Olen nyt ollut viikon kotona ja vähitellen tottumassa ajatukseen Suomessa olosta. Eilen palasimme avomieheni kanssa takaisin omaan asuntoomme vietettyämme joulunajan sukulaisten nurkissa. Pari päivää on pesty pyykkiä ja mietitty mitä kaikkea jääkaappiin pitää ostaa. Muuten asunto on kestänyt tyhjilläänolon hyvin, ainoastaan muutaman jauhopukin löysimme kuiva-ainekaapista. Onhan se kiva, että joku on ollut meidän puurohiutaleita syömässä, vaikka olisivathan nekin ötökät voineet pysyä poissa. Nyt kaikki ylimääräinen toiminta kaapeissa on kuitenkin loppunut, joten toivottavasti ötökät ovat poistuneet muille maille.
Kotimatka New Yorkista Ouluun sujui aika helposti, olin lentokentällä hyvissä ajoin ja ennenaikaisena joululahjana sain tavarani chekattua suoraan Ouluun eikä minun näin ollen tarvinnut maksaa ylimääräisestä laukusta Helsingistä Ouluun. :) Pakko myös mainostaa pakkaustaitojani; sain laittaa ruumaan kaksi laukkua á 23kg ja lentokentällä MOLEMMAT laukkuni painoivat tasan 23,0kg. Vähän nauratti katsella molempien vaakojen lukemia, on vissiin jotain ainakin opittu tämän puolivuotisen aikana. :) Oulun lentokentällä minua oli ottamassa vastaan vanhempani ja kotona odotti lisäksi yksi sisareni miehensä kanssa. Lopun perheeni näin joko 22. päivä tai 23. päivä, joten nyt on jo kaikki lähisukulaiset tavattu. Avomiehen kävin hakemassa Tervajoen juna-asemalta aatonaattona, ihme kyllä vielä tunnistin "omani" ja otin oikean sotamiehen joulunviettoon perheeni kanssa. :)
Suomi ja Oulu ovat samanlaisia kuin lähtiessänikin, ainoastaan valoa on vähemmän ja lämpötila matalampi. Lunta on onneksi jonkin verran, vaikka talvi on täälläkin myöhässä. Ehkä se tästä vielä kunnon talveksi muuttuu, ostinhan Nykistä talvikengät joilla pitäisi selvitä vaikka Siperiassa ja niitä pitää päästä testaamaan kunnolla! :)
Tämä on aika varmasti viimeinen kirjoitukseni, blogin tarkoitushan oli kertoa elämästä ulkomailla ja vaihtolukukausi on nyt takana. Edessä on kiireinen viimeinen opiskelukevät ennen valmistumista. Kaksi gradua ja todennäköiset sijaisuudet pitävät aika varmasti huolen, ettei vapaa-ajan ongelmia tule. Vaikka monet ovat ihmetelleet miksi lähdin vaihtoon näin myöhäisessä vaiheessa opintojani (olisinhan jo aika varmasti valmistunut ilman muutamaa kuukautta Australiassa) en kadu vaihtolukukauttani tai sen ajankohtaa. Paljon olen oppinut matkankin aikana eikä valmiissa maailmassa ole mihinkään kiire. Ehtii sitä töitä tehdä reilut 40 vuotta joka tapauksessa, vaikken valmistunutkaan viidessä vuodessa. Enkä 24-vuotiaana ole vanha vastavalmistunut maisteri missään nimessä, saa nähdä jatkanko opintojani vielä keväänkin jälkeen. Kovasti ne opinto-ohjaajan opinnot kiinnostaisivat näiden kieltenopettajan papereiden lisäksi... :)
Kiitos kaikille lukijoille seuraamisesta ja oikein mahtavaa vuotta 2012! Tämä likka ottais nyt tuon makaronilaatikon uunista ja jatkais paluuta suomalaiseen arkeen. :)
Vaihto-opiskelijana Australiassa. Miten suomalainen tyttö sopeutuu lämpimään ilmastoon ja erilaiseen ilmapiiriin kuin koti-Suomessa? Kuinka selvitään tavallisista arjen askareista ja miten karkoitetaan koti-ikävä sen iskiessä? Näitä asioita yritetään selvittää reilun 5 kuukauden aikana.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kotiinpaluu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kotiinpaluu. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 28. joulukuuta 2011
lauantai 24. joulukuuta 2011
Hyvää joulua
Olen kotona ja vähitellen pääsemässä taas Suomen rytmiin kiinni, eikä minuun iskenyt korvatulehduskaan enää häiritse elämää kovin pahasti. Eli kaiken kaikkiaan kotiinpaluu on sujunut hyvin. Yritän joulun jälkeen päivittää vielä viimeisen kerran tuntemuksia kotiinpaluusta ja matkan päättymisestä, mutta nyt on aika viettää laatuaikaa perheen kanssa.
Hyvää ja rauhallista joulua kaikille matkaani seuranneille, on ollut mukava kirjoittaa tekemisistään kun on tiennyt, että ainakin muutama ihminen käy niitä kirjoituksia lukemassa. Alla vielä joulun piristykseksi aivan tuore kuva itsestäni pienen kävelylenkin jälkeen, naama punaisena ja hirvittävän iso kippo riisipuuroa edessä. Kyllä joulu on mukavaa aikaa, vaikka lumi täältä Pohjanmaalta puuttuukin. :)
Hyvää ja rauhallista joulua kaikille matkaani seuranneille, on ollut mukava kirjoittaa tekemisistään kun on tiennyt, että ainakin muutama ihminen käy niitä kirjoituksia lukemassa. Alla vielä joulun piristykseksi aivan tuore kuva itsestäni pienen kävelylenkin jälkeen, naama punaisena ja hirvittävän iso kippo riisipuuroa edessä. Kyllä joulu on mukavaa aikaa, vaikka lumi täältä Pohjanmaalta puuttuukin. :)
| Aina ei tarvitse näyttää hyvältä kun kerran perhepiirissä ollaan :) |
tiistai 20. joulukuuta 2011
Se olis nyt tässä
Kaikki tavarat on pakattu ja kyyti lentoasemalle hakee minut noin tunnin päästä. Jäljellä on enää lounaan syönti ja sitten voinkin aloittaa viimeisen matkani tämän 5,5 kuukauden reissun aikana. Mielestäni nyt vuorossa on se paras matka, nimittäin kotiin. :) 24 tunnin kuluttua olen (toivottavasti) jo kotona Oulunsalossa vanhempieni ja sisareni hoivattavana, tällä hetkellä olo on niin flunssainen että lennoista tulee aika varmasti tuskallisia. Mutta mistään hinnasta en matkaani lykkää, kyllä koti kutsuu jo siihen malliin. Perjantaina näen myös rakkaan avomieheni kun hän saapuu viettämään joulua meidän perheen kanssa, ensimmäistä kertaa yli 7 vuoden suhteemme aikana vietämme joulun yhdessä! :)
En ihan vielä käsitä mitä kaikkea on tullut nähtyä ja koettua heinäkuisen lähtöni jälkeen, ehkä parin viikon päästä voin kuvia katsellessani saada paremman kokonaiskuvan koko matkasta. Kuvia on tullut otettua ihan reilusti, kameran muistikortilla on vielä tallessa kaikki kuvat lähdöstä lähtien ja tällä hetkellä niitä on 3792 kappaletta. Eli hetki voi mennä kun valitsee niistä parhaat mitä näyttää sukulaisille ja kehittää oikeiksi paperikuviksi. :) Mutta onneksi on vähän lomaa ennen paluuta opiskelijaelämään, ainoa ensi kevään kurssini alkaa muistaakseni tammikuun puolessa välissä. Sitten onkin tarkoitus painaa niska limassa gradujen kanssa, jotta toukokuussa olisi viimeistään maisterinpaperit kourassa ja olisin valmiina aloittamaan seuraavan elämänvaiheen.
Tämä postaus on hyvä lopettaa videolinkkiin, katsokoon ken haluaa ja jolla video toimii. Kiteyttää tämänhetkiset ajatukseni aika hyvin.
En ihan vielä käsitä mitä kaikkea on tullut nähtyä ja koettua heinäkuisen lähtöni jälkeen, ehkä parin viikon päästä voin kuvia katsellessani saada paremman kokonaiskuvan koko matkasta. Kuvia on tullut otettua ihan reilusti, kameran muistikortilla on vielä tallessa kaikki kuvat lähdöstä lähtien ja tällä hetkellä niitä on 3792 kappaletta. Eli hetki voi mennä kun valitsee niistä parhaat mitä näyttää sukulaisille ja kehittää oikeiksi paperikuviksi. :) Mutta onneksi on vähän lomaa ennen paluuta opiskelijaelämään, ainoa ensi kevään kurssini alkaa muistaakseni tammikuun puolessa välissä. Sitten onkin tarkoitus painaa niska limassa gradujen kanssa, jotta toukokuussa olisi viimeistään maisterinpaperit kourassa ja olisin valmiina aloittamaan seuraavan elämänvaiheen.
Tämä postaus on hyvä lopettaa videolinkkiin, katsokoon ken haluaa ja jolla video toimii. Kiteyttää tämänhetkiset ajatukseni aika hyvin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)