Se oli nyt tässä.
17 ja puoli viikkoa Newcastlessa on takana, on aika taas pakata elämä rinkkaan ja jatkaa matkaa. Olen viime viikot saanut vastailla lähes päivittäin kysymyksiin "miltä lähtö tuntuu?", "onko surullinen olo?" jne. Olen vastannut aika lailla kaikille, etten oikein tiedä. Toisaalta aika Australiassa on ollut mahtavaa ja erilaista, olen kokenut paljon uusia ja ihmeellisiä asioita. On haikeaa jättää kaikki uudet ystävät taakseen, ja tähän lämpimään säähänkin on vähitellen tottunut ja siitä on oppinut nauttimaan. Mutta toisaalta nythän se reissu vasta alkaa, ainakin mun pään sisällä. Olen koko syksyn suunnitellut ja säästänyt kaikessa mahdollisessa, jotta voin ottaa seuraavista viidestä ja puolesta viikosta kaiken irti. Luulen onnistuneeni vähintään kiitettävästi ja selviäväni reissusta kotiin hengissä ja montaa kokemusta rikkaampana.
Torstaina vietimme (valitettavasti) pienellä porukalla läksiäisiäni. Olosuhteiden pakosta paikalle pääsi vain kymmenkunta ihmistä, mutta siitä huolimatta saimme oikein mukavat pikkujuhlat aikaiseksi. Ruokaa olin varannut tuplasti useammalle, joten pari päivää olen jaellut milloin mitäkin ruuantähteitä kaikille kavereille, jotka niitä suostuivat ottamaan. Kuten odotinkin, ei Salmari tehnyt kovin hyvin kauppaansa muille kuin suomalaisille tai puolisuomalaisille, joten loppupullon luovutin tänään Kevinille, koska tiesin, että siellä se ainakin tulee juotua. Sääli heittää hyvää juomaa hukkaan. :) Perjantaina kävin viimeistä kertaa rannalla ja onnistuin viimein polttamaan ihoani siihen malliin, että oikeasti tuntui seuraavanakin päivänä. Pitihän se kerran kokeilla. :) Nyt on oikein "mukavaa" kun polvitaipeet on hellänä eikä oikein voi istua kunnolla, mutta eiköhän huomenna tilanne ole jo parempi.
Tällä hetkellä huoneeni muistuttaa lähinnä kaatopaikkaa, joka paikassa on tavara- ja vaatekasoja. Rinkassa on tällä hetkellä kaikki vaatteet, jotka lähtevät mukaan ja loput vaatteet luovutan joko eteenpäin tai laitan suosiolla roskiin. Päätin heittää myös uskolliset varvassandaalini roskiin ennen lähtöä ja ostaa Sydneystä sellaiset, joilla oikeasti voi kävellä. Olen kyllästynyt saamaan hankaumia joka kerta kun sandaalit jalkaani laitan. Hostellin suihkuja varten tarvitsen jonkinlaiset sandaalit joka tapauksessa.
Sydneyssä suunnitelmissa on kävellä ympäriinsä ja tutustua kaupunkiin vähän paremmin. Mua houkuttelisi kovasti kävellä sellainen 6km rantareitti Bondi Beachilta Coogee Beachille, mutta maanantaiksi on luvattu 31 astetta lämmintä joten ylenpalttinen liikkuminen auringossa ei ole kovin fiksua. Eräs norjalainen tyttö tulee ehkä maanantaiksi hengaamaan mun kanssa kaupunkiin, joten saa nähdä mitä keksitään. Tekemistä luulisi löytyvän joka tapauksessa, kyseessä on kuitenkin sen verran iso kaupunki.
Huomenaamulla hyppään bussiin Broadmeadown juna-asemalta (ratatöiden takia kaikki junat Sydneyyn on korvattu linja-autoilla) ja jätän Newcastlen taakseni. Tasan 4 kk sitten saapuessani en oikein osannut odottaa paikalta mitään, mutta kokemus on ollut kaikinpuolin positiivinen. Olen varma, että tästä syksystä on ollut hyötyä monessa suhteessa, olen oppinut paljon uusia asioita ja kasvanut ihmisenä. Tässä vaiheessa voisinkin äärettömän kornisti siteerata Sunrise Avenuen kappaletta, jossa lauletaan: "I take a part of you with me now and you won't get it back, And a part of me will stay here, you can keep it forever dear". Eli otan palasen tästä paikasta mukaani ja osa minusta jää tänne, mutta nyt on aika jatkaa matkaa ja suunnata uusiin seikkailuihin! Seuraavan kerran kuulette minusta todennäköisesti Uudesta-Seelannista. Siihen asti: kiitos Australia, ja näkemiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti