Perille päästiin

Matka Oulusta Newcastleen oli pitkä ja hikinen. Matka alkoi siis lennolla Oulusta Helsinkiin, jossa odotin viisi tuntia 10 tunnin jatkolentoani Bangkokiin. Hiki tuli lähinnä Bangkokin lentokentällä, jolla hengasin 4 tuntia katsellen kauppoja ja syöden Pandan lakua (jonka ostin Helsinki-Vantaan tax freestä). Bangkokista lensin Sydneyhin reilut 9 tuntia ja hyppäsin suoraan junaan kohti Newcastlea. Passintarkastus ja tulli olivatkin yllättävän nopeita, pääsin käytännössä suoraan läpi. Eikä kukaan yrittänytkään takavarikoida mun uusia bambusta tehtyjä sukkapuikkoja. :)

Perillä Newcastlessa menin suoraan hostellille ja suuntasin sitten yliopiston kampukselle etsimään asuntoa. Kampuksella on tosi kätevä Accomodation Hub jossa voi etsiä vuokrahuoneita, ja siellä onkin tullut vietettyä paljon aikaa parina viime päivänä. Tähän mennessä oon käynyt katsomassa kolmea huonetta joista kaksi on ollut tosi kivoja, tänään on tarkoitus tsekata vielä muutama huone ihan vaan varalta. Kuvittelin jo asuvani ”omassa” kämpässä, mutta mun ykkösvaihtoehdosta tehdään päätös vasta huomenna lauantaina, joten varasin vielä kaksi yötä hostellista ja pääsen toivottavasti muuttamaan johonkin sunnuntaina. Maanantaista eteenpäin huoneen löytäminen on tosi vaikeaa, koska orientaatioviikko alkaa ja myös paikalliset opiskelijat palaa takaisin kaupunkiin etsimään asuntoa. Meillä vaihtareilla on myös tosi kiireistä kaiken mahdollisen orientoivan kanssa eikä ole aikaa käydä katsomassa huoneita. Joten pitäkäähän peukkuja sielläkin päässä että saan katon pääni päälle sunnuntaihin mennessä! 

 

Ensivaikutelmat Newcastlesta on aika vaihtelevat. Keskiviikkona kun saavuin oli aika kylmä ja tuuli tosi paljon, joten kaivoin ekana laukusta kaulahuivin ja lapaset joita ei Oulussa viime aikoina ole tarvinnut. Torstai oli aurinkoinen päivä, mutta koska on talvi ajattelin fiksusti ettei se aurinko nyt NIIN voimakkaasti voi paistaa ja jätin aurinkorasvan laittamatta. Ite asiassa mulla ei ole edes rasvaa mukana, joten en ois sitä voinu laittaa muutenkaan… Mutta nenä siis punoittaa lievästi tällä hetkellä, mikä on aiheuttanut hieman huvittuneisuutta paikallisten keskuudessa. :) Ei talvella kuulemma voi palaa, mutta eivät vissiin ole tottuneet suomalaiseen vaaleaan ihoon. Mutta eiköhän se tästä. Tänään perjantaina on satanut vettä koko aamun, joten täytynee käydä ostamassa paremmat kengät piakkoin mikäli haluan säilyä kuivana. 

Ihmiset on kyllä tosi mukavia ja ystävällisiä, ja esimerkiksi pankkitäti eilen kertoili mulle ummet ja lammet jostain sen ystävättärestä joka on kreikasta ja osaisi kuulemma lausua mun nimen oikein. Kukaan täällä ei siis osaa sanoa ”r” niin kuin Suomessa sanotaan, ja mut onkin ristitty Ritaksi vähän joka puolella. :) Mut ei se haittaa, oletan et mun tulevat kämppikset oppii oikean lausuntatavan reilussa neljässä kuukaudessa. 

Nukkuminen on ollut hirveän vaikeaa Oulusta lähdön jälkeen, lennoilla sain nukuttua yhteensä ehkä 6h ja väsymys keskiviikkoaamuna oli aikamoinen. Keskiviikosta torstaihin nukuin noin 13 tuntia mutta viime yönä taas vain muutaman tunnin pienissä pätkissä. Yritän nyt väsyttää itseni mahdollisimman hyvin että ensi yö menisi paremmin. :) Hostellissa saa yllättävän hyvin nukuttua vaikka huoneessa onkin monta muuta ihmistä, jos vain siis olisin väsynyt. Eiköhän unirytmi asetu normaaliksi kunhan pääsen asettumaan aloilleni.

En aluksi meinannut uskoa kun mulle yritettiin vakuutella että täällä on oikeasti kylmä, mutta nyt uskon kyllä ihan täysin. Öisin erityisesti meinaa jäätyä, varsinkin kun jätin kaikki lämpimät yövaatteet kotiin. Oon siis nukkunut farkuissa ja neuleessa viimeiset pari yötä ja jatkan samalla linjalla varmaan jatkossakin. Sydneyssä vähän nauratti nähdä ihmisiä toppatakeissa ja lakeissa, mut ei naurattanut enää kun pääsin Newcastleen. Eli taas saa selitellä ihmisille, että ”kyllä olen Suomesta, kyllä minulla on kylmä”. Mutta onneksi kesä on tulossa. :)

Tässäpä tältä erää kaikki, tulee muuten liian pitkä sepustus. Yritän vielä päästä johonkin siirtämään tämän tekstin nettiin, jostain syystä mun kone ei suostu vielä toimimaan kampuksen verkossa. Mutta kyllä tämä tästä, kaikki ”vaikea” on toivottavasti kohta ohi ja normielämä voi alkaa. Cheers!