Palmuja, papukaijoja ja kukko

Australian luonto on tosiaan hieman erilaista kuin kotoisassa Suomessa. Pari päivää sitten aamuteellä/-kahvilla/-puurolla istuessamme huomasimme kämppiksieni kanssa, että meidän etupihalla kasvaa palmu. He eivät olleet kiinnittäneet siihen aiemmin mitään huomiota, mutta tällaiselle havumetsän kasvatille tämä löytö oli vähintään mielenkiintoinen. Tosin en ole varma, onko kyseessä oikeasti palmu vai vain jokin samannäköinen puu, mutta minulle se on ja tulee aina olemaan palmu. :) Tottakai tästä ihmeestä piti ottaa kuva, joten olkaapa hyvä!

The palmu. Tai jokin vastaava.

Toinen ihmetyksen aihe on paikalliset linnut. Täällähän lentelee luonnonvaraisena sen näköisiä otuksia, joita Suomessa pidetään häkissä lemmikkeinä ja myydään eläinkaupoissa kovaan hintaan! Tietenkään yksikään tällainen papukaija ei lennellyt pihalla juuri silloin, kun olisin kameran kanssa ollut valmiina, mutta enköhän minä vielä sellaisenkin pääse muistikortille ikuistamaan. Ainakin mahdollisuudet paranee huomattavasti kunhan kämppikseni laittaa lintulaudan takapihalle, siemenet on kuulemma ostettu jo. :) Kolmen hengen kommuunissamme saattaa muuten pian asua neljäskin yksilö, sillä kämppikset ovat puhuneet kissan hankkimisesta. Asia tietenkin varmistettiin myös minulta, mutta koska en ole allerginen enkä muutenkaan vihaa kissoja ylenmäärin, ottavat he aika varmasti kissanpennun. Sanoin, että kunhan pentu ei pääse minun huoneeseeni pissalle niin kaikki on hyvin. :) Ja ehkä kissa pitäisi torakat piiloissaan, koska taas eilen löysin keskeltä huoneeni lattiaa kuolevan torakan. Naisellisesti kiljaistuani ilmaisin Warrenille, että olisin iloinen jos hän hankkiutuisi siitä eroon. Minkä hän tietenkin teki. Onneksi on mies talossa hoitamassa kaikki pelottavat ja ällöttävät asiat. :)

Mielestäni maininnan tässä blogissa ansaitsee myös naapurin kukko. Meidän naapurissa on siis kukko. Keskellä lähiöasuinaluetta. Kukko ei toki asu yksin, vaan sillä on myös kanoja kaverina. Kuten kukoilla on tapana, aloittavat ne aamunsa äänekkäällä "kukko-kiekuu-uuu-uuu" laulannalla. Tämä yksilö ei ole mikään poikkeus. Eli joka ikinen aamu viimeistään klo 6 herään tämän kukon kiekuntaan. Vähitellen olen tottunut siihen niin, että voin jatkaa uniani suoraan. Pari ensimmäistä yötä mietin mistä ääni oikein tulee, koska mielessäni kukot eivät oikein sovi yhteen urbaanin lähion kanssa, mutta katsaus keittiön ikkunasta varmisti minulle äänen alkuperän. Niin huvittavaa kuin se onkin, Warren, joka on asunut tässä talossa jo kolme vuotta, ei ollut koskaan huomannut pientä kanalaa naapurissa. Ilmeisesti hän ei herää joka aamu kuudelta...

Naapurin kanakoppi, kuva otettu kaukaa aidan toiselta puolelta joten antakaa anteeksi huono laatu

Sää täällä on ollut tämän viikon kerrassaan mainio. Aurinko on paistanut joka päivä ja muistaakseni vain yhtenä päivänä satoi hetken aikaa. Koska säät ovat suosineet, olen harrastanut juoksemista joka aamu. Yleensä vielä ennen kuin kämppikset edes heräävät, joten he pitävät minua vähintään outona, kun menen nukkumaan viimeistään klo 22 ja herään aikaisin lenkkeilemään. :) (Tänään myös eksyin lenkillä ja juoksin huomaamatta 7 km tavallisen 4 km sijaan, heh. :D) Mutta koska luentojen jälkeen ei ole enää tarpeeksi valoisaa lenkkeillä, on pakko lenkkeillä aamuisin. Luennoista puheen ollen, kaikki kurssini vaikuttavat mielenkiintoisilta ja olen vähitellen tottunut ajatukseen jatkuvasta lukemisesta. Tähän mennessä olen myös löytänyt kaikki tarvittavat kirjat suht helposti, joten ei ole tarvinnut viettää pitkiä iltoja kirjastossa lukien 2h pikalainoja. :)

Vaikka päivät ovatkin niin lämpimiä, että ulos voi mennä jopa ilman takkia (JEE! :D), ovat yöt edelleen tosi kylmiä. Aamuisin herätessä hengitys huuruaa, mutta olen viimeinkin saanut Helsinki-Vantaalla aloittamani villasukat valmiiksi ja ne lämmittävät varpaita öisin. Lisäksi käytössä on myös kuumavesipullo ja ranteenlämmittimet, jotka sain tehtyä sukista ylijääneestä langasta. Alla vielä hienosti aseteltu, "hieman" lavastettu kuva näistä kaikista yllämainituista lämmitysvälineistä. Huomatkaa myös hieno pussilakanani, totta kai sinisävyinen. :)

Kylmien öiden pelastukseni

Tänä viikonloppuna ei siis menty Sydneyyn, mutta kyllä sekin reissu vielä tullaan tekemään. :) Kunhan säät vähän lämpenee ja kaikkien taloudellinen tilanne helpottaa. Eli Sydney-kuvia saatte ihastella joskus myöhemmin. Ensi viikonloppuna järjestämme kämppiksieni kanssa yhteiset synttärit, koska kaikkien meidän syntymäpäivät sattuvat kuukauden sisään (Lily 30.7., minä 10.8. ja Warren 20.8). Jokainen kokkaa jotain omasta maastaan ja pidämme grillijuhlat Warrenin lasten kanssa. Minä ajattelin tehdä tuorejuusto-pekoni-herkkusieniä grillattavaksi ja joko pannukakkua tai omenapiirakkaa jälkiruuaksi. Tiedän ettei mikään näistä ole "perinteistä" suomalaista, mutta en nyt jaksaisi karjalanpiirakoitakaan alusta alkaen ruveta tekemään. Parempi pysytellä niissä ruuissa, joita osaa tehdä ilman ruokamyrkytyksen tms. pelkoa. :) Nyt siirryn ulos aurinkoon lukemaan Tim Wintonin "Breath"-romaania, joka pitää olla luettuna maanantaiksi. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille, joita yhtään kiinnostaa Australian surffikulttuuri.

Palataan taas!