Lähtö lähenee

Tänään on tasan kolme viikkoa siihen, että nousen lentokoneeseen Oulun lentokentältä määränpäänä Newcastle, Australia. Jotenkin en vielä käsitä kuinka vähän aikaa kolme viikkoa onkaan. Tekemistä riittää vielä, vaikka suurimmat ja tärkeimmät asiat (kuten viisumi ja lentoliput) ovatkin jo hoidettuna. Olen kirjoitellut listaa jo pari viikkoa kaikesta siitä, mitä pitää muistaa ennen lähtöä ja on aina mukavaa yliviivata listalta asioita. Tosin lista pitenee samaa tahtia kuin asioita saa viivata yli, joten edistystä ei sinänsä tapahdu. :)

Tässä vaiheessa voisin ehkä kertoa vähän tästä blogista ja miksi tätä kirjoitan. Suurin syy on yhteydenpito, esimerkiksi vanhemmat eivät ole Facebookissa eivätkä sitä kautta saa tietoa mun menemisistä. Halusin myös kirjoittaa vaihdostani sillä tavalla, että myös muut kuin läheisimmät ystäväni pääsevät siitä lukemaan. Ehkä joku myöhemmin Australiaan vaihtoon lähtevä saa jotain vinkkejä multa, itse ainakin luin viime syksynä Newcastlessa olleen blogia ahkerasti ja yritin saada kaiken mahdollisen irti teksteistä. Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa blogia, mutta kokenut ettei mulla ole tarpeeksi sanottavaa, joten tämä vaihto antaa nyt hyvän mahdollisuuden viimeinkin avata sanainen arkkuni ja julkaista ajatuksiani myös muille.

Voin jo nyt vannoa, että lähdöstä ei tule helppo. Jotenkin oon aina ollut ennemmin se "jääjä" enkä niinkään "lähtijä". Sisareni monta kertaa lentokentällä hyvästelleenä tiedän, että kyynelkanavat aukeaa viimeistään lähtöportilla, ainakin jos joku muu on lähdössä. Lähtiessäni 2007 Salzburgiin Erasmus-vaihtoon itse en itkenyt enää lentokentällä, mutta olin kyllä itkenyt varastoon poikakaverin olkapäätä vasten. Tällä kertaa lähtemistä ehkä helpottaa (tai vaikeuttaa) se, että rakas avomieheni ei pääse lentokentälle saattamaan, koska hän lähtee samana aamuna itse kohti Sodankylää ja varusmiespalvelusta. Lennot valittiin tämä silmällä pitäen, halusin päästä saattamaan miehen bussiin aamulla ja lähteä itse vasta sen jälkeen kohti suurta tuntematonta. Toivotaan, että reilun 30 tunnin matkan aikana ehdin sopeutua ajatukseen toisella puolella maailmaa olemisesta. Ja jouluhan on jo pian, ja silloin palaan taas kotiin rakkaiden luo. :)

Tässä blogissa tarkoituksena on siis kertoa mitä minulle kuuluu ja mitä kaikkea uutta ja mahtavaa olen kokenut matkani aikana. Yritän kirjoitella tekstejä tasaisin väliajoin, tosin en lupaa mitään. :) Australiassa tarkoitus on viettää 13.7.-15.11., jonka jälkeen on vuorossa vajaan kahden viikon reissu Uuteen-Seelantiin. Sieltä suuntaan Amerikan Yhdysvaltoihin ja Californiaan pariksi viikoksi, ja viimeinen pysähdys ennen kotia on New Yorkissa, jonne minun pitäisi saapua 6.12. sopivasti juhlimaan Suomen itsenäisyyttä tätini luokse. 21.12.2011 lentolipussa lukee päämääränä Oulu, joten siihen pyritään. Toivotaan, etteivät luonnokatastrofit tms. muuta matkasuunnitelmia suuremmin, tosin muutoksiinkin pitää sopeutua. :)

Toivottavasti jaksatte lukea reissustani, ja muistakaa kommentoida jos tulee kysymyksiä/ehdotuksia tms.! Varsinkin jos teillä on antaa hyviä matkavinkkejä niin otan ne mielelläni vastaan.

p.s. Jos joku miettii, mistä blogin nimi tulee, niin Lonely Planetin mukaan walkabout = a lengthy solitary walk, eli vapaasti suomennettuna pitkähkö yksinäinen kävely. Tuskin tulen kävelemään koko aikaa, enkä varmaan ole yksinkään aina, mutta sinänsä sopii näin yksin reissaavalle. :)