoita etteikö joukko aikuisia voisi kuluttaa näillä aseilla taistellen useampaa tuntia. Valtasimme Newcastlen ainoan (?) pyöräilystadionin ja pystytimme pahvilaatikoista ja lakanoista kyhätyt barrikadit ja linnakkeet keskelle stadionia, jonka jälkeen aloitimme 4 joukkueen sodan. Ilma oli jopa läkähdyttävän kuuma mutta hauskaa oli! :) Alla kuva tästä "sotilaasta" minulle lainattujen aseiden kanssa.
 |
| Let the war begin! (Crocsit ei muuten olleet paras mahdollinen kenkävalinta...) |
Edellämainittujen tapahtumien lisäksi viime viikko oli aika tylsä ja perinteinen, jumppaa ja luentoja sopivassa suhteessa ja illat vietin kirjoitellen esseitä. Onneksi enää ei ole kuin yksi työ tehtävänä ensi viikolle ja sitten onkin hetken tauko ennen viimeistä rutistusta. Ensi viikonloppuna lähden ehkä viimeinkin Blue Mountainsille yhden kaverin kanssa, tarkoitus oli mennä perjantaina ja tulla joko lauantaina tai sunnuntaina takaisin. Toivotaan että reissu saadaan järjestettyä ja ilmat suosivat, alkaa aika Australiassa olla siinä määrin lopussa ettei kovin kauaa enää voi Blue Mountainsin reissua lykätä.
Uudessa-Seelannissa (jonne lennän siis 15.11) olen suunnitellut näkeväni ainakin Wellingtonin, Taupon, Rotoruan ja Aucklandin. Wellingtonissa ja Rotorualla olisi mahdollisuus päästä tutustumaan Taru Sormusten Herrasta studioihin ja/tai kuvauspaikkoihin, mikä tällaista pientä fania kovasti innostaisi... Harmi kun kierrokset maksavat maltaita, mutta avomieheni kannustamana olen ajatellut kuitenkin pulittaa niistä tarvittavat summat. En oleta pääseväni kovin montaa kertaa elämässä tutustamaan Weta-workshopiin tai Hobittilaan, joten eiköhän se ole sen arvoista. Varsinkin minulle, joka omistan kaikki Taru Sormusten Herrasta -elokuvat erikoispitkinä versioina ja olen katsonut myös kaikki levyillä olevat ekstrat useampaan kertaan läpi. Kirjatkin löytyvät kahdella kielellä, joten ehkä olen tarpeeksi fani käydäkseni ihan paikan päällä katsomassa miten kaikki on luotu. :)
Kuten aiemmin lupasin, otin nyt meidän talouden nuorimmastakin asukkaasta pari kuvaa ja laitan ne teille tänne nyt näytille. Ei mitään studiokelpoisia kuvia, mutta aika hankalaa saada koko ajan liikkeessä olevasta koiranpennusta hyvää valokuvaa... Varsinkin kun välillä yritetään syödä kädessä oleva kamera. :) Kuvissa siis Belle, Australiankelpie (ikä n. 3,5kk?).
maanantai 10. lokakuuta 2011
Matkakertomus osa 3
Trilogian huikea päätösosa seuraa tässä. :)
Tiistaina 4.10 herättiin Bombalassa ja maksettiin taas caravanalueella suihkusta, tällä kertaa 3 dollaria per henkilö. Suihkun ja aamupalan jälkeen ajettiin taas infoon ja kysyttiin mitä nähtävää matkalla pohjoiseen oli. Ilmeni, että oikeastaan mitään todella hienoa ei olisi matkan varrella, mikä tietenkin sai tytöt todella "iloisiksi". Päätettiin kuitenkin ajaa Bombalasta Jindabyneen vähän pienempää tietä pitkin, jonka varrella oli ainakin mun mielestä tosi kivoja maisemia. Jindabynessä oli todella kaunis järvi, jonka rannalla syötiin lounasta ennenkuin ajettiin Thredboon, joka sijaitsee Alpine Wayn varrella Snowy Mountainsilla. Kuulemma siellä piti olla paljon nähtävää ja paikalle päästäksemme jouduimme maksamaan myös kansallispuiston "sisäänpääsymaksun" (16 dollaria), mutta ilmeni, ettei paikassa oikeastaan tapahdu mitään hiihtosesongin ulkopuolella. Maisemat oli kuitenkin vertaansa vailla ja otinkin aika reippaasti kuvia vuorista, puroista ja kaikesta mahdollisesta. (Näitäkin kuvia löytyy fb-albumista, jonka linkki löytyy matkakertomuksen ensimmäisen osan lopusta.) Thredbosta ajettiin Jindabynen kautta Coomaan, jossa katsottiin auringonlaskua Mt. Gladstonen näköalapaikalla. Aika hienolta näytti sielläkin. Coomasta ajeltiinkin sitten Canberraan asti ja kahden täyden caravanalueen jälkeen saatiin paikka Carotel Motel & Caravan Parkista. Koska alueenhoitaja ei ollut varma riittääkö meidän n. 2m jatkojohto sähkötolppaan asti saatiin paikka sähköttömän hinnalla, vaikka loppujen lopuksi johtokin riitti. Säästettiin tässä 4 dollaria, mikä on aina positiivista.
Keskiviikkona 5.10. päätettiin tutustua Australian pääkaupunkiin Canberraan vähän paremmin ja ajeltiin taas infoon selvittämään mitä nähtävää kaupungissa oli. Kävi ilmi, että Canberrassa näkemisen arvoista on oikeastaan vain museot joihin sisäänpääsy maksoi meille liikaa, joten lopulta ajettiin Red Hill näköalapaikalle ja sieltä shoppailemaan Direct Factory Outletiin. DFO:n jälkeen todettiin, että Canberra on nähty ja lähdettiin ajamaan kohti Sydneytä. Tässä vaiheessa tytöt vielä puhui haluavansa ehtiä Blue Mountainsille ennen vanin palautusta, mutta onneksi tästä suunnitelmasta luovuttiin kun katsottiin sääennustetta (sadetta lupasi). Olin oikeastaan iloinen, ettei ehditty Blue Mountainsille, koska haluan nähdä ne kunnolla ajan kanssa, ja lisäksi olin jo aiemmin luvannut mennä sinne ystäväni Katien kanssa. (Tämä reissu tehdään lähiviikkojen aikana varmasti.) Illalla ajettiin sitten Camdeniin caravanalueella, jossa onneksi oli vapaita paikkoja vielä jäljellä. Torakoita oli autossa tässä vaiheessa enemmän kuin aiemmin, yhden löysin kiipeämästä olkapäälläni elokuvaa katsoessamme, mikä ei ainakaan parantanut kenenkään mielialaa.
Torstai 6.10. oli viimeinen päivä roadtripillämme ja ajettiin Botanyyn palauttamaan vani heti aamupalan ja pakollisen pakkaamisen ja siivoamisen jälkeen. Kerrottiin kaikista ongelmista, mitä auton kanssa oli ollut ja saatiin lopulta 120 dollaria hyvitystä, eli jokainen sai 40 dollaria takaisin omalle tililleen. Tämä vähän piristi mielialaa. :) Jucyn "autovarikolta" hypättiin bussiin kohti Sydneyn päärautatieasemaa, jossa vaihdoimme suoraan junaan kohti Newcastlea. Olin lopulta noin viiden aikaan illalla kotona ja aloitin heti hillittömän pyykkäyksen. Oli mahtavaa päästä takaisin paikkaan, jossa jokaista sanaa ei tarvitse varoa ettei vain muut loukkaannu tai suutu, ja jossa tilaa liikkumiseen ja olemiseen on enemmän kuin perinteisessä pakettiautossa. Warren ja Lily tarjosivat minulle myös kunnon paistipäivällisen ja voin sanoa, että liha maistui kahden viikon tauon jälkeen aika hyvältä (toinen saksalaisista oli kasvissyöjä, joten ainut proteiini matkan aikana tuli tonnikalasta ja raejuustosta). Illalla juttelin vielä äitin kanssa yli tunnin Skypessä ja purin tuskaani, mikä auttoi saamaan vähän etäisyyttä koko reissuun.
Nyt muutaman päivän jälkeen voisin listata muutamia asioita, jotka jokaisen roadtripiä suunnittelevan kannattaa ottaa huomioon matkaa suunnitellessa:
1. Rahaa kuluu AINA enemmän kuin olit arvioinut. Vaikka kuinka elät kaurapuurolla ja leivällä tulee eteen aina yllättäviä menoeriä (meidän tapauksessa nämä olivat usein kalliita yöpymisiä caravanalueilla). Matkan jälkeen on valitettavasti jatkettava kaurapuurolla elämistä mikäli meinaa reissata vielä myöhemminkin...
2. Matkaseura kannattaa valita tarkkaan ja tehdä jo alusta pitäen selväksi mitä kukin matkalta haluaa. Näin vältytään monilta riidoilta.
3. Bensa maksaa aina liikaa, vaikka se täällä onkin huomattavasti halvempaa kuin Suomessa. (Kallein bensalitramme oli 1,55 dollaria ja halvin 1.38 dollaria, eli tämän hetken kursseilla 1,13-1,01 euroa.)
4. Parkkipaikalla nukkumiseen voi tottua, mutta siitä ei silti välttämättä tarvitse pitää.
5. Sää on mitä on, siihen ei voi vaikuttaa eikä siitä kannata valittaa.
6. Vaikka joskus saattaa tuntua, ettei reissussa ole mitään hyvää ja olisit paljon mieluummin matkalla takaisin koti-Suomeen kuin istuisit autossa keskellä vuoristoa tai kansallispuistoa, kannattaa kuitenkin miettiä kuinka monta kertaa saat mahdollisuuden tehdä samanlaisen matkan myöhemmin. Aika kultaa muistot, etkä kuvia katsellessasi enää muista kaikkia niitä ilkeitä sanoja ja katseita vaan ne kauniit maisemat, joista sait nauttia. :)
Kotonakin on matkani aikana tapahtunut, sillä kämppikseni ovat hommanneet koiranpennun. Ilmeisesti Warren lähti hakemaan kissaa ja tuli koiran kanssa takaisin, mutta mikäs siinä. :) Belle on oikein herttainen Australiankelpie, joka on vielä todella pieni ja viaton. Tai viaton aina silloin, kun ei ole käynyt pissaamassa tai kakkaamassa johonkin nurkkaan... Minun huoneeni on kuitenkin kiellettyä aluetta, minkä Belle on jo onneksi oppinut. Muutenkin mun käskyt tuntuu tehoavan paremmin kuin Lilyn (joka on aivan liian kiltti) ja Warrenin (jota Belle näyttää hieman pelkäävän). Tulemme siis ainakin vielä toimeen oikein hyvin, tosin aamuisin pitää katsoa tarkasti mihin astuu matkalla vessaan ettei liukastu johonkin ikävään yllätykseen. Otan pennusta kuvia pian ja laitan niitäkin tänne. :)
Vähän epämiellyttävämpi yllätys löytyi sängystä matkan jälkeen. Olin odottanut omaan sänkyyn pääsemistä kuin hullu puuroa, joten kun parin hyvin nukutun yön jälkeen ihooni alkoi ilmestyä punaisia kutisevia patteja pistin ne hyttysten piikkiin. Täällä on kuitenkin hyttyskausi nyt alkamassa ja ainahan ne kesän ensimmäiset ötökät saa pahimmat jäljet aikaan. Valitettavasti kyseessä ei tainnutkaan olla hyttyset, vaan lutikat, jotka olivat valloittaneet sänkyni kahden viikon matkani aikana... Tänä aamuna Warrenin kanssa vaihdettiin mun patja ja peitto, pesin lakanani uudelleen ja heitin tyynytkin pesukoneeseen. Lisäksi koko talo on nyt suihkutettu hyönteismyrkyllä, mutta toivottavasti haju haihtuu pian. Toivottavasti kaikki tämä auttaa eikä aamulla ihossani ole enää enempää paukamia, ei olisi nimittäin kiva kulkea loppuaikaa Australiassa näyttäen rokkopotilaalta.
Tänään palaan taas koulunpenkille kun viimeiset kolme viikkoa luentoja alkaa. Nyt on jäljellä tasan 5 viikkoa ja 1 päivä ennen lentoa Uuteen-Seelantiin, joten aika todella lentää. Eikä jouluunkaan ole enää kovin kauaa, mistä muistuttaa kauppoihin ilmestyneet joulukoristeet. Huvittavaa katsella joulupalloja yms. ja aurinkorasvoja vierekkäin kaupoissa, mutta molempien sesonki on nyt kuumimmillaan. :) Lumen näkemistä saan odottaa vielä hetken, mutta saunaan saatan päästä jo ensi viikonloppuna! :)
Tiistaina 4.10 herättiin Bombalassa ja maksettiin taas caravanalueella suihkusta, tällä kertaa 3 dollaria per henkilö. Suihkun ja aamupalan jälkeen ajettiin taas infoon ja kysyttiin mitä nähtävää matkalla pohjoiseen oli. Ilmeni, että oikeastaan mitään todella hienoa ei olisi matkan varrella, mikä tietenkin sai tytöt todella "iloisiksi". Päätettiin kuitenkin ajaa Bombalasta Jindabyneen vähän pienempää tietä pitkin, jonka varrella oli ainakin mun mielestä tosi kivoja maisemia. Jindabynessä oli todella kaunis järvi, jonka rannalla syötiin lounasta ennenkuin ajettiin Thredboon, joka sijaitsee Alpine Wayn varrella Snowy Mountainsilla. Kuulemma siellä piti olla paljon nähtävää ja paikalle päästäksemme jouduimme maksamaan myös kansallispuiston "sisäänpääsymaksun" (16 dollaria), mutta ilmeni, ettei paikassa oikeastaan tapahdu mitään hiihtosesongin ulkopuolella. Maisemat oli kuitenkin vertaansa vailla ja otinkin aika reippaasti kuvia vuorista, puroista ja kaikesta mahdollisesta. (Näitäkin kuvia löytyy fb-albumista, jonka linkki löytyy matkakertomuksen ensimmäisen osan lopusta.) Thredbosta ajettiin Jindabynen kautta Coomaan, jossa katsottiin auringonlaskua Mt. Gladstonen näköalapaikalla. Aika hienolta näytti sielläkin. Coomasta ajeltiinkin sitten Canberraan asti ja kahden täyden caravanalueen jälkeen saatiin paikka Carotel Motel & Caravan Parkista. Koska alueenhoitaja ei ollut varma riittääkö meidän n. 2m jatkojohto sähkötolppaan asti saatiin paikka sähköttömän hinnalla, vaikka loppujen lopuksi johtokin riitti. Säästettiin tässä 4 dollaria, mikä on aina positiivista.
Keskiviikkona 5.10. päätettiin tutustua Australian pääkaupunkiin Canberraan vähän paremmin ja ajeltiin taas infoon selvittämään mitä nähtävää kaupungissa oli. Kävi ilmi, että Canberrassa näkemisen arvoista on oikeastaan vain museot joihin sisäänpääsy maksoi meille liikaa, joten lopulta ajettiin Red Hill näköalapaikalle ja sieltä shoppailemaan Direct Factory Outletiin. DFO:n jälkeen todettiin, että Canberra on nähty ja lähdettiin ajamaan kohti Sydneytä. Tässä vaiheessa tytöt vielä puhui haluavansa ehtiä Blue Mountainsille ennen vanin palautusta, mutta onneksi tästä suunnitelmasta luovuttiin kun katsottiin sääennustetta (sadetta lupasi). Olin oikeastaan iloinen, ettei ehditty Blue Mountainsille, koska haluan nähdä ne kunnolla ajan kanssa, ja lisäksi olin jo aiemmin luvannut mennä sinne ystäväni Katien kanssa. (Tämä reissu tehdään lähiviikkojen aikana varmasti.) Illalla ajettiin sitten Camdeniin caravanalueella, jossa onneksi oli vapaita paikkoja vielä jäljellä. Torakoita oli autossa tässä vaiheessa enemmän kuin aiemmin, yhden löysin kiipeämästä olkapäälläni elokuvaa katsoessamme, mikä ei ainakaan parantanut kenenkään mielialaa.
Torstai 6.10. oli viimeinen päivä roadtripillämme ja ajettiin Botanyyn palauttamaan vani heti aamupalan ja pakollisen pakkaamisen ja siivoamisen jälkeen. Kerrottiin kaikista ongelmista, mitä auton kanssa oli ollut ja saatiin lopulta 120 dollaria hyvitystä, eli jokainen sai 40 dollaria takaisin omalle tililleen. Tämä vähän piristi mielialaa. :) Jucyn "autovarikolta" hypättiin bussiin kohti Sydneyn päärautatieasemaa, jossa vaihdoimme suoraan junaan kohti Newcastlea. Olin lopulta noin viiden aikaan illalla kotona ja aloitin heti hillittömän pyykkäyksen. Oli mahtavaa päästä takaisin paikkaan, jossa jokaista sanaa ei tarvitse varoa ettei vain muut loukkaannu tai suutu, ja jossa tilaa liikkumiseen ja olemiseen on enemmän kuin perinteisessä pakettiautossa. Warren ja Lily tarjosivat minulle myös kunnon paistipäivällisen ja voin sanoa, että liha maistui kahden viikon tauon jälkeen aika hyvältä (toinen saksalaisista oli kasvissyöjä, joten ainut proteiini matkan aikana tuli tonnikalasta ja raejuustosta). Illalla juttelin vielä äitin kanssa yli tunnin Skypessä ja purin tuskaani, mikä auttoi saamaan vähän etäisyyttä koko reissuun.
Nyt muutaman päivän jälkeen voisin listata muutamia asioita, jotka jokaisen roadtripiä suunnittelevan kannattaa ottaa huomioon matkaa suunnitellessa:
1. Rahaa kuluu AINA enemmän kuin olit arvioinut. Vaikka kuinka elät kaurapuurolla ja leivällä tulee eteen aina yllättäviä menoeriä (meidän tapauksessa nämä olivat usein kalliita yöpymisiä caravanalueilla). Matkan jälkeen on valitettavasti jatkettava kaurapuurolla elämistä mikäli meinaa reissata vielä myöhemminkin...
2. Matkaseura kannattaa valita tarkkaan ja tehdä jo alusta pitäen selväksi mitä kukin matkalta haluaa. Näin vältytään monilta riidoilta.
3. Bensa maksaa aina liikaa, vaikka se täällä onkin huomattavasti halvempaa kuin Suomessa. (Kallein bensalitramme oli 1,55 dollaria ja halvin 1.38 dollaria, eli tämän hetken kursseilla 1,13-1,01 euroa.)
4. Parkkipaikalla nukkumiseen voi tottua, mutta siitä ei silti välttämättä tarvitse pitää.
5. Sää on mitä on, siihen ei voi vaikuttaa eikä siitä kannata valittaa.
6. Vaikka joskus saattaa tuntua, ettei reissussa ole mitään hyvää ja olisit paljon mieluummin matkalla takaisin koti-Suomeen kuin istuisit autossa keskellä vuoristoa tai kansallispuistoa, kannattaa kuitenkin miettiä kuinka monta kertaa saat mahdollisuuden tehdä samanlaisen matkan myöhemmin. Aika kultaa muistot, etkä kuvia katsellessasi enää muista kaikkia niitä ilkeitä sanoja ja katseita vaan ne kauniit maisemat, joista sait nauttia. :)
Kotonakin on matkani aikana tapahtunut, sillä kämppikseni ovat hommanneet koiranpennun. Ilmeisesti Warren lähti hakemaan kissaa ja tuli koiran kanssa takaisin, mutta mikäs siinä. :) Belle on oikein herttainen Australiankelpie, joka on vielä todella pieni ja viaton. Tai viaton aina silloin, kun ei ole käynyt pissaamassa tai kakkaamassa johonkin nurkkaan... Minun huoneeni on kuitenkin kiellettyä aluetta, minkä Belle on jo onneksi oppinut. Muutenkin mun käskyt tuntuu tehoavan paremmin kuin Lilyn (joka on aivan liian kiltti) ja Warrenin (jota Belle näyttää hieman pelkäävän). Tulemme siis ainakin vielä toimeen oikein hyvin, tosin aamuisin pitää katsoa tarkasti mihin astuu matkalla vessaan ettei liukastu johonkin ikävään yllätykseen. Otan pennusta kuvia pian ja laitan niitäkin tänne. :)
Vähän epämiellyttävämpi yllätys löytyi sängystä matkan jälkeen. Olin odottanut omaan sänkyyn pääsemistä kuin hullu puuroa, joten kun parin hyvin nukutun yön jälkeen ihooni alkoi ilmestyä punaisia kutisevia patteja pistin ne hyttysten piikkiin. Täällä on kuitenkin hyttyskausi nyt alkamassa ja ainahan ne kesän ensimmäiset ötökät saa pahimmat jäljet aikaan. Valitettavasti kyseessä ei tainnutkaan olla hyttyset, vaan lutikat, jotka olivat valloittaneet sänkyni kahden viikon matkani aikana... Tänä aamuna Warrenin kanssa vaihdettiin mun patja ja peitto, pesin lakanani uudelleen ja heitin tyynytkin pesukoneeseen. Lisäksi koko talo on nyt suihkutettu hyönteismyrkyllä, mutta toivottavasti haju haihtuu pian. Toivottavasti kaikki tämä auttaa eikä aamulla ihossani ole enää enempää paukamia, ei olisi nimittäin kiva kulkea loppuaikaa Australiassa näyttäen rokkopotilaalta.
Tänään palaan taas koulunpenkille kun viimeiset kolme viikkoa luentoja alkaa. Nyt on jäljellä tasan 5 viikkoa ja 1 päivä ennen lentoa Uuteen-Seelantiin, joten aika todella lentää. Eikä jouluunkaan ole enää kovin kauaa, mistä muistuttaa kauppoihin ilmestyneet joulukoristeet. Huvittavaa katsella joulupalloja yms. ja aurinkorasvoja vierekkäin kaupoissa, mutta molempien sesonki on nyt kuumimmillaan. :) Lumen näkemistä saan odottaa vielä hetken, mutta saunaan saatan päästä jo ensi viikonloppuna! :)
sunnuntai 9. lokakuuta 2011
Matkakertomus osa 2
Ja tarina jatkuu...
Perjantai 30.9. vietettiin suurimmaksi osaksi Geelongissa ja sen ympäristössä. Aamulla selviteltiin tyttöjen kanssa hieman välejä ja sovittiin, että jatkossa kaikki sanoo heti jos jokin asia mättää, eikä murjota montaa päivää. Tilanne vähän parani ja aamupalan jälkeen käytiin eräällä caravanalueella salasuihkussa, eli käveltiin vaan alueelle sisään ja välteltiin työntekijöitä. Ei tämäkään täysin laillista ja luvallista, mutta hätä ei lue lakia ja suihkuun oli päästävä. (Tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun käytiin "luvattomasti" suihkussa, joten ei me niin pahoja rikollisia oltu.) Geelongista ajeltiin etelään Barwon Headsin pikkukaupunkiin, jossa tiesin sijaitsevan minulle sopivan kaupan. Puodin nimi on Kiitos (ihan suomeksi) ja siellä myydään Marimekkoa, Iittalaa ja muuta kivaa ja kallista designiä. Heti tunsin oloni kotoisaksi kun sain hypistellä sinisiä Unikko-pyyhkeitä ja ihastella lakanoita.:) Hinnat oli toki aika tyyriitä verrattuna Suomen vastaaviin, mutta ymmärtäähän tuon kun kaikki pitää kuulemma tilata Helsingistä. Loppupäivä käveltiin ympäri Geelongia ja tutustuttiin kaupunkiin. Seuraavana päivänä pelattiin AFL-loppuottelu, Geelong Cats vastaan Collingwood Magpies, joten koko kaupunki oli täynnä "Go Cats"-lippuja yms. (Geelong muuten voitti ottelun.) Söin Geelongissa myös elämäni toista kertaa sushia, tosin annos oli aika samanlainen kuin perinteinen kiinalainen kanakastike. Soijakastiketta oli kyllä käytetty enemmän, mutta maku oli edelleen maittava. Illalla ajettiin takaisin Melbourneen ja pitkien etsintöjen jälkeen löydettiin viimein parkkipaikka, jossa uskalsi yöpyä. Illalla meistä kukaan ei tiennyt missä oltiin, mutta aamulla sekin onneksi selvisi.
Lauantaina 1.10. lähdin herättyäni etsimään vessaa ja selvittämään missä olimme. Tytöt jäivät perinteiseen tapaan nukkumaan eivätkä yhtään arvostaneet mun tarvetta päästä autosta ulos "niin aikaisin" (kello oli n. 8.45), mutta minkäs teet kun luonto kutsuu. Olinpaikaksemme selvisi Dingley Village Melbournen kaakkoispuolella ja tyttöjen viimein herättyä kymmenen jälkeen ajeltiin Springvalen Ikeaan syömään aamupalaa. Aamupalan tarjoilu tottakai loppui seistessämme jonossa, joten söin aamiaiseksi pastaa vihanneksilla n. klo 11.30. (Jotain tämän reissun ruokailuista kertoo se, että laitoimme itse lämmintä ruokaa 3 kertaa ja muuten söimme lähinnä leipää ja kaurahiutale-maito-mössöä. Ja ruokailukertoja oli maksimissaan 3 per päivä. Ei ihan sitä mihin olen tottunut, mutta tästäkin selvittiin.) Ikean jälkeen alettiin suunnitella jatkoa. Tutkiessamme rikkinäistä jääkaappiamme huomasimme pari torakkaa, mikä tietenkin vain lisäsi reissun "mahtavuutta". Soitimme Jucylle ja kerroimme jääkaapista, ja he neuvoivat pysymään Melbournen lähellä seuraavaan päivään, jotta voidaan selvittää mitä sille tehtäisiin. Päätettiin sitten mennä yöksi oikealle caravanalueelle Lilydaleen, noin tunnin ajomatkan päähän Melbournesta. Lilydalessa pääsin toista kertaa juoksemaan eikä edes pieni sadekuuro lannistanut juoksemisintoani. Iloisena kirmailin Yarra Valleyn mäkiä ylös ja alas ja otin matkalla kuvia. :) Illalla ostimme tuholaismyrkkyä ja suihkutimme penkkien aluset sillä, mikä tietenkin sai torakat tulemaan piiloistaan. Tytöt kammosivat ötököitä siihen malliin että päättivät nukkua yön katolla "penthousessa", mikä sopi mulla loistavasti koska sain aamullakin käydä juoksemassa ihan rauhassa ilman, että muut suuttuvat aikaisesta herätyksestä. Yöllä oli tosin vähän kylmä, mutta sekään ei haitannut kovin paljoa.
Sunnuntaina 2.10. aloitin siis aamuni juoksulenkillä, mikä oli koitua juoksuvaatteideni kohtaloksi. Unohdin vaatteeni nimittäin suihkukoppiin lenkin jälkeen, enkä huomannut asiaa kuin vasta parin päivän päästä. Jokusen hetken manasin huonoa muistiani ja hakkasin henkisesti päätä seinään, mut ajattelin sitten että vaatteita saa aina lisää kaupasta. (Kaikeksi onneksi vaatteet olivat löytyneet caravanalueelta ja eilen lauantaina laitoin heille prepaid-postikuoren, jossa kiva täti vastaanotosta lupasi lähettää ne minulle takaisin. Pienestä voi olla ihminen iloinen, mutta kunnollisten juoksuvaatteiden arvoa ei mitata rahassa. :D) Lilydalesta ajoimme takaisin Melbourneen ja jouduimme odottamaan yli tunnin, että David Jucyltä ehti tarkistaa jääkaappimme. Vika löytyi johdosta ja kaappi jatkoi taas toimimista. Torakat näyttivät tässä vaiheessa poistuneen, joten Davidkaan ei voinut sille asialle mitään tehdä. Hän antoi meille kuitenkin 60 dollaria käteistä, jotta pääsisimme katsomaan pikkupingviinejä Phillip Islandille. :) Ajoimme siis etelään ja maksoimme jokainen 21,45 dollaria pääsylipusta rannalle, jolle pingviinit palaavat joka ilta auringonlaskun aikaan ja taapertavat takaisin koloihinsa yöksi. Ilma oli jäätävä, eikä pingviineistä saanut ottaa ollenkaan kuvia, mutta eipä niitä kyllä olisi kuvissa nähnytkään koska vaikea oli nähdä itsekään pimeässä niin pieniä eläimiä. Ostin lopulta postikortteja, joista näkee miltä niiden olisi kuulunut näyttää. Yhdeksän jälkeen illalla päätettiin jatkaa ajamista vähän kauemmas ja lopulta päädyttiin ajamaan itään Saleen asti. Oltiin perillä joskus kahden jälkeen yöllä ja nukuttiin taas jollain parkkipaikalla.
Maanantaina 3.10. herättiin Salesta parkkipaikalta ja ajettiin infoon selvittämään missä voidaan käydä suihkussa. Päätettiin sitten maksaa suihkumahdollisuudesta ravirataa muistuttavan paikan vieressä olevalla caravanalueelta. Kiva mies antoi meille alennustakin, tarvitsi maksaa vain 2 dollaria/hlö normaalin 3 dollarin sijaan. Suihkun jälkeen käytiin vähän kiertämässä Salen kauppoja ja sitten suunnattiin Raymond Islandille Paynesvilleen katsomaan koaloita. Tällä pienellä saarella on oikea koalareitti, jonka varrella voi bongata koaloita niiden luonnollisessa ympäristössä. Nähtiin useampikin yksilö puissa, mutta ne olivat valitettavasti niin kaukana ettei kovin tarkkoja kuvia saanut. (Pari kuvaa löytyy kuitenkin fb-albumista jonka linkki on edellisessä postauksessa.) Paynesvillestä ajettiin Lakes Entranceen katsomaan hienoja maisemia. Tehtiin pitkästä aikaa lämmintä ruokaa, istuttiin retkituolilla näköalapaikalla ja nautittiin auringonpaisteesta. Ilma oli viileä, mutta kaunis. Seuraavaksi suunnattiin taas McDonaldsille netin ääreen ja suunnittelemaan loppumatkaa. Päätettiin ajaa vielä samana yönä Cann Riverin kautta Bombalaan, viettää siellä yö ja aamulla jatkaa matkaa kohti Snowy Mountainsia. Minun vuoroni oli ajaa enkä voi sanoa nauttivani pimeillä mutkaisilla teillä ajamisesta keskellä yötä. Vaikka kyseessä oli Princess Highway, joka on yhteensä yli 1900 km pituinen tie Sydneystä Port Augustaan, ei se ollut paljon normaalia maantietä suurempi, eikä matkalla ollut katuvaloja lähes ollenkaan. Sumukin nousi joskus kymmenen jälkeen, mikä teki ajamisesta vielä haastavampaa. Onneksi päästiin turvallisesti perille Bombalaan ja vietettiin taas yö jollain parkkialueen tapaisella. Tällä kertaa vieressä oli kuitenkin yleiset vessat, joten ei tarvinnut käydä puskassa. :)
Tässä vaiheessa pidän taas pienen tauon, jottei postauksista tule aivan liian pitkiä. Jäljellä on enää pari päivää, joten reissun loppu jo häämöttää! :)
Perjantai 30.9. vietettiin suurimmaksi osaksi Geelongissa ja sen ympäristössä. Aamulla selviteltiin tyttöjen kanssa hieman välejä ja sovittiin, että jatkossa kaikki sanoo heti jos jokin asia mättää, eikä murjota montaa päivää. Tilanne vähän parani ja aamupalan jälkeen käytiin eräällä caravanalueella salasuihkussa, eli käveltiin vaan alueelle sisään ja välteltiin työntekijöitä. Ei tämäkään täysin laillista ja luvallista, mutta hätä ei lue lakia ja suihkuun oli päästävä. (Tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun käytiin "luvattomasti" suihkussa, joten ei me niin pahoja rikollisia oltu.) Geelongista ajeltiin etelään Barwon Headsin pikkukaupunkiin, jossa tiesin sijaitsevan minulle sopivan kaupan. Puodin nimi on Kiitos (ihan suomeksi) ja siellä myydään Marimekkoa, Iittalaa ja muuta kivaa ja kallista designiä. Heti tunsin oloni kotoisaksi kun sain hypistellä sinisiä Unikko-pyyhkeitä ja ihastella lakanoita.:) Hinnat oli toki aika tyyriitä verrattuna Suomen vastaaviin, mutta ymmärtäähän tuon kun kaikki pitää kuulemma tilata Helsingistä. Loppupäivä käveltiin ympäri Geelongia ja tutustuttiin kaupunkiin. Seuraavana päivänä pelattiin AFL-loppuottelu, Geelong Cats vastaan Collingwood Magpies, joten koko kaupunki oli täynnä "Go Cats"-lippuja yms. (Geelong muuten voitti ottelun.) Söin Geelongissa myös elämäni toista kertaa sushia, tosin annos oli aika samanlainen kuin perinteinen kiinalainen kanakastike. Soijakastiketta oli kyllä käytetty enemmän, mutta maku oli edelleen maittava. Illalla ajettiin takaisin Melbourneen ja pitkien etsintöjen jälkeen löydettiin viimein parkkipaikka, jossa uskalsi yöpyä. Illalla meistä kukaan ei tiennyt missä oltiin, mutta aamulla sekin onneksi selvisi.
Lauantaina 1.10. lähdin herättyäni etsimään vessaa ja selvittämään missä olimme. Tytöt jäivät perinteiseen tapaan nukkumaan eivätkä yhtään arvostaneet mun tarvetta päästä autosta ulos "niin aikaisin" (kello oli n. 8.45), mutta minkäs teet kun luonto kutsuu. Olinpaikaksemme selvisi Dingley Village Melbournen kaakkoispuolella ja tyttöjen viimein herättyä kymmenen jälkeen ajeltiin Springvalen Ikeaan syömään aamupalaa. Aamupalan tarjoilu tottakai loppui seistessämme jonossa, joten söin aamiaiseksi pastaa vihanneksilla n. klo 11.30. (Jotain tämän reissun ruokailuista kertoo se, että laitoimme itse lämmintä ruokaa 3 kertaa ja muuten söimme lähinnä leipää ja kaurahiutale-maito-mössöä. Ja ruokailukertoja oli maksimissaan 3 per päivä. Ei ihan sitä mihin olen tottunut, mutta tästäkin selvittiin.) Ikean jälkeen alettiin suunnitella jatkoa. Tutkiessamme rikkinäistä jääkaappiamme huomasimme pari torakkaa, mikä tietenkin vain lisäsi reissun "mahtavuutta". Soitimme Jucylle ja kerroimme jääkaapista, ja he neuvoivat pysymään Melbournen lähellä seuraavaan päivään, jotta voidaan selvittää mitä sille tehtäisiin. Päätettiin sitten mennä yöksi oikealle caravanalueelle Lilydaleen, noin tunnin ajomatkan päähän Melbournesta. Lilydalessa pääsin toista kertaa juoksemaan eikä edes pieni sadekuuro lannistanut juoksemisintoani. Iloisena kirmailin Yarra Valleyn mäkiä ylös ja alas ja otin matkalla kuvia. :) Illalla ostimme tuholaismyrkkyä ja suihkutimme penkkien aluset sillä, mikä tietenkin sai torakat tulemaan piiloistaan. Tytöt kammosivat ötököitä siihen malliin että päättivät nukkua yön katolla "penthousessa", mikä sopi mulla loistavasti koska sain aamullakin käydä juoksemassa ihan rauhassa ilman, että muut suuttuvat aikaisesta herätyksestä. Yöllä oli tosin vähän kylmä, mutta sekään ei haitannut kovin paljoa.
Sunnuntaina 2.10. aloitin siis aamuni juoksulenkillä, mikä oli koitua juoksuvaatteideni kohtaloksi. Unohdin vaatteeni nimittäin suihkukoppiin lenkin jälkeen, enkä huomannut asiaa kuin vasta parin päivän päästä. Jokusen hetken manasin huonoa muistiani ja hakkasin henkisesti päätä seinään, mut ajattelin sitten että vaatteita saa aina lisää kaupasta. (Kaikeksi onneksi vaatteet olivat löytyneet caravanalueelta ja eilen lauantaina laitoin heille prepaid-postikuoren, jossa kiva täti vastaanotosta lupasi lähettää ne minulle takaisin. Pienestä voi olla ihminen iloinen, mutta kunnollisten juoksuvaatteiden arvoa ei mitata rahassa. :D) Lilydalesta ajoimme takaisin Melbourneen ja jouduimme odottamaan yli tunnin, että David Jucyltä ehti tarkistaa jääkaappimme. Vika löytyi johdosta ja kaappi jatkoi taas toimimista. Torakat näyttivät tässä vaiheessa poistuneen, joten Davidkaan ei voinut sille asialle mitään tehdä. Hän antoi meille kuitenkin 60 dollaria käteistä, jotta pääsisimme katsomaan pikkupingviinejä Phillip Islandille. :) Ajoimme siis etelään ja maksoimme jokainen 21,45 dollaria pääsylipusta rannalle, jolle pingviinit palaavat joka ilta auringonlaskun aikaan ja taapertavat takaisin koloihinsa yöksi. Ilma oli jäätävä, eikä pingviineistä saanut ottaa ollenkaan kuvia, mutta eipä niitä kyllä olisi kuvissa nähnytkään koska vaikea oli nähdä itsekään pimeässä niin pieniä eläimiä. Ostin lopulta postikortteja, joista näkee miltä niiden olisi kuulunut näyttää. Yhdeksän jälkeen illalla päätettiin jatkaa ajamista vähän kauemmas ja lopulta päädyttiin ajamaan itään Saleen asti. Oltiin perillä joskus kahden jälkeen yöllä ja nukuttiin taas jollain parkkipaikalla.
Maanantaina 3.10. herättiin Salesta parkkipaikalta ja ajettiin infoon selvittämään missä voidaan käydä suihkussa. Päätettiin sitten maksaa suihkumahdollisuudesta ravirataa muistuttavan paikan vieressä olevalla caravanalueelta. Kiva mies antoi meille alennustakin, tarvitsi maksaa vain 2 dollaria/hlö normaalin 3 dollarin sijaan. Suihkun jälkeen käytiin vähän kiertämässä Salen kauppoja ja sitten suunnattiin Raymond Islandille Paynesvilleen katsomaan koaloita. Tällä pienellä saarella on oikea koalareitti, jonka varrella voi bongata koaloita niiden luonnollisessa ympäristössä. Nähtiin useampikin yksilö puissa, mutta ne olivat valitettavasti niin kaukana ettei kovin tarkkoja kuvia saanut. (Pari kuvaa löytyy kuitenkin fb-albumista jonka linkki on edellisessä postauksessa.) Paynesvillestä ajettiin Lakes Entranceen katsomaan hienoja maisemia. Tehtiin pitkästä aikaa lämmintä ruokaa, istuttiin retkituolilla näköalapaikalla ja nautittiin auringonpaisteesta. Ilma oli viileä, mutta kaunis. Seuraavaksi suunnattiin taas McDonaldsille netin ääreen ja suunnittelemaan loppumatkaa. Päätettiin ajaa vielä samana yönä Cann Riverin kautta Bombalaan, viettää siellä yö ja aamulla jatkaa matkaa kohti Snowy Mountainsia. Minun vuoroni oli ajaa enkä voi sanoa nauttivani pimeillä mutkaisilla teillä ajamisesta keskellä yötä. Vaikka kyseessä oli Princess Highway, joka on yhteensä yli 1900 km pituinen tie Sydneystä Port Augustaan, ei se ollut paljon normaalia maantietä suurempi, eikä matkalla ollut katuvaloja lähes ollenkaan. Sumukin nousi joskus kymmenen jälkeen, mikä teki ajamisesta vielä haastavampaa. Onneksi päästiin turvallisesti perille Bombalaan ja vietettiin taas yö jollain parkkialueen tapaisella. Tällä kertaa vieressä oli kuitenkin yleiset vessat, joten ei tarvinnut käydä puskassa. :)
Tässä vaiheessa pidän taas pienen tauon, jottei postauksista tule aivan liian pitkiä. Jäljellä on enää pari päivää, joten reissun loppu jo häämöttää! :)
lauantai 8. lokakuuta 2011
Matkakertomus osa 1
Nyt pari päivää kotona olleena päätin vähitellen kertoa vähän meidän reissusta. Tämä on myös loistava tapa vältellä esseenkirjoitusta, joka ei kiinnosta tällä hetkellä pätkääkään. :) Eli tästä se lähtee:
Lauantaina 24.9. saavuimme Avalonin lentokentälle Melbourneen noin puolenyön aikoihin. Sieltä sitten bussilla kaupunkiin noin tunnin ajomatka, jonka jälkeen kävely bussiasemalta hostellille. Nukkumaan pääsimme noin kahden maissa yöllä. Sunnuntai vietettiin kävellen ja ajellen bussilla ympäri Melbournea. Kävimme Queen Victoria -markkinoilla, joilta löysin vihdoin ja viimein hieman tuliaisia kotiin lähetettäväksi, en kerro mitä ettei yllätys mene pilalle paketin vastaanottajalta. Melbournessa on ilmainen turistibussi, joka kiertää kaikki tärkeimmät nähtävyydet, joten istuimme sen kyydissä koko kierroksen ja tutustuimme kaupunkiin tällä tavoin. Lisäksi kävimme vähän shoppailemassa ja illalla teimme "maittavan" illallisen hostellilla; tonnikalakastiketta riisillä. Jos olisin tiennyt, että tuo olisi yksi harvoista kerroista seuraavan kahden viikon aikana kun saan lämmintä ruokaa olisin ehkä nauttinut ateriasta hieman enemmän.
Maanantaina 26.9. jätimme hostellin taaksemme ja hyppäsimme bussiin kohti St. Kildaa, jossa Jucy-vanimme vuokrauspaikka sijaitsi. Saimme auton ja päädyimme kuitenkin ottamaan reissun ajaksi täyden vakuutuksen, vaikka alunperin ajattelimme että on turhaa maksaa 25 dollaria lisää joka päivästä vain sen takia JOS sattuu tapahtumaan jotain. David vuokrauspaikasta kuitenkin sai meidät puhuttua ympäri, eikä meidän loppujen lopuksi tarvinnut maksaa kuin 91 dollaria enemmän per henkilö koko 11 päivän ajalta, joten päätettiin ottaa varman päälle. Jokainen meistä maksoi 275 dollaria auton vuokrasta, Lea oli maksanut varausvaiheessa reilut 100 dollaria jo valmiiksi. Päivätaksa oli 59 dollaria plus vakuutus 25 dollaria, eli 84 dollaria yhteensä (tämänhetkisillä valuuttakursseilla n. 61 euroa). Maanantai meni käytännössä autoon ja ajamiseen totuttelussa, minä sain kunnian olla ensimmäinen kuski ja koko ajan hoin itselleni "pysy vasemmalla, pysy vasemmalla". Yllättävän nopeasti siihen ajamiseen kuitenkin tottui, varsinkin kun ei tarvinnut huolehtia vaihteista. :) Ensimmäisen yömme autossa vietimme vuokrauspaikan parkkipaikalla, jota David antoi meidän käyttää ilmaiseksi. Hän tosin varoitteli alueen levottomuudesta, koska ilotytöt käyttävät parkkipaikkaa öisin "työskentelyyn"... Onneksi meitä oli kolme, eikä ollut mitään ongelmia. Illalla kävimme tutustumassa St. Kildan kuuluisaan Ackland Streetiin, jonka varrelta löytyy kakkupuoti jos toinenkin. Netissä kävimme ilmaiseksi McDonaldsilla (tapa josta pidimme kiinni koko reissun ajan) ja hampaat pesimme Coles-ruokakaupan vessassa.
Tiistaina 27.9 kävimme aamulla suihkussa tyttöjen kämppiksen kaverin luona, kyseinen kämppis oli tullut viettämään lomaansa ystävänsä luokse ja herrasmiehenä tarjosi meille suihkupaikan. Voin sanoa, etten ole elämässäni nähnyt yhtä likaista ja iljettävää suihkua, melkeen mieluummin olisin ollut käymättä... Mutta siitäkin selvittiin, vaikka välillä meinasi pahaa tehdä. Melbournesta suuntasimme länteen kohti Geelongia, jossa emme oikeastaan pysähtyneet kuin hetkeksi. Ajattelimme tulla takaisin nähtyämme Great Ocean Roadin, minkä teimmekin muutamaa päivää myöhemmin. Geelongista ajoimme Torquayn, Anglesean ja Aireys Inletin kautta Great Otwayn kansallispuistoon Hammonds Head leirintäalueelle yöksi. Ennen pimeän tuloa pysähdyimme muutaman kerran ottamaan kuvia ja katselemaan maisemia, mm. Bells Beachin maisemat oli aika hienoja. Matka leirintäalueelle oli aika pitkä ja kivinen, koska tässä vaiheessa oli jo täysin pimeää eikä tie ollut päällystetty vaan soratie. Pari kengurua hyppi jonkin matkaa automme valokeilassa, ihan kuin olisivat näyttäneet meille tietä. :) Olen aika varma, että kyseinen tie oli tarkoitettu nelivetoautoille, mitä meidän vani ei missään nimessä ollut, mutta perille päästiin! Onneksi ei satanut, silloin oltaisiin oltu ongelmissa. Leirintäalue oli keskellä puistoa, paikalla oli vessa mutta siinäpä se sitten olikin. Illalla eläimet äänteli metsässä ja tähtitaivasta oli mahtavaa katsella, ei ollut kaupungin valoista haittaa tuolla! Mun mielestä yöpyminen keskellä metsää oli mahtavaa, mutta tyttöjä vissiin pelotti ja siitä piti hieman kitistä. Tässä vaiheessa alkoi jo hieman tuntua, että reissussa voi tulla ongelmia, mutta vielä jaksoi olla positiivinen ja toivoa parasta.
Keskiviikkona 28.9. ajettiin kansallispuistosta Great Ocean Roadia pitkin Port Campbelliin asti. Ilma oli todella pilvinen ja tumma, joten ei tehnyt mieli kovin montaa kertaa pysähtyä ottamaan kuvia. Minun vuoro oli ajaa, joten kieli keskellä suuta huristelin mutkateitä ylös-alas. Ei ollut meidän vani suunniteltu niin mäkiseen maastoon koska meinasi tehot loppua kesken, mutta onneksi tiessä oli niin paljon mutkia ettei oltais kovin kovaa voitu ajaa muutenkaan. Ensimmäinen kunnon riita saatiin tyttöjen kanssa aikaiseksi matkalla koska heidän mielestään suunnittelin liikaa, vaikka omasta mielestäni se on vain järkevää tietää mihin suuntaan ollaan matkalla ennenkuin autoon istutaan. Mutta koska heidän mielestään tällainen toiminta pilaa kaiken spontaaniuden päätin pitää suuni kiinni ja ajaa sinne minne käsketään. Tästä päivästä eteenpäin meillä oli lähes päivittäin pientä (tai suurta) kärhämää matkaseurani kanssa, mikä omalta osaltaan vaikutti matkan tunnelmaan... Port Campbellissa leiriydyimme ihan kunnon caravanalueelle jossa pesimme pyykkiä ja teimme ruokaa kunnon keittiössä. Minä kävin pienellä juoksulenkillä purkamassa vähän paineita, maisemat oli kyllä mainiot lenkkeilyyn vaikka sateisen sään vuoksi ehdinkin juosta vain vajaat kolme kilometriä. Mutta parempi sekin kuin ei mitään. :)
Torstaina 29.9. herättiin aamuviideltä ja ajettiin 12 Apostolille katsomaan auringonnousua. Sää oli edelleen surkea, mutta aivan heti ei kuitenkaan satanut. Katselimme apostoleja ja otimme kuvia siihen asti että vesisade todella yltyi ja aloimme olla läpimärkiä, minkä jälkeen ajoimme takaisin caravanalueelle nukkumaan vielä hetkeksi. Tai tytöt nukkuivat, minä en enää saanut unta joten istuin etupenkillä ja luin kirjaa märissä vaatteissa. Kerrassaan mainiota. Kymmenen jälkeen lähdimme taas ajamaan ja kävimme katsomassa kuuluisat nähtävyydet Arch, London Bridge ja the Grotto. Kaikista piti ottaa hirveästi kuvia vaikka tässä vaiheessa vettä tuli vaakaan ja tuuli lähenteli myrskylukemia. London Bridgen näköalapaikalla pystyi seisomaan melkein 45-asteen etukenossa kaatumatta, koska tuuli niin paljon mereltä päin. Tytöt jaksoivat valittaa säästä jatkuvasti, mutta minkäs tuolle tekee. Itse olin vain onnellinen, että sain istua päivän kyydissä eikä tarvinnut ajaa ollenkaan. Ajoimme lopulta koko Great Ocean Roadin takaisin Geelongiin asti ja vietimme yön jonkun huonekaluliikkeen parkkipaikalla. Ei vissiin ole laillista, mutta eipä tullut kukaan valittamaan. Perinteiseen tapaan kävimme McDonaldsilla netissä ja pesemässä hampaat ennen nukkumaanmenoa. Illalla välit tyttöihin tuntuivat vähän paremmilta ja juttelimme oikein iloisesti pitkälle yöhön. Tänä iltana huomattiin, että meidän jääkaappi oli rikki, mutta koska ilmat olivat muutenkin kylmät arveltiin ettei se ole ongelma.
Nyt on ehkä hyvä aika jatkaa kertomusta seuraavassa postauksessa, ettei tule romaania luettavaksi. Latasin Facebookiin 80 kuvaa reissulta, mutta koska kaikki tätä blogia lukevat eivät kuulu kyseiseen yhteisöpalveluun tässä on julkinen linkki albumiin. https://www.facebook.com/media/set/?set=a.10150346750108331.367223.672308330&l=5c15aa3cdf&type=1
Pitäisi toimia kaikilla. :)
Jatkan kertomusta pian, varmaan jo huomenna. :)
Lauantaina 24.9. saavuimme Avalonin lentokentälle Melbourneen noin puolenyön aikoihin. Sieltä sitten bussilla kaupunkiin noin tunnin ajomatka, jonka jälkeen kävely bussiasemalta hostellille. Nukkumaan pääsimme noin kahden maissa yöllä. Sunnuntai vietettiin kävellen ja ajellen bussilla ympäri Melbournea. Kävimme Queen Victoria -markkinoilla, joilta löysin vihdoin ja viimein hieman tuliaisia kotiin lähetettäväksi, en kerro mitä ettei yllätys mene pilalle paketin vastaanottajalta. Melbournessa on ilmainen turistibussi, joka kiertää kaikki tärkeimmät nähtävyydet, joten istuimme sen kyydissä koko kierroksen ja tutustuimme kaupunkiin tällä tavoin. Lisäksi kävimme vähän shoppailemassa ja illalla teimme "maittavan" illallisen hostellilla; tonnikalakastiketta riisillä. Jos olisin tiennyt, että tuo olisi yksi harvoista kerroista seuraavan kahden viikon aikana kun saan lämmintä ruokaa olisin ehkä nauttinut ateriasta hieman enemmän.
Maanantaina 26.9. jätimme hostellin taaksemme ja hyppäsimme bussiin kohti St. Kildaa, jossa Jucy-vanimme vuokrauspaikka sijaitsi. Saimme auton ja päädyimme kuitenkin ottamaan reissun ajaksi täyden vakuutuksen, vaikka alunperin ajattelimme että on turhaa maksaa 25 dollaria lisää joka päivästä vain sen takia JOS sattuu tapahtumaan jotain. David vuokrauspaikasta kuitenkin sai meidät puhuttua ympäri, eikä meidän loppujen lopuksi tarvinnut maksaa kuin 91 dollaria enemmän per henkilö koko 11 päivän ajalta, joten päätettiin ottaa varman päälle. Jokainen meistä maksoi 275 dollaria auton vuokrasta, Lea oli maksanut varausvaiheessa reilut 100 dollaria jo valmiiksi. Päivätaksa oli 59 dollaria plus vakuutus 25 dollaria, eli 84 dollaria yhteensä (tämänhetkisillä valuuttakursseilla n. 61 euroa). Maanantai meni käytännössä autoon ja ajamiseen totuttelussa, minä sain kunnian olla ensimmäinen kuski ja koko ajan hoin itselleni "pysy vasemmalla, pysy vasemmalla". Yllättävän nopeasti siihen ajamiseen kuitenkin tottui, varsinkin kun ei tarvinnut huolehtia vaihteista. :) Ensimmäisen yömme autossa vietimme vuokrauspaikan parkkipaikalla, jota David antoi meidän käyttää ilmaiseksi. Hän tosin varoitteli alueen levottomuudesta, koska ilotytöt käyttävät parkkipaikkaa öisin "työskentelyyn"... Onneksi meitä oli kolme, eikä ollut mitään ongelmia. Illalla kävimme tutustumassa St. Kildan kuuluisaan Ackland Streetiin, jonka varrelta löytyy kakkupuoti jos toinenkin. Netissä kävimme ilmaiseksi McDonaldsilla (tapa josta pidimme kiinni koko reissun ajan) ja hampaat pesimme Coles-ruokakaupan vessassa.
Tiistaina 27.9 kävimme aamulla suihkussa tyttöjen kämppiksen kaverin luona, kyseinen kämppis oli tullut viettämään lomaansa ystävänsä luokse ja herrasmiehenä tarjosi meille suihkupaikan. Voin sanoa, etten ole elämässäni nähnyt yhtä likaista ja iljettävää suihkua, melkeen mieluummin olisin ollut käymättä... Mutta siitäkin selvittiin, vaikka välillä meinasi pahaa tehdä. Melbournesta suuntasimme länteen kohti Geelongia, jossa emme oikeastaan pysähtyneet kuin hetkeksi. Ajattelimme tulla takaisin nähtyämme Great Ocean Roadin, minkä teimmekin muutamaa päivää myöhemmin. Geelongista ajoimme Torquayn, Anglesean ja Aireys Inletin kautta Great Otwayn kansallispuistoon Hammonds Head leirintäalueelle yöksi. Ennen pimeän tuloa pysähdyimme muutaman kerran ottamaan kuvia ja katselemaan maisemia, mm. Bells Beachin maisemat oli aika hienoja. Matka leirintäalueelle oli aika pitkä ja kivinen, koska tässä vaiheessa oli jo täysin pimeää eikä tie ollut päällystetty vaan soratie. Pari kengurua hyppi jonkin matkaa automme valokeilassa, ihan kuin olisivat näyttäneet meille tietä. :) Olen aika varma, että kyseinen tie oli tarkoitettu nelivetoautoille, mitä meidän vani ei missään nimessä ollut, mutta perille päästiin! Onneksi ei satanut, silloin oltaisiin oltu ongelmissa. Leirintäalue oli keskellä puistoa, paikalla oli vessa mutta siinäpä se sitten olikin. Illalla eläimet äänteli metsässä ja tähtitaivasta oli mahtavaa katsella, ei ollut kaupungin valoista haittaa tuolla! Mun mielestä yöpyminen keskellä metsää oli mahtavaa, mutta tyttöjä vissiin pelotti ja siitä piti hieman kitistä. Tässä vaiheessa alkoi jo hieman tuntua, että reissussa voi tulla ongelmia, mutta vielä jaksoi olla positiivinen ja toivoa parasta.
Keskiviikkona 28.9. ajettiin kansallispuistosta Great Ocean Roadia pitkin Port Campbelliin asti. Ilma oli todella pilvinen ja tumma, joten ei tehnyt mieli kovin montaa kertaa pysähtyä ottamaan kuvia. Minun vuoro oli ajaa, joten kieli keskellä suuta huristelin mutkateitä ylös-alas. Ei ollut meidän vani suunniteltu niin mäkiseen maastoon koska meinasi tehot loppua kesken, mutta onneksi tiessä oli niin paljon mutkia ettei oltais kovin kovaa voitu ajaa muutenkaan. Ensimmäinen kunnon riita saatiin tyttöjen kanssa aikaiseksi matkalla koska heidän mielestään suunnittelin liikaa, vaikka omasta mielestäni se on vain järkevää tietää mihin suuntaan ollaan matkalla ennenkuin autoon istutaan. Mutta koska heidän mielestään tällainen toiminta pilaa kaiken spontaaniuden päätin pitää suuni kiinni ja ajaa sinne minne käsketään. Tästä päivästä eteenpäin meillä oli lähes päivittäin pientä (tai suurta) kärhämää matkaseurani kanssa, mikä omalta osaltaan vaikutti matkan tunnelmaan... Port Campbellissa leiriydyimme ihan kunnon caravanalueelle jossa pesimme pyykkiä ja teimme ruokaa kunnon keittiössä. Minä kävin pienellä juoksulenkillä purkamassa vähän paineita, maisemat oli kyllä mainiot lenkkeilyyn vaikka sateisen sään vuoksi ehdinkin juosta vain vajaat kolme kilometriä. Mutta parempi sekin kuin ei mitään. :)
Torstaina 29.9. herättiin aamuviideltä ja ajettiin 12 Apostolille katsomaan auringonnousua. Sää oli edelleen surkea, mutta aivan heti ei kuitenkaan satanut. Katselimme apostoleja ja otimme kuvia siihen asti että vesisade todella yltyi ja aloimme olla läpimärkiä, minkä jälkeen ajoimme takaisin caravanalueelle nukkumaan vielä hetkeksi. Tai tytöt nukkuivat, minä en enää saanut unta joten istuin etupenkillä ja luin kirjaa märissä vaatteissa. Kerrassaan mainiota. Kymmenen jälkeen lähdimme taas ajamaan ja kävimme katsomassa kuuluisat nähtävyydet Arch, London Bridge ja the Grotto. Kaikista piti ottaa hirveästi kuvia vaikka tässä vaiheessa vettä tuli vaakaan ja tuuli lähenteli myrskylukemia. London Bridgen näköalapaikalla pystyi seisomaan melkein 45-asteen etukenossa kaatumatta, koska tuuli niin paljon mereltä päin. Tytöt jaksoivat valittaa säästä jatkuvasti, mutta minkäs tuolle tekee. Itse olin vain onnellinen, että sain istua päivän kyydissä eikä tarvinnut ajaa ollenkaan. Ajoimme lopulta koko Great Ocean Roadin takaisin Geelongiin asti ja vietimme yön jonkun huonekaluliikkeen parkkipaikalla. Ei vissiin ole laillista, mutta eipä tullut kukaan valittamaan. Perinteiseen tapaan kävimme McDonaldsilla netissä ja pesemässä hampaat ennen nukkumaanmenoa. Illalla välit tyttöihin tuntuivat vähän paremmilta ja juttelimme oikein iloisesti pitkälle yöhön. Tänä iltana huomattiin, että meidän jääkaappi oli rikki, mutta koska ilmat olivat muutenkin kylmät arveltiin ettei se ole ongelma.
Nyt on ehkä hyvä aika jatkaa kertomusta seuraavassa postauksessa, ettei tule romaania luettavaksi. Latasin Facebookiin 80 kuvaa reissulta, mutta koska kaikki tätä blogia lukevat eivät kuulu kyseiseen yhteisöpalveluun tässä on julkinen linkki albumiin. https://www.facebook.com/media/set/?set=a.10150346750108331.367223.672308330&l=5c15aa3cdf&type=1
Pitäisi toimia kaikilla. :)
Jatkan kertomusta pian, varmaan jo huomenna. :)
torstai 6. lokakuuta 2011
Olen kotona ja olen hengissä
Tiedoksi kaikille niille, joiden kanssa en ole ollut viimeisen kahden viikon aikana yhteydessä, että olen nyt turvallisesti takaisin Newcastlessa. Matka oli tapahtumarikas ja varmasti ikimuistoinen (hyvässä ja huonossa mielessä). En nyt kykene kirjoittamaan kovin pitkää matkakertomusta väsymyksen yms. takia, ja toisaalta on ehkä hyvä antaa pari päivää aivoille tajuta että olen nyt oikeasti palannut takaisin omaan huoneeseen ja omaan sänkyyn, missä ei toivon mukaan kirmaile torakoita yön aikana (meidän ihanassa Jucy-vanissamme niitä kyllä piisasi).
Voitte odottaa pidempiä postauksia seuraavien päivien aikana, tällä viestillä on lähinnä tarkoitus kertoa mitä otsikkokin toteaa. :) Laitan tähän kuitenkin vielä muutaman valokuvan matkalta, otin yhteensä noin 500 kuvaa joten hetki kestää valita parhaat niistä julkaisua varten. Näätte vähän kuinka erilaisia maisemia oli matkan varrella, ei löydy Suomesta tällaisia. :)
Voitte odottaa pidempiä postauksia seuraavien päivien aikana, tällä viestillä on lähinnä tarkoitus kertoa mitä otsikkokin toteaa. :) Laitan tähän kuitenkin vielä muutaman valokuvan matkalta, otin yhteensä noin 500 kuvaa joten hetki kestää valita parhaat niistä julkaisua varten. Näätte vähän kuinka erilaisia maisemia oli matkan varrella, ei löydy Suomesta tällaisia. :)
 |
| Great Ocean Road, sisämaasta |
 |
| 12 Apostolia auringonnousun aikaan |
 |
| Lakes Entrance, auringonlasku |
 |
| Lake Jindabyne, Snowy Mountains |
 |
| Snowy Mountains |
 |
| Auringonlasku Mt Gladstonella |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)