Auckland

Vietin viimeiset tuntini Rotorualla englantilaisen Julien kanssa kävellen, teimme varmaan noin 10km lenkin järvenrantaa pitkin ja pusikkojen seassa mutkitellen. Viiden maissa hyppäsin bussiin suuntana Auckland, kun Julie taas matkasi omalla bussillaan toiseen kaupunkiin. Toivottavasti tapaamme vielä, ainakin nyt on tiedossa matkaopas Englannista kunhan sinne joskus matkustan. :) Yksi yksinmatkustamisen parhaita puolia on juuri uudet tuttavat joita matkan varrelta löytää, porukassa reissatessa tulisi vietettyä liian paljon aikaa vain omien kavereiden kanssa. 

Saavuin Uuden-Seelannin suurimpaan kaupunkiin tiistai-iltana yhdeksän aikaan. Bussipysäkiltä raahasin tavarani 4 korttelia ylämäkeen hostelliini, joka sijaitsee aivan Skytowerin vieressä, hyvin lähellä pääkatua Queen Streetia. Ensikosketus hostelliini ei ollut aivan mahtava, aluksi en meinannut saada huoneen ovea auki ja sitten en saanut sitä lukkoon. Huoneessa oli saapumishetkellä vain yksi tyhjä peti (neljästä), muttei yhtään ihmistä. Menin nukkumaan puolenyön maissa enkä siinäkään vaiheessa ollut nähnyt huoneen muita asukkaita, joten hetken luulin saavani nukkua yksin. Toisin kuitenkin kävi, kun kaksi huonetoveriani päättivät laittaa kattovalon päälle aamuviideltä ja aloittaa pakkaamisen. Ilmeisesti he olivat poistumasta kaupungista/maasta. Ei mitenkään hirveän kohteliasta minun mielestä herättää toinen tuohon aikaan, mutta en viitsinyt ruveta kuitenkaan asiasta valittamaan. Näiden kahden poistuttua nukahdin uudestaan, kunnes kolmas huonetoverini päätti tulla nukkumaan aamukuuden maissa ja herätti minut uudelleen. Näillä kyseisillä aasialaisilla on kovin kummat nukkumistavat ja –ajat… 

Keskiviikkoaamuna päätin tutustua Aucklandiin, joten vietin suuren osan päivästä kävellen ympäriinsä ja lopulta hyppäsin bussiin ja kiersin käytännössä kaikki lähimmät kaupunginosat maisemia katsellen. Kahdeksan maissa menin Skytoweriin, Uuden-Seelannin korkeimpaan rakennukseen, ja maksoin 18 dollaria lipusta kolmelle eri tasolle; kahvila/ravintola 182m, Main Observation Level  186m ja Sky Deck 220m. Saapuessani keskimmäiselle tasolle aurinko alkoi vähitellen laskea ja sain ihan ok kuvia Aucklandista lintuperspektiivistä. Auringon laskettua kaikki kaupungin valot syttyivät ja näköala oli huikea, varsinkin kun ilta oli suhteellisen selkeä eikä pilvet haitanneet näkyvyyttä. 

Auckland illalla

Keskiviikkoiltana kävin Rotorualla tapaamani espanjalaisen Garbinen kanssa kiinalaisessa syömässä, hän tuli Aucklandiin vain yhdeksi yöksi ja lensi heti torstaiaamuna Christchurchiin jatkamaan seikkailujaan Etelä-saarella. Satuimme taas samaan huoneeseen, oli mukavaa nukkua toinen yö kun tiesi, ettei kukaan ole herättämässä ennen auringonnousua. :)

Torstaiaamuna satoi vettä, joten päätin viettää ainakin aamupäivän kierrellen Aucklandin museota. Löysin hostellin vessasta itselleni vielä jopa seuralaisen, australialainen Alex lähti kanssani tutustumaan Tyynenmeren saarten historiaan ja muihin näyttelyihin. :) Aina kannattaa siis jutella ventovieraille omituiseltakin tuntuvissa paikoissa, saattaa vaikka saada uusia kavereita! Museo oli oikein mielenkiintoinen, esillä oli maorien historiaa sekä muita mielenkiintoisia asioita, pääsin mm. kokemaan miltä tuntuisi istua talossa kun lähistöllä purkautuu tulivuori joka saa aikaan maanjäristyksen. :) 

Minä ja Spitfire :)

Museon jälkeen hyppäsin taas bussiin ja ajelin hostellille syömään, minkä jälkeen jatkoin bussimatkailua ilmaisella City Linkillä. Lähinnä tarkoitus oli selvittää, mitä perjantaiaamuna tekisin ennen kuin pitää lähteä lentokentälle. :) Päätin käydä parissa paikassa ja muuten vain kävellä ympäriinsä, yritän väsyttää itseni mahdollisimman hyvin ennen 12 tunnin lentoa, jotta saan edes vähän nukuttua koneessa ja sillä tavalla kääntää sisäisen kelloni mahdollisimman nopeasti Kalifornian aikaan. Voi olla turha toivo, mutta aina voi yrittää. :)

Huomenna suuntaan siis San Franciscoon, jossa oululainen tuttavaperhe minut on luvannut ottaa luokseen viideksi yöksi. Tuliaisena vien rinkallisen likapyykkiä, koska en ole raaskinut maksaa maltaita pyykin pesemisestä hostelleissa. :) Kuulemma pyykkiä saan pestä heti perjantaina Berkeleyyn päästyäni. Hassua, että saan/joudun elämään huomisen periaatteessa kahteen kertaan, koska lähden puoli kahdeksalta illalla Aucklandista mutta saavun jo puoli 11 aamulla San Franciscoon. Toivotaan, että lentokoneessa on hyviä elokuvia ja tv-sarjoja tarjolla, jotta saan ajan kulumaan 12 tunnin ajan. Tällä kertaa olen päättänyt olla tekemättä sitä virhettä, että käyn syömässä ennen koneeseen astumista, koska minun kokemukseni mukaan varsinkin pitkillä lennoilla ruokaa tuputetaan koko ajan, mikä aiheuttaa loppujen lopuksi jopa pahoinvointia. Joten jospa kurnivalla vatsalla koneeseen astuminen auttaa tässäkin ongelmassa. :) Seuraavan kerran palaan asiaan Kaliforniasta, jossa ei ilmeisesti kuitenkaan ole kauhean lämmin. Mutta ehkä näitä yli 20 asteen lämpötiloja onkin kokenut jo tarpeeksi, ensi kesänä sitten Oulussa taas hikoillaan. :)